Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan työsanastoa, en kestä!!
Briiffataan, sparrataan, työnimu, one2one, jne.
Keksikää näitä lisää!
Olen 48 ja vaihdoin uuteen työpaikkaan jossa näitä sanoja käytetään kaiken aikaa. Tunnen olevani tuonne liian vanha enkä edes ymmärrä kaikkien sanojen merkityksiä.
En millään sovi enää tällaiseen työkulttuuriin.
Kommentit (504)
Ekaluokkalaiset aloitti tänään. Oli kiva nähdä miten hyvät sosiaaliset skilssit niillä on. Me ei jaettu niitä ryhmiin, vaan odotetaan että ne alkaa itse bondaamaan.
Kahvilassa kuultua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet termit on toki vähän hassuja, mutta mitä outoa on ketteryydessä?
Ketterällä toiminnalla tarkoitettaneen sitä, että organisaatio on muutovalmis, nopeasti tilanteisiin sopeutuva, energinen/innovoiva, ja tehokkuus olennaisena osana.
Vastakohtana sitten sellainen homeinen ja pölyinen, käkikellon raksutus salin perältä kuuluva virasto, jossa jokainen saranan narahdus pääovelta saa virkamiehen hitaasti kääntämään katseensa tulijaa kohti, ja valmiina vastustamaan; jo varuilta hapan ilme naamallaan, mitä tahansa uutta toimintatapauudistusta.
Ketterä on suomalainen sana, ja toki, käyttäkää jotain muuta synonyymia halutessanne, mutta itse ainakin ymmärrän tuon tarkoituksen.
Ketterä on kielenraiskaamista väärissä yhteyksissä käytettynä. Väärinkäyttäjä tekee sillä lähinnä itsestään typerän vaikutelman vaikka tarkoitus olisi päinvast
Aha, jaha. Eli dynaaminen käy. Sehän onkin hyvin suomalainen sana. Mutta toverit! Nyt löytyi yksi sallittu sana:
Dynaaminen!
Minusta täysin käsittämätöntä on, että työntekijöitä vaaditaan sitoutumaan johonkin työhön tai ajatukseen. Olenkin käyttänyt esimerkkinä kinkkumunakasta. Sika sitoutuu siihen, mutta kana vain osallistuu!
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että konttorimaailman ulkopuolellakin on työ elämää !
Mun mies on tehtaalla töissä ja hänkin saa varastohommien ohessa puuhastella 5 miksien ja kaizeneiden parissa sekä osallistua viikkoinfoihin ja tehtaalla tapahtuu -tapahtumiin. Missään ei ole turvassa pöhinältä, nämä käytännöt jalkautetaan koko organisaation läpi (sic).
Ymmärrän. Teen projektihommia ja työpaikat vaihtuu usein. Joka paikassa on alkuun sama ärsytys, kun ensin pitää totutella uusiin höpötermeihin.
Aika nopeaa niihin silti tottuu ja pian ne ällötykset sinkoilee omastakin suusta 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni viime vuosien pahin on SANOITTAA. Siis mitä ttua, miksei kuvata enää sanoin tai kuvailla, kerrota, kirjoiteta ohjeisteta, mistä nyt milloinkin on kyse. Paha allergia puhkeaa heti kun puhutaan sanoittamisesta.
Sanoittaminen on hyvin yksityiskohtaista kuvaamista. Aivan uutta suomalaisessa kulttuurissa. Yleensä asiat vain pitäisi tietää työpaikoilla. Uudet sitten oppii jos oppii.
"...hyvin yksityiskohtaista kuvaamista"???
😂😂😂 No ei ole!
Sanoittaminen on sitä, kun sävelmään tehdään sanat. Eli säveltäjä tekee sävellyksen, sanoittaja puolestaan sanat. Lakatkaa keksimästä typeriä ilmaisuja, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ketteryys.
