Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen ongelma on kuitenkin päinvastoin: lapset jotka eivät jätä vanhempia rauhaan. Henkirikoksiakin on aiheen tiimoilta tapahtunut, poika surmannut vanhempansa, kun ei ole osannut itsenäistyä. Olkaa onnellisia jos lapset on itsenäisiä.

Enemmän noissa on ollut kyse mielenterveysongelmista kuin itsenäistymisestä.

Joo, mutta kun alkaa valehtelu, varustelu. Tai toisinpäin ensin varastellaan ja sen jälkeen on valehdeltava kun on jääty kiinni. Sellaiselle pohjalle ei voi mitään rakentaa vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa. Kyllä on koko ajan kylmää, kylmää ja sairasta, sivistymätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis hyvä äiti sanoo jos 45 v sanoo perheineen muuttavansa vuodeksi työkomennukselle vaikka usaan?

Hyvä äiti on kiinnostunut. Aikuinen lapsi kertoo minne ja millaista työtä menee tekemään, miten heillä järjestyy asuminen, lähteekö puoliso ja lapset mukaan, onko työkomennuksesta hyötyä uran kannalta. Itse äitinä kysyisin tarkentavia kysymyksiä ja sanoisin, että kuulostaa mahtavalta kokemukselta ja hienoa, että tuollainen mahdollisuus on tullut.

Huono äiti taas ei laske lastaan, saa raivokohtauksen, peloittelee tuhannesta vaarasta mikä siellä perhettä kohtaan, tulisit nyt vaan tänne kotikylään, möttösellä olis pakukuskin paikka olisitte lähellä.

Olen siis mieluummin hyvä äiti kuin huono äiti. Jännä, että et itse näe noissa mitään eroa.

Puhut hirveän ristiin rastiin. En minä oikeasti puutu kypsässä iässä olevien lasteni asioihin. Toki asioista keskustellaan.

Minusta neuvovana äitinä vaikutat enemmän siltä kotikylään vaikutuspiiriisi houkuttelevana äitinä. Kyllä äiti tietää  mikä on uralle hyväksi.

Aika kaksijakoinen keskustelu. Jopa 50 v valittavat kun vanhemmat neuvovat ja aanovat mielipiteitään.

Osa 50 v äideistä taas pitää huonon äidin merkkinä jos ei aikuisen perheellisen lapsen elämästä äiti tiedä joka risausta ja pääse neuvomaan, kannustamaan, sanomaan mielipidettään.

Kaikkein huonoin äiti joka uskoo jo 50-vuotiaansa pärjäävän ilman äidin neuvoja ja urakehitysohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmaiset naislapset ulisevat terapiassa kaikesta ja terapeutti syöttää heille vanhempien narsismin. Rahaa tulee ja asiat näyttävät hoituvan. Vihan kierre jatkuu. 

Terapiaa ei useinkaan tarvittaisi lainkaan jos vanhemmat osaisivat käyttäytyä lapsiaan kohtaan oikein.

Niin ja lapset vanhempiaan kohtaan. Näin se on käyttäytykää ihmiset! 

Onhan tämä mielenkiintoinen aihe. Minulla on kolme sisarusta, vanhemmat ovat jo kuolleet. Minusta meillä on hyvä, normaali lapsuus, ei mitään valittamista. Kerran me sisarukset keskustelimme nuoruudestamme ja yksi sanoi, jotenkin että muuten ok, mutta kun isä joi. Hämmästyin suuresti. Meillä on vain pari vuotta ikäeroa ja erilaiset muistikuvat. Isä otti kyllä alkoholia, mutta maltillisesti. Muistan yhden kerran, kun meillä oli vieraita ja

Ei sinulla ole sen kovempi nahka mitätöithän täällä suuttuneen sisaruksesi harmia siitä isäsi juomisesta. Sinulla ei ole kovempi nahka vaan sinua ei vaan lapsena tuhottu. Tyypillinen narsistiperheen kultalapsen näkemys ja se paistaa aikuisena sisarussuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis hyvä äiti sanoo jos 45 v sanoo perheineen muuttavansa vuodeksi työkomennukselle vaikka usaan?

Hyvä äiti on kiinnostunut. Aikuinen lapsi kertoo minne ja millaista työtä menee tekemään, miten heillä järjestyy asuminen, lähteekö puoliso ja lapset mukaan, onko työkomennuksesta hyötyä uran kannalta. Itse äitinä kysyisin tarkentavia kysymyksiä ja sanoisin, että kuulostaa mahtavalta kokemukselta ja hienoa, että tuollainen mahdollisuus on tullut.

Huono äiti taas ei laske lastaan, saa raivokohtauksen, peloittelee tuhannesta vaarasta mikä siellä perhettä kohtaan, tulisit nyt vaan tänne kotikylään, möttösellä olis pakukuskin paikka olisitte lähellä.

Olen siis mieluummin hyvä äiti kuin huono äiti. Jännä, että et itse näe noissa mitään eroa.

