Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit

Vierailija kirjoitti: Kyllä sitä jaksetaan haukkua omia vanhempiaan, vieläpä ihan julkisesti internetissä. Niin sitä vaan jätetään omat vanhemmat sydämettömästi heitteille, kaiken sen uhrautumisen ja passaamisen jälkeen, mitä me olemme tehneet teidän vuoksenne. Eikö teillä ole yhtään kiitollisuutta, meitä kohtaan, sen kaiken jälkeen, mitä me olemme tehneet teidän hyväksenne. Lapsianne ollaan hoidettu ja kuskattu milloin mihin harrastukseen, osteltu monet vaatteet ja leivottu oikein kermatäytekakkua lastenne juhliin. Kutsuttu vieraita lastenne syntymäpäiväjuhliinne ja laulettu lapsienne kanssa. Kyllä sitä ollaan juhlittu ja pidetty hauskaa, kun ollaan tiedetty, että oma vanha äiti hoittaa lapset sillä välin, vaikka on sairas ja kovin raihnainen. On viety lapsien koiria lenkille, on siivottu lapsien koteja, järjestelty vaatekaappejanne, heitetty pois nukkasia paitojanne. Hommattu työpaikkoja ja puolisoita. Kaiken uhrautumisen palkkana on kiittämättö

Vähän samaa mieltä. Ennen aikaan kunnioitettiin vanhempia. Nykyään kieritään erilaisissa traumoissa ja itsesäälissä sekä syytetään kaikesta esimerkiksi vanhempia. Nyrpistetään nenää ja lyödään välit poikki.

On varmasti spykopaattivanhempia, joista on syytä pysyä kaukana. Mutta ei heitä niin paljon ole. Nykyään isän- ja äidinmurha tehdään keski-iässä. Onhan sekin tapa päästä eroon yksinäisestä ja sairaasta vanhuksesta

Tämä liittyy laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa halutaan muuttaa vanhoja rakenteita. Entisaikaan vanhukset jopa asuivat lastensa kotipiirissä. nyt vanhuksia ei tarvitse edes nähdä, koska ovat kasvattaneet lapsensa niin huonosti. O tempora o mores 

Tämähän toimii myös toiseen suuntaan. Joskus lapset ovat niin hankalia että on pakko katkaista välit. No ei välien katkaisu ole mitenkään harvinaista. Itse katkaisen aina välini ikäviin ihmisiin ovat he sitten keitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Sosialismille yhteiskunta on tärkeämpi kuin perhe. Siksi sosialismi on tiivistä perheyhteisöä vastaan. Perheen korvaa dosialistisen yhteiskunnan palvelut ja sosiaaliset tuet.

Sinä se sitten haluat sotkea politiikan kaikkeen. Varmaan hankala elämä takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän on lapsia niin paljon sijoituksessa jos aikuiset ihmiset nykyisin ovat niin fiksuja kasvattajia ja korjanneet omien vanhempiensa virheet omassa käytöksessään?

Ennen olisi sijoitukseen laitettu lapsia nykyistä enemmän, jos lastensuojelu olisi ollut samanlaista kuin nykyään. Silloin lapset jätettiin heitteille pärjäämään yksinään.

 

 

 

En tiedä minkäikäinen olit mutten heitteillejätettyjä tiedä omassa sukupolvessani enkä lasteni ikäluokassa. 

Tosin lapsia oli ulkona leikkimässä, trnavat potki palloa ja luisteli keskenään lähikentillä. Nythän ei sellaista näe kun lapset varjellaan muiden lasten seurastakin ja ulkoilemisesta.789<

Itse olen syntynyt vuonna 70. Halusin ja sain olla kotona yksin jo kuusivuotiaasta leikkikoulun jälkeen. Ei tohon aikaan ollut mitään toimintaa koulun jälkeen.

Monella lapsella avain kaulassa.

Se oli standardi, ei heitteillejättö.

Vanhemmat oli töissä.

Tämä näyttää menevän taas boomerien haukkumiseksi.

