En ole masentunut mutta toivoisin silti usein kuolevani. N30v.
Elämä on mielenkiintoista. Asun yksin, vietän aikaani yksin, käyn töissä. Minulla ei ole mitään valittamista sinällään. Olen onnellinen tavallaan kun saan olla turvassa nykyään. Rahaa tai muuta materiaa ei oikein kiinnosta hankkia, eivät ole niin tärkeitä asioita vaikka ihan mukavia mutta ei kiinnosta tarpeeksi joten sen verran teen rahan eteen että sitä on sillain että pärjään. Omistan sen verran asioita, että pärjään. Eli ei oikeastaan mitään ylimääräistä. Ei lapsia, ei parisuhdetta, ei mitään sellaista.
Olen usein väsynyt tähän elämään. Tunnen valtavasti ja olen aika herkkä. Jotenkin energiaa ei ole niin hirveästi tai tuntuu jotenkin todella ontolta, ehkä eksyneeltä usein. Sitä vain elää eteenpäin ja ihmettelee. Ei haittaisi vaikka kuolisi vaikka on ihan kiva elääkin. Joskus olisi helpotus päästä pois mutta niin varmaan kaikki ajattelee.
Kommentit (10)
Minä olen masentunut ja haluaisin kuolla.
Miksei Suomessa ole eutanasiaa?!
Toivoin jo 15 vuotiaana että kuolisin. Tiesin silloin jo etten saa koskaan töitä enkä parisuhdetta. Harmittaa kun ei ole tullut mitään vakavaa sairautta edes.
Kosmos loi ihmisestä porukassa elävän otuksen. Suurimmalle osake elämään tuo kattava merkitysen toisten ihmisten väliset vuorovaikutus suhteet. Huomasin itse vähän sama kuin sinä. Lähes kaikki oli kunnossa materiaaisesti, mutta ilman läheisi ihmissuhteita, on aika hakala löytää syytä vaan jatkaa olemassa oloa. Ei niin ettäkö loppua hauluisi, mutta sillä ei ole väliä. En tiiä sitte. Kai se on jonkin asteinen masennus tila. En tiedä sitte.
M29
Kuulostaa siltä että hormonitasapainossasi on jotain häikkää. Ruokavalio ja uni kuntoon, kaikista päihdeaineista on myös hyvä pitää taukoja.
Tunteet eivät ole mitään mysteerejä vaan tulevat hormonitoiminnasta, joka on suoraa seurausta siitä mitä kehoosi laitat ja miten sitä käytät. Lisää siis kehotietoisuuttasi. Ruokavalio, liikunta, ja erityisesti hyvä happi.
Sitten siitä eteenpäin voit tarkkailla, minkä laisten tilanteiden jälkeen noita tunteita ilmenee. Onko elämässäsi kenties energiavampyyrejä, kateita, jne.
Vierailija kirjoitti:
Kosmos loi ihmisestä porukassa elävän otuksen. Suurimmalle osake elämään tuo kattava merkitysen toisten ihmisten väliset vuorovaikutus suhteet. Huomasin itse vähän sama kuin sinä. Lähes kaikki oli kunnossa materiaaisesti, mutta ilman läheisi ihmissuhteita, on aika hakala löytää syytä vaan jatkaa olemassa oloa. Ei niin ettäkö loppua hauluisi, mutta sillä ei ole väliä. En tiiä sitte. Kai se on jonkin asteinen masennus tila. En tiedä sitte.
M29
Höpsis. Ihminen löytää yhteyden ja merkityksen muitakin kautta kuin toista ihmistä lääppimällä ja hyysäämällä. Paratiisissakaan ei ollut kuin 2 ihmistä ja välillä vain 1. Siitä voi jo päätellä aika paljon.
Suosittelen lemmikkieläimen hankkimista. Siltä saa pyyteetöntä rakkautta ja elämä tuntuu merkitykselliseltä kun on joku seurana josta saa huolehtia. Minulla on aina ollut koiria ja nyt viimeisimmän menetettyäni on elämä ollut niin tyhjää ja merkityksetöntä. Minä jotenkin kuormitun ihmisistä liikaa, mutta eläinten seura on aina tuntunut kivalta. Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan ihan yksin.
Hanki jotain elämään mikä tuntuu merkitykselliseltä. Ja pidä itseäsi sellaisena. Kiitollisuus. Ehkä jokin joka tuo turvan tunnetta. Tuttu asia muillekin tyhjiö.