Lasten harrastusten joustamattomuus?

Korjailenpa muutamia kirjoittajan väittämiä. Sama koskee montaa muutakin lajia kuin jääkiekkoa.

"Haluan tehdä seuraavan 15 vuoden aikana viikonloppuisin muutakin kuin raahata vastahakoista ja väsynyttä lasta treeneihin aamusta iltaan ja ympäri Suomen pelireissuille, ja maksaa siitä lystistä 300-500 euroa kuussa."

Treenit on yleensä viikolla ja viikonloppuna ikätasosta riippuen 0-2 peliä. U15 ikäluokkaan saakka pelataan alueellisia sarjoja ja vasta U15 ikäluokassa valtakunnallisia, joten ympäri Suomen pelireissut rajoittuu pikkujunnuilla ehkä yhteen tai kahteen turnaukseen vuodessa. Mainitsemasi hinta on ihan totta joukkueissa, joissa pelataan valtakunnallisia sarjoja korkeimmalla tasolla. Esimerkiksi kaverini maksoi alemman tason valtakunnallisessa sarjassa pelaamisesta n. 300 €/kk kahdesta pojasta yhteensä.Täällä missä minä asun pikkujunnut pelaa noin 50 €/kk maksulla.

"Mutta kun jokainen vanhempi KUVITTELEE että kenestä tahansa voi tulla änärimiljonääri, joten laitetaan kaikki kaunosielutkin jo 3-vuotiaana sinne pieruiseen pukkariin toisten pikkuäijien kanssa leikkimään miehiä."

Voi tulla, mutta se vaatii tavoitteellista harjoittlua jo ikävuosina 6-12 jollain liikunnallinen pohja maksimituloksen saavuttamiseksi myöhempinä ikävuosina luodaan.

Sillä Suomessa jo alakoululaisilla treenejä on ammattikiekkoilijoiden verran viikossa.

Ei ole. Esimerkiksi 10-vuotiaat reenaavat 2-3 kertaa vikossa, liigapelaajat joka päivä jopa useamman treenin päivässä.

Mikä järki siinä on jos ei aio ammattilaiseksi?

Tulee parempaan kuntoon. oppii liikunnallisen elämäntavan joka tukee terveyttä myös myöhemmässä elämässä, saa kavereita ja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on poikia, ja yleensä ollaan kutsuttu koko luokan pojat. Sillä porukalla synttäreillä pystyy jo tekemään jotain, vaikka pelaamaan sitä jalkapalloa tai leikkimään sotahässäköitä. Yleensä kaikki tai yhtä vaille kaikki ovat vieläpä tulleet, vaikka luokilla on paljon aktiivisesti harrastavia.

Miksi vain pojat?

Koska he muutenkin viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Ei kai synttäreille tarvitse puolituttuja kutsua.

Ei, mutta kyllähän oman luokan oppilaat tuntee. Itse kutsun kaikki ihan periaatteesta. En oleta, että kaikki tulevat. 

Niin, tämähän sai alkunsa siitä, että eräs keskustelija kertoi kutsuvansa synttäreille ehkä 5 ihmistä ja kyseli, kuinka paljon muut kutsuvat. Minä kerroin kutsuvani kaikki

En ole lukenut joka ikistä viestiä. Ja lapsia on synttäreillä paljon enkä siksi voi järjestää niitä edes meillä kotona. Mutta silti ennemmin kaikki. 

Just tuli hyvä dokkari aiheesta! Kylmän sodan päätyttyä Itä blokin maat alkoivat treenata lapsia ammattiurheilijoiksi. Kun alkoivat voittaa mitaleita, tulivat muut maat perässä ja niin päästiin ensin jenkkien ja myöhemmin jopa pienen Suomen lasten kautta näkemään menestystä. Tämä menestys ei ole kuitenkaan ollut ilmaista ja dokkarissa avattiin kaikkia vaivoja, henkisiä ja fyysisiä, joita tuon kaltainen "harrastaminen" aiheuttaa.

Dokkarissa tuli ilmi tuo Norjan malli, todella terve suhtautuminen urheiluun ja harrastamiseen, joka tuottaa psyykkisesti tervettä, vahvaa, reipasta ja iloista nuorta polvea. 

