Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtävätköhän nämä 20-50v. oman vapaan elämän tavoittelijat, että esim. 60-100v. on pitkä pätkä elää ilman "mitään" ?
25.08.2024 |
Mun mummuni hyvin lämpimästi sanoi 85v. juhlissa papan rinnalla, että onnellisin hän on suuresta perheestään ja siitä, että on saanut kokea elämässään paljon rakkautta.
Rakkaus on yleensä sitä, että välittää aidosti ja haluaa olla läsnä toiselle hyvinä ja huonoina aikoina.
Voi olla vaikea monien ymmärtää, että tää kertakäyttökulttuuri ja nopeat ilot saattaa kostautua tulevaisuudessa kun ei ole mitään pysyvää. Ei oikein mitään "arvokasta" jäljellä mistään.
Kuka käy sun haudalla kun sä oot poissa? Kenelle merkitsit yhtään mitään?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lailla voi vain ihmetellä, kuka sitten EI haluaisi tavoitella omaa vapaata elämää. Minulle se on tärkein päämäärä, olla vapaa ja elää itselleni mielekästä elämää. Vapaus ei tarkoita rakkauden sivuuttamista, holtitonta ihmissuhteiden tai muunkaan kertakäyttökulutusta, vaan vapautta valita, mitä ainutkertaisella elämällään ja ajallaan tekee ja kenen kanssa sen viettää. Taloudellinen riippumattomuus on yksi polku kohti tätä päämäärää. Se, mikä jollekin on ei minkään tekemistä tai ei minkään saavuttamista, on toiselle kaikki. Itse en ole halunnut lapsia enkä suurta ihmisyhteisöä ympärilleni, enkä etenkään kaipaa työntekoa elämäni täyttämiseen. Ehkä jollain on vaikeuksia hahmottaa, mikä elämässä sitten on merkityksellistä ilman näitä asioita. Itselleni se on hyvin selkeää.
Millä sä elä
Ei kai kukaan työnteolla elämäänsä täytä, haloo?!
En usko että kukaan haluaa ainoaa elämäänsä uhrata työlle, mutta moni asia täällä kuitenkin paljon töitä tekevien ihmisten ansioista mahdollistaa sun kevyemmät työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hauskaa kun menee valkoihoislapsettomilla taas niiiiiiiiiiiiiiiiiin tunteisiin
kauheet selittelyt taas päällä
Sitähän sä halusit, trollukka. Mummosi on varmaan sinusta ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se haudalla käynti vaan se, että kun me omien lasten kanssa käytiin ekoja kertoja mun mieheni vaarin (joka oli mun miehelle tosi tärkeä ihminen elämässä) haudalla niin mietin, että olispa ihanaa kun muakin kävisi joku joskus muistamassa.
Että jollekin pienelle kerrotaan vuosikymmenten päästä, että olin ihana ja välittävä ihminen jne.
Että mitä elämästä jää käteen lopulta, kulkeeko hyvät perinteet eteenpäin vai lukevatko tulevaisuuden lapset digilehdestä, että 2020-luvulla ihmiset käyttivät toisiaan kuin leluja, naiset postasivat itseään netissä miehille, mutta toisaalta woke toi joillekin suurta helpotusta elämään?
Onko tämä uusi hippi-kausi, jota hävetään jälkeenpäin?
Haudalla käyntiin tarvitsee auton. Nykyiset palkat ei oikein sellaista tarjoa että olisi varaa autoon tai käydä edes hankkimassa se kortti.
E
Tosi monet nuoret aikuiset on luopuneet joulun juhlinnasta koska taloustilanne on sellainen ettei ole varaa. Myöskään lauantaisin ei käydä enää saunassakaan.
Perinteet tuhoutuu, koska niihin ei ole käyttövaroja. Konservatiivinen elämä maksaa huomattavia summia. Tätä ei konservatiivipuolueet ymmärtäneet ja nyt edelleen leikataan.
Tämä tarkoittaa sitä että liberaalius lisääntyy maassamme jatkossa.
