Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtävätköhän nämä 20-50v. oman vapaan elämän tavoittelijat, että esim. 60-100v. on pitkä pätkä elää ilman "mitään" ?
25.08.2024 |
Mun mummuni hyvin lämpimästi sanoi 85v. juhlissa papan rinnalla, että onnellisin hän on suuresta perheestään ja siitä, että on saanut kokea elämässään paljon rakkautta.
Rakkaus on yleensä sitä, että välittää aidosti ja haluaa olla läsnä toiselle hyvinä ja huonoina aikoina.
Voi olla vaikea monien ymmärtää, että tää kertakäyttökulttuuri ja nopeat ilot saattaa kostautua tulevaisuudessa kun ei ole mitään pysyvää. Ei oikein mitään "arvokasta" jäljellä mistään.
Kuka käy sun haudalla kun sä oot poissa? Kenelle merkitsit yhtään mitään?
Kommentit (122)
Tuo haudalla käynti on ainakin itselle täysin käsittämätön toive. Mitä väliä sillä enää kuoleman jälkeen on. Kauniimpi ajatus olisi tuhkaus johonkin luontoon.
Mutta ymmärrän pointin. Suomalainen yhteiskunta on jo todella rapistunut. Perhearvoja ei kunnioiteta. Seksiä ja päihteitä tyrkytetään joka suunnasta. Lapset voivat pahoin.
Parasta olisi opiskella Suomessa, löytää kumppani ulkomailta ja perustaa perhe ja ura johonkin perhekeskeisempään kulttuuriin. Suomessa voi käydä lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänlaisestipa sillä on minulle väliä sitten, kun olen kuollut. Hauta on nurmettunut läntti muiden vierellä, kunnan hoidettavaksi jää. Miksi minun pitäisi siitä välittää?
En elä "ilman mitään", vaikken olekaan kuormittanut elämääni lajitoveriperäisellä rasitteella. Minulla on mielekäs työ, harrastuksia ja intohimon kohteita. Nautin kirjallisuudesta, filosofiasta, taiteesta, luonnosta ja musiikista. Toiset ihmiset lähinnä pelottavat minua, ja tunnen huonommuutta heidän rinnallaan. Miksi etsisin elämääni sellaista, mikä koituu vahingoksi?
Elämänlaatu on subjektiivista.
Se, että mummillesi hyvä elämä tarkoittaa suurperhettä voi toiselle tarkoittaa painajais elämää. Mä toivon, että joku päivä ihmiset vihdoin ymmärtäisivät, että ihmisiä on erilaisia. Ihmiset arvostavat eri asioita ja se on ihan Ok.
Ja kuka käy haudallani. Ei kiinnosta. En ole täällä enää silloin.
karuselli
valkoviini
insta
onlyfan
trävelläys
tatskat
lävärit
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Siis täh? mistä olet päätellyt että taloudellinen riippumattomuus tarkoittaisi mitään tekemättömyyttä? Sehän tarkoittaa että voi tehdä IHAN MITÄ huvittaa.
t: Taloudellisesti riippumaton, palkkatöissä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaan olla vapaita vastuusta, velvollisuuksista, oravanpyörästä, ydinperhearjesta ja sitoutumisesta.
Kaikki mulle nyt ja heti!
Mutta miten lapset tähän kasvavat ja miltä vanhuus näyttää?
Hienoa, että mummosi on saanut sellaisen elämän kun on halunnut. Sitä hän toivoo varmaan muillekin, että ihmiset saisivat sellaisen elämän kun se ihminen itse haluaa. Mummosi tietää, että silloin ihminen on onnellisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen kaikkea kertakäyttötreffailua vastaan ja arvostan perhettä ja aviopuolisoa, mutta en silti odota että lapset ovat minulle mitään velkaa. En siis odota, että he pitävät minusta huolta tai järjestävät elämääni sisältöä kun olen vanha. He saavat elää ihan oman elämänsä (ja käydä mun haudalla jos haluavat, en katso pilven reunalta pahalla jos eivät käy ;)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Kun katsoo nykyajan lapsia, miten niitä ohjeistetaan ihan kehdosta asti ja tuutataan joka suunnatsa 24/7 strukturoitua tavoitteelista tekemistä niin en yhtään ihmettele, että ovat yläkouluun mennessä burnout ja haaveilevat mitään tekemättömyydestä. Ihmisiltä on viety joutilaisuus, sekin on nykyään suorittamista.Työpäivät pitää juosta pää kolmantena jalkana, ei ehdi edes aukoja pitää. Sen jälkeen juostaan kauppaan, haetaan lapset hoidosta, on päiväkodin ja koulun palaveria, wilmaan vastaamista, lasten harrastukset, vanhempainillat jne. Elämä on sitä, että olet koko ajan 3 minuuttia aikatauluista myöhässä ja kurot sitä umpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en päässyt ihan taloudellisesti riippumattomaksi, koska puoliso sairastui ja putosi työelämästä jo hyvin nuorena, mutta keikkatyöläiseksi kuitenkin. Tätähän tehdään juuri siksi, että on niin paljon muuta kuin työ, ettei sille halua omistaa paljoa aikaansa, jos ollenkaan.