Miksi kukaan haluaa lapsensa oppivan jääkiekkoilijan elämäntavan? Nuuskaa ja syljeskelyä, aivovammoja, tekohampaat 25-vuotiaana, huutelua ja uhittelua sunnuntailuistelijoille ulkojäillä, alkoholin liikakäyttöä alaikäisenä kisareissuilla, ja pahimmillaan naisiin kohdistuvia rikoksia.

Noin tuo laji näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos se teitä sisäpuolisia ihmetyttää, voitte ehkä miettiä, mistä mielikuva on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jääkiekko jos harrastuksena niin kyllä täytyy viedä hallille, painava kassi

Syksyllä viedään kamat hallille ja keväällä haetaan pois. Hyvin on molemmat pojat päässyt tuon kilometrin hallille ja takasin kaikki kaudet.

Teillä on hyvä tuuri. Meillä on harjoituksia neljällä eri hallilla, eli kamat kulkee mukana. Lähin halli on 2km päässä ja jos julkiset kulkisi, voisivat mennä sillä. Ei vain kulje niin että ehtisi.

Muut ovatkin sitten 5km päässä (ei mene julkisia), 10km päässä (ei julkisia) ja 10km päässä toiseen suuntaan (julkinen ei kulje kun sitä tarvitsisi ja sisältää kaksi vaihtoa). Kaverin luistelevalla tytöllä vielä huonompi tilanne.

Kyllä nykylapset pääsee helpolla. Mun lapsuudessa kasarilla ja ysärillä vanhemmat päätti mitä lapset harrasti, ja lapset kulkivat harrastuksiinsa itse polkupyörällä kesät talvet välimatkasta huolimatta, eikä siinä kyselty lapselta haluaako vai ei. Tavarat repussa ja tarakalla. Nykypyörissä tosin niitä tarakoita ei niin paljoa enää ole joten se hieman hankaloittaa tilannetta. Ja ne ketkä ei pystyneet pyöräilemään (sellon kanssa) kävelivät sen sellon kanssa. Tai yhden kaverin vanhemmat kuskasivat lapsensa harrastuksiin jos sattuivat olemaan samaan aikaan menossa jonnekin, tai jos oli huono keli. Me muut pyöräiltiin ja käveltiin.

562: en minäkään voi järjestää synttäreitä kotona, koska väkeä on niin paljon. Mutta en kuitenkaan halua jättää ketään syrjään. Siksi kutsun kaikki luokan pojat. En kutsu luokan tyttöjä, rinnakkaisluokan poikia enkä opettajaa tai tämän avustajaa.

Lisäksi paikalla on ollut 1-2 kaverityttöä, joiden on erityisesti tiedetty tykkäävän synttäriohjelmasta, vaikkapa ampumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta kasvattaneena, itse lajia harrastaneena ja valmentaneena, näen asian täysin eri tavalla. Lähempää, kokemuksen kautta ja vähemmän stereotyyppisesti. Toki ymmärrän että erilaisiakin kokemuksia ihmisillä varmasti on. Olen itse saanut valtavan määrän positiivisia elämän kokemuksia lajin parissa. Olen nähnyt lapsieni nauttivan lajista, kehittymisestä, uusista kavereista, onnistumisten ja epäonnistumisten jakamisesta yhdessä joukkuekaverien kanssa. Olen monella tapaa parempi työntekijä työyhteisössäni osaltaan niiden asioiden takia joita olen oppinut joukkueurheilun kautta. Yhtään lapsistani en ole harrastuksen pariin kertaakaan väkisin raahannut. Osa lopetti itselleen sopivana ajankohtana mutta toimii edelleen lajin parissa mm. tuomari- ja valmennustehtävissä, täysin vapaaehtoisesti ja nauttien harrastuksesta. Kenestäkään meistä ei tullut edes lähelle änärimiljonääriä eikä se missään vaiheessa ollut edes tavoite. Uskoisin että sen

Mua kyrsii koko keskustelussa tämä sama asia. Täällä puhuu ihmiset joilla joko ei ole omaa kokemusta tai jotka omaavat itse negatiivisia kokemuksia.