Kuka hullu elämisen nyt kuusikymppisenä lopettaa jos terveyttä riittää? Eläkeikä nykynuorilla alkaa varmaan vähän ennen 70-vuotta ja sitten on toivottavasti sen verran rahaa, että voi vaikka matkustella, tavata ystäviä, käydä kulttuuririennoissa, harrastaa ruoanlaittoa, mitä ikinä. Yksi elämäntapa ei sovi kaikille. Sitäpaitsi tutkimusten mukaan parisuhde lyhentää naisen elinikää ja pidentää miehen. Plus, minkä mä sille voin että en oo kohdannut sitä elämänkumppania vielä. Ei tää nettideittailuaika suosi mitään oikeaa rakkautta. Kaikki on vaan hetken huvia, minkä takia oonkin ottanut deittisovelluksiin etäisyyttä ja mieluummin oon sitten vaikka yksin.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Siis täh? mistä olet päätellyt että taloudellinen riippumattomuus tarkoittaisi mitään tekemättömyyttä? Sehän tarkoittaa että voi tehdä IHAN MITÄ huvittaa.
t: Taloudellisesti riippumaton, palkkatöissä tällä hetkellä.
Monille sen tavoittelu tarkoittaa askeettista elämää, kun säästämisaste halutaan pitää mahdollisimman korkeana. Ei siis ole varaa tehdä oikein mitään.
Kyllä minullakin on säästämisaste palkkatuloista yli 70%. Ei se estä minua kuitenkaan harrastamasta mitä haluan, lomailemista, kaupasta tarpeellisen ostamista katsomatta hintalappuja. Ostin viime syksynä uuden mukavan autonkin (sähköaudin). Kun se raha tulee pääomatuloista niin palkasta jää reilusti sitten kaikkeen kivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: minulla ei tule olemaan hautaa, minut tuhkataan ja tuhka sirotellaan maailman tuuliin. Olen yhtä vapaa kuin elämässänikin. Adistava ajatus joutua johonkin kuoppaan maan alle, ei minulle.
Tämän olen tehnyt selväksi. En ole koskaan ymmärtänyt tuota haudan palvontaa, eihän siellä ole ketään. Vain maatuva ruumis ja luut ja lopulta ei niitäkäään. En missään tapauksessa halua sitä omalle kohdalleni, haluan että että jotka minusta välitätvät ja oikeasti rakastavat osoittavat sen tässä elävävässä elämässä. Onneksi minulla sellaisia ystäviä ja läheisiä on, vaikka lapsia ja miestä en ole halunnutkaan.
Jos jollekin onni on perhe ja puoliso jne. salltittakoon se hänelle, mutta sallittakoon myös että me jotka näin haluamme saamme elää tavalla joka meille tuo sen saman onnen.
Täytän syyskuussa 70. Tässä kohtaa elämää voin tyytyväisenä sanoa että hyvän elämän olen elänyt valitsemallani tavalla. Vapaana ja sitoutumatta. Olen nähnyt maailmaa todella paljon, on ystäviä ja tuttuja monesta kansalaisuudesta (en asu Suomessa, lähdin 30 vuotta sitten) ja hyvin laaja maailmankuva. Edelleen utelias näkemään ja kokemaan niin kauan kun henki pihisee.
En kaipaa surevaa joukkoa jonkun kummun ääreen, haluan ystävät ympärilleni ja nauttimaan elämästä yhdessä omalla tavallamme. Suotakoon se minulle ja meille.
Vierailija kirjoitti:
hauskaa kun menee valkoihoislapsettomilla taas niiiiiiiiiiiiiiiiiin tunteisiin
kauheet selittelyt taas päällä
Sä olet surkea.
P.S. Mä en ole lapseton tai yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksan eläkemaksuja tonnin kuussa!
Tällä rahalla maksaisin itselleni ja perheelleni asunnon omaksi noin kolmessa vuodessa ja sen jälkeen säästäisin vuokrassa kaiken takaisin noin kuudessa vuodessa. Nyt ei rahat vaan riitä.
Tänne ei alle 30 kymppisen kannata kerryttää eläkettä! Jätetään Suomi eläkeläisille ja annetaan Putinin hoitaa.
Minä maksan hieman vähemmän ja olen täysin samaa mieltä. Suuret ikäluokat saivat senkin rahan käyttää asuntolainaan, mökkiin ja autoon. Säästöt silloin sen maksamisen ja me maksamme heille siitä hyvästä. Vttu mikä diili. Suomesta on tehty eläkeläisten utopia, jossa muilla on vain välinearvo heidän elintasonsa ylläpitämiseksi.
