Ensitreffit alttarilla 2024 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenni ei voi rehellisenä vannoa aviovalaa: rikkaana ja köyhänä, sairaana ja terveenä lupaan rakastaa. Hänen rakkautensa ja sitoutumisensa ja pinnallista ja ehdollista:  vain vakavarainen mies kelpaa. Aika kylmää minusta. Minun rakkauteni ei katso lompakkoon, mutta meitähän on moneen junaan.

Tämä! Tuota samaa yritin kysyä aiemmin, että onko ihmisarvon mitta sama kuin pankkitilin saldo/ hyvä työpaikka. Jos "rakkaus" on sidottu maalliseen mammonaan, niin mä en ainakaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa päivääkään. Siinä vasta turvaton olo oliskin, kun aina saisi pelätä sattuuko jotain, joka vie talouden miinukselle. Se kun tietäisi myös sitä, että se toinen puolisko lähtee kävelemään ja etsimään uutta kumppania jolla on rahaa.

Ja myös tuo, että kaikki ei oikeesti halua omistusasuntoa! Ei halua 10 vuoden lainoja niskaansa. Vuokrallakin voi asua todella mu

Itsekin ajattelin pitkään, että hyvin voin asua määrättömän pitkään vuokralla, koska myyntihinnat näyttivät älyttömän kovilta. Nyt ne kuitenkin ovat tulleet siitä aika kovasti alas. Ja pitää ajatella jo myös sitä kun on vain eläkkeen varassa, ei siinä sitten helposti maksetakaan enää hyvän matkaa toista tonnia vuokraa niin kuin työssä olevana, se pelkkä 300€:n vastike jättää eri lailla pelivaraa elämän tarpeisiin.

Tää keskustelu nyt karkaa... Mutta olen miettinyt sitä, kun aina sanotaan, että asuntoon kannattaa laittaa rahansa, kun jossakin sitä on kuitenkin asuttava. Ja että asunto säilyttää arvonsa, kun sen pitää kunnossa. Mutta... Suomen väestökehitys ei näytä siltä, että täällä enää kuin muutamassa suurimmassa kaupungissa olisi elämä 30 vuoden kuluttua. Muualla asunnoilla ei enää ole juuri arvoa, ellei sitten vapaa-ajanasuntoina tai etätyökämppinä. En nyt tässä väestömuffinssissa näe järkeväksi laittaa rahojani asuntoon. Niitä tulee koko ajan lisää markkinoille kun suuret ikäluokat kuolevat. Eikä ne kaikki asu maalla, niitä asuu myös kaupungeissa. Ollaan kohta ihmeessä näiden kuolinpesien ja tyhjien asuntojen kanssa.

Jyrki voi ollakin aika boy, on osannut tuonkin karikon välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätkää! Kaikki eivät halua omistaa asuntoa. Kaikki eivät halua omistaa autoa. Kaikki eivät myöskään kerää rahaa säästöön. Jotkut meistä haluavat elää sillä palkkarahalla kuukauden, maksaa laskut ja elää. Haudassa ne rahat pankissa ei lämmitä yhtään. Mä en ole koskaan säästänyt senttiäkään! Ja mulla on ollut hitokseen hyvä elämä! On nähty maailmaa, on syöty ja juotu hyvin. on rakastettu, erottu ja rakastettu taas. Eletty yksin, mutta joka ikinen päivä on eletty. Vailla latiakaan säästössä, vuokrakämpässä. Ja edelleen elämä on hyvää!

Kaikki eivät halua, mutta aika moni haluaa. Ja jos ohjelmaan lähtee toiveena, että pääsee elämään lapsiperhe-elämää, niin harva haaveilee sen tarkoittavan vuokra-asumista ja autotonta arkea. Siinä on puolin ja toisin iso pettymys, jos yhdistetään kaksi näin eri tavoin ajattelevaa.

Sorry, mutta on niitäkin. Mä puhun nyt Helsingistä. Täällä on valtavasti lapsiperheitä vuokra-asunnoissa. Tuhansittain. Onnellisia perheitä. Autottomia perheitä. Silti elämäänsä tyytyväisiä. Esimerkiksi metron aluella matkat sujuvat yli puolet nopeammin sillä metrolla, kuin omalla autolla ajamalla. Säästyy aikaa ja rahaa. Jotenkin tuntuu, että tietyllä ikäryhmällä on jonkin asteinen "pakkomielle" siitä, että vain omistamalla asunnon ja auton voi olla hyvä elämä. Kaikki muu on alempi arvoista. Kuitenkin on paljon ihmisiä joille statuksen hakeminen omistamalla jotain on täysin merkityksetöntä. Hyvä laatuisen elämän kannalta. Onnellisuus ei tule siitä kuinka paljon omistaa, tai onko lainaa yhdessä.. Mun mielipide.