Monella, siis varmaan suurimmalla osalla, on siitä lapsuuden urheiluharrastuksesta lähinnä hyviä kokemuksia ja he näkevät miten se kantaa myös myöhemmin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsensa oppivan jääkiekkoilijan elämäntavan? Nuuskaa ja syljeskelyä, aivovammoja, tekohampaat 25-vuotiaana, huutelua ja uhittelua sunnuntailuistelijoille ulkojäillä, alkoholin liikakäyttöä alaikäisenä kisareissuilla, ja pahimmillaan naisiin kohdistuvia rikoksia.

Noin tuo laji näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos se teitä sisäpuolisia ihmetyttää, voitte ehkä miettiä, mistä mielikuva on syntynyt.

Aivotärähdykset on hyvä pointti. Ei liity vain jääkiekkoon, mutta niiden vaikutuksesta aikuisiällä on jo paljon tutkimusnäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa samaan asiaan liittyen! Ekaluokkalainen haluaisi palata parin vuoden tauon jälkeen harrastamaan jalkapalloa. Treenit on kolme kertaa viikossa plus pelit! Ei todellakaan huvittaisi sitoutua tällaiseen, kun tarkoitus olisi vain saada kiva liikuntaharrastus ja kokemusta joukkueessa toimimisesta.

Lapsella oli eskarivuonna kolme erilaista harrastusta (musiikkia, joukkuelajin höntsäryhmä ja tanssi), käytiin osa vuodesta uimakoulussa ja jäi aikaa kavereillekin. Eli monipuolista, aktiivista arkea ja kehittymistä monella osa-alueella. Todellakin jäätiin pois treeneistä, jos tuli synttärikutsu! Ja nyt sitten pitäisi koko elämä 7-vuotiaasta eteenpäin omistaa yhdelle lajille, josta vanhemmat ei edes ole innostuneita?

Kenen mielestä tämä on oikeasti tavoiteltavaa ja lapselle hyväksi?

No meillä on samanikäinen lapsi ja vaikka jalkapallon nyt aloittaa, niin ei ole tarkoitus käydä jokaisissa treeneissä viikon aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsensa oppivan jääkiekkoilijan elämäntavan? Nuuskaa ja syljeskelyä, aivovammoja, tekohampaat 25-vuotiaana, huutelua ja uhittelua sunnuntailuistelijoille ulkojäillä, alkoholin liikakäyttöä alaikäisenä kisareissuilla, ja pahimmillaan naisiin kohdistuvia rikoksia.

Noin tuo laji näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos se teitä sisäpuolisia ihmetyttää, voitte ehkä miettiä, mistä mielikuva on syntynyt.

Jääkiekossa varmasti osa syy on sen asema THE lajina Suomessa. Asenne heijastuu myös hallilla: muiden lajeille nauretaan ja esim luistelijoiden harjoituksia häiritään ihan systemaattisesti (lämitään kiekkoa ja jalkapalloa kaukalonlaitaan ja jopa jäälle, huudellaan, matkitaan jne) ilman että oikeastaan kukaan puuttuu siihen.

Ja kaiken huipuksi lajikulttuuri on siistiytynyt paljon viimeisen 20v aikana. Ja silti on tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella harrastus, jossa kisaa yli 5 krt vuodessa, niin aika usein joutuisi olemaan poissa jos jokaiseen kissanristiäiseen osallistuisi.

Luokalla 40 oppilasta, noin puolet pitää synttäreitä joihin kutsutaan. 20 synttärijuhlat vuodessa. Vuodessa on 52 viikonloppua vuodessa. Harrastus lauantaisin ja jotenkin ne synttärit on aina lauantaisin. 

 

Lapsi olisi siis melkein puolista harrastuksista poissa

Harvalla luokalla on 40 oppilasta, harvat kutsuu kaikkia luokalla synttäreille (kenen kotiin muka mahtuu 40 lasta, saati että ois varaa kustantaa jotkut valmiit synttärit noin isolle joukolle?), ja usein ne synttärit on arki-iltaisin. Arki-illoissa vaan on se ongelma että tasan varmasti jollakin on harkat, vaikka kutsuisi vain sen normaalin 5-10 lasta. 

On tosi hienoa jos ja kun lapsi löytää harrastuksen mistä nauttii niin että se on tärkeämpää kuin kaikenlainen ns. huvittelu. Mä olen niitä heppatyttöjä joka olisin todellakin halunnut ratsastaa tavoitteellisesti, mutta se oli meidän perheelle ihan liian kallista. Pelkät 10-kerran kortit oli liian kalliita, niitä saattoi saada joulu- ja synttärilahjoiksi, muuten ei. Tallilla olin kaikki päivät ja tein mahdollisimman paljon kaikkea millä saattoi ansaita ratsastustunteja.