Keskustelu alunperin alkoi opiskelevan nuoren kirjoituksesta.  Boomereiden lapset harvemmin enää ovat nuoria opiskelijoita.

Mutta opiskelijoiden äidit, noin 50, rupesivat siilipuolustukseen ja parjaamaan omia vanhempiaan.  Niin voidaan mitätöida parikymppisten äitiongelmat.  Ja niitä on nyt uusioliittojen aikana paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosialismille yhteiskunta on tärkeämpi kuin perhe. Siksi sosialismi on tiivistä perheyhteisöä vastaan. Perheen korvaa dosialistisen yhteiskunnan palvelut ja sosiaaliset tuet.

Sinä se sitten haluat sotkea politiikan kaikkeen. Varmaan hankala elämä takana?

Itseasiassa tuosta perhe-instituution alasajosta on kyse. Ei ole ihme, että keskustelua käydään johtavissa dei-medioissa yle ja hs. -eri-

Vierailija kirjoitti:

Tämähän toimii myös toiseen suuntaan. Joskus lapset ovat niin hankalia että on pakko katkaista välit. No ei välien katkaisu ole mitenkään harvinaista. Itse katkaisen aina välini ikäviin ihmisiin ovat he sitten keitä tahansa. 

Minua neuvottiin katkasemaan mt, huumeet, kirjaindiagnoosit omaavaan lapseeni.

En katkassut, ihan loppuun asti tiesi että rakastan häntä.

Kuoli 29 vuotiaana.

Oli vaan lainassa, syntyi kuolleena mutta elvytettiin.

Suomessa pitäisi tehdä perinnöttömäksi tekeminen paljon helpommaksi kuin mitä se nyt on. Nyt se jälkeläinen on perillinen aina vaikka olisi kadonnut vanhempansa elämästä täysin. Sillä on aina oikeus lakiosaansa jos ei ole menetellyt törkeästi. Monessa muussa maassa testamentilla voi ohittaa rintaperilliset täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosialismille yhteiskunta on tärkeämpi kuin perhe. Siksi sosialismi on tiivistä perheyhteisöä vastaan. Perheen korvaa dosialistisen yhteiskunnan palvelut ja sosiaaliset tuet.

Sinä se sitten haluat sotkea politiikan kaikkeen. Varmaan hankala elämä takana?

Itseasiassa tuosta perhe-instituution alasajosta on kyse. Ei ole ihme, että keskustelua käydään johtavissa dei-medioissa yle ja hs. -eri-

No kyllä se kuule perheinstituutio on kadonnut ihan muista syistä kuin jostain deista tai teista. Oletko koskaan miettinyt yhteiskunnan muutosta agraariyhteiskunnasta tähän nykyiseen malliin? Siinä ei paljon ole ylellä tai hesarilla mitään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsille täytyy kuria pitää, tykkäsivät siitä tai ei. On nähty toinen puoli omassa kasvatuksessani. Liialla lempeydellä ei saavuteta mitään. Kultainen keskitie on paras. Kuria, kun tarvitaan sekä lempeyttä. Ihme ulinaa, jos pidetään kuria. Kumma sekin, ettei miehiä haukuta. Tulee tunne, että kilpaillaan saman sukupuolen eli äidin kanssa ja todistellaan omaa paremmuutta. Tämä maksatetaan terapialla kansakunnan piikkiin.

Ja miten kurinpito liittyy tähän keskusteluun? Puhutaan vanhempien henkisestä väkivallasta, johon kuuluu uhriutuminen, marttyyriksi heittäyttyminen yms. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi tehdä perinnöttömäksi tekeminen paljon helpommaksi kuin mitä se nyt on. Nyt se jälkeläinen on perillinen aina vaikka olisi kadonnut vanhempansa elämästä täysin. Sillä on aina oikeus lakiosaansa jos ei ole menetellyt törkeästi. Monessa muussa maassa testamentilla voi ohittaa rintaperilliset täysin.

Jep. Vieraannutetut lapset pitäisi voida ohittaa kokonaan.