Kyllähän nuo mummot monesti vakuuttelee että on ollut niin ihanaa. Koska kukapa tuon sukupolven ihmisistä sanoisi että "olisi pitänyt tehdä vähemmän lapsia ja vaikka opiskella enemmän"? Tyttäriään voivat neuvoa elämään vähän toisin.
Ja sitten tuo puoliso, sen pitää olla oikea, jotta olisi onnellinen. Olen itse eronnut ja voin sanoa että väärän ihmisen kanssa ei onnelliseksi tule. Yksin on onnellisempaa.
Paljon on tuossa mummosukupolvessa ns pakkoavioliitossa olevia. Eli taloudellisista syistä pakko olla naimisissa. Onnen kanssa vähän niin ja näin. Pahin on muistisairauden myötä väkivaltaiseksi muuttunut mies, jota ei kuitenkaan voi laittaa laitokseen, koska vaimolla ei ole yksin mahdollista asua omakotitalossa. Talon myyminen ei kuitenkaan tietenkään käy, koska se koti on naisen elämäntyö, ei halua luopua rakkaasta pihastaan yms. Lisäksi naisella on pieni eläke, miehen eläke menee laitosmaksuihin. Ottaapa sitten lyöntejä vastaan. Toki tuohon lopulta puututaan, mutta pitkään ne vaimot jaksavat.
Työskentelen vanhusten parissa ja näen niin monenlaisia kohtaloita, että on pakko vähän oikaista näitä käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys ja yhdessä hyvään pyrkiminen ovat kaiketi ne tärkeät yhteiskuntaa ylläpitävät elementit.
Ajatella jos Suomen sotaveteraanit olisivat sanoneet aikoinaan, että "Hei kuulkaas, me halutaan olla vapaita ja illalla on Tinder-treffit, joku muu voi mennä sotimaan".
Sotaveteraaneihin vetoaminen ja käyttäminen milloin minkäkin aiheen vetoapuna on alhaista ihan ajattelematta.
Eivät kaikki ole silloin "vanhaan hyvään aikaankaan" olleet mitään mallipuolisoita ja -vanhempia. On ollut poissaolevia isiä, joille ura tai ryyppykaverit ovat olleet lapsia tärkeämpiä, ja äitejä, jotka katkeroituivat jouduttuaan aina asettamaan muiden tarpeet omiensa edelle.
Nykyajassa on se hyvä puoli, että jos itse tiedostaa, ettei perheen perustaminen tuo elämään sellaista sisältöä kuin toivoisi, voi jättää lapset tekemättä. Aiemmin kun tällaista vaihtoehtoa ei oikein ollut, solmittiin monia onnettomia avioliittoja ja perustettiin monia perheitä, joissa kenenkään ei ollut hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaapa niitä vanhoja hautoja. Ei niillä käy kukaan koskaan.
Jokainen meistä unohtuu ja katoaa historiaan. Oli lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys ja yhdessä hyvään pyrkiminen ovat kaiketi ne tärkeät yhteiskuntaa ylläpitävät elementit.
Ajatella jos Suomen sotaveteraanit olisivat sanoneet aikoinaan, että "Hei kuulkaas, me halutaan olla vapaita ja illalla on Tinder-treffit, joku muu voi mennä sotimaan".
Sotaveteraaneihin vetoaminen ja käyttäminen milloin minkäkin aiheen vetoapuna on alhaista ihan ajattelematta.
Ja mitenkäs rintamakarkureille kävi..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhustenhoitaja vielä jatkaa, että ei se perhe ole mikään yksinäisyyden poistaja. Mulla on pitkäaikaisia asiakkaita mutten ole välttämättä koskaan nähnyt kenenkään käyvän heitä katsomassa, vaikka tiedoista näen, että lapsia on.
Toisaalta lapsettomalla voi paremmin suunniteltu vanhuus, koska ei olla tuudittauduttu siihen, että lapset hoitavat. On hankittu ajoissa esim senioriasunto ja joku uskottu ihminen, jolle soittaa, jos pitää jokin asia järjestää. Usein ns yksinäiset ovat kaikkea muuta kuin yksinäisiä, koska heillä on ollut aikaa panostaa ystävyyssuhteisiin. Perheelliset vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, miksi "on jätetty" palvelukotiin, muistisairauteenhan kuuluu sairaudentunnottomuus.
Kannattaa toki olla onnellinen perheestään ja vaalia sitä, mutta elämässä on muutakin kuin ydinperhe.