Siitä olen samaa mieltä, että on Iso virhe laittaa yhteen ihmiset joista toiselle omaisuuden hankkiminen on prioriteetti nro yksi ja toinen haluaa vaan elää hetkessä ilman taivaita hipovia tavoitteita. Samaten tuhoon tuomittua on laittaa yhteen nipottava siivoushullu, joka kulkee imuri toisessa ja luuttu toisessa kainalossa 24/7 ja toinen chillaa mielummin sohvalla ja imuroi sitten kun alkaa kompastua pölypalloihin. Nämä arjen asiat pitäisi nostaa siellä valintaprosessissa yli kaiken muun. Miten kukakin elää/ haluaa elää sitä perus arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätkää! Kaikki eivät halua omistaa asuntoa. Kaikki eivät halua omistaa autoa. Kaikki eivät myöskään kerää rahaa säästöön. Jotkut meistä haluavat elää sillä palkkarahalla kuukauden, maksaa laskut ja elää. Haudassa ne rahat pankissa ei lämmitä yhtään. Mä en ole koskaan säästänyt senttiäkään! Ja mulla on ollut hitokseen hyvä elämä! On nähty maailmaa, on syöty ja juotu hyvin. on rakastettu, erottu ja rakastettu taas. Eletty yksin, mutta joka ikinen päivä on eletty. Vailla latiakaan säästössä, vuokrakämpässä. Ja edelleen elämä on hyvää!

On ok, jollet ikinä tarvitse autoa. Mutta jos joudut kerjäämään autoa tai kyytiä...

Pääkaupunkiseudulla on todella hyvä julkinen liikenne! Ja taksit on myös keksitty. Omaa autoa ei tarvitse mihinkään. Sitä paitsi pysäköinti keskustassa on

Aika paljon on jopa Helsingissä yhä sellaisia poikittaissijainteja, että se on 15-20 min autolla tai tunti julkisilla välinettä vaihtaen. Tietty jos on vain tietyt vakireitit, niin voi valita asuinpaikkansa nopeimpien yhteyksien varrelle.

Kiihtelysvaarassa ei ole onneksi julkisen poikittaisliikenteen ongelmia. Spora kulkee 3 minuutin välein ja verkko on varsin kattava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenni ei voi rehellisenä vannoa aviovalaa: rikkaana ja köyhänä, sairaana ja terveenä lupaan rakastaa. Hänen rakkautensa ja sitoutumisensa ja pinnallista ja ehdollista:  vain vakavarainen mies kelpaa. Aika kylmää minusta. Minun rakkauteni ei katso lompakkoon, mutta meitähän on moneen junaan.

Tämä! Tuota samaa yritin kysyä aiemmin, että onko ihmisarvon mitta sama kuin pankkitilin saldo/ hyvä työpaikka. Jos "rakkaus" on sidottu maalliseen mammonaan, niin mä en ainakaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa päivääkään. Siinä vasta turvaton olo oliskin, kun aina saisi pelätä sattuuko jotain, joka vie talouden miinukselle. Se kun tietäisi myös sitä, että se toinen puolisko lähtee kävelemään ja etsimään uutta kumppania jolla on rahaa.

Ja myös tuo, että kaikki ei oikeesti halua omistusasuntoa! Ei halua 10 vuoden

Minulla on täti, joka asui perheineen vuosikymmenet vuokralla samassa varmassa vuokra-asunnossa. Eläkkeellä ja yksin jäätyään joutui vaihtamaan yksiöön, kun ei enää raha riittänyt edes kaksion vuokraan, aika surullinen tapaus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin koulutusjankkaus, nyt mökkijankkaus. Älkää jankuttako täällä omista mökeistänne! Voisitteko lopettaa itsestänne puhumisen tässä ketjussa?? 

Minä haluan puhua pareista. Tänä vuonna on harvinaisen epäonnistuneet valinnat asiantuntijoilta. Aiemmin sanoin, että kaksi oululaista rakennusinssiä sopisivat ehkä tosi hyvin yhteen (Pauliina ja tämän vuoden Matti) ja nyt keksin, että kaksi espoolaista opettajaa myös (Anna ja Lauri).  Pitäisi tehdä all stars -kausi, jossa vielä vapaat kaikkien kausien osallistujat vietäisiin etelän lämpöön love island -tyyppisesti asumaan ja tutustumaan toisiinsa. 