En ole koskaan valittanut tai uhriutunut, ainoastaan päässäni käsitellyt suhdettani lapsuudenperheeseen. Suvussamme on selvästi paljon ylisukupolvisia traumoja, isovanhempani elivät sota-aikaa. Useita ihmisiä vioittui henkisesti, meni raiteiltaan. En ymmärtänyt lapsena, mistä oli kyse, kaikki isovanhemmat kuolivat jo kun olin lapsi. Ehdin nähdä esimerkiksi miten mummini oli masentunut, ymmärsin tosin tämän vasta vanhempana. Silloin ei todellakaan puhuttu, miksi hän oli sellainen kuin oli. Vanhemmilla ei ollut mallia normaaliin vanhemmuuteen, ja joskus ajattelen että ei myös halua vanhemmuuteen, en ole koskaan kokenut että olisin ollut haluttu. Totta kai lapsena ajattelin, että kuulun perheeseen, mutta ei siitä käytännössä ollut mitään merkkejä. Kun omien lasten kanssa kävin vanhempieni luona, että heillä olisi mahdollisuus tutustua toisiinsa, vanhemmat kirjaimellisesti sulkivat oven, kun oli liian rasittavaa, tai ei edelleenkään sitä halua. Tai ei kykyä.

Omaa vanhemmuutta olen opetellut seuraamalla muita, nettikeskusteluista, vielä kun tämäkin palsta oli oikeasti vauvapalsta ja ystäviltä. Joskus olen mennyt samaan malliin kuin lapsuudenkotona, eikä todellakaan ole mennyt aina oikein. Mutta kuitenkin on ollut ihanaa, kun lapseni kykenevät oikeisiin sosiaalisiin suhteisiin, menestyvät koulussa ja elämässä. Heillä on terve itsetunto jne. Varmasti heilläkin on tulevaisuudessa omat traumansa, en oletakaan ettei olisi. Mutta ainakin puhumattomuuden, näkemättömyyden olen saanut katkaistua, ainakin osin. Ja muitakin asioita, ei ole heidän tarvinnut pelätä koskaan puhua mistään asiasta, tai näyttää tunteitaan, heidän tekemisiään on seurattu ja oltu kiinnostuneita. Näitä asioita on niin paljon, jotka itselläni ovat jääneet henkisellä tasolla kokematta, vaikka on ollut ruokaa ja asunto, eikä pahoinpitelyä tai juoppoutta lapsuudessa. Ymmärrän kyllä, että kaltoinkohtelua on omaani pahempaa, mutta tämä omani on minun taisteluni, ja muilla on omansa. Jos joku sellainen, jolla ei ole ongelmia, olisin vain iloinen ja antaisin toisten kertoa, koska sellainenkin helpottaa. Ei niitä asioita voi menneisyydessä muuttaa, mutta omassa elämässään voi. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi tehdä perinnöttömäksi tekeminen paljon helpommaksi kuin mitä se nyt on. Nyt se jälkeläinen on perillinen aina vaikka olisi kadonnut vanhempansa elämästä täysin. Sillä on aina oikeus lakiosaansa jos ei ole menetellyt törkeästi. Monessa muussa maassa testamentilla voi ohittaa rintaperilliset täysin.

Onhan se kyllä kurjaa, kun lapsia ei voi kiristää rahalla. Sitä omatkin vanhemmat aina uhkasi, mutta silti eivät halunneet laittaa euroakaan omaan hyvinvointiin vaan jemmasivat rahat tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosialismille yhteiskunta on tärkeämpi kuin perhe. Siksi sosialismi on tiivistä perheyhteisöä vastaan. Perheen korvaa dosialistisen yhteiskunnan palvelut ja sosiaaliset tuet.

Sinä se sitten haluat sotkea politiikan kaikkeen. Varmaan hankala elämä takana?