Harmittaa tänäkin päivänä, että sitä ainoaa lajia mikä kiinnosti, en päässyt harrastamaan oikeasti. Vain höntsäilemään satunnaisesti. Kaikenlaista muuta, halvempaa, piti kyllä harrastaa, mutta ne eivät kiinnostaneet. Aikuisena kun oli aikaa ja rahaa, yritin aloittaa ratsastusta uudelleen mutta se kaatui sitten leikkausta vaativaan lonkan fyysiseen ongelman. Leikkaukseen en julkisella pääse koska ongelma esiintyy vain ns. hajareisin ollessa niinkuin hevosen selässä ollaan. Eikä se muutenkaan ollut enää sama asia, ei yli nelikymppisenä enää kannata huipulle yrittää oikein missään urheilulajissa.

Lapsuus oli köyhä, mutta tuo on oikeastaan ainoa asia mikä niistä köyhyyden seurauksista on jäänyt kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jääkiekko jos harrastuksena niin kyllä täytyy viedä hallille, painava kassi

Syksyllä viedään kamat hallille ja keväällä haetaan pois. Hyvin on molemmat pojat päässyt tuon kilometrin hallille ja takasin kaikki kaudet.

Teillä on hyvä tuuri. Meillä on harjoituksia neljällä eri hallilla, eli kamat kulkee mukana. Lähin halli on 2km päässä ja jos julkiset kulkisi, voisivat mennä sillä. Ei vain kulje niin että ehtisi.

Muut ovatkin sitten 5km päässä (ei mene julkisia), 10km päässä (ei julkisia) ja 10km päässä toiseen suuntaan (julkinen ei kulje kun sitä tarvitsisi ja sisältää kaksi vaihtoa). Kaverin luistelevalla tytöllä vielä huonompi tilanne.

Kyllä nykylapset pääsee helpolla. Mun lapsuudessa kasarilla ja ysä

Mun lapsuudessa ysärillä lapset sai kyllä valita mitä harrastaa ja vanhemmat kuskasi. Vain ne, jotka asui ihan lähellä, kulki harrastuksiin itse. Monet tosin ei päässeet harrastamaan ollenkaan kun asuivat kauempana eikä vanhemmat suostuneet kuskaamaan. Tämä pienellä paikkakunnalla. 

Vierailija kirjoitti:

On tosi hienoa jos ja kun lapsi löytää harrastuksen mistä nauttii niin että se on tärkeämpää kuin kaikenlainen ns. huvittelu. Mä olen niitä heppatyttöjä joka olisin todellakin halunnut ratsastaa tavoitteellisesti, mutta se oli meidän perheelle ihan liian kallista. Pelkät 10-kerran kortit oli liian kalliita, niitä saattoi saada joulu- ja synttärilahjoiksi, muuten ei. Tallilla olin kaikki päivät ja tein mahdollisimman paljon kaikkea millä saattoi ansaita ratsastustunteja.

Harmittaa tänäkin päivänä, että sitä ainoaa lajia mikä kiinnosti, en päässyt harrastamaan oikeasti. Vain höntsäilemään satunnaisesti. Kaikenlaista muuta, halvempaa, piti kyllä harrastaa, mutta ne eivät kiinnostaneet. Aikuisena kun oli aikaa ja rahaa, yritin aloittaa ratsastusta uudelleen mutta se kaatui sitten leikkausta vaativaan lonkan fyysiseen ongelman. Leikkaukseen en julkisella pääse koska ongelma esiintyy vain ns. hajareisin ollessa niinkuin hevosen selässä oll

Mä sain harrastaa haluamaani lajia ihan huipulle asti. Ja harrastan edelleen. Olen tästä hyvin kiitollinen. Työelämän ensiaskeleet otin valmentajana omassa seurassa ja valmensinkin monta vuotta, kunnes piti alkaa keskittyä omiin lapsiin. Edelleen tuo laji on mulle paras tapa nollata ja nautin siitä.

