Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Neuvotko ja kasvatatko ystäviäsikin? Arvioit heidän tekemiään valintoja ihan ilman mitään estoja. Kaikkien pitää tehdä kuten sinä sanot, muuten on väärin toimittu. Joko olet umpinarsisti ja "ystäväsi" ovat hovisi, jonka tehtävänä on olla samaa mieltä kanssasi... Tai sitten käyttäydyt ystäviesi kanssa ihan toisin. 

En neuvo enkä kasvata ketään enkä arvostele kenenkään tekemisiä. En oleta että toiset tekevät kuten minä haluan, en ole narsisti eikä minulka ole mitään hovia. 

Joku tuntemasi ihminen voi olla tuollainen mitä kuvasit, mutta minä en ole. Kovin olet ärhäkällä päällä. 

Miksi sitten kerroit, että sinun pitää miettiä puheitasi lastesi kanssa... ja menee kovin vaikeaksi? Eikä ystävien kanssa yllättäen ole samaa ongelmaa.

Taitaa olla nämä äidit ja tytttäret jotka eivät tule keskenään toimeen samanlaisia känkkäröitä kumpikin. Aikuinen ihminen voisi ymmärtää, puhetta maailmaan mahtuu.

Kummankaan tuttava en  tahtoisi olla, eihän heitä  osaisi puhutella mitenkään.  Veikkaisin näillä tyttärillä olevan vaikeuksia muissakin ihmissuhteissaan ja työelämässä, äidit nyt  viiskymmentävuotiailla ovat jo eläkeläisiä.

Toistuneeko sama käytös heillä suhteissaan lapsiin. "En ole kuin äitini, mutta kuules jaakko/liisa kun kuitenkin tiedän paremmin  että sun kannattais tehdä näin eikä noin." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy näihin huonoihin väleihin vanhempien ja jälkeläistensä, varsinkin naispuolisten, välillä on nuoremman polven huono käytös, epäkohteliaisuus. Sellaisia suuna päänä olevia ihmisiä, minä tiedän kaiken, paremmin tiedän vain minä. Vastavuoroisuus puuttuu täysin. Ovat todella töykeitä. Oikein naamaansa vääntelevät, kun noita tyhmiä on taas tossa. Ei mitään hyväntahtoisuutta eikä ymmärtämisen halua. Ei himpun vertaa. Käsitä siinä nyt sitten tuollaista ihmistä.

Totta kai ollaan töykeitä ja väännellään naamaa, kun ei jakseta enää aikuisena kuunnella sitä vanhemman itkemistä ja uhriutumista. Syy löytyy peilistä, jos lapsi ei halua olla tekemisissä. Parempi molemmille, ettei olekaan.

Hyvä, kun myönnät. Mutta syy löytyy kyllä omasta peilistäsi, jos toinen ihminen ei voi tulla kanssasi toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit äitiini koska yritti parittaa minua kun olin 14. Silloin äidin miesystävä hyväksikäytti ja päättivät ansaita rahaa minun kehollani. Kovasti äitini on ollut uhri kaikille, ja syyllistää minua, koska tietää miten vaikeaa minulle on seksuaaliväkivallasta kenellekään puhua.

Oikeasti äidistäsi ja hänen miesystävöstään saisi tehdä rikosilmoituksen. Todella törkeää ja rikollista.

Mutta suurimmassa osassa näistä riitaisan vaikeissa tapauksissa ei ole kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ovat poikkeustapauksia. Niihin ei voi vedota tämän keskustelun puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että nyt 50-70 vuotiaat äidinnkuvatukset olivat historian itsekkäimpiä vanhempia. Lähes kaikilla kavereillani sama kokemus. Turhaan nyt itkeskelevät kun ei tulla katsomaan ja kuuntelemaan narsistin haukkumista ja arvostelua.

En enää ihmettele että tyttäret katkovat välit äiteihinsä, sillä tuo kommentti 50-70 vuotiaista äidinkuvatuksista sen kertoo. Teillä tyttärillä on joku kauna ja katkeruus missä haluattekin velloa ja syyttelette toisia narsisteiksi, teette diagnoosit kokonaisesta sukupolvesta koskaan kaikkia tapaamatta. Syytätte toisia marttyyreiksi ettekä huomaa, että olette itse juuri niitä. Oletteko ihan varmoja, että teitä kaivataan? Mistä tiedätte ettei se ole vanhemmillennekin helpotus, kun pidätte sitä välimatkaa?

