Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit
25.08.2024 |
Miksi tästä aiheesta yritetään täällä palstallakin niin usein vaieta? Olen lukenut monia keskusteluja aiheesta ja eikö joka ketjussa käy useampi vastaaja vähättelemässä koko ilmiötä. Ihan kuin sitä ei edes olisi olemassa.
Miettikää mikä tilanne, ensin olet tullut oman vanhempasi puoelsta kaltoikohdelluksi koko ikäsi ja sitten kun haluat kertoa siitä ja etsiä vertaistukea, sinua ei usko kukaan!
Kiitokset niille jotka ovat em. ketjuissa olleet mukana ja jakaneet kokemuksiaan.
Toivottavasti keskustelu jatkuu ja pitkään!
Kommentit (570)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää jos 50-vuotias kokee olevansa vanhempansa ( 70 - 85) ohjauksessa oleva robotti.
täällä kaksijakoisesti vanhemmat ovat alkoholisteja tai rikkaita. Pystyvätkö siis kummankin tyyppiset ihmiset sanelemaan aikuisen uran, kotielämän, kaiken?
Ongelma ei ole tämä aikuistunut lapsi, vaan vanhempi joka ei ymmärrä miten ollaan aikuisen itsenäisen lapsen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää jos 50-vuotias kokee olevansa vanhempansa ( 70 - 85) ohjauksessa oleva robotti.
täällä kaksijakoisesti vanhemmat ovat alkoholisteja tai rikkaita. Pystyvätkö siis kummankin tyyppiset ihmiset sanelemaan aikuisen uran, kotielämän, kaiken?
Välien katkaisu vanhempiin auttaa kummasti itsenäistymisessä.
Jos ei 50- vuotiaana ole jo itsenäisyyttä ja itseluottamusta elää kuten elää vaan vanhan äidin puheet ärsyttävät, välien katkaisu varmaan molemmille osapuolille paras
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.
Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti.
En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?
Ei tarvitse olla mikään yrittäjäperhe. Riittää ihan istuminen samaan kahvipöytään tai
Noin kai normaalisti tehdään kun muutetaan kotoa. Sitä myöten kun siivet kantavat ei raportoida enää joka asiasta ja tekemisistään kotona vaan keskustelu vaihtuu aikuisempaan suuntaan, yleisiin asioihin jne.
Jotkut vanhemmat ovat kateellisia, pahantahtoisia, ainoa mahdollisuus on päästä heistä eroon ellet itse halua tulla samanlaiseksi.
Omat vanhempani olivat juuri tuollaisia. Olin heidän mielestään menestynyt "herra". Pehettämme kohtasi sairaus. Muistan äitini sanat kun kerroin sairaudesta. Hän vahingoniloisena sanoi, nyt sinun elämäsi kääntyy huonommaksi. Toivottavasti helpotti hänen kateuttaan,
Vierailija kirjoitti:
Mikä on aikuisen ihmisen ymmärryksessä vikana, etenkin jo 50-vuotiaan, jos vaatii vanhemmiltaan enemmän kuin mitä heillä on ollut resursseja, taloudellisia tai henkisiä, ruuhkavuosinaan lasten asuessa kotona?
Tai vanhanakaan?
Mielenkiintoista olisi joskus myöhemmin kuulla miten näiden sa la liittoväen, uskomusparantajien yms lapset ajattelevat lapsuudestaan kun havuliemet on juotettu ettei toisten lääkkeet tartu jne.
Kun ihan normaaleiden perheiden lapsetkin aikuisina ja opiskelijoina kipuilevat vanhempiaan.
Jos ei ole resursseja huolehtia lapsistaan, niin miksi niitä pitää tehdä ja kipata sitten vastuu lapsen niskoille, että sun pitää nyt vaan kestää nää mun päätökset, kun en parempaan pysty? Ehkäisystä voi jokainen huolehtia ja kannattaakin tuolla ajatusmaailmalla.
Lapsi ei voi olla vastuussa aikuisen päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.
Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti.
En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?
Ei tarvitse olla mikään yrittäjäperhe. Riittää ihan istuminen samaan kahvipöytään tai
Kuinka usein sinne pöytään istutaan? Eikö voi vaan sano, että syö sitä mitä tietää vanhemman arvostavan? Tylsä tietenkin, jos ei voi olla oma itsensä, mutta ei tuo nyt niin vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat ovat kateellisia, pahantahtoisia, ainoa mahdollisuus on päästä heistä eroon ellet itse halua tulla samanlaiseksi.