Itseasiassa tuosta perhe-instituution alasajosta on kyse. Ei ole ihme, että keskustelua käydään johtavissa dei-medioissa yle ja hs. -eri-

No kyllä se kuule perheinstituutio on kadonnut ihan muista syistä kuin jostain deista tai teista. Oletko koskaan miettinyt yhteiskunnan muutosta agraariyhteiskunnasta tähän nykyiseen malliin? Siinä ei paljon ole ylellä tai hesarilla mitään tekemistä. 

Ei ole kyse, että mitä on tapahtunut. Kyse on nyt käytävästä keskustelusta ja sen tarkoitusperistä. Yhtäkkiä johtavat valtamediat suoltavat reportaaseja skitso-vanhuksista ja traumatisoituneista lapsista.

Kuten todettua, tämäkin on kopioitu jenkeistä. Suomeen tuotuna aika vastuutonta, koska suurien ikäluokkien takia meillä on paljon vanhuksia ja keskustelu pitäisi olla jotain aivan muuta kuin toksista perhevihaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän on lapsia niin paljon sijoituksessa jos aikuiset ihmiset nykyisin ovat niin fiksuja kasvattajia ja korjanneet omien vanhempiensa virheet omassa käytöksessään?

Ennen olisi sijoitukseen laitettu lapsia nykyistä enemmän, jos lastensuojelu olisi ollut samanlaista kuin nykyään. Silloin lapset jätettiin heitteille pärjäämään yksinään.

Tämä! Itse asuin lapsuuteni "huonomaineisella" alueella 80-luvulla ja kyllä siellä oli niin paljon silmiinnähtävää pahoinvointia perheissä, että takuulla nykymittapuulla oli otettu lapsi/lapset huostaan. Ongelmia oli siinä määrin, että osin siitä tuli jo ihan normaalia, mikä tietenkin vääristi vielä lisää näkökulmaa asioissa. Alkoholisimia oli enemmän ja vähemmän etenkin kaupungin vuokrataloissa asuvissa kaveriperheissä silminnähden. Perheväkivalta kukoisti myös. Osa lapsista alkoholisoituneen yh-vanhemman "hoivassa", mikä tarkoitti sitä, että lapset kasvoivat suurilta osin heitteillä jo ala-asteikäisestä saakka. Osa aikuistuessaan lähti samalle tielle, joka ei ole mitenkään ihmetytä, kun pohja kaikelle oli jo valmiiksi heikko. Osa selvisi ja valitsi toisin. Yksikin lapsi eli lähes 13-vuotiaasta saakka itsekseen, kun äitinsä lähti milloin kenenkin mukaan ja oli vuorokausia poissa reissuillaan. Muisti aina silloin tällöin tulla käymään kotonakin ruokavarastoja täyttämässä ja siivoamassa-näin kaikki oli taas hyvin ja sitten taas lähti. Siinä sai lapsi aika vapaasti tehdä ja tuusata, mitä tahtoi. Onneksi oli perustaltaan fiksu ihminen ja valitsi täysin toisin-on menestynyt elämässään hyvin. Äitinsä kanssa ei yllättäen ole juuri tekemisissä tänä päivänä. Tästähän vanheneva äiti jaksaa syyllistää ja soitella katkeria puheluita, nyt kelpaisi lapsen seura ja lapsi "saisi" taas olla äitinä kanssa. Aikuinen lapsiko se tässä sitten on se ylimielinen ja liian vaativa?

Jos itsellä on ollut pääosin hyvä lapsuus ja hyvät välit vanhempiin eli olet saanut nauttia terveestä vanhemmuudesta on varmasti vaikea kuvitella, kuinka toksista vanhemmuus voi pahimmillaan olla. Silloin ihminen on mielestäni vähän jäävi arvostelemaan niistä lähtökohdista oikeasti toksisesta ja manipuloivasta tai muuten satuttavasta vanhemmuudesta kärsineitä kanssaeläjiään. Kyllä ihmiset pääosin katkaisevat välit vanhempiinsa viimeisenä keinonaan, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Siihen saakka on käyty pitkä polku ja yritetty vaikka mitä ja miten. Lapsen tehtävä ei kuitenkaan ole parantaa ja terapioida vanhempaansa, eikä etenkään ottaa loputtomasti vastaan ihan mitä tahansa, koska se toinen ihminen sattuu olemaan vanhempi. 