Juu Annassa ja Laurissa voisi olla tosiaan ehkä potentiaalia. Laurilla on aika sanavalmis, niin ei löisi tyhjää, kun tulisi yhtäkkisiä kysymyksiä tunteista, ja hän varmaan puhuisi oma-aloitteisesti tunteistaan ja vaikuttaa kärsivälliseltä. 

Jaa minusta Anna vaikuttaa juuri sellaiselta naiselta, joka ei katsokaan mieheen päin, joka ei ole keskimittaista pidempi, eli siinä olisi heti ollut ahdistumiseen johtava turnoff.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätkää! Kaikki eivät halua omistaa asuntoa. Kaikki eivät halua omistaa autoa. Kaikki eivät myöskään kerää rahaa säästöön. Jotkut meistä haluavat elää sillä palkkarahalla kuukauden, maksaa laskut ja elää. Haudassa ne rahat pankissa ei lämmitä yhtään. Mä en ole koskaan säästänyt senttiäkään! Ja mulla on ollut hitokseen hyvä elämä! On nähty maailmaa, on syöty ja juotu hyvin. on rakastettu, erottu ja rakastettu taas. Eletty yksin, mutta joka ikinen päivä on eletty. Vailla latiakaan säästössä, vuokrakämpässä. Ja edelleen elämä on hyvää!

Kaikki eivät halua, mutta aika moni haluaa. Ja jos ohjelmaan lähtee toiveena, että pääsee elämään lapsiperhe-elämää, niin harva haaveilee sen tarkoittavan vuokra-asumista ja autotonta arkea. Siinä on puolin ja toisin iso pettymys, jos yhdistetään kaksi näin eri t

Mulle henkilökohtaisesti on ihan sama asuuko ihmiset vuokralla vai ei. Onko niillä auto vai ei. Onko säästöjä vai ei. Kunhan jokainen vaan huolehtii omista valinnoistaan. Tosin oma näkemys liittyy vahvasti sukulaiseen jolla ei ole hyvä elämänhallinta vaan on pienet tulot ja suuret menot, ei säästöjä. Hän haluaa myös elää hyvää elämää yli varojensa ja siksipä joka kuukausi hän on vippaamassa rahaa, vaikkei koskaan mitään maksakaan takaisin. Siksi mua närästää kun joku on heti vippaamassa rahaa - en sano että Jyrki olisi samanlainen, mutta sanon että ihmissuhteelle voi olla aika kuormittavaa jos toinen aina vippailee kun toinen säästää.

Ja siksi olen sitä mieltä että noista asioista on hyvä saada Jyrkin ja Jennin yhteisymmärrys, koska muuten asiat saattavat alkaa hiertää. Varsinkin perheen perustamisesta on kuluja ja vauvan kanssa tuskin tarvitaan ylimääräisiä riitoja.

Itseäni mietityttää, millainen prosessi tässä parien tai ylipäätään ohjelmaan soveltamisen arvioinnissa on takana. Hakijat tekevät inserteistä päätellen tietokonella tehtäviä, kuka tehtävät on suunnitellut, kuka tulokset tulkitsee? Työpaikkoihin liittyvissä soveltuvuusarvioinneissa on mukana yleensä psykologit, mutta onko tässä?

Mikäli ruudussa näkyvillä asiantuntijoilla on suurikin rooli parien muodostamisessa / castingissa, jään miettimään ohjelmaa seurattuani, että onko osaaminen riittävää. Se, että omaa ammattitaitoa on parisuhteen vuorovaikutuksen tukeminen, ei tarkoita vielä sitä, että olisi pätevä arvioimaan osallistujien yksilöllisiä valmiuksia osallistua ohjelmaan. Monipuolisessa arvioinnissa ei ole kyse vain siitä, mitä ihminen kertoo itse itsestään, vaan kyse on myös siitä, mitä ammattilainen havainnoi yksilön toiminnasta. 

Tätä kautta seuratessa on tullut olo, että haavoittuvaisessa asemassa olevat osallistujat saavat katsojilta ja mediasta kaiken loan niskaansa, vaikka mielestäni suuremmassa vastuussa ovat tuotantoyhtiöt. Tällaiseen formaattiin osallistujat pitäisi valita todella tarkkaan, jos nyt edes ajatellaan, että tällaista ohjelmaa on hyvä kuvata. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Jenni ja Jyrki on molemmat hyviä tyyppejä. Ehkä vaan vääränlaiset toisilleen.  

