Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Ne on niitä yksipuolisia kertomuksia. Niitä kyllä piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen. 

Toivottavasti omista vanhemmistaan eroava muistaa olla täydellinen omien lapsiensa kanssa 

Itse asiassa kun saa omia lapsia, se omien vanhempien sadistisuus käy selvääkin selvemmäksi. Mikään ei ole helpompaa kuin omien lasten rakastaminen, ollakseen väkivaltainen ja julma pitää varmasti ponnistella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aikuisen ihmisen ymmärryksessä vikana, etenkin jo 50-vuotiaan, jos vaatii vanhemmiltaan enemmän kuin mitä heillä on  ollut  resursseja, taloudellisia tai henkisiä, ruuhkavuosinaan lasten asuessa kotona?

Tai vanhanakaan? 

Mielenkiintoista olisi joskus myöhemmin kuulla miten näiden sa la liittoväen, uskomusparantajien yms lapset ajattelevat lapsuudestaan kun havuliemet on juotettu ettei toisten lääkkeet tartu jne.  

Kun ihan normaaleiden perheiden lapsetkin aikuisina ja opiskelijoina kipuilevat vanhempiaan.

Eihän näissä mistään vaatimuksista puhuta, vaan normaalien rajojen ja käyttäymissääntöjen peräänkuulutuksesta. Eli harvoin välit katkeavat yhtäkkiä kun muistuu joku lapsuudentilanne mieleen. Pikemmin kyseessä on muuttumaton kuvio, joka tietenkin elämänkokemuksen tuoman ymmärryksen myötä näyttäytyy koko laajude

Hyvin perustelet miksipä vaikka viiskymppisenä kiusaat ja raivoat sille hoitokodissa olevalle äidillesi. Kun hän ei edelleenkään ymmärrä sinua ja manipuloi.

En ymmärrä miten äitini voisi minua aikuista perheellistä ihmistä kiusata tai manipuloida. Hän pikemminkin on hyvin arka esim puolisoitamme kohtaan.

Itsenäistymisvaiheen  ja omilleen muuton yhteyden  vaihe ei jäänyt päälle.

Viidenkympin paikkeilla olevat naiset ovat päästään sekaisin. Ihme olioita.

Ja oikeastaan se alkaa jo kolmenkympin paikkeilla tuo sekoaminen.

Itse olen pitänyt aikuisena välimatkaa vanhempiini ihan omia lapsia ja miestä suojellakseni. He ei millään suostu ymmärtämään, että en ole pikkulapsi, jota pitää koko ajan ohjailla, neuvoa ja määräillä. Meidän ei tarvitse kertoa heille kaikkea eikä pyytää heiltä lupaa tehdä asia x, y tai z. Se ei ole maailmanloppu, häpeä tai laiskuutta jos me nukutaan viikonloppuisin kymmeneen eikä nousta puuronkeittoon aamukuudelta. Mies saa lähteä harrastusreissulle ja lapset tuoda kavereita meille eikä sen pitäisi kuulua heille millään muotoa. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka kestäisi tuoda vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Entä päinvastoin, iloittiin ja juhlittiin nuoren omilleen muuttamista, edelleen tulee "vierailulle" pyykkikassin kanssa ja aina ruoka-aikaan. Miten saisit nuoren elämään omaa elämäänsä (=hoitamaan itse asiansa), käymässä voi toki käydä.

Etkö uskalla sanoa tuosta omalle lapsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Keskusteluyhteyteen tarvitaan kaksi. Monesti ennen välien katkaisua on taustalla useita keskusteluyrityksiä. Itse en ole katkaissut välejä, mutta lähellä oli. "Keskustelut" päättyivät aina vanhemman raivoamiseen, marttyrointiin ja uhkailuun. 

