Ymmärtävätköhän nämä 20-50v. oman vapaan elämän tavoittelijat, että esim. 60-100v. on pitkä pätkä elää ilman "mitään" ?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein yksinäisempiä ovat nuo ihmiset, jotka hankkivat lapsia ja hylkäsivät ystävänsä. Sitten ihmetellään kun ei ole sisältöä elämään ja itketään ja syyllistetään lapsia, kun eivät ole koko ajan seuralaisena. Jotenkin kummallista, etteivät nuo ihmiset ymmärrä, että ne lapset muuttavat pois kotoa parikymppisenä ja heillä on omat elämänsä.

Muut tapaavat ystäviään ja käyvät tapahtumissa. Useimmilla on muitakin harrastuksia.

Olen huomannut saman. Olen nuoresta asti kuulunut laajaan ja kasvavaan kaveripiiriin, johon kuuluu väkeä laajalla ikäskaalalla.  Välillä tästä joukosta putoaa porukkaa pois perheellistymisen takia ja tasaisin väliajoin sitten yritetään päästä takaisin porukkaan mukaan kun lapset ovat maailmalla ja olo yksinäinen. Ei me pois olla potkittu, mutta vaikea niitä välejä on samanlaisiksi palauttaa, kun ensin on parikymmentä vuotta jätetty ystävät täysin huomiotta ja keskitytty vain lapsiin. Juuri viime viikolla lapsettomalle 70-vuotiaalle ystävälle järjestettiin monenkymmenen hengen kaksipäiväiset ja vauhdikkaat yllätysjuhlat, saman ikäinen perheellistynyt kaveri uhriutui kun hänen muistamiset oli tekstari ulkomailla asuvalta lapselta. Ihmiset eivät aina tajua, että ei kannata kaikkea seuraelämää laittaa vain lasten varaan, jos ei halua olla yksinäinen vanhus.

Mitä väliä? Olet varmaan tuhlannut nuoruutesi ja elämäsi jossain paskassa suhteessa, koska "niin pitää tehdä".