Olen ajatellut ihan samalla tavalla. En näe kummassakaan mitään suurempaa "vikaa". Sopivatko toisilleen, sen aika näyttää. 

Ja taas omasta elämästä. Kukaan ei uskonut meidän sopivan toisillemme. Onhan tässä vaiheita ollut. Mutta lähes nelkytvuotta yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu nyt karkaa... Mutta olen miettinyt sitä, kun aina sanotaan, että asuntoon kannattaa laittaa rahansa, kun jossakin sitä on kuitenkin asuttava. Ja että asunto säilyttää arvonsa, kun sen pitää kunnossa. Mutta... Suomen väestökehitys ei näytä siltä, että täällä enää kuin muutamassa suurimmassa kaupungissa olisi elämä 30 vuoden kuluttua. Muualla asunnoilla ei enää ole juuri arvoa, ellei sitten vapaa-ajanasuntoina tai etätyökämppinä. En nyt tässä väestömuffinssissa näe järkeväksi laittaa rahojani asuntoon. Niitä tulee koko ajan lisää markkinoille kun suuret ikäluokat kuolevat. Eikä ne kaikki asu maalla, niitä asuu myös kaupungeissa. Ollaan kohta ihmeessä näiden kuolinpesien ja tyhjien asuntojen kanssa.

Jyrki voi ollakin aika boy, on osannut tuonkin karikon välttää.

Samaa mieltä siitä, että asunnon osto Kotkasta tuskin on järkevää. 

Vierailija kirjoitti:

Niin oliko siitä määräaikaisen annan gradusta tietoa? Entä työttömyydestä? Miksei kukaan ole siitä huolissaan? Asuu vuokralla yksiössä ja on työtön ja kouluttamaton. Miksi laitettiin yhteen koulutetun kiinteistösijoittajan kanssa?

Mistä tiedät, ettei Annalla koulutusta? Vai spämmäätkö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungin/kunnan vuokra-asunto on ehkä turvallisin. Yksityinen vuokranantaja voi myydä asuntonsa milloin haluaa. Etsi siinä sitten uusi asunto.

Minun asuntoni ei ole yksityisen omistama. Joku aiemmista on ollut. Muutin pois omasta tahdosta. Maksukykyiselle ja järkevälle vuokralaiselle kyllä asuntoja riittää. Omistusasuminen on riskialttiimpaa, koska tulee remonttikuluja ja taloyhtiölainoja sekä ylläpitokustannuksia. Naapurikin voi aiheuttaa tuhoa, josta joudut maksamaan itse. Maksat lainan päälle kymmeniä tai satoja tuhansia euroja korkoa. Lisäksi saatat jäädä miinukselle yrittäessäsi myydä. Etsi siinä sitten uusi asunto. 

En tiedä tämän hetken tilannetta. Aikoinaan yleisesti oli tiedossa, että sama summa, jonka laitat vuokraan, menis myös oman maksamiseen. Siten meillä ollut pitkä ja vahva luottamus siihen, että omaan kannattaa sijoittaa. Siis yhteiskunnassa tämä ajatus.

Mä en kyllä ole nähnyt, että jykä olisi kameroiden läsnäollessa vipannut Jenniltä rahaa. Jenni vain kertoi siitä kameralle. 

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmaa vois uudistaa niin, että häät olisi yksinkertainen tilaisuus maistraatissa. Paikalla ne pakolliset kaksi todistajaa. Eli ei mitään prinsessapäivää tarjolla. Eikä mitään häämatkaakaan.

Häihin ja häämatkaan menevät rahat tuotanto voisi laittaa esim. siihen, että vuokraisi pariskunnalle ekaksi pariksi kuukaudeksi oman yhteisen kodin, jonne molempien pitäisi muuttaa. Ja siihen, että palkkaisivat parien tueksi asiallisia ja ammattitaitoisia parisuhdeterapeutteja, eikä mitään kanalan kaltaisia fraasikoneita liperit kaulassa jeesustelemaan.

Melkein voisin hakea osallistujaksi, jos noin tehtäisiin. Yksi syy olla hakematta on nimittäin juuri se, että sitten olisi jotkin isot prinsessahäät, mitä todellakaan en halua. "Ruokatunnilla maistraattiin" olisi juuri se tyyli, mitä tykkäisin.

Asiantuntijoiksi tarvittaisiin jo valintavaiheessa jotain muutakin kuin parisuhdeterapeutteja. Yksilöpsykologi karsimaan pois ahdistujat (niitä tuntuu naisista olevan joka toinen), ja yhteiskuntatieteilijä miettimään sosiaalisen taustan ja elämäntavan yhteensopivuutta.