 

 

 

Puhut hirveän ristiin rastiin. En min

Ei vaan lapset itse tietävät mikä heidän työuralle ja muulle elämälle on hyväksi. Sinulla tuo sisälukutaito on tolkuttoman huono, tai oikeastaan sitä ei ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis hyvä äiti sanoo jos 45 v sanoo perheineen muuttavansa vuodeksi työkomennukselle vaikka usaan?

Hyvä äiti on kiinnostunut. Aikuinen lapsi kertoo minne ja millaista työtä menee tekemään, miten heillä järjestyy asuminen, lähteekö puoliso ja lapset mukaan, onko työkomennuksesta hyötyä uran kannalta. Itse äitinä kysyisin tarkentavia kysymyksiä ja sanoisin, että kuulostaa mahtavalta kokemukselta ja hienoa, että tuollainen mahdollisuus on tullut.

Huono äiti taas ei laske lastaan, saa raivokohtauksen, peloittelee tuhannesta vaarasta mikä siellä perhettä kohtaan, tulisit nyt vaan tänne kotikylään, möttösellä olis pakukuskin paikka olisitte lähellä.

Olen siis mieluummin hyvä äiti kuin huono äiti. Jännä, että et itse näe noissa mitään eroa.

 

 

&nb

Äitihän tuossa kommentissa sanoi kertovansa lapselleenkin miten hienoa urallesi jne.  Paheksuessaan äitiä joka keski-ikäisen muttoilmoitukseen toteaa ok.

Tätäkin lukiessa tuntuu, että tekipä se äiti miten tahansa se ei ole hyvä. Ihan kuin ne lapset kovin helposti närkästyisivät siitä mitä äiti sanoo jos hän sanoo jostain oman mielipiteensä tai on sanomatta tai sanoi väärin. 

 

Jos se äiti/isä ihan nätisti toteaa miten hän itse tekisi tai miten jo nyt tekee, niin onko siitä pakko hermostua? Eikö mitenkään voi vaan kuunnella ja tekee itse miten haluaa, jättää vaan sen vanhemman neuvot tai ohjeet sikseen? Ellei hän osaa toimia paremmin ei ole koskaan saanut parempaa mallia itsekään.

Ja tarkoitan tässä nyt ihan asiallisesti sanottuja kommentteja, en mitään arvostelua tai painostamista, huutamista tai muuta täysin asiatonta käytöstä. 

Menee puhuminen vaikeaksi kun pitää tarkkaan miettiä mitä sopii sanoa ja miten ettei mene välit poikki. Se on jännää kun muitten ystävien ja tuttujen kanssa ei tarvitse miettiä näin ja silti tullaan hyvin toimeen. 

Taidan olla onnellinen, että minun ei ole koskaan tarvinnut syyttää äitiä, sillä minulla ei ole ollut äitiä, jota voisin syyttää elämäni epäonnistumisista, lapsuuden traumoista postraumaattisesta stressista tai elämäni vaikeuksista. (olin ihan pieni kun äiti kuoli)

Kyllä näitä vanhempia on joita ei oikeasti kiinnosta mikään muu kuin se että saavat kokea olevansa aina oikeassa ja toimineet aina oikein.

Tälläisten kanssa mikään normaali vastavuoroinen keskustelu ei onnistu vaan pääasiana on saada olla oikeassa ja ampua alas tunteet, kokemukset ja mielipiteet. Ensin ollaan olevinaan shokissa ja sitten alkaa se saatanallinen tivaaminen mitä muka he ovat tehneet väärin ja joka ainoaan mielipiteeseen känkätään vastaan niin pitkään että vastapuoli väsyy ja antaa vaan olla. Tuossa kohtaa voi jo nähdä sen lähes voitonriemuisen ilmeen ja sitä vielä oikein höystetään uhriutumalla ja piiloutumalla vaihtoehdottomuuksien taakse. 

Välejä ei ole katkottu mutta etäisyyttä otettu ja välit on muodolliset. Kuulumisista kerron pintapuolisesti ja ikävämmistä asioista ei juurikaan enää viitsi mitään mainita. Niistäkin seuraa vaan känkkäystä ja valitusta kuinka heillä nyt on vielä hirveämpää ja rankempaa. Ja ne hirveydet ja rankkuudet valitusta säästä tai sähkönhinnoista. 

Monet aikuiset eivät kerro ikääntyneille vanhemmilleen huoliaan säästäkseen vanhuksen huolilta ja suremiselta.

Osa taas ajattelee itsekkäämmin, en kerro kun en saisi empatiaa kuitenkaan.  