Perheettömyys ja parisuhteettomuus ei ole ollut minulle valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan olla vapaita vastuusta, velvollisuuksista, oravanpyörästä, ydinperhearjesta ja sitoutumisesta.
Kaikki mulle nyt ja heti!
Mutta miten lapset tähän kasvavat ja miltä vanhuus näyttää?
Eiköhän tuo ole paljolti ikäjuttu. Noin voi hyvin elää kaksikymppisenä tai ennen lapsia. Lasten tulo sitten väkisinkin jarruttaa menoa ainakin pikkulapsiajaksi. Ja jos ei halua lapsia, se on tietenkin myös ok. Mulla on 3. Olen ydinperhearkeen sitounut, mutta työpaikkani on 100% etätyö ja matkustellaan perheenä aina kun voidaan. Elämää voi elää monella eri tapaa.
Vierailija kirjoitti:
karuselli
valkoviini
insta
onlyfan
trävelläys
tatskat
lävärit
No tuossahan sitä onkin jo sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Ei, vaan halutaan tehdä asioita, joista nauttii sen sijaan, että raadettaisiin hautaan saakka jossain pskaduunissa palkalla, jolla nippanappa saa pidettyä katon pään päällä ja ruokaa pöytään
Teen hautajaistestamentin ettei mitään hautakiveä edes laiteta. Tuhkat heitetään vaan kotimetsään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Siis täh? mistä olet päätellyt että taloudellinen riippumattomuus tarkoittaisi mitään tekemättömyyttä? Sehän tarkoittaa että voi tehdä IHAN MITÄ huvittaa.
t: Taloudellisesti riippumaton, palkkatöissä tällä hetkellä.
Monille sen tavoittelu tarkoittaa askeettista elämää, kun säästämisaste halutaan pitää mahdollisimman korkeana. Ei siis ole varaa tehdä oikein mitään.
Maksan eläkemaksuja tonnin kuussa!
Tällä rahalla maksaisin itselleni ja perheelleni asunnon omaksi noin kolmessa vuodessa ja sen jälkeen säästäisin vuokrassa kaiken takaisin noin kuudessa vuodessa. Nyt ei rahat vaan riitä.
Tänne ei alle 30 kymppisen kannata kerryttää eläkettä! Jätetään Suomi eläkeläisille ja annetaan Putinin hoitaa.
Suurperhe olisi minulle kauhistus. Mieluummin muutama hyvä ja tärkeä ihminen elämässä kuin kasa hyvänpäiväntutun tasolle jääviä.
No ei se haudalla käynti vaan se, että kun me omien lasten kanssa käytiin ekoja kertoja mun mieheni vaarin (joka oli mun miehelle tosi tärkeä ihminen elämässä) haudalla niin mietin, että olispa ihanaa kun muakin kävisi joku joskus muistamassa.
Että jollekin pienelle kerrotaan vuosikymmenten päästä, että olin ihana ja välittävä ihminen jne.
Että mitä elämästä jää käteen lopulta, kulkeeko hyvät perinteet eteenpäin vai lukevatko tulevaisuuden lapset digilehdestä, että 2020-luvulla ihmiset käyttivät toisiaan kuin leluja, naiset postasivat itseään netissä miehille, mutta toisaalta woke toi joillekin suurta helpotusta elämään?
Onko tämä uusi hippi-kausi, jota hävetään jälkeenpäin?
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?