Sirkustaiteilijan on hyvä olla ketterä. No, kaikki me varmaan ollaan jollain tavalla oman alamme pellejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27 ja vihaan myös tätä finglish-pöhinä-corpseration-sanastoa. En uskokaan, että se liittyy ikään, vaan jotenkin siihen kulttuuriin. Mun työkavereista pahimpia pöhinäsanojen viljelijöitä on melkeinpä ne neli-viiskymppiset. Meillä sama, että palaveri on synkka tai möötte, keskustelu on one-to-one, yhteydenotto on kontaktointi, ja kaikella on tottakai aina joku tärkeilevä agenda. Välillä tarttis suomi-pöhinä-suomi-sanakirjan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 ja vihaan myös tätä finglish-pöhinä-corpseration-sanastoa. En uskokaan, että se liittyy ikään, vaan jotenkin siihen kulttuuriin. Mun työkavereista pahimpia pöhinäsanojen viljelijöitä on melkeinpä ne neli-viiskymppiset. Meillä sama, että palaveri on synkka tai möötte, keskustelu on one-to-one, yhteydenotto on kontaktointi, ja kaikella on tottakai aina joku tärkeilevä agenda. Välillä tarttis suomi-pöhinä-suomi-sanakirjan.
Oudointa tässä on, että hyvin koulutetut, kielitaitoiset ihmiset käyttävät näitä termejä.
Jotenkin vielä ymmärrän, että sata vuotta sitten kouluja vähän käyneet tai kouluja käymättömät amerikansuomalaiset, merimiehet ja maaseudulta kaupunkiin työhön tulleet alkoivat käyttää englannista tai ruotsista peräisin olevia väännöksiä, joista kehittyi myös tökerö purjehdussanasto ja stadin slangi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
""Johtolanka" on kyllä mielestäni vähän kömpelö ilmaus, kun ei ole tarkoitus ratkaista arvoitusta vaan tehdä rahaa. "Myyntimahdollisuus" kuvaisi vähän paremmin hommaa. "
Silloin se kömpelyys on jo alkuperäisessä, englanninkielisessä ilmauksessa. Kyllä sielläkin se "lead" tuossa kontekstissa tarkoittaa nimenomaan vihjettä tai johtolankaa, jota seuraamalla yritetään päästä haluttuun tulokseen, eli kauppasopimukseen. Ideana lienee, että kärppänä haisteleva myyjä huomaa tilaisuuden myydä mitä ikinä paskaa se firma myykään, ja seuraa tätä vainuaan. TJSP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni viime vuosien pahin on SANOITTAA. Siis mitä ttua, miksei kuvata enää sanoin tai kuvailla, kerrota, kirjoiteta ohjeisteta, mistä nyt milloinkin on kyse. Paha allergia puhkeaa heti kun puhutaan sanoittamisesta.
Sanoittaminen on hyvin yksityiskohtaista kuvaamista. Aivan uutta suomalaisessa kulttuurissa. Yleensä asiat vain pitäisi tietää työpaikoilla. Uudet sitten oppii jos oppii.
Ei ole.
Musiikkikappaleen tiedoissa lukee: Säveltänyt, SANOITTANUT, sovittanut. Noin siis ainakin 50 viime vuotta. Yksityiskohtaiselle kuvaamiselle sopii paremmin tarkoitusperästä riippuen esim. käyttöohje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että konttorimaailman ulkopuolellakin on työ elämää !
Mun mies on tehtaalla töissä ja hänkin saa varastohommien ohessa puuhastella 5 miksien ja kaizeneiden parissa sekä osallistua viikkoinfoihin ja tehtaalla tapahtuu -tapahtumiin. Missään ei ole turvassa pöhinältä, nämä käytännöt jalkautetaan koko organisaation läpi (sic).
Perimätieto kertoo, että lean-ajattelu ja kaizen on lähtenyt Japanista Toyotan tehtailta vuosikymmeniä sitten. Voitte syyttää just tehdastyötä näistä pöhinöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ihan pöhinäjargonia, mutta minulla alkaa tulla eri asioista "ammentaminen" korvista ulos. Kulttuurialalla ammennetaan koko ajan. Keksikää synonyymejä!