Suurin syy näihin huonoihin väleihin vanhempien ja jälkeläistensä, varsinkin naispuolisten, välillä on nuoremman polven huono käytös, epäkohteliaisuus. Sellaisia suuna päänä olevia ihmisiä, minä tiedän kaiken, paremmin tiedän vain minä. Vastavuoroisuus puuttuu täysin. Ovat todella töykeitä. Oikein naamaansa vääntelevät, kun noita tyhmiä on taas tossa. Ei mitään hyväntahtoisuutta eikä ymmärtämisen halua. Ei himpun vertaa. Käsitä siinä nyt sitten tuollaista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy näihin huonoihin väleihin vanhempien ja jälkeläistensä, varsinkin naispuolisten, välillä on nuoremman polven huono käytös, epäkohteliaisuus. Sellaisia suuna päänä olevia ihmisiä, minä tiedän kaiken, paremmin tiedän vain minä. Vastavuoroisuus puuttuu täysin. Ovat todella töykeitä. Oikein naamaansa vääntelevät, kun noita tyhmiä on taas tossa. Ei mitään hyväntahtoisuutta eikä ymmärtämisen halua. Ei himpun vertaa. Käsitä siinä nyt sitten tuollaista ihmistä.

Totta kai ollaan töykeitä ja väännellään naamaa, kun ei jakseta enää aikuisena kuunnella sitä vanhemman itkemistä ja uhriutumista. Syy löytyy peilistä, jos lapsi ei halua olla tekemisissä. Parempi molemmille, ettei olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Menee puhuminen vaikeaksi kun pitää tarkkaan miettiä mitä sopii sanoa ja miten ettei mene välit poikki. Se on jännää kun muitten ystävien ja tuttujen kanssa ei tarvitse miettiä näin ja silti tullaan hyvin toimeen. 

Jos et ole tavannut ystävääsi pitkään aikaan, laitatko hänelle syyllistävän viestin, kuinka kaikki miettivät mitä pahaa olet tehnyt, kun sinun luonasi ei käydä kylässä? Kuinka paha ihminen olet? 

Et, joten miksi laitat tämmöisen viestin aikuiselle lapsellesi? Se on sairasta, mikään ei oikeuta tuollaisiin syyllistäviin itsesääliviesteihin. Ja kun noita on saanut koko aikuisikänsä, ei enää kiinnosta pitää yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit äitiini koska yritti parittaa minua kun olin 14. Silloin äidin miesystävä hyväksikäytti ja päättivät ansaita rahaa minun kehollani. Kovasti äitini on ollut uhri kaikille, ja syyllistää minua, koska tietää miten vaikeaa minulle on seksuaaliväkivallasta kenellekään puhua.

Oikeasti äidistäsi ja hänen miesystävöstään saisi tehdä rikosilmoituksen. Todella törkeää ja rikollista.

Vierailija kirjoitti:

 

Neuvotko ja kasvatatko ystäviäsikin? Arvioit heidän tekemiään valintoja ihan ilman mitään estoja. Kaikkien pitää tehdä kuten sinä sanot, muuten on väärin toimittu. Joko olet umpinarsisti ja "ystäväsi" ovat hovisi, jonka tehtävänä on olla samaa mieltä kanssasi... Tai sitten käyttäydyt ystäviesi kanssa ihan toisin. 

En neuvo enkä kasvata ketään enkä arvostele kenenkään tekemisiä. En oleta että toiset tekevät kuten minä haluan, en ole narsisti eikä minulka ole mitään hovia. 

Joku tuntemasi ihminen voi olla tuollainen mitä kuvasit, mutta minä en ole. Kovin olet ärhäkällä päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppiset katkerat vanhukset täällä taas uhriutuu. Sama länkytys vuodesta toiseen. 🙄

Viisikymppiset vanhukset? Täällä on kuule sinunkin äitisi.

Minun äiti ei ole katkera eikä pitkävihainen. Eikä siis tosiaankaan vello lapsuudessa ja uhriudu. Ja on myös minulle opettanut, että ei pidä jäädä märehtimään asioita.

Äitini oma lapsuus oli uskonnolla pelottelua, mutta tulivat silti toimeen mummoni kanssa. Ehtona väleille oli ettei meille lapsille tuputeta lahkotoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee puhuminen vaikeaksi kun pitää tarkkaan miettiä mitä sopii sanoa ja miten ettei mene välit poikki. Se on jännää kun muitten ystävien ja tuttujen kanssa ei tarvitse miettiä näin ja silti tullaan hyvin toimeen. 

Jos et ole tavannut ystävääsi pitkään aikaan, laitatko hänelle syyllistävän viestin, kuinka kaikki miettivät mitä pahaa olet tehnyt, kun sinun luonasi ei käydä kylässä? Kuinka paha ihminen olet? 

Et, joten miksi laitat tämmöisen viestin aikuiselle lapsellesi? Se on sairasta, mikään ei oikeuta tuollaisiin syyllistäviin itsesääliviesteihin. Ja kun noita on saanut koko aikuisikänsä, ei enää kiinnosta pitää yhteyttä. 

Mistä kummasta vedät millaisia viestejä laitan kellekin? Tai mitä joku minusta miettii? En ole kellekään laittanut koskaan mitään syyllistäviä itsesääliviestejä, joten äläpä yleistä jos olet itse sellaisia saanut. 

Kyllä se on niin että nyt 50-70 vuotiaat äidinnkuvatukset olivat historian itsekkäimpiä vanhempia. Lähes kaikilla kavereillani sama kokemus. Turhaan nyt itkeskelevät kun ei tulla katsomaan ja kuuntelemaan narsistin haukkumista ja arvostelua.