 

30-50 vuotiaat tyttäret ovat  kaikesta päätellen niitä vihaisimpia ja katkerimpia ja siihen ikäväliin mahtuu se 80-luvun pullamössösukupolvi. Onneksi ihan kunnollisiakin tuohon sukupolveen mahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että nyt 50-70 vuotiaat äidinnkuvatukset olivat historian itsekkäimpiä vanhempia. Lähes kaikilla kavereillani sama kokemus. Turhaan nyt itkeskelevät kun ei tulla katsomaan ja kuuntelemaan narsistin haukkumista ja arvostelua.

Hauskaa kun noin 50-vuotiaat kaikkein vihamielisempiä äitejään kohtaan, aina näissä keskusteluissa. Tässäkin keskustelussa oli yksi 90-vuotiaan tytär, voisi olettaa iän olevan noin 60.

Siis sama toistuu kun täällä nuori tytär kokee 50-vuotiaan hankalaksi ja yhteys poikki. Siitäs saitte, nyt viiskymppiset joita 80 v äiti kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla onnellinen, että minun ei ole koskaan tarvinnut syyttää äitiä, sillä minulla ei ole ollut äitiä, jota voisin syyttää elämäni epäonnistumisista, lapsuuden traumoista postraumaattisesta stressista tai elämäni vaikeuksista. (olin ihan pieni kun äiti kuoli)

Tämä onkin tosi jännä juttu. Minun huomattavasti nuorempi sisareni on kasvanut muutaman kuukauden ikäisestä lähtien kasvatus perheessä äitimme sairauden takia. Hän syyttää äitiämme ( ja koko perhettämme) kaikesta mahdollisesta. Ei siis kasvatus äitiään  tai sitä perhettä jossa kasvoi. Yhtään mitään pahaa ei synnyin perhe ole hänelle tehnyt tai edes sanonut. Ymmärrän toki että hylkäys on aiheuttanut traumaa varmasti vaikkei sitä tietenkään muista. Mutta nyt jo 50 vuotiaanakaan hän ei halua ymmärtää että oli hänelle pelastus, että vietiin pois kasvamaan muualla. Ei , hän on ikään kuin kateellinen siitä että me muut sisarukset " saatiin" kasvaa siinä hullussa perheessä ja ollaan tehty kaikkemme että nenä pysyy pinnan yläpuolella.  Synnyttäneen äidin syytä kaikki. Äiti on niin hyvä syntipukki , teki tämä mitä tahansa.

Ei ole pakko olla tekemisissä. 

Ei syyllistämistä, vähättelyä, valheita, manipulointia, kieroilua, näyttelemistä, haukkumista, vastakkainasetteluja...

Kertokoot mitä lystää.

Minä tiedän.

Ja noilla ominaisuuksilla kyllä pärjää joten eipä minua, luojan kiitos, tarvita. 

T. Diagnosoidun jälkeläinen

Vaikka välit katkaisisi, ei silti menneisyyttä tai vanhempiaan pääse pakoon. He elävät meissä, halusimmepa tai emme. Pitkälle pääsee ihminen, joka ymmärtää syitä vaikeuksien taustalla, päästää irti vihasta ja katkeruudesta, löytäen myötätunnon ja anteeksiannon. Moni ei pääse tähän koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka välit katkaisisi, ei silti menneisyyttä tai vanhempiaan pääse pakoon. He elävät meissä, halusimmepa tai emme. Pitkälle pääsee ihminen, joka ymmärtää syitä vaikeuksien taustalla, päästää irti vihasta ja katkeruudesta, löytäen myötätunnon ja anteeksiannon. Moni ei pääse tähän koskaan.

Näinhän se on. Vaikka muuttaisi Australiaan täältä Suomesta, niin ei välttämättä ole itsenäinen. Tätä ketjua kun on lukenut, niin väistämättä tulee tunne, että äiti ei vaan voi voittaa. Teki niin tai näin, aina se on väärin. Aika muuttuu, kasvatussuositukset ja ilmapiiri muuttuu , kyllä aina löytyy virheitä kun niitä haluaa etsiä. Enkä nyt puhu esim pefofiileistä tai väkivaltaisista yms vanhemmista, se on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ja arvostelu ei tarkoita samaa kuin olla kiinnostunut lapsen elämässä tapahtuvista asioista.