Täällähän juuri rutistaan siitä, että sanoista ei saa löytää sivumerkityksiä eikä synonyymejä. Jumpata on ihan kauheinta, mitä voi sanoa töissä, kun jotain asiaa työstetään, vai saako niinkään sanoa? Mietitään, pohditaan, testataan?
Briiffi on paha, pitää sanoa..öhm, tiivistää, alustaa, perehdyttää? Ei saa sanoa mono, jos tarkoittaa kenkää, jos ei kerta ole suksia.
Huh heijakkaa. Joskus itse narissut nuorison päätteittömis sanois ja ihan mathefake stupidist kielest, ja silloin saanut paheksuntaa; kun kieli nääs muuttuu.
Meillä kans työstetään, ja ihan duunaritason töissä.
Esimerkkinä ohjeissa
Koneistajanhommien opiskeluun on perinteisesti kuulunut työstötekniikka. Kymmeniä vuosia tuolla sanalla. Löytyy ihan kirjakin, jonka nimi on Työstötekniikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko nyt jokaista ketterää kommentoijaa servata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sanoisit lyhyesti suomeksi:
briiffataan
sparrataan
Tiivistää, tiivistys
Harjoituttaa
No ei sovi kyllä sparraaminen harjoituttamiseen. Sparrailu on kollegan kanssa ajatustenvaihtoa, toisen idean haastamista ja ideoimista. Se terminä pitää sisällään niin paljon muutakin kuin yhden sanan. Mutta tietysti jos et tykkää siitä sanasta, niin voithan sä varata työkaverin kalenteriin *harjoittelutuokion*. Tuskin hän siitä pahastuu.
Ai. Minä kun oon luullut, että sparraaminen on esim. nyrkkeilijän valmentajan harjoitusvastustajana oloa ottamassa iskuja vastaan hanskoihin.
Termin käyttäminen konttoriolosuhteisiin on vähän kaukaa haettua. Mihin mentorointi unohtui, ja aivoriihi?
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei selvästikään ole työpaikalla käytetyt sanat vaan se, että kolleegat käyttävät eri sanoja kuin AP haluaisi.
Kieli kehittyy jatkuvasti ja jokaisella alalla ja työpaikalla on oma slanginsa ja ammattisanastonsa. Kannattaa ennemmin ottaa se mahdollisuutena oppia jotain uutta kuin yrittää saada kaikkia muita kääntämään kelloja 30v taaksepäin.
Eikä, kun "kielen kehittäminen" on tekomuodikasta pelleilyä ja typerien epäsanojen keksimistä.
Jos oma ala-asteen äidinkielen opettaja olisi kuulemassa tuollaista, antaisi tukkapöllyä jokaiselle "sanoittajalle" ja "työnimuttajalle" ynnä muille...
Onhan jokaiselle uudelle työntekijälle työnantaja jakanut oppaan: Firman puppugeneraattorin vakisanasto-Suomi-Firman puppugeneraattorin vakisanasto, ja jossa opastetaan, kuinka sanastoa voi ketterästi luoda lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sanoisit lyhyesti suomeksi:
briiffataan
sparrataan
Tiivistää, tiivistys
Harjoituttaa
No ei sovi kyllä sparraaminen harjoituttamiseen. Sparrailu on kollegan kanssa ajatustenvaihtoa, toisen idean haastamista ja ideoimista. Se terminä pitää sisällään niin paljon muutakin kuin yhden sanan. Mutta tietysti jos et tykkää siitä sanasta, niin voithan sä varata työkaverin kalenteriin *harjoittelutuokion*. Tuskin hän siitä pahastuu.
Se mitä sinä kuvasit tunnettu pitkään sanalla ideariihi tai ajatusriihi.
No ei sovi kyllä sparraaminen harjoituttamiseen. Sparrailu on kollegan kanssa ajatustenvaihtoa, toisen idean haastamista ja ideoimista. Se terminä pitää sisällään niin paljon muutakin kuin yhden sanan. Mutta tietysti jos et tykkää siitä sanasta, niin voithan sä varata työkaverin kalenteriin *harjoittelutuokion*. Tuskin hän siitä pahastuu.