Ensitreffit alttarilla 2024 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Oliko Anna vai sanonut, että haluaisi muuttaa Turkuun? Mulla mennyt tällainen ihan ohi. Turku on kyllä tosi kiva kaupunki.

Ei sanonut ohjelmassa, vaan jossakin lehtijutussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan parittamista kyllä mietin, että pakkohan se on olla sitä pakollista draaman hakemista katsojalukujen vuoksi.

Pöh. Kyllä kaikki on paritettu ihan sillä, että voisivat onnistua.

Ainakin minulle katsojana Anna ja Hai on vain tuskastuttavaa. Mieluummin katson pareja, joilla menee hyvin, joilla on keskinäistä vetovoimaa ja jotka saavat mahdolliset ongelmansa ratkottua. Silloinkin, jos en ihmisistä itsestään niin perustaisi. Ei haittaisi vaikka kaikki parit olisivat sellaisia, päinvastoin.

Juuri näin. Paras keino nostaa sarjan katsojalukuja on luoda onnistuneita pareja. Sopimattomat parit ovat tuskastuttavia katsojille, tulee jopa  säälin tunteita, haluaa hypätä sellaisten vuorovaikutustilanteiden yli, joissa on paljon negatiivista. 

Vierailija kirjoitti:

Karkottaakohan huonot asiantuntijat ja laskeva onnistumisprosentti sellaisia hyviä tyyppejä, jotka harkitsee osallistumista. 

toistaiseksi parhaiten on onnistunut kausi 8, eli ei oikein voi puhua laskevasta onnistumisprosentista.

Olis kiva, että ne kaikki ohjelmaan hakeutuneet pantais samaan tilaan ja sieltä vois ite katella sopivaa ja sitten tehtäis ohjelma kun ihmiset ite on esivalinneet! 

Onpas täällä paljon aiheeseen liittymätöntä asiaa.

Pareista sen verran, että jokainen voi kuvitella omalle kohdalle tuota tilannetta. Vaikka tiesikin minkälainen ohjelma on, ei se poista sitä tunteiden ja ärsykkeiden määrää.

Juhlat joissa tapaat vieraan ihmisen ja hänen itselle vieraat läheiset. Samaan huoneeseen yöksi ja matkalle tuon vielä toisen kanssa. Kamerat ja kuvausryhmä vielä mukana ja lähellä kokoajan.

Varmasti siinä tulee kenelle tahansa liiallinen ärsyketulva ja väsymys, vaikka pitäisikin tuosta toisesta ihmisestä. Ihminen ei pysty prosessoimaan uutta määräänsä enempää. Varmasti heitä väsyttää kaipaisi hieman rauhaa ja omaa tilaakin hetken, tuon mylleryksen keskellä. Taina ja Matti vaikuttavat ihan hyvältä parilta. Se on ihan ymmärrettävää, että alussa voi tulla tunteita pintaan kun tilanne on niin erikoinen ja kuormittava, en pidä itkemistä eron merkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva tunne, että Taina ja Matti eroaa. Taina itkee ja Matti nielee kyyneleensä. Yrittävät varmasti tosissaan, ja läheisyyttäkin yrittävät vaalia. Kommentti, että kipinä ei johda roihuun, sai alapeukkuja. En heidän eroa toivo, mutta en oikein näe toivoa. Ei vain riitä, että toinen tai molemmat ovat miellyttävän oloisia ihmisiä. En osaa perustella veikkaustani. Jo häissä tuli olo, ettei tule mitään. 

 

Mielestäni tällainen "nainen itkee, ero siis tulee"- päättely on todella surullista suomalaisuutta. Itkeminen on meille niin pelottava ja kauhea asia, että eihän se VOI tarkoittaa muuta kuin tulevaa eroa.

Voitais ottaa mallia tunteenilmaisussa vapaammista maista, missä kyyneliä voi näyttää ja käyttää vaikka joka päivä iloon, suruun ja ärsytykseenkin, eikä niistä olla tekemässä heti lööp

"Taina ei itkenyt vielä häissä, ja jo silloin tuli epäilys, että eroavat. Itku ei ole eron syy."

Mistä sinulle tämä fiilis tuli? Miten Tainan olisi tullut käyttäytyä, että sinulle olisi tullut tunne että jatkavat?

Minusta häissä näytti todella hyvältä, oli puhetta, naurua, vuorovaikutusta just sen verran kun sopii odottaakin. Siksi en saa nyt ollenkaan erilaisesta fiiliksestäsi kiinni...

Vierailija kirjoitti:

Vähän myöhässä tähän sotaan, mutta laitetaanpas nyt lopullisesti pakettiin:

- 25 000 askeltavoite päivittäin ei kuulosta tarkoituksenmukaiselta. Siinä on jääty kiinni lukuihin ja olisi fiksumpi toteuttaa kuntoilua muista lähtökohdista

- Opettaja kävelee työpäivän aikana helposti jo liki 10 000 askelta. Siihen vaikkapa 10 kilometrin juoksulenkki päälle ja ollaan lähellä. Ei mikään mystinen luku kerättäväksi, vaan menee kestävyysurheilua harrastavalta helposti yli ihan vahingossa

- Nämä on yksittäisiä kommentteja sivulauseessa, joista vedetään hirveät käsitykset neuroottisuudesta jne. Relatkaa mammat pikkasen. Ei kelpaa pullukat eikä urheilulliset.

