Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tuo pitkä tarina oli vähän erilainen mitä ajattelin. Selvää mt-ongelmaisen käytöstä. Välillä täällä jutut ovat tasoa: vanhempani ei ymmärrä kasvissyöntiäni ja pyrkii kontrolloimaan ja painostamaan syömään lihaa. 

Arveletko mt ongelmien tai personallisuushäiriöiden olevan jotenkin kovin harvinaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai aikuisen lapsen pitäisi kehitellä omia vanhempia varten eri todellisuus, josta voi jutella vanhempien kanssa? On siinä sitten muistaminen, että ei mene asiat sekaisin. Lapsetkin pitää kouluttaa niin, että he puhuvat mistä on sovittu eivätkä vahingossakaan paljasta todellisuutta. Jos vanhempien kanssa ei voi jutella kuin yleisistä asioista kuten raakuista ja Yhdysvaltojen presidentivaaleista, niin miksi sellaiseen edes pitäisi tuhlata aikaa? Jutelkoot omien naapureidensa kanssa.

No mä olen aina olettanut, että vanhempien kanssa on vähän noin. Asiat vaan vaihtelee, voi olla ruoka, politiikka tai uskonto. Kaikesta ei kannata kertoa mielipiteitään ihan rehellisesti. Ihan kuten töissäkin. 

Verisukulaisiaan ei voi valita. Siksi pidän itse rakennettua perhettä tärkeämpänä. Välejä perheeseen en silti tuon takia katkaisisi. 

Pyydätkö lapsiasi valehtelemaan isovanhemmille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma olettamus ettei 30 -50 - vuotias voi olla narsisti. Vain hänen äitinsä ja anoppinsa.

Eikö juuri ole narsismia, olen parempi kuin äitini, liki täydellinen. Jatkuva tarve "kasvattaa " äitiään vaatimalla häneltä tiettyä käytöstä, tarkat säännöt mitä saa puhua jne. Ja vielä takautuvasti vaaditaan äitiä muuttamaan lapsuusaikainen käyttäytyminen muuksi 

Minua huvittaa ajatus kun 50 v jankuttaa 80 v äidilleen, pyydä anteeksi sitä mitä sattui kun olin 8 v  tai oli huonot rintsikat 14 v ( tuo yksi keskustelu) .  En tule hautajaisiisi jos et pyydä anteeksi.

Näin ei saisi sanoa mutta jos suurin huoli lapsena on ollut varakas koti ja pianotunnit (toinen keskustelu)  kaikkea ollut mutta joku haavekuva (satu, amerikkalainen elokuva) jäänyt toteutumatta,  rakkauden vakuuttelut jne.  tulee kuva ettei henkilö voi hyvin. 

Omasta lapsuudesta koen rakkautena käytännön teot. Jos isä antoi äidille rahaa, ostakaa Maijalle tällä vaatteita kun on ollut niin ahkera koko kesän (12 v) tai äidin istahtaminen jouten hämärän hetkenä ja lasten kanssa rupattelu.  Ilman suuria sanoja.  

Ehkä olen terapian tarpeessa kun en vieläkään pysty vanhemmiltani odottamaan enemmän kuin he resursseillaan kykenivät.

Alkoholiongelmaisten/rikollisten lapsien katkeruuden ymmärrän.

Tämä. Eihän muistakaan epävakaista ja väkivaltaisista ihmisistä erota, miksi sitten yhdestä.

Kyllä minä erosin sairaasta väkivaltaisesta miehestä.

Pyydätkö lapsiasi valehtelemaan isovanhemmille? 

Missä asiassa lastesi pitäisi valehdella? Esimerkki kysymys-vastauksesta. Tarviiko lapsia ylipäätään viedä isovanhemmmille useita kertoja vuodessa?

Oletko sanonut vanhemmalle, että me elämme näin ja jos haluat pitää lämpimät välit, ole hyvä ja hyväksy asia? Jos ihminen on selväpäinen (vaikka olisikin huonokäytöksinen), hän yleensä ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Noilla ohjeillasi ei olisi 11 000 lasta sijoituksessa.  Ne on kuitenkin niiden aikuisten lapsia joiden mielestä omat vanhemmat ovat olleet huonoja ja välit poikki heihin

Nuo sijoitukset johtuvat nykyäitien sekoiluista ja laiskuudesta ja mitäänosaamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tuo pitkä tarina oli vähän erilainen mitä ajattelin. Selvää mt-ongelmaisen käytöstä. Välillä täällä jutut ovat tasoa: vanhempani ei ymmärrä kasvissyöntiäni ja pyrkii kontrolloimaan ja painostamaan syömään lihaa. 

Arveletko mt ongelmien tai personallisuushäiriöiden olevan jotenkin kovin harvinaisia? 

 

Vähemmän heitä on kuin pissipäitä. 

MT-ongelmat periytyvät. Ja toisaalta saattavat puhjeta lapsuuden traumoista joita vanhempanne on kohdannut. Terapiat ja muut tukitoimet ovat uusi juttu. Ei ole niin pitkä, kun opettajatkin kurittivat fyysisesti oppilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noilla ohjeillasi ei olisi 11 000 lasta sijoituksessa.  Ne on kuitenkin niiden aikuisten lapsia joiden mielestä omat vanhemmat ovat olleet huonoja ja välit poikki heihin

Nuo sijoitukset johtuvat nykyäitien sekoiluista ja laiskuudesta ja mitäänosaamattomuudesta.

 

Eli äidit eivät ole sen parempia kuin haukutut aikuisten lasten äidit.

Minulla on kolme lasta. Kaikilla on eri elämäntyylit, periaatteet, ruoka-periaatteet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet.

Minulle ihan sama, en puutu niihin, minulla ei mitään aatteita mihinkään suuntaan, ei politiikkaan, ei uskontoon. Ruoka joskus tuottaa käytännön ongelmaa.

Puhumista riittää vaikkei kenenkään yksityiselämää tai periaatteellisuuksia puhuta eikä riidellä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma olettamus ettei 30 -50 - vuotias voi olla narsisti. Vain hänen äitinsä ja anoppinsa.

Eikö juuri ole narsismia, olen parempi kuin äitini, liki täydellinen. Jatkuva tarve "kasvattaa " äitiään vaatimalla häneltä tiettyä käytöstä, tarkat säännöt mitä saa puhua jne. Ja vielä takautuvasti vaaditaan äitiä muuttamaan lapsuusaikainen käyttäytyminen muuksi 

Minua huvittaa ajatus kun 50 v jankuttaa 80 v äidilleen, pyydä anteeksi sitä mitä sattui kun olin 8 v  tai oli huonot rintsikat 14 v ( tuo yksi keskustelu) .  En tule hautajaisiisi jos et pyydä anteeksi.

Näin ei saisi sanoa mutta jos suurin huoli lapsena on ollut varakas koti ja pianotunnit (toinen keskustelu)  kaikkea ollut mutta joku haavekuva (satu, amerikkalainen elokuva) jäänyt toteutumatta,  rakkauden vakuuttelut jne.  tulee kuva ettei henkilö voi hyvin. 

Omasta lapsuudesta koen rakkautena käytännön teot. Jos isä antoi äidille rahaa, ostakaa Maijalle tällä vaatteita kun on ollut niin ahkera koko kesän (12 v) tai äidin istahtaminen jouten hämärän hetkenä ja lasten kanssa rupattelu.  Ilman suuria sanoja.  

Ehkä olen terapian tarpeessa kun en vieläkään pysty vanhemmiltani odottamaan enemmän kuin he resursseillaan kykenivät.

Alkoholiongelmaisten/rikollisten lapsien katkeruuden ymmärrän.

Tämä. Eihän muistakaan epävakaista ja väkivaltaisista ihmisistä erota, miksi sitten yhdestä.

Kyllä minä erosin sairaasta väkivaltaisesta miehestä.

Oletkin mielenvikainen naislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aikuisen ihmisen ymmärryksessä vikana, etenkin jo 50-vuotiaan, jos vaatii vanhemmiltaan enemmän kuin mitä heillä on  ollut  resursseja, taloudellisia tai henkisiä, ruuhkavuosinaan lasten asuessa kotona?

Tai vanhanakaan? 

Mielenkiintoista olisi joskus myöhemmin kuulla miten näiden sa la liittoväen, uskomusparantajien yms lapset ajattelevat lapsuudestaan kun havuliemet on juotettu ettei toisten lääkkeet tartu jne.  

Kun ihan normaaleiden perheiden lapsetkin aikuisina ja opiskelijoina kipuilevat vanhempiaan.

Eihän näissä mistään vaatimuksista puhuta, vaan normaalien rajojen ja käyttäymissääntöjen peräänkuulutuksesta. Eli harvoin välit katkeavat yhtäkkiä kun muistuu joku lapsuudentilanne mieleen. Pikemmin kyseessä on muuttumaton kuvio, joka tietenkin elämänkokemuksen t

"En ymmärrä miten äitini voisi minua aikuista perheellistä ihmistä kiusata tai manipuloida. Hän pikemminkin on hyvin arka esim puolisoitamme kohtaan."

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Jollakin toisella voi olla erilainen tilanne ja äidinkin luonne voi poiketa omastasi mm. temperamentin suhteen. Ymmärräthän, että tuo kokemuksesi on kuitenkin onnekkaammasta päästä, kuten kaikilla, jotka eivät ymmärrä, kuinka pahoin ihmisiä voi sattua ja satuttaa. Se, ettei sitä ole kokenut, tarkoittaa vain ettei sitä ole kokenut. Ei sitä, ettei kukaan maailmassa ole sitä kokenut. Ja sanotaanko näin, joidenkin ihmisten kanssa on huomattavasti helpompaa pitää rajat kuin toisten. Jotkut sanovat, okei, joku toinen neuvottelee hetken ja jotkut turvautuvat väkivaltaan ennemmin kuin kunnioittavat toisten rajoja. Kaikenlaista on, uutisista näkee jotain jos ei kohdalle osu.

UBVierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aikuisen ihmisen ymmärryksessä vikana, etenkin jo 50-vuotiaan, jos vaatii vanhemmiltaan enemmän kuin mitä heillä on  ollut  resursseja, taloudellisia tai henkisiä, ruuhkavuosinaan lasten asuessa kotona?

Tai vanhanakaan? 

Mielenkiintoista olisi joskus myöhemmin kuulla miten näiden sa la liittoväen, uskomusparantajien yms lapset ajattelevat lapsuudestaan kun havuliemet on juotettu ettei toisten lääkkeet tartu jne.  

Kun ihan normaaleiden perheiden lapsetkin aikuisina ja opiskelijoina kipuilevat vanhempiaan.

Eihän näissä mistään vaatimuksista puhuta, vaan normaalien rajojen ja käyttäymissääntöjen peräänkuulutuksesta. Eli harvoin välit katkeavat yhtäkkiä kun muistuu joku lapsuudentilanne mieleen. Pikemmin kyseessä on mu

Uutisista näkee näiden aikuisten lasten vahingoittavan vanhempaansa. Valitettavan tavallinen uutinen.

Jos 50 v ei ole taloudellisesti riippuvainen äidistään, isästään , miksi hän roikkuu vanhempiensa puheissa ja mielipiteissä?  Miten aikuinen on jossain vaiheessa laskenut tilanteen äiti-riippuvaiseksi.  Eiköhän aika moni vanhan vanhempansa puheet jo ohita olankohautuksilla ja se on semmonen.

Vierailija kirjoitti:

Pyydätkö lapsiasi valehtelemaan isovanhemmille? 

Missä asiassa lastesi pitäisi valehdella? Esimerkki kysymys-vastauksesta. Tarviiko lapsia ylipäätään viedä isovanhemmmille useita kertoja vuodessa?

Oletko sanonut vanhemmalle, että me elämme näin ja jos haluat pitää lämpimät välit, ole hyvä ja hyväksy asia? Jos ihminen on selväpäinen (vaikka olisikin huonokäytöksinen), hän yleensä ymmärtää. 

Ehkäpä on niin, kun kuitenkin harvinaisempaa, että näissä keskusteluissa kuvatut vanhemmat eivät ole näitä, jotka ymmärtää sanomista. Voisiko olla niinkin, että tämän vuoksi se välien katkaiseminen on sekä mielekäs, että lähes pakollinen vaihtoehto. Voiko olla niinkin, että jos vanhempi ymmärtää sanomista ja kunnioittaa rajoja lopulta, ei tarvetta välien katkaisulle olekaan? Kuten kuvaatkin. Kun tarvetta ei ole, niin ei ole. Ja kun on, ei kyse ole ihan perustason mielensä pahoittamisesta vaan viimesijaisesta, vaikeasta ratkaisusta. Logiikka on selkeähkö kun vaan hyväksyy, että monet asiat noudattelevat kuitenkin selkeitä syy-seuraussuhteita, vaikkei kuvio olisi itselle entuudestaan tuttu tai selkeä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta. Kaikilla on eri elämäntyylit, periaatteet, ruoka-periaatteet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet.

Minulle ihan sama, en puutu niihin, minulla ei mitään aatteita mihinkään suuntaan, ei politiikkaan, ei uskontoon. Ruoka joskus tuottaa käytännön ongelmaa.

Puhumista riittää vaikkei kenenkään yksityiselämää tai periaatteellisuuksia puhuta eikä riidellä niistä.

Millaisella ihmisellä ei ole mielipiteitä politiikasta tai uskonnoista? Seuraatko ylipäätään maailman menoa? Uutisia? Sanomalehtiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydätkö lapsiasi valehtelemaan isovanhemmille? 

Missä asiassa lastesi pitäisi valehdella? Esimerkki kysymys-vastauksesta. Tarviiko lapsia ylipäätään viedä isovanhemmmille useita kertoja vuodessa?

Oletko sanonut vanhemmalle, että me elämme näin ja jos haluat pitää lämpimät välit, ole hyvä ja hyväksy asia? Jos ihminen on selväpäinen (vaikka olisikin huonokäytöksinen), hän yleensä ymmärtää. 

Ehkäpä on niin, kun kuitenkin harvinaisempaa, että näissä keskusteluissa kuvatut vanhemmat eivät ole näitä, jotka ymmärtää sanomista. Voisiko olla niinkin, että tämän vuoksi se välien katkaiseminen on sekä mielekäs, että lähes pakollinen vaihtoehto. Voiko olla niinkin, että jos vanhempi ymmärtää sanomista ja kunnioittaa rajoja lopulta, ei tarvetta välien katkaisulle olekaan? Kuten kuvaatkin. Kun tarvetta ei ole, niin ei ole. Ja kun on,

En ole ihan varma mitä tässä sanotaan. Mutta jos puhuminen ei auta, miksi sitten väkisin on tekemisissä vanhemman kanssa? 

Vai asutteko lähellä toisianne? Ja jos, miksi olet jäänyt niin lähelle ikävää vanhempaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta. Kaikilla on eri elämäntyylit, periaatteet, ruoka-periaatteet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet.

Minulle ihan sama, en puutu niihin, minulla ei mitään aatteita mihinkään suuntaan, ei politiikkaan, ei uskontoon. Ruoka joskus tuottaa käytännön ongelmaa.

Puhumista riittää vaikkei kenenkään yksityiselämää tai periaatteellisuuksia puhuta eikä riidellä niistä.

Millaisella ihmisellä ei ole mielipiteitä politiikasta tai uskonnoista? Seuraatko ylipäätään maailman menoa? Uutisia? Sanomalehtiä?

En ole kiihkopää. Seuraan asiauutiset, seuraan hörhöjen sala liitot ja r-jutut, tämän vauvapalstan, kirjallisuutta, teatteria, musiikkia en.

Mutta koska olen asiallinen ihminen  en kiistele. Jokainen saa elää elämäänsä ja äänestää ketä tahtoo, uskoa mihin tahtoo. 

Täysjärkinen ei kiihkoile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta. Kaikilla on eri elämäntyylit, periaatteet, ruoka-periaatteet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet.

Minulle ihan sama, en puutu niihin, minulla ei mitään aatteita mihinkään suuntaan, ei politiikkaan, ei uskontoon. Ruoka joskus tuottaa käytännön ongelmaa.

Puhumista riittää vaikkei kenenkään yksityiselämää tai periaatteellisuuksia puhuta eikä riidellä niistä.

Millaisella ihmisellä ei ole mielipiteitä politiikasta tai uskonnoista? Seuraatko ylipäätään maailman menoa? Uutisia? Sanomalehtiä?

 

 

En ole kiihkopää. Seuraan asiauutiset, seuraan hörhöjen sala liitot ja r-jutut, tämän vauvapalstan, kirjallisuutta, teatteria, musiikkia en.

Mutta koska olen asiallinen ihminen  en kiistele. Jokainen saa elää elämäänsä ja

Siksi riittää puhumistakin. Yhden kanssa kirjoista, toisen kanssa luonnosta, yhden liikunnasta, esimerkiksi. Neuvomatta ja yksityiselämään sotkeutumatta.

Juuri näin. Isääni olen katkaissut välit jo aikoja sitten, rikollinen ja oli minua kohtaan hirveä. Terapiassa kävin vuosia. Äiti haastava ja tehnyt paljon virheitä minua kohtaan, mutta jaksan pari-kolme kertaa vuodessa nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa armo ja anteeksi anto. Kukaan ei ole maailman napa. Menneisyyden vangit eivät pääse eteenpäin.

Samaa mieltä. Se vanhempi joka kuvittelee olevansa maailman napa jää yksin kun lapset aikuistuttuaan kasvattaa selkärangan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.

Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti. 

 

En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?

No tietysti se kontrolloiva luonenvikainen vanhempi estää sen normaalin aikuistumisen. Luuletko että lapsi joka on kasvanut sairaassa perheessä yhtäkkiä tajuaisi 18 vuotiaana että kaikki mitä on koko lapsuus toitotettu onkin valetta? Tässä puhutaan nyt ihan aivopesuun verrattavissa olevista asioista. Jotkut tajuavat tosiaan vasta päästyään sattuman kautta terapiaan kun oma elämä ei tunnu sujuvan ollenkaan.