 

 

 

Täällähän saa äiti, joka kertoi, ettei sotkeennu ja arvostele, kovaa kritiikkiä. Hänellä täytyy olla huonot välit lapsiinsa, näyttää moni kirjoittavan.

Hän ei juttele lastensa kanssa vaan lapsen ulkomaille muuttaminenkin on ilmoitusluonteinen asia. Lapsi kertoo siitä, kun asuu jo ulkomailla eikä vanhempi sano siihen mitään. Varmaan samaan tapaan menee, kun vanhempi on saanut syöpädiagnoosin ja on leikattu. Vanhempi laittaa lapselle viestin "minulta leikattiin syöpä eilen" eikä lapsi reagoi siihen mitenkään.

 

 

Mitä siis hyvä äiti sanoo jos 45

Meillä ainakin äiti jaksoi valittaa jos tytär sai hänen mielestään jotain enemmän kuin hän itse. 

 

Jos kouluttautui niin äitiä syyllisti ja valitti että kuinka hän ei saanut kouluttautua. Kun sanoin että mene iltalukioon niin tuli seliseli kuinka hän ei ehdi yms 

Puhui aina kuinka hän oli 10 oppilas mutta paljastu että ihan tavis oli. I

Joku tytöistä osti itselleen omilla kesätyörahoilla pusero niin äiti raivosi. Mitään ei saanut saada sillä äitimme hyökkäsi kohtuuttomasti henkisesti kimppuun.

Itselleen kyllä osti kalliita vaatteita yms mutta tyttärille ei mitään. Minkkiturkki yms.

Muistaakseni itse kuljin yhden talven sadetakissa.

Mutta tämä käytös on ihan normaalia näille jotka olivat 60-luvulla äitejä. Lapsia ei pidetty minään. Mielipiteetkin vääriä.

Ja oli äideistä ihan ok että pienestä virheestä joutui nurkkaan ja lyötiin remmillä.

Vierailija kirjoitti:

30-50 vuotiaat tyttäret ovat  kaikesta päätellen niitä vihaisimpia ja katkerimpia ja siihen ikäväliin mahtuu se 80-luvun pullamössösukupolvi. Onneksi ihan kunnollisiakin tuohon sukupolveen mahtuu. 

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että nyt 50-70 vuotiaat äidinnkuvatukset olivat historian itsekkäimpiä vanhempia. Lähes kaikilla kavereillani sama kokemus. Turhaan nyt itkeskelevät kun ei tulla katsomaan ja kuuntelemaan narsistin haukkumista ja arvostelua.

En enää ihmettele että tyttäret katkovat välit äiteihinsä, sillä tuo kommentti 50-70 vuotiaista äidinkuvatuksista sen kertoo. Teillä tyttärillä on joku kauna ja katkeruus missä haluattekin velloa ja syyttelette toisia narsisteiksi, teette diagnoosit kokonaisesta sukupolvesta koskaan kaikkia tapaamatta. Syytätte toisia marttyyreiksi ettekä huomaa, että olette itse juuri niitä. Oletteko ihan varmoja, että teitä kaivataan? Mistä tiedätte ettei se ole vanhemmillennekin helpotus, kun pidätte sitä välimatkaa?

 

 

Totta. Äitini ei hyväksynyt minua lapsena joten tuskin aikuisenakaan. Joten kun välit poikki niin kaikki voittaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka välit katkaisisi, ei silti menneisyyttä tai vanhempiaan pääse pakoon. He elävät meissä, halusimmepa tai emme. Pitkälle pääsee ihminen, joka ymmärtää syitä vaikeuksien taustalla, päästää irti vihasta ja katkeruudesta, löytäen myötätunnon ja anteeksiannon. Moni ei pääse tähän koskaan.

Tämä. Itse en edes katkaissut välejä väkivaltaiseen mieheeni. Moni ei pääse tähän koskaan vaan pakenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ja arvostelu ei tarkoita samaa kuin olla kiinnostunut lapsen elämässä tapahtuvista asioista.

 

 

 

Täällähän saa äiti, joka kertoi, ettei sotkeennu ja arvostele, kovaa kritiikkiä. Hänellä täytyy olla huonot välit lapsiinsa, näyttää moni kirjoittavan.

Hän ei juttele lastensa kanssa vaan lapsen ulkomaille muuttaminenkin on ilmoitusluonteinen asia. Lapsi kertoo siitä, kun asuu jo ulkomailla eikä vanhempi sano siihen mitään. Varmaan samaan tapaan menee, kun vanhempi on saanut syöpädiagnoosin ja on leikattu. Vanhempi laittaa lapselle viestin "minulta leikattiin syöpä eilen" eikä lapsi reagoi siihen mitenkään.