Omat vanhempani olivat juuri tuollaisia. Olin heidän mielestään menestynyt "herra". Pehettämme kohtasi sairaus. Muistan äitini sanat kun kerroin sairaudesta. Hän vahingoniloisena sanoi, nyt sinun elämäsi kääntyy huonommaksi. Toivottavasti helpotti hänen kateuttaan,
Minun tuntemani vanhemmat ovat ylpeitä "herra-lapsistaan. " Näillä keskustelusivuilla olen kyllä huomannut "herroja" jotka kirjoittavat halveksivasti vanhemmistaan ja sukulaisistaan, duunari-sisaruksestaan.
Eli onko kyseessä vanhemman kateus vai vanhemman loukkaantuminen lapsensa ylimielisestä ja halveksivasta suhtautumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.
Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti.
En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?
Ei tarvitse olla mikään yrittäjäperhe.
50-vuotiaalla kuitenkin jo niin vanhat vanhemmat että kuka jaksaa ruveta ees kiistelemään läskin tai läkesäkurpitsan paremmuudesta?
Ja sama nuoremmillekin, jos oikeesti on itsenäinen, osaa pitää omat asiansa itselleen, syömisistä, kodistaan jne. Onhan sitä keskustelunaiheita, vaikka raakut.
En ole katkaissut välejä, vanhemmalla mt-ongelma, ehkä jonkunlainen persoonallisuushäiriö, joka näkyy sillä tavoin, että ihan yhtäkin tekee kaikenlaisia temppuja, joilla yrittää kirjaimellisesti tuhota lastensa perhesuhteet. Siis kerrotaan juttuja lähes "puolisosi on pettänyt"- tasolla, ihan perättömästi siis. Tai tulee puhelu, jossa huudetaan, tai kerrotaan, miten kolmikymppisen tulisi omat ja puolison rahat käyttää vanhemman osoittamalla tavalla juuri nyt. Siis kyse tyyliin asiasta että mun pitäisi auto ostaa sukulaiselle, ettei tämän vanhemman tarvitsisi vapaaehtoisesti kuskata sukulaista mökille pari kertaa vuodessa.
Kun on tarpeeksi erikoista meno, on välien katkaisukin aika pelottavaa, koska oikeasti epätasapainoinen siitä vaan yltyy tekemään pahempaa kiusaa, joten ollaan perusväleissä, en puhu asioistani ja katkaisen nuo oudot keskustelut heti ja sanon, että en voi nyt puhua/ lähden pois. Rajat tulee asettaa samoin kuin kolmivuotiaalle, käytännössä, selittelemättä ja toistaen, kiukuttelut ja höpöjutut ohittaen. Toki tässä pitää itse olla aikuinen ja omata vahvat hermot.
Koska väkivallan uhkaa ei (nykyään) ole, pääsen helpommalla kun on tällaiset vähän etäiset välit ja vanhemmatkin voivat säilyttää kasvonsa tuttaviensa edessä. Ja omalla tavallaan saada jotain iloa(?) siitä, että lapset on heidän elämässään.
Jatkuva väkivallan uhka on asia erikseen, mutta muuten olen joskus miettinyt, miten oikeasti häiriintyneiden lapset muka uskaltaisivat katkaista välit kokonaan, siitähän seuraisi tekaistuja lastensuojeluilmoituksia ym. vähemmän mukavaa. Epäilen että välit kokonaan katkasseiden vanhemmat ei kuitenkaan ole ihan pahimmasta päästä, jos välit kuitenkin uskaltaa katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoilla ihmisillä on taipumus muistaa asiat niin kuin itse parhaaksi näkevät. Äitini valittaa aina kuinka kovaa elämä oli 1970-luvulla kun piti kasvattaa lapset ja käydä töissä. Isä oli kuvioissa eli ei yh. Minun muistikuvani taas on että viikonloput ja kaikki lomat oltiin mummolassa pois jaloista. Tunteita ei meillä näytetty eikä oltu kiinnostuneita toistemme asioista. Ei välitetty oikeastaan mistään eli läksyt tekemättä tai lintsasi koulusta, ihan sama. Vaatteet, ruoka ja yösija, siinä se.