Tietyltä ikäluokalta tuntuu puuttuvan täysin kyky katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muistele aktiivisesti lapsuuttani pahalla, en pyöri menneissä ja haudo kostoa. Mutta en kyllä pysty myöskään unohtamalla korjaamaan vaurioita joita lapsuudessa sain. Olen kasvanut sillä tavalla hankalasti määriteltävässä ympäristössä että puitteet olivat kunnossa ulospäin, fyysiset tarpeet huolehdittiin ja harrastuksia tuettiin ja koulukirjat päällystettiin ja kesäisin käytiin reissussa - mutta samaan aikaan äiti oli epävakaa raivoaja ja isä oli salaliittoteorioihin ja uskontoihin hurahtanut hullu. Minulla on traumaperäinen stressihäiriö koska olen joutunut raivon ja fyysisen kurittamisen uhriksi sekä minut on peloteltu lapsesta asti pelkäämään muita ihmisiä ja normaaleja elämän asioita. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät että lapsi on niin hauras ja muovautuva että kodin ilmapiiri ja vanhempien reaktiot ja henkinen väkivalta (mm.lapsen mitätöiminen, nimittely, pelottelu, itsetunnon heiken

Ei niin. On hyvä harpata vaan yli. Jos täällä haluaa olla. Yhtä rutinaa. Selvittäisvät päänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Keskusteluyhteyteen tarvitaan kaksi. Monesti ennen välien katkaisua on taustalla useita keskusteluyrityksiä. Itse en ole katkaissut välejä, mutta lähellä oli. "Keskustelut" päättyivät aina vanhemman raivoamiseen, marttyrointiin ja uhkailuun. 

Tietyltä ikäluokalta tuntuu puuttuvan täysin kyky katsoa peiliin.

Oletko koskaan ajatellut vanhempiesi toimineen niillä mahdollisuuksilla joita heillä on taloudellisesti ja henkisesti ollut?

Nykyajan keski-ikäisillä on parempi koulutus, enemmän rahaa, aika on ihan toinen kuin 50 vuotta sitten. Siitä huolimatta he eivät suostu sitä ymmärtämään ja vaativat vanhempiaan tilille, heitä ei voi enää muuksi muuttaa. Ei minusta edes aikuista toimintaa.

Nykytiedollani ja "henkisellä kasvullani" tekisin monta asiaa toisin kuin lasten ollessa kotona.  Esimerkiksi pyrkisin enemmän perheen yhteisiin hetkiin sensijaan että jokaisella omat harrastuksensa ja menonsa. Samaan aikaan sattuneiden yövuorojen ajaksi hankkisin vaikka kivenkolosta ( ei mummoja) aikuisen lasten kanssa. Ei heille mitään sattunut mutta varmaan tunsivat turvattomuutta.

Eivät he ole syytelleet, kun olen puhunut näistä, et äiti edes tiedä mikä on huono koti.  

Siis edelliseen 417, monet keskusteluissa syyttelevät vanhempiaan juuri niistä asioista joita meidänkin perheessä on ollut. Yksinoloa kotona, vastuun ottoa pienimmästä, rahan priosointia, jyrkkiä kieltoja teineille, sinne mökkijuhliin et mene jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmaiset naislapset ulisevat terapiassa kaikesta ja terapeutti syöttää heille vanhempien narsismin. Rahaa tulee ja asiat näyttävät hoituvan. Vihan kierre jatkuu. 

Terapiaa ei useinkaan tarvittaisi lainkaan jos vanhemmat osaisivat käyttäytyä lapsiaan kohtaan oikein.

Jokainen vanhempi rikkoo lapsensa. Kysymys on vain kuinka pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Keskusteluyhteyteen tarvitaan kaksi. Monesti ennen välien katkaisua on taustalla useita keskusteluyrityksiä. Itse en ole katkaissut välejä, mutta lähellä oli. "Keskustelut" päättyivät aina vanhemman raivoamiseen, marttyrointiin ja uhkailuun. 

Tietyltä ikäluokalta tuntuu puuttuvan täysin kyky katsoa peiliin.

 

 

Oletko koskaan ajatellut vanhempiesi toimineen niillä mahdollisuuksilla joita heillä on taloudellisesti ja henkisesti ollut?

Nykyajan keski-ikäisillä on parempi koulutus, enemmän rahaa, aika on ihan toinen kuin 50 vuotta sitten. Siitä huolimatta he eivät suostu sitä ymmärtämään ja vaativat vanhempiaan tilille, heitä ei voi enää muuksi muuttaa. Ei minusta edes aikuista to

Totta kai. Ja jos vanhemmalla ei ole parempaa tarjota kuin henkinen väkivalta, niin ei häneen kannata pitää yhteyttä.