Saa olla pullukka tai urheilullinen. Anna vaan sanoi itsekin, että tiedostaa et tuollainen askeltavoite on pakkomielteistä eli neuroottista.

Miksi kiistät hänen omat näkemyksensä?

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten heti on neuroottinen tai anorektinen jos huolehtii päivittäisestä liikunnasta. Ja jos haluaa julkisten sijasta kävellä mieluummin määränpäähän. Tätä voisi todellakin suositella kaikille joilla ei ole fyysisiä rajoitteita toimia näin. Vähintään 10 000 askelta päivässä on hyvä tavoite ihan kaikille joilla ei ole fyysisiä esteitä/rajotteita. Tuokin menee helposti rikki.

Päivittäisestä liikunnasta huolehtiminen ei ole neuroottista tai anoreksistä, keksit tuon nyt ihan itse. 10 000 askeltakaan ei ole, mutta se minimi 25t on, ja sen Anna on itse tuonut esiin.

Mikä pointti nyt kiistää asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vähän myöhässä tähän sotaan, mutta laitetaanpas nyt lopullisesti pakettiin:

- 25 000 askeltavoite päivittäin ei kuulosta tarkoituksenmukaiselta. Siinä on jääty kiinni lukuihin ja olisi fiksumpi toteuttaa kuntoilua muista lähtökohdista

- Opettaja kävelee työpäivän aikana helposti jo liki 10 000 askelta. Siihen vaikkapa 10 kilometrin juoksulenkki päälle ja ollaan lähellä. Ei mikään mystinen luku kerättäväksi, vaan menee kestävyysurheilua harrastavalta helposti yli ihan vahingossa

- Nämä on yksittäisiä kommentteja sivulauseessa, joista vedetään hirveät käsitykset neuroottisuudesta jne. Relatkaa mammat pikkasen. Ei kelpaa pullukat eikä urheilulliset.

Ketä kiinnostaa. Tämä on ea ohjelman keskustelu, viekää urheilujankkaus muualle. 

Mikä laki Australiassa on ettei voisi mennä naimisiin?

Toivottavasti et syö lihaa.

(Tämä kommentti on sille, joka dissasi metsästäjiä).

Googlettakaa rocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö. Luulen että ainakin osa sarjassa ahdistujista potee sitä. Poden itsekin, enkä missään nimessä hakeutuisi sarjaan. Nuorempana, kun en tuota piirrettä itsessäni tiedostanut, olisin hyvinkin voinut hakeutua. Luulin, että kun tyyppi on oikea, asiat vaan loksahtavat kohdalleen ja kaikki tuntuu oikealta.

Rocd-henkilöllä näin ei kuitenkaan ole. Paradoksaalisesti usein on niin, että mitä enemmän ahdistaa, sitä potentiaalisempi tapailukumppani on. 

Kun tutustuin mieheeni, olisin ajoittain voinut oksentaa, kun ahdisti niin paljon. Pelkohan tässä on taustalla ja vioittuneet kiintymyssuhdemallit. Onneksi olin tehnyt paljon työtä itseni kanssa (mm. tietoisuustaitoharjoituksia) ja suhde pääsi syntymään ja on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Ollaan armollisia kaikille osallistujille. He ovat mielestäni hurjan rohkeita.

Sarjan asiantuntijoille toivoisin tietoa rocd:stä ja ahdistuksesta yleensä. 

Vierailija kirjoitti:

Pareista sen verran, että jokainen voi kuvitella omalle kohdalle tuota tilannetta. Vaikka tiesikin minkälainen ohjelma on, ei se poista sitä tunteiden ja ärsykkeiden määrää.

Juhlat joissa tapaat vieraan ihmisen ja hänen itselle vieraat läheiset. Samaan huoneeseen yöksi ja matkalle tuon vielä toisen kanssa. Kamerat ja kuvausryhmä vielä mukana ja lähellä kokoajan.

Varmasti siinä tulee kenelle tahansa liiallinen ärsyketulva ja väsymys

Jep, näin juuri. Ja vielä niissä juhlissa joudut olemaan se keskipiste ja vetämään tiettyä roolia. Lisäksi vielä ne paineet, kun olet joutunut kertomaan sarjaan osallistumisestasi suvulle ja tuttaville. Lehtijuttujen mukaan ainakin Tainan sukulaisille tuli han yllärinä.

En ihmettele jos ahdistaa.