Mua on aina säälittänyt se, että kaikki ei saa harrastaa mitä haluaa sillä tasolla millä haluaa. Mun suuri haave olisi tuoda jonnekin syrjäisemmälle alueelle lapsille kohtuuhintainen matalan kynnyksen seura, jossa voisi kokeilla mahdollisimman montaa lajia monella tasolla.

En ole kumminkaan päässyt tuossa haaveessa sen pidemmälle vielä.

Vierailija kirjoitti:

Korjailenpa muutamia kirjoittajan väittämiä. Sama koskee montaa muutakin lajia kuin jääkiekkoa.

"Haluan tehdä seuraavan 15 vuoden aikana viikonloppuisin muutakin kuin raahata vastahakoista ja väsynyttä lasta treeneihin aamusta iltaan ja ympäri Suomen pelireissuille, ja maksaa siitä lystistä 300-500 euroa kuussa."

Treenit on yleensä viikolla ja viikonloppuna ikätasosta riippuen 0-2 peliä. U15 ikäluokkaan saakka pelataan alueellisia sarjoja ja vasta U15 ikäluokassa valtakunnallisia, joten ympäri Suomen pelireissut rajoittuu pikkujunnuilla ehkä yhteen tai kahteen turnaukseen vuodessa. Mainitsemasi hinta on ihan totta joukkueissa, joissa pelataan valtakunnallisia sarjoja korkeimmalla tasolla. Esimerkiksi kaverini maksoi alemman tason valtakunnallisessa sarjassa pelaamisesta n. 300 €/kk kahdesta pojasta yhteensä.Täällä missä minä asun pikkujunnut pelaa noin 50 €/kk maksulla.

"M

Tuo alueellisten sarjojen pelaaminen on ihan kaunis ajatus. Mutta varmaan se oikeasti toteutuu vain pääkaupunkiseudulla.  Kun joukkueet jaetaan a, aa ja aaa tasoihin,  saattaa niitä sopivia alueellisia vastustajia joutua hakemaan kaukaa.  Liitto ei tässä ajattele kovin joukkuelähtöisesti. Oman pojan joukkueen alue oli niin iso, että pelimatka vieraspeliin oli 3,5 tuntia suuntaansa bussilla. Tämä oli oikeasti uuvuttavaa ja kallista, joten harrastus loppui sen kauden jälkeen.  

Vierailija kirjoitti:

On tosi hienoa jos ja kun lapsi löytää harrastuksen mistä nauttii niin että se on tärkeämpää kuin kaikenlainen ns. huvittelu. Mä olen niitä heppatyttöjä joka olisin todellakin halunnut ratsastaa tavoitteellisesti, mutta se oli meidän perheelle ihan liian kallista. Pelkät 10-kerran kortit oli liian kalliita, niitä saattoi saada joulu- ja synttärilahjoiksi, muuten ei. Tallilla olin kaikki päivät ja tein mahdollisimman paljon kaikkea millä saattoi ansaita ratsastustunteja.

Harmittaa tänäkin päivänä, että sitä ainoaa lajia mikä kiinnosti, en päässyt harrastamaan oikeasti. Vain höntsäilemään satunnaisesti. Kaikenlaista muuta, halvempaa, piti kyllä harrastaa, mutta ne eivät kiinnostaneet. Aikuisena kun oli aikaa ja rahaa, yritin aloittaa ratsastusta uudelleen mutta se kaatui sitten leikkausta vaativaan lonkan fyysiseen ongelman. Leikkaukseen en julkisella pääse koska ongelma esiintyy vain ns. hajareisin ollessa niinkuin hevosen selässä oll

Meidän perhe ei edes ollut köyhä, mutta ratsastaa en tosiaan saanut niin paljon kuin olisin halunnut, tunneille päästiin kerran kuussa ja kesällä leirille. Enkä ihmettele, sehän on tosi kallista! En usko että nyt pystyisin omallekaan lapselleni sitä kustantamaan. Eikä kyllä haittaa yhtään ettei päässyt "treenaamaan tavoitteellisesti" lapsena. Sain harrastaa monipuolisesti ja jäi aikaa muullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjailenpa muutamia kirjoittajan väittämiä. Sama koskee montaa muutakin lajia kuin jääkiekkoa.