No en ole katkeroitunut ja käyn äitiäni katsomassa montakin kertaa viikossa. Ei vaan jaksaisi kuunnelle valituksia elämän kovuudesta.
Ai aikuisen lapsen pitäisi kehitellä omia vanhempia varten eri todellisuus, josta voi jutella vanhempien kanssa? On siinä sitten muistaminen, että ei mene asiat sekaisin. Lapsetkin pitää kouluttaa niin, että he puhuvat mistä on sovittu eivätkä vahingossakaan paljasta todellisuutta. Jos vanhempien kanssa ei voi jutella kuin yleisistä asioista kuten raakuista ja Yhdysvaltojen presidentivaaleista, niin miksi sellaiseen edes pitäisi tuhlata aikaa? Jutelkoot omien naapureidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla ohjeillasi ei olisi 11 000 lasta sijoituksessa. Ne on kuitenkin niiden aikuisten lapsia joiden mielestä omat vanhemmat ovat olleet huonoja ja välit poikki heihin
Vierailija kirjoitti:
Noilla ohjeillasi ei olisi 11 000 lasta sijoituksessa. Ne on kuitenkin niiden aikuisten lapsia joiden mielestä omat vanhemmat ovat olleet huonoja ja välit poikki heihin
Edellisestä sukupolvesta sijoitukseen olisi pitänyt laittaa 22 000 lasta, kun heillä oli niin kelvottomat vanhemmat. Parempaan päin nyt on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Tuo pitkä tarina oli vähän erilainen mitä ajattelin. Selvää mt-ongelmaisen käytöstä. Välillä täällä jutut ovat tasoa: vanhempani ei ymmärrä kasvissyöntiäni ja pyrkii kontrolloimaan ja painostamaan syömään lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai aikuisen lapsen pitäisi kehitellä omia vanhempia varten eri todellisuus, josta voi jutella vanhempien kanssa? On siinä sitten muistaminen, että ei mene asiat sekaisin. Lapsetkin pitää kouluttaa niin, että he puhuvat mistä on sovittu eivätkä vahingossakaan paljasta todellisuutta. Jos vanhempien kanssa ei voi jutella kuin yleisistä asioista kuten raakuista ja Yhdysvaltojen presidentivaaleista, niin miksi sellaiseen edes pitäisi tuhlata aikaa? Jutelkoot omien naapureidensa kanssa.
No mä olen aina olettanut, että vanhempien kanssa on vähän noin. Asiat vaan vaihtelee, voi olla ruoka, politiikka tai uskonto. Kaikesta ei kannata kertoa mielipiteitään ihan rehellisesti. Ihan kuten töissäkin.
Verisukulaisiaan ei voi valita. Siksi pidän itse rakennettua perhettä tärkeämpänä. Välejä perheeseen en silti tuon takia katkaisisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.
Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti.
En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?
Usein se normaali kehitys alkaa estyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsen omia tarpeita ei nähdä, tahdon ei anneta kehittyä eikä sitä myöten normaalin erillisyyden. Lapsesta tulee sosiaalinen selviytyjä, mutta oman minuuden ja terveen erillisyyden eri kehitysvaiheet jäävät käymättä läpi. Niitä sitten työläämmin aikuisuudessa paikkaillaan, vaikka sillä välien katkaisulla.
Jos on normaalisti psyykkisesti kasvanut, ne kehitysvaiheet on käyty läpi ilman että niihin on kiinnitetty tietoista huomiota. Jos ei ole käyty läpi, se näkyy aikuisuudessa eri tavoin henkisesti vinksallaan olona ja ihmissuhteiden vaikeutena. Yleensä myös työelämässä on vaikeaa.
Tässä keskustelussa nousee paljon esiin vanhemman kyvyttömyys kuunnella lastaan ja ottaa hänen kokemuksensa tosissaan sekä kantaa vastuu ja pyytää anteeksi. Entä jos tämä kaikki on tehty?