Omalta osaltani voin sanoa, että rahasta ei ollut puutetta. Asiallisesta käytöksestä sen sijaan oli. Tiedän perheitä alemmasta sosiaaliluokasta, joilla on paremmat ja lämpimämmät välit, ja mieluummin olisin syntynyt sellaiseen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitä keskustelemaan kun voi katkaista keskusteluyhteyden! 🤦🏻

Keskusteluyhteyteen tarvitaan kaksi. Monesti ennen välien katkaisua on taustalla useita keskusteluyrityksiä. Itse en ole katkaissut välejä, mutta lähellä oli. "Keskustelut" päättyivät aina vanhemman raivoamiseen, marttyrointiin ja uhkailuun. 

Tietyltä ikäluokalta tuntuu puuttuvan täysin kyky katsoa peiliin.

 

 

Oletko koskaan ajatellut vanhempiesi toimineen niillä mahdollisuuksilla joita heillä on taloudellisesti ja henkisesti ollut?

Nykyajan keski-ikäisillä on parempi koulutus, enemmän rahaa, aika on ihan toinen kuin 50 vuotta sitten. Siitä huolimatta he eivät suostu sitä ymmärtämään ja vaativat vanhempiaan tilille, heitä ei vo

Minä en kirjoita sinulle henkilökohtaisesti, älä sinäkään minulle.  Elämä ei ole kiiltokuvaa. Kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.

Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.

Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti. 

En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.

Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti. 

 

En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?

Ai mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana? Kysytkö tosissasi? No se vanhe

Miten käytännössä? Asutko naapurissa? Muuttaa muualle ja vastaa puhelimeen vaan pari kertaa kuussa. Käy kylässä jouluna ja pääsiäisenä. Ei tarvi katkoa välejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli itsekin vähän narsistinen ei millään voi hyväksyä vajavaista vanhempaansa vaan vaatii: ole minulle mieliksi.

Kukaan aikuinen ei halua olla vanhempansa arvioitavana ja arvosteltavana lopun ikäänsä. Nämä hylätyt vanhemmat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat lastensa olevan heidän omia kloonattuja kopioitaan, jotka tekevät elämässään juuri samanlaisia valintoja kuin vanhempansa. Ei kukaan halua olla jonkun kauko-ohjattava robotti. 

 

En ymmärrä tuommoista perhedynamiikkaa että 50 v kokee olevansa vanhempiensa ohjauksessa? Yrityssuvuissa? maataloudessa? Mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana?

Ai mikä on estänyt normaalin aikuistumisen alle 30-vuotiaana? Kysytkö tosissasi? No se vanhe

Oman kokemuspiirin mukaan lapset noin 20 v muuttavat omiin asuntoihin. Joku parisuhteeseen, joku sinkkukämppään, joku muualle opiskelemaan tai töihin. Kolmikymppisenä jo vain naureskellaan äidille jos se hössöttää.

Rahapiireistä, miten rahalla hallitaan, ei ole tietoa ja onko halua edes pyrkiä pous sen piiristä.

Vaikea uskoa alkoholistiäidin vahtaavan keitetäänkö aikuisen lapsen perheessä puuro kuudelta ja moneen nukutaan lauantaina. Tai edes  tavallisenkaan äidin jos taas lapsen perheessä ei ole huume/alko-ongelmaa ja lapset tulee hoidettua.

Oliko tää aihe alunperin hesarissa niin että opiskelijanuori irroitteli terapiassa itseään lapsuuskodistaan? 50- vuotiaat täällä kuitenkin suurimmat ahdistujat.

Järkyttävää jos 50-vuotias kokee olevansa  vanhempansa ( 70 - 85) ohjauksessa oleva robotti.  

täällä kaksijakoisesti vanhemmat ovat alkoholisteja tai rikkaita. Pystyvätkö siis kummankin tyyppiset ihmiset sanelemaan aikuisen uran, kotielämän, kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää jos 50-vuotias kokee olevansa  vanhempansa ( 70 - 85) ohjauksessa oleva robotti.  

täällä kaksijakoisesti vanhemmat ovat alkoholisteja tai rikkaita. Pystyvätkö siis kummankin tyyppiset ihmiset sanelemaan aikuisen uran, kotielämän, kaiken?

Välien katkaisu vanhempiin auttaa kummasti itsenäistymisessä.