Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väite, että tavoitteellinen urheilija ei voisi olla anorektikko, on yksiselitteisesti väärä. Tavoitteellisten urheilijoiden keskuudessa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin koko väestössä. Lähde: Duodecim. Anorektikot ovat tehneet junioriurheilussa paljon loistavia suorituksia, jopa ikäluokkansa ennätyksiä. Pitkälle tuolla tavalla ei tietenkään pötki, mutta se on taas toinen tarina.
Linkki?
Olen tänne niin monta kertaa linkannut, että nykyään sanon: selvitäpä itse. Lähde kerrottu tekstissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.
Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle.
Sitten teininä karsitaan tai lähdetään joukkuesta pois aivan tynnyrissä kasvaneena urheilunörttinä, jolla on kunnon aukko sivistyksessä kaikkea muuta elämää koskien...
Heppatytöt on tehneet näin vaikka kuinka kauan. Kymmeniä vuosia ollut tämä ilmiö. Eletään ja ollaan vain sitä heppaharrastusta, joka päivä iltaan asti tallilla, kunnes teini-iässä kyllästytään ja lähdetään muihin kiinnostuksen kohteisiin
Tämähän on höpöhöpöä. Anorektisten voimistelijoiden haastatteluja on julkaistu vaikka kuinka. Tästähän on ollut julkista kohua, kun valmentajat on punnineet tyttöjä ja vaatineet mm. kuvaamaan kaiken syömänsä ja muuta pimeää. Voimistelussa nimenomaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö paljon harjoitteleva voisi olla syömishäiriöinen. Päinvastoin, anorektikoille on tavallista treenata todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.
Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle.
Sitten teininä karsitaan tai lähdetään joukkuesta pois aivan tynnyrissä kasvaneena urheilunörttinä, jolla on kunnon aukko sivistyksessä kaikkea muuta elämää koskien...
Heppatytöt on tehneet näin vaikka kuinka kauan. Kymmeniä vuosia ollut tämä ilmiö. Eletään ja ollaan vain sitä heppaharrastusta, joka päivä iltaan asti tallilla, kunnes teini-iässä kyllästytään ja lähdetään muihin kiinnostuksen kohteisiin
Miten selität tämän? https://yle.fi/a/74-20004846
Anorektisten voimistelijoiden haastatteluja on julkaistu vaikka kuinka. Tästähän on ollut julkista kohua, kun valmentajat on punnineet tyttöjä ja vaatineet mm. kuvaamaan kaiken syömänsä ja muuta pimeää