En tiedä kestääkö Tainan ja Matin liitto, mutta vaikuttavat kuitenkin aika fiksuilta ihmisiltä ja tuskin rupeavat kamalasti draamailemaan. Tainakin avautui ahdistuneista fiiliksistään Matille, sen sijaan että kärvistelisi itsekseen ja ehkä purkaisi oloaan huonoon käytökseen ja toisen syyttelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaa rocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö. Luulen että ainakin osa sarjassa ahdistujista potee sitä. Poden itsekin, enkä missään nimessä hakeutuisi sarjaan. Nuorempana, kun en tuota piirrettä itsessäni tiedostanut, olisin hyvinkin voinut hakeutua. Luulin, että kun tyyppi on oikea, asiat vaan loksahtavat kohdalleen ja kaikki tuntuu oikealta.

Rocd-henkilöllä näin ei kuitenkaan ole. Paradoksaalisesti usein on niin, että mitä enemmän ahdistaa, sitä potentiaalisempi tapailukumppani on. 

Kun tutustuin mieheeni, olisin ajoittain voinut oksentaa, kun ahdisti niin paljon. Pelkohan tässä on taustalla ja vioittuneet kiintymyssuhdemallit. Onneksi olin tehnyt paljon työtä itseni kanssa (mm. tietoisuustaitoharjoituksia) ja suhde pääsi syntymään ja on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Ollaan armollisia kaikille osallistujille. He ovat mielestäni hurjan rohkeita.

Sarjan asiantuntijoille toivoisin tieto

Kyllä. Ylipäänsä ymmärrys psykologiasta, ihmisten tavallisista/normaaleista tunnereaktioista sekä vielä tietoisuus omista reagointimalleista ja kiintymyssuhdemallista olisi ihan todella tärkeää erityisesti tähän ohjelmaan osallistujilla.

"Luulin, että kun tyyppi on oikea, asiat vaan loksahtavat kohdalleen ja kaikki tuntuu oikealta.

Rocd-henkilöllä näin ei kuitenkaan ole."

Paljon parisuhdetyöskentelyä eri ihmisten kanssa tehneenä sanon, että pidemmän päälle kenelläkään kaikki asiat eivät noin vain loksahda paikoilleen. Töitä joutuu ihan jokainen tekemään jos haluaa pitkän liiton. Jos olettaa helppoutta, tulee pettymään.

Ai kamala tuota pätkää Annasta ja Haista. Annan käytös karmeaa. Hai on niin k^sessa.

Ymmärrän Tainaa. Ohjelma ei ole normaali tilanne ja se on yksilöltä valtava ponnistus. Etenkin introvertiltä. Väsymys voi olla ihan fyysistä. Itselläni on niin jos rauhaa ei tule tasaisin väliajoin. Alan voimaan arjessa pahoin.

Ennustan ja aavistan, että tästä kaudesta tulee tylsä . Onhan sekin sinällään hyvä, jos ei parien välillä ole draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaa rocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö. Luulen että ainakin osa sarjassa ahdistujista potee sitä. Poden itsekin, enkä missään nimessä hakeutuisi sarjaan. Nuorempana, kun en tuota piirrettä itsessäni tiedostanut, olisin hyvinkin voinut hakeutua. Luulin, että kun tyyppi on oikea, asiat vaan loksahtavat kohdalleen ja kaikki tuntuu oikealta.

Rocd-henkilöllä näin ei kuitenkaan ole. Paradoksaalisesti usein on niin, että mitä enemmän ahdistaa, sitä potentiaalisempi tapailukumppani on. 

Kun tutustuin mieheeni, olisin ajoittain voinut oksentaa, kun ahdisti niin paljon. Pelkohan tässä on taustalla ja vioittuneet kiintymyssuhdemallit. Onneksi olin tehnyt paljon työtä itseni kanssa (mm. tietoisuustaitoharjoituksia) ja suhde pääsi syntymään ja on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Ollaan armollisia kaikille osallistujille. He ovat mielestäni hurjan rohkeita.

Sarjan asiantuntijoille toivoisin tieto

Miten sait tietää että sinulla on tuollainen rocd? Vaikea kuvitella että itselle sopivan, hyvän ihmisen seura aiheuttaisi noin vahvaa pahoinvointia, mutta uskon kun sanot niin olevan.

Törmäsin netissä aihetta (rocd) koskevaan artikkeliin ja tunnistin siitä itseni. Sittemmin olen saanut asialle vahvistuksen terapiassa. Häiriö on valitettavan huonosti tunnettu.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin netissä aihetta (rocd) koskevaan artikkeliin ja tunnistin siitä itseni. Sittemmin olen saanut asialle vahvistuksen terapiassa. Häiriö on valitettavan huonosti tunnettu.

Olet varmaan löytänyt sitten jotain keinoja, joiden avulla olet voinut alkaa suhteeseen miehesi kanssa ja jopa jatkaa sitä kymmenen vuotta. Oliko suhteen alku siis sinulle ihan täyttä tuskaa vai miten kuvailisit tunnelmia? Miten ylipäänsä pystyit tunnistamaan miehen sellaiseksi, jonka kanssa kannattaa jatkaa vaikka se tuntuukin kovin vaikealta? Mielenkiintoinen aihe!