Lapsi, aikuinenkin on yleensä enemmän tai vähemmän lojaali vanhemmalleen, usein liiankin pitkään. Suomessa on paljon ylisukupolvista huonoa siirtymää vanhemmuuden suhteen, josta on syytä puhua ääneen, jotta siirtymää saataisiin katkaistua ja toksista vanhemmuutta kitkettyä. Vanhempi voi olla hyvin rajaton, vaativa, manipuloiva ja epäkunnioittava lastaan kohtaan. Lapsia on kasvatettu häpeään jo pienestä pitäen ja lapsen on täytynyt olla loputtoman lojaali vanhempaansa kohtaan, tapahtui perheessä mitä tahansa. Piúhua ei ole saanut ulkopuolelle ja ulkopuolisille mitään. Jokainen voi kuvitella, mitä se saa ihmisessä aikaan vuosikymmenten aikana.

Terveet rajat on hyvä olla kaikissa ihmissuhteissa ja koskaan ei ole myöhäistä niitä tarvittaessa alkaa rakentamaan. Onneksi nykyään lapset saavat myös jo kehuja, vanhemmat oikeasti panostavat vanhemmuuteen ja haluavat lapsilleen henkisesti ja fyysisesti hyvää, koittavat katkoa toksisen vanhemmuuden elementtejä. Traumat ja niiden jatkumot siirtyvät vähintään kolmanteen sukupolveen. 

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, että lapsen ja vanhemman suhde on vanhemman vastuulla. Mietin, onko oikeasti näin? Ei aikuinen lapsi ole vastuussa omalta osaltaan ihmissuhteesta?

Ennen aikuisuutta aikuinen lapsi oli teini, ja lapsi. Siinä on ihan mukavasti aikaa rakentaa suhde omaan lapseen, joka kantaa myös aikuisena. Vai onko se jo silloin lapsen vastuu, olla 'pidettävä' ja sellainen josta vanhempi jaksaa olla kiinnostunut, ja lapsen tehtävä kuunnella aikuisen huolia ja murheita, sekä sysätä omansa syrjään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kyllä sitä jaksetaan haukkua omia vanhempiaan, vieläpä ihan julkisesti internetissä. Niin sitä vaan jätetään omat vanhemmat sydämettömästi heitteille, kaiken sen uhrautumisen ja passaamisen jälkeen, mitä me olemme tehneet teidän vuoksenne. Eikö teillä ole yhtään kiitollisuutta, meitä kohtaan, sen kaiken jälkeen, mitä me olemme tehneet teidän hyväksenne. Lapsianne ollaan hoidettu ja kuskattu milloin mihin harrastukseen, osteltu monet vaatteet ja leivottu oikein kermatäytekakkua lastenne juhliin. Kutsuttu vieraita lastenne syntymäpäiväjuhliinne ja laulettu lapsienne kanssa. Kyllä sitä ollaan juhlittu ja pidetty hauskaa, kun ollaan tiedetty, että oma vanha äiti hoittaa lapset sillä välin, vaikka on sairas ja kovin raihnainen. On viety lapsien koiria lenkille, on siivottu lapsien koteja, järjestelty vaatekaappejanne, heitetty pois nukkasia paitojanne. Hommattu työpaikkoja ja puolisoita. Kaiken uhrautumis

Oho olettepa paljon tehnyt lastenne eteen. Itse en suostuisi tuollaiseen. Olen toki työelämässä vielä, mutta muutenkin olen sitä mieltä, että autetaan hädässä, mutta meillä on omakin elämä ja nuoret aikuiset saavat aikuistua ja kantaa itse vastuuta.

Jos tästä ketjusta jotain oppii niin sen, että älä puutu liikaa aikuisten nuorten elämään vaan anna heidän hoitaa oma elämänsä itse. Anna juuret ja siivet. Thats it.