Ensimmäisillä kausilla muutetiin yhteen jommankumman puolison asuntoon. Miksei sitä enää tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätkää! Kaikki eivät halua omistaa asuntoa. Kaikki eivät halua omistaa autoa. Kaikki eivät myöskään kerää rahaa säästöön. Jotkut meistä haluavat elää sillä palkkarahalla kuukauden, maksaa laskut ja elää. Haudassa ne rahat pankissa ei lämmitä yhtään. Mä en ole koskaan säästänyt senttiäkään! Ja mulla on ollut hitokseen hyvä elämä! On nähty maailmaa, on syöty ja juotu hyvin. on rakastettu, erottu ja rakastettu taas. Eletty yksin, mutta joka ikinen päivä on eletty. Vailla latiakaan säästössä, vuokrakämpässä. Ja edelleen elämä on hyvää!

Juuri näin.

Näin hiljakkoin painajaista, jossa olin ostamassa asuntoa. Se oli upea asunto, ja minulla oli unessa rahaa siihen. Olin ensin innoissani, mutta sitten unessa alkoi ahdistaa ja aloin kysellä, missäs se on pieni söpö vuokrakämppä on, pitäisikö mun nyt sitten siitä luopua. Aloin unessa miettiä, mit

Kummassakin tavassa elää on puolensa. Tänään perheen kesken näitä mietittiin. Kun perheellä on useampi asunto, mutta kaikilla ei tuloja maksaa mm. peruskorjauksia. Asunnot sinänsä arvonsa säilyttäviä. Mutta nyt se tämän hetken omistaja maksaa kymmeniä tuhansia yhtiölainaa. Onneksi on siihen varaa. Mut kaikilla ei ole. Omistaminen maksaa. 

Luulisin, et Jennin ja Jyrkin kohdalla ongelma on se perusasenne. Jenniä ehkä ahdistaa se, jos Jyrki ei yhtään panosta tulevaisuuteen millään lailla. Omistaminen sinänsä ei ole se ongelma. Ehkä vain se panostus tulevaisuuteen.

Häät näyttäytyvät kyllä hyvin teennäisinä usein näin jälkikäteen ajatellen. Ja kun sinne roudataan sukulaisia ja vanhuksiakin, jotka ovat kai aikanaan ainakin antaneet avioliitolle jonkin arvon. Osa tätä paskaformaattia on tietenkin häät yksityiskohtineen ja saadaan kontrastia hääpäivän jälkeen koittavaan ahdistukseen ja arkeen laskeutumiseen.

Anna sopisi sen ope Laurin kanssa. Taisivat vieläpä asua kumpikin Espoossa. Jos Lauri muun alan miesten tavoin joskus esitää niitä omia kokemuksiaan kouluelämästä oppilaan näkökulmasta, niin Anna joutuisi nielemään minä olen asiantuntija argumentin. Eikös Lauri ollut erityisopettaja eli tottunut vähän hankalampiin tapauksiin ja osaa opettaa näitä eli sopiva Annalle

Vierailija kirjoitti:

Häät näyttäytyvät kyllä hyvin teennäisinä usein näin jälkikäteen ajatellen. Ja kun sinne roudataan sukulaisia ja vanhuksiakin, jotka ovat kai aikanaan ainakin antaneet avioliitolle jonkin arvon. Osa tätä paskaformaattia on tietenkin häät yksityiskohtineen ja saadaan kontrastia hääpäivän jälkeen koittavaan ahdistukseen ja arkeen laskeutumiseen.

Häihin saadaan ympättyä tuotesijoittelua kätevästi.

Periaatteessahan sitä voisi näyttää, kun käydään sitten puolison kanssa kaupassa, ja Paulig voisi haluta jaksoon tuotesijoittelua että ostatte sitten Juhla Mokkaa. Mutta entäs jos me tykätäänkin Costa Ricasta enemmän? 

Vierailija kirjoitti:

Anna sopisi sen ope Laurin kanssa. Taisivat vieläpä asua kumpikin Espoossa. Jos Lauri muun alan miesten tavoin joskus esitää niitä omia kokemuksiaan kouluelämästä oppilaan näkökulmasta, niin Anna joutuisi nielemään minä olen asiantuntija argumentin. Eikös Lauri ollut erityisopettaja eli tottunut vähän hankalampiin tapauksiin ja osaa opettaa näitä eli sopiva Annalle

Ja kun Laurille ei käynyt tamperelainen, niin turkulainen sitten. Muuttaisi Annan mukana Turkuun.