Suurempi ongelma on nykyään se, että ikävuosia riittää enemmän kuin terveyttä ja elämänlaatua niille vuosille.
Tiekkö, tasan ketään ei kiinnosta kuolleena kuka vtt jonku haudalla seisooo. Kuinka vajaa sä oot???
Meillä kalliit vuokrat on aiheuttaneet sen että on ruokapöytä kuitenkin, mutta se on täynnä tavaraa koska tila on ahdas, niin syömme lattioilla ja sängyissä päivälliset. Toki vieläpä erikseen emmekä koko perheenä.
Ihan taloustilanteen takia on ajauduttu tähän pikkuhiljaa itsestään.
Kun lapset on nyt murrosikäisiä, niin joulujakaan ei vietetä.
En ole käynyt kertaakaan isäni haudalla, koska meillä ei ole autoa taloustilanteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu on subjektiivista.
Se, että mummillesi hyvä elämä tarkoittaa suurperhettä voi toiselle tarkoittaa painajais elämää. Mä toivon, että joku päivä ihmiset vihdoin ymmärtäisivät, että ihmisiä on erilaisia. Ihmiset arvostavat eri asioita ja se on ihan Ok.
Ja kuka käy haudallani. Ei kiinnosta. En ole täällä enää silloin.
Siis toivot, että "joku päivä ihmiset vihdoin ymmärtäisivät, että ihmisiä on erilaisia."
Hmm. Eiköhän se joku päivä ole nyt. Nykykulttuurissa kaikki riekkuu"erilaisuuttaan."
Ja kaikkea ymmärretään. Kaikki hyväksytään. Oikein painostetaan hyväksymään kaikki kummallisuudetkin.
Kun suuret ikäluokat ovat kaikki kuolleet, pieni osa heidän jälkeläisistään vielä käyvät haudoilla, mutta heidän lapsistaan ei enää kukaan. Kukaan ei silloin enää välitä mistään. Viisikymmentävuotias ihminen on silloin jo käyttökelvoton ja hänet jätetään unohduksiin eikä hänen kuolemaansa enää huomaa kukaan.
Mutta erilaisuus kukoistaa!
Tosin nuorista naisista sitä ei ulospäin huomaa, koska kaikki näyttävät samalta.
Monen suomalaismummon todellisuus on ollut sotatraumoihinsa juovan puolison piestävänä ja r*iskattavana (koska r*iskaus ei ollut tuohon aikaan avioliitossa rikos) oleminen ilman mahdollisuutta ehkäisyyn ja lailliseen aborttiin. Ei ollut omaa omaisuutta, jonka turvin olisi voinut ottaa lapset ja häipyä, niin oli pakko vaan sinnitellä väkivaltaisen miehen kanssa ja hoitaa vielä lapset ja koti- (ja maatalous)työt siihen päälle. Moni mummo olisi tuolloinkin varmasti lähtenyt, jos olisi ollut MAHDOLLISUUS, eikä olisi tarvinnut elää tuota "ihanaa entisaikojen elämää". Ennen on juuri noiden em. syiden takia syntynyt enemmän lapsia, koska ainakaan naimisissa olevat naiset eivät ole saaneet päättää omasta kehostaan.
Siis kerropa nyt ihan selkokielellä, että miten se haudoilla käyminen pelastaa tämän maailman?? Helppohan se on haudalla käydä pällistelemässä kun ei tarvitse hoitaa sitä ihmistä, keskustella sen kanssa tai kuunnella sen motkotusta. Suurten ikäluokkien ulkokultaisuutta, kävisit mielummin elävien luona.
Ja mitä tämä "viiskymppinen on käyttökelvoton" tarkoittaa? Viiskymppinen voi opiskella vielä uuden ammatin tai lähteä vaikka kiertämään maailmaa, ei siinä toisten arvostuksia kaivata. Vai mitä tarkoitat?
Ja erilaisuuden hyväksyminen on ihan perusasia ihmisyydessä, vain jollakin pirttihöperölle se pitää selittää ja avata ihan kunnolla.
Ei parisuhteita ja perheitä oteta kuin tavaroita kaupan hyllyltä. Moni kulkee läpi elämän lähes yksin, vaikka kuinka haluaisi muuta. Ei vanhuuden yksinäisyys ole aina yksin eläneelle suuri ongelma, koska yksinäisyyteen on tottunut. Vanhuudessa yksinäisyydestäkin voi jo levätä.