Mun veli on just sellainen uhriutuja, että kiukuttelee kun vanhemmat valittavat hänen valinnoistaan ja elintavoistaan. Hänen puolisonsa on istuttanut hänen päähänsä pakkomielteen, että KAIKKI mitä hän tekee on oikein ja hyvin, ja hän voi tehdä aivan mitä vaan, vaikka kiusata vanhempiaan ja ostaa kalliita autoja vain koska huvittaa. Jos jos vanhemmat sanovat, että pitäisi sun nyt töitäkin tehdä, eikä vaan tuhlata rahaa, niin veli on just se, joka ottaa etäisyyttä vanhempiin, koska kehtaavatkin arvostella.

Kolikoilla on kaksikin puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi tehdä perinnöttömäksi tekeminen paljon helpommaksi kuin mitä se nyt on. Nyt se jälkeläinen on perillinen aina vaikka olisi kadonnut vanhempansa elämästä täysin. Sillä on aina oikeus lakiosaansa jos ei ole menetellyt törkeästi. Monessa muussa maassa testamentilla voi ohittaa rintaperilliset täysin.

Onhan se kyllä kurjaa, kun lapsia ei voi kiristää rahalla. Sitä omatkin vanhemmat aina uhkasi, mutta silti eivät halunneet laittaa euroakaan omaan hyvinvointiin vaan jemmasivat rahat tilille.

Kyse ei ole kiristämisestä millään tavalla. Jos lapsi ei ole millään tavalla elämässä niin miksi hänellä olisi oikeus toisen varallisuuteen tämän kuoleman jälkeen. Kyse on lähinnä itsemäärämisoikeudesta omasta omaisuudestaan. Siis ihan siitä että jokainen voi määrätä mitä omalla omaisuudellaan haluaa tehtävän sen jälkeen kun henki on lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi tehdä perinnöttömäksi tekeminen paljon helpommaksi kuin mitä se nyt on. Nyt se jälkeläinen on perillinen aina vaikka olisi kadonnut vanhempansa elämästä täysin. Sillä on aina oikeus lakiosaansa jos ei ole menetellyt törkeästi. Monessa muussa maassa testamentilla voi ohittaa rintaperilliset täysin.

Onhan se kyllä kurjaa, kun lapsia ei voi kiristää rahalla. Sitä omatkin vanhemmat aina uhkasi, mutta silti eivät halunneet laittaa euroakaan omaan hyvinvointiin vaan jemmasivat rahat tilille.

Kyse ei ole kiristämisestä millään tavalla. Jos lapsi ei ole millään tavalla elämässä niin miksi hänellä olisi oikeus toisen varallisuuteen tämän kuoleman jälkeen. Kyse on lähinnä itsemäärämisoikeudesta omasta omaisuudestaan. Siis ihan siitä että jokainen voi määrätä mitä omalla omaisuud

Pääosin rahalla kiristetään juuri niissä perheissä ja suvuissa, joissa vanhemmuus ovat toksista, manipuloivaa ja joista puuttuu terveet rajat. Perhettä ja ihan kaikkea on hallittu aina rahalla ja uhkailemalla. "Jos et tee niinkuin tahdon, niin siinä tapauksessa", "jos toimit vastoin tahtoani, niin siinä tapauksessa". Jokainen voi aikuistuessaan päättää, haluaako manipuloitavaksi edelleen jäädä ja onko se mahdollinen tuleva raha/omaisuus todella niin tärkeää, että jää niihin sairaisiin kuvioihin kiinni, mitä se vaatii, jotta joskus saisit ne? Voihan olla siltikin, että manipuloiva vanhempi keksii milloin tahansa jonkin seuraavan asian, mitä lapsi tekee taas väärin ja jonka perusteella perintöosa ollaan taas siirtämässä pois. Jokainen voi päättää tahollaan näissä tapaukissa, jääkö siihen sairaaseen leikkiin mukaan, vai kasvaako lopullisesti aikuiseksi ja omaa elämäänsä hallinnoivaksi täysivaltaiseksi ihmiseksi.