"Haluan tehdä seuraavan 15 vuoden aikana viikonloppuisin muutakin kuin raahata vastahakoista ja väsynyttä lasta treeneihin aamusta iltaan ja ympäri Suomen pelireissuille, ja maksaa siitä lystistä 300-500 euroa kuussa."

Treenit on yleensä viikolla ja viikonloppuna ikätasosta riippuen 0-2 peliä. U15 ikäluokkaan saakka pelataan alueellisia sarjoja ja vasta U15 ikäluokassa valtakunnallisia, joten ympäri Suomen pelireissut rajoittuu pikkujunnuilla ehkä yhteen tai kahteen turnaukseen vuodessa. Mainitsemasi hinta on ihan totta joukkueissa, joissa pelataan valtakunnallisia sarjoja korkeimmalla tasolla. Esimerkiksi kaverini maksoi alemman tason valtakunnallisessa sarjassa pelaamisesta n. 300 €/kk kahdesta pojasta yhteensä.Täällä missä minä asun pikkujunnut pelaa

Esim Keuruu ja vaasa on samaa aluetta 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsensa oppivan jääkiekkoilijan elämäntavan? Nuuskaa ja syljeskelyä, aivovammoja, tekohampaat 25-vuotiaana, huutelua ja uhittelua sunnuntailuistelijoille ulkojäillä, alkoholin liikakäyttöä alaikäisenä kisareissuilla, ja pahimmillaan naisiin kohdistuvia rikoksia.

Noin tuo laji näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos se teitä sisäpuolisia ihmetyttää, voitte ehkä miettiä, mistä mielikuva on syntynyt.

Jääkiekossa varmasti osa syy on sen asema THE lajina Suomessa. Asenne heijastuu myös hallilla: muiden lajeille nauretaan ja esim luistelijoiden harjoituksia häiritään ihan systemaattisesti (lämitään kiekkoa ja jalkapalloa kaukalonlaitaan ja jopa jäälle, huudellaan, matkitaan jne) ilman että oikeastaan kukaan puuttuu siihen.

Ja kaiken huipuksi lajikulttuuri on siistiytynyt paljon viimeisen 20v aikana. Ja silti on tuollaista.

Itsellä oli ilo kulkea sellaisen joukkueen mukana,  jossa oli hyvä olla kaikilla, pojat kannusti toisiaan ja jokainen sai pelata. Ei lapset ole hölmöjä,  kyllä ne tajuaa kuka on huonompi. Mutta oikealla ohjauksella ne sivuuttaa sen asian ja keskittyy tekemään hyviä asioita yhdessä . Sitten kun alkaa taistelu peliajasta ja paikoista nuorten sm-ryhmissä, saa nuo tavoitteet unohtaa kokonaan ja meno muuttuu. 

Missä iässä esim jääkiekossa aletaan karsimaan jyvät akanoista????? Pääseekö pelaamaan miten usee4sti vai eikö ollenkaan?????????? Varsinkin jos valmantaja huomaa että on lahjakas  niin haluaakin mennä joka kerta treeneihin jne. En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsensa oppivan jääkiekkoilijan elämäntavan? Nuuskaa ja syljeskelyä, aivovammoja, tekohampaat 25-vuotiaana, huutelua ja uhittelua sunnuntailuistelijoille ulkojäillä, alkoholin liikakäyttöä alaikäisenä kisareissuilla, ja pahimmillaan naisiin kohdistuvia rikoksia.

Noin tuo laji näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos se teitä sisäpuolisia ihmetyttää, voitte ehkä miettiä, mistä mielikuva on syntynyt.

Jääkiekossa varmasti osa syy on sen asema THE lajina Suomessa. Asenne heijastuu myös hallilla: muiden lajeille nauretaan ja esim luistelijoiden harjoituksia häiritään ihan systemaattisesti (lämitään kiekkoa ja jalkapalloa kaukalonlaitaan ja jopa jäälle, huudellaan, matkitaan jne) ilman että oikeastaan kukaan puuttuu siihen.

Ja kaiken huipuksi lajikulttuuri on siistiytynyt paljon viimeisen 20v aikana. Ja silti on tuollaista.

Jääkiekko on ykköslaji ja ilmeisesti tähdätään änärijäille. Jotkuhan sinne pääsee mutta työtä se vaatii ja säännöllisyyttä, kurinalaisuutta.