 

 

Hän oli sinun äitisi. Olet "saanut käydä kouluja " ja sekin vaikuttaa arvosteluusi äitiäsi kohtaan. Eipä teitä olisi kouluihin laitettu jos äiti kateellinen, kansakoulu oli vielä 60-luvulla.

Minusta tuo on ilkeyttä pilkata sitä jos joku olisi mielellään aikoinaan mennyt kouluun. Nyt on syytä tyttäressäkin. 

Se on aika myöhäistä käydä ylioppilaaksi jne jos on jo pilkkaamaan kykenevöt tyttäret. Eikä koulutus keneltäkään vaadi "kympin päätä".  Kai tiedät että ihan keskinkertainen ihminen pystyy opiskelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka välit katkaisisi, ei silti menneisyyttä tai vanhempiaan pääse pakoon. He elävät meissä, halusimmepa tai emme. Pitkälle pääsee ihminen, joka ymmärtää syitä vaikeuksien taustalla, päästää irti vihasta ja katkeruudesta, löytäen myötätunnon ja anteeksiannon. Moni ei pääse tähän koskaan.

Tämähän pätee puolin ja toisin. Toivottavasti myös ne vanhemmat itse ymmärtävät lastensa syyt vaikeuksien taustalla ja päästävät irti vihasta ja katkeruudesta. Molemminpuolinen ymmärrys ja anteeksianto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ja arvostelu ei tarkoita samaa kuin olla kiinnostunut lapsen elämässä tapahtuvista asioista.

 

 

 

Täällähän saa äiti, joka kertoi, ettei sotkeennu ja arvostele, kovaa kritiikkiä. Hänellä täytyy olla huonot välit lapsiinsa, näyttää moni kirjoittavan.

Hän ei juttele lastensa kanssa vaan lapsen ulkomaille muuttaminenkin on ilmoitusluonteinen asia. Lapsi kertoo siitä, kun asuu jo ulkomailla eikä vanhempi sano siihen mitään. Varmaan samaan tapaan menee, kun vanhempi on saanut syöpädiagnoosin ja on leikattu. Vanhempi laittaa lapselle viestin "minulta leikattiin syöpä eilen" eikä lapsi reagoi siihen mitenkään.

 

 

Vahvistat  keskustelun ensimmäisellä sivulla ollutta ajatusta että luokkaretken tehneet lapset laittavat välit poikki kouluttamattomiin vanhempiinsa.  

Olen liki 80, minua ei ole koskaan kuritettu. Kurissa kyllä pidettiin tiukoin sanoin ja säännöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ja arvostelu ei tarkoita samaa kuin olla kiinnostunut lapsen elämässä tapahtuvista asioista.

 

 

 

Täällähän saa äiti, joka kertoi, ettei sotkeennu ja arvostele, kovaa kritiikkiä. Hänellä täytyy olla huonot välit lapsiinsa, näyttää moni kirjoittavan.

Hän ei juttele lastensa kanssa vaan lapsen ulkomaille muuttaminenkin on ilmoitusluonteinen asia. Lapsi kertoo siitä, kun asuu jo ulkomailla eikä vanhempi sano siihen mitään. Varmaan samaan tapaan menee, kun vanhempi on saanut syöpädiagnoosin ja on leikattu. Vanhempi laittaa lapselle viestin "minulta leikattiin syöpä eilen" eikä lapsi reagoi siihen mit

Vahvistat  keskustelun ensimmäisellä sivulla ollutta ajatusta että luokkaretken tehneet lapset laittavat välit poikki kouluttamattomiin vanhempiinsa.  

Olen liki 80, minua ei ole koskaan kuritettu. Kurissa kyllä pidettiin tiukoin sanoin ja säännöin.

Oletkin sitten huonosti kasvatettu. Lapset tarvitsevat pahoinpitelyä. Kyllä me töissäkin ristiriitatilanteissa tartutaan kiinni toistemme hiuksista/parrasta.

t. ÄO 4

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset vanhukset jäävät yksin koska heidän lapsensa ovat luokkaretken tehneet. Ei kehtaa yksiömummoa mennä Audilla katsomaan kun vielä muistaa miten köyhä lapsuus oli.

Voi olla helposti ihan toisin päinkin.