Yksi neljästä lapsestani on katkaissut välit minuun ja isäänsä lähes kokonaan. Tätä on edeltänyt vuosien työ lapsen huonon olon parantamiseksi, mm. lapsen oma terapia, perheterapia, perhetyö. Vuorovaikutusta on tarkasteltu, pyritty parantamaan ammattilaisten avustuksella, lasta kuunneltu ja pidetty hänen hyvinvointinsa edistäminen ykkössijalla, virheet myönnetty, niistä pyydetty anteeksi niin kahden kesken kuin ammattilaisten edessä, niin suullisesti kuin kirjallisesti, lyhyesti ja pitkästi, yksilöitynä ja kokonaisvaltaisesti. Tähdennettäköön, että kyse ei ollut (myöskään ammattilaisten mielestä) mistään kaltoinkohtelusta vaan tilanteista, jotka ovat sinällään normaaleja, mutta aiheuttivat tässä lapsessa ahdistusta ja negatiivisia tunteita.
Lopputulos? Tultuaan täysi-ikäiseksi lapsi lopetti terapiat ja lääkitykset, muutti omilleen ja katkaisi välit. Pyrkii hoitamaan pahaa oloaan päihteillä, mutta samaan aikaan rakentaa kyllä omaa elämäänsä määrätietoisesti. Ottaa yhteyttä ennen joulua ja syntymäpäiviä kertoakseen lahjatoiveet ja satunnaisesti silloin tällöin tarvitessaan taloudellista tukea.
Vierailija kirjoitti:
Kumma olettamus ettei 30 -50 - vuotias voi olla narsisti. Vain hänen äitinsä ja anoppinsa.
Eikö juuri ole narsismia, olen parempi kuin äitini, liki täydellinen. Jatkuva tarve "kasvattaa " äitiään vaatimalla häneltä tiettyä käytöstä, tarkat säännöt mitä saa puhua jne. Ja vielä takautuvasti vaaditaan äitiä muuttamaan lapsuusaikainen käyttäytyminen muuksi
Minua huvittaa ajatus kun 50 v jankuttaa 80 v äidilleen, pyydä anteeksi sitä mitä sattui kun olin 8 v tai oli huonot rintsikat 14 v ( tuo yksi keskustelu) . En tule hautajaisiisi jos et pyydä anteeksi.
Näin ei saisi sanoa mutta jos suurin huoli lapsena on ollut varakas koti ja pianotunnit (toinen keskustelu) kaikkea ollut mutta joku haavekuva (satu, amerikkalainen elokuva) jäänyt toteutumatta, rakkauden vakuuttelut jne. tulee kuva ettei henkilö voi hyvin.
Omasta lapsuudesta koen rakkautena käytännön teot. Jos isä antoi äidille rahaa, ostakaa Maijalle tällä vaatteita kun on ollut niin ahkera koko kesän (12 v) tai äidin istahtaminen jouten hämärän hetkenä ja lasten kanssa rupattelu. Ilman suuria sanoja.
Ehkä olen terapian tarpeessa kun en vieläkään pysty vanhemmiltani odottamaan enemmän kuin he resursseillaan kykenivät.
Alkoholiongelmaisten/rikollisten lapsien katkeruuden ymmärrän.
Tämä. Eihän muistakaan epävakaista ja väkivaltaisista ihmisistä erota, miksi sitten yhdestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.
Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti.
En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?
Ai mikä on estänyt normaalin aikuistumise
Kun psyykkisest i ei ole kehittynyt kunnolla, sen vanhemman arvot, asenteet ja suhtautumistavat (yleensä haukkuminen, vähättely tms) voi olla niin sisäistyneet, että jotta pääsee siitä mielessään irti, niin täytyy katkaista välit myös konkreettisesti. Ja useinhan ne asenteet eivät ole aikuisuuteen loppuneet eli samaa paskaa ei enää jaksa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse olla mikään yrittäjäperhe. Riittää ihan istuminen samaan kahvipöytään tai puhelu, jossa erehtyy oikeasti vastaamaan kysymykseen mitäs teille kuuluu.
On vanhempia, jotka haluavat kommentoida ja arvioida ihan kaikkea. Alkaen päivän ruoasta, jonka terveellisyys tietenkin arvioidaan. Einekset ovat tietenkin syvää pahuutta. Aivan kuin tämä kommentoija itse eläisi arvostelemansa perheen arkea.
Olen ihan normaalisti aikuistunut. Huomasin n. 20-vuotiaana, että äidille ei kannata kertoa omasta arjesta juuri mitään.