Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtävätköhän nämä 20-50v. oman vapaan elämän tavoittelijat, että esim. 60-100v. on pitkä pätkä elää ilman "mitään" ?
25.08.2024 |
Mun mummuni hyvin lämpimästi sanoi 85v. juhlissa papan rinnalla, että onnellisin hän on suuresta perheestään ja siitä, että on saanut kokea elämässään paljon rakkautta.
Rakkaus on yleensä sitä, että välittää aidosti ja haluaa olla läsnä toiselle hyvinä ja huonoina aikoina.
Voi olla vaikea monien ymmärtää, että tää kertakäyttökulttuuri ja nopeat ilot saattaa kostautua tulevaisuudessa kun ei ole mitään pysyvää. Ei oikein mitään "arvokasta" jäljellä mistään.
Kuka käy sun haudalla kun sä oot poissa? Kenelle merkitsit yhtään mitään?
Kommentit (122)
Oma vapaa elämä, kuten otsikossa lukee, on ainoa mikä on tavoittelemisen arvoinen.
Jos mukaan saa edes hetkeksi matkakumppaneita ystävien, perheen, rakkauden muodossa niin se on plussaa. Ketään ei voi kuitenkaan omistaa, ei sitä puolisoa, ei lapsiaan.
Mikään ei takaa että vanhuus on onnellinen perheellisilläkään, päinvastoin tuntuu että paljon katkeruutta on siitä että elämä jäänyt elämättä kun on pitänyt pitää kulisseja pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan olla vapaita vastuusta, velvollisuuksista, oravanpyörästä, ydinperhearjesta ja sitoutumisesta.
Kaikki mulle nyt ja heti!
Mutta miten lapset tähän kasvavat ja miltä vanhuus näyttää?
Ensin puhut rakkaudesta ja nyt puhut vastuusta ja oravanpyörästä. Ei niillä kahdella ole ihan samanlaista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita että ei enää haluta tehdä mitään,outo käsitys sinulla.
Ei sinun tarvitse vaivata pientä mieltäsi muiden ihmisten elämillä. Toisten elämänvalintojen ruotiminen on rumaa käytöstä. Sinut on kasvatettu huonosti. Varmaan siksi kun vanhemmillasi on niin paljon lapsia etteivät ehtineet panostamaan yhteenkään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 60 ja tunnen itseni samaksi, kuin 30 vuotta sitten.
Minulla on onneksi aikuinen tytär. Mutta ystäviä, kolleegoja, tuttuja, niitäkin on vielä, mutta heitä menee mullan alle oikealla ja vasemmalla. Joka kerta pysähtyy huomaamaan. Eikä voi uskoa todeksi.
Yhtä lailla voi vain ihmetellä, kuka sitten EI haluaisi tavoitella omaa vapaata elämää. Minulle se on tärkein päämäärä, olla vapaa ja elää itselleni mielekästä elämää. Vapaus ei tarkoita rakkauden sivuuttamista, holtitonta ihmissuhteiden tai muunkaan kertakäyttökulutusta, vaan vapautta valita, mitä ainutkertaisella elämällään ja ajallaan tekee ja kenen kanssa sen viettää. Taloudellinen riippumattomuus on yksi polku kohti tätä päämäärää. Se, mikä jollekin on ei minkään tekemistä tai ei minkään saavuttamista, on toiselle kaikki. Itse en ole halunnut lapsia enkä suurta ihmisyhteisöä ympärilleni, enkä etenkään kaipaa työntekoa elämäni täyttämiseen. Ehkä jollain on vaikeuksia hahmottaa, mikä elämässä sitten on merkityksellistä ilman näitä asioita. Itselleni se on hyvin selkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä taloudellista riippumattomuutta ja sen tavoittelua. Halutaan elää tekemättä mitään?
No se johtuu varmasti siitä, että tukijärjestelmää ei välttämättä ole ikuisesti. Kuka elättää taloudellisesti riippuvaisen ihmisen?
En välitä kuka käy haudallani koska sellaista ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on juurikin se ongelma, että kun ihmiset haluavat tämän vapaan elämän ilman vastuun taakkaa niin unohtuu, että jonkun pitäisi hoitaa se vapaa taivaan lintu vanhuuden päivinä.
Lapset (eli tulevaisuudessa aikuiset, työtä tekevät ihmiset) eivät luultavasti koe suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta näitä vapaamatkustajia kohtaan.
Mun on vaikea ymmärtää, miten joku ei näe että mikä kaaos tässä on syntymässä tulevaisuutta ajatellen, kun eletään niin hetkessä.
Se hyvä jatkumo pilataan nyt tässä täysin.
"Jäävät vain esineet joita hän käytti. Joku muistaa ne joskus ja kyyneleet vuotavat hetken"
Lainaus runosta.
Tämä on kaikkien kohtalo, ennemmin tai myöhemmin. Terv onnellinen vela 60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se haudalla käynti vaan se, että kun me omien lasten kanssa käytiin ekoja kertoja mun mieheni vaarin (joka oli mun miehelle tosi tärkeä ihminen elämässä) haudalla niin mietin, että olispa ihanaa kun muakin kävisi joku joskus muistamassa.
Että jollekin pienelle kerrotaan vuosikymmenten päästä, että olin ihana ja välittävä ihminen jne.
Että mitä elämästä jää käteen lopulta, kulkeeko hyvät perinteet eteenpäin vai lukevatko tulevaisuuden lapset digilehdestä, että 2020-luvulla ihmiset käyttivät toisiaan kuin leluja, naiset postasivat itseään netissä miehille, mutta toisaalta woke toi joillekin suurta helpotusta elämään?
Onko tämä uusi hippi-kausi, jota hävetään jälkeenpäin?
Haudalla käyntiin tarvitsee auton. Nykyiset palkat ei oikein sellaista tarjoa että olisi varaa autoon tai käydä edes hankkimassa se kortti.
En ole käynyt koskaan vanhempieni haudalla koska palkat on niin matalat että enää en edes haaveile auton hankkimisesta.
Olisi aika tylsää maksaa useita satoja euroja maksava lippu ja käydä pohjoisen idässä tuomassa kukkia haudalla ja olla ankeassa miljöössä päivä tai pari.
Ei oikein ole varaa olla konservatiivinen nykyään. Kaikista perinteistä on hyvä luopua taloudellisesti.
Riippuu ihmisestä, mutta itse olen onnellinen sinkkuna. Vietän aikaa ystävien ja perheen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lailla voi vain ihmetellä, kuka sitten EI haluaisi tavoitella omaa vapaata elämää. Minulle se on tärkein päämäärä, olla vapaa ja elää itselleni mielekästä elämää. Vapaus ei tarkoita rakkauden sivuuttamista, holtitonta ihmissuhteiden tai muunkaan kertakäyttökulutusta, vaan vapautta valita, mitä ainutkertaisella elämällään ja ajallaan tekee ja kenen kanssa sen viettää. Taloudellinen riippumattomuus on yksi polku kohti tätä päämäärää. Se, mikä jollekin on ei minkään tekemistä tai ei minkään saavuttamista, on toiselle kaikki. Itse en ole halunnut lapsia enkä suurta ihmisyhteisöä ympärilleni, enkä etenkään kaipaa työntekoa elämäni täyttämiseen. Ehkä jollain on vaikeuksia hahmottaa, mikä elämässä sitten on merkityksellistä ilman näitä asioita. Itselleni se on hyvin selkeää.
Millä sä elät?
Kaipaatko kuitenkin liikenneyhteyksiä joita muut työtä tekevät ihmiset pitävät yllä?
Lääkkeitä? Jos sairastut, kuka sut hoitaa?
Kuka opettaa sun lapset? Jos joku ryöstää sun kodin, mihin soitat?
AIKA MONEN ON TEHTÄVÄ TÖITÄ, että sun vapaa elämä on mahdollista.
Juurikin se, että jonkun toisen vapaan elämän mahdollistaa muut ihmiset.
Halutaan olla vapaita ja elää oman näköistä elämää, mutta mitäs jos jokainen meistä ilmoittaa saman halun?
Kukaan ei enää halua tehdä töitä tai saada lapsia?
Mitäs sitten tapahtuu?
Saattaa vapaa elämä vähän kärsiä, kun kaikki muut haluaa samaa vapautta. :D
Vierailija kirjoitti:
No ei se haudalla käynti vaan se, että kun me omien lasten kanssa käytiin ekoja kertoja mun mieheni vaarin (joka oli mun miehelle tosi tärkeä ihminen elämässä) haudalla niin mietin, että olispa ihanaa kun muakin kävisi joku joskus muistamassa.
Että jollekin pienelle kerrotaan vuosikymmenten päästä, että olin ihana ja välittävä ihminen jne.
Että mitä elämästä jää käteen lopulta, kulkeeko hyvät perinteet eteenpäin vai lukevatko tulevaisuuden lapset digilehdestä, että 2020-luvulla ihmiset käyttivät toisiaan kuin leluja, naiset postasivat itseään netissä miehille, mutta toisaalta woke toi joillekin suurta helpotusta elämään?
Onko tämä uusi hippi-kausi, jota hävetään jälkeenpäin?
Onko se jotenkin poissuljettua että ne omat lapsesi käyvät haudalla muistelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä lailla voi vain ihmetellä, kuka sitten EI haluaisi tavoitella omaa vapaata elämää. Minulle se on tärkein päämäärä, olla vapaa ja elää itselleni mielekästä elämää. Vapaus ei tarkoita rakkauden sivuuttamista, holtitonta ihmissuhteiden tai muunkaan kertakäyttökulutusta, vaan vapautta valita, mitä ainutkertaisella elämällään ja ajallaan tekee ja kenen kanssa sen viettää. Taloudellinen riippumattomuus on yksi polku kohti tätä päämäärää. Se, mikä jollekin on ei minkään tekemistä tai ei minkään saavuttamista, on toiselle kaikki. Itse en ole halunnut lapsia enkä suurta ihmisyhteisöä ympärilleni, enkä etenkään kaipaa työntekoa elämäni täyttämiseen. Ehkä jollain on vaikeuksia hahmottaa, mikä elämässä sitten on merkityksellistä ilman näitä asioita. Itselleni se on hyvin selkeää.
Millä sä elät?
Kaipaatko kuitenkin liikenneyhteyksiä
Mistä ihmeestä päättelit, että en tee lainkaan töitä, elän tukien varassa tai en maksa veroja? Se, että en kaipaa työntekoa _elämäni täyttämiseen_ tarkoittaa sitä, että pyrin tekemään töitä niin vähän kuin mahdollista, ja työllä ei ole minulle itseisarvoa, sen ainoa tarkoitus on mahdollistaa itselleni tyydyttävän elämän puitteet.
Naiset voi nykyään olla omien elämiensä päähenkilöitä, eikä ukkojensa taustalla pyöriviä sivuhenkilöitä, jotka mahdollistavat ukoilleen uralla etenemisen, omaisuuden kartuttamisen ja näiden suvun jatkumisen. Naisilla on omat rahat ja vapaus luoda uraa, päättää omasta lisääntymisestään, nähdä maailmaa ja saada omista harrastuksista ikimuistoisia kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella, koska ei ollut kotona nalkissa suurperheen kanssa.
Miehet ovat puolestaan aina pystyneet elämään enemmän tai vähemmän vapaata elämää naisiin verrattuna, niin nämä omaa, vapaata elämää tavoittelevat miehet eivät ole mikään uusi juttu. Miehet ovat kautta aikojen lähteneet pakoon esim. vastuuta omista lapsistaan ja eläneet sitä vapaata elämää elämänsä loppuun asti, ihmetellen sitten, miksei kukaan muista heitä vanhana.
Yhteisöllisyys ja yhdessä hyvään pyrkiminen ovat kaiketi ne tärkeät yhteiskuntaa ylläpitävät elementit.
Ajatella jos Suomen sotaveteraanit olisivat sanoneet aikoinaan, että "Hei kuulkaas, me halutaan olla vapaita ja illalla on Tinder-treffit, joku muu voi mennä sotimaan".
Ei minullekaan! Antaisin mitä tahansa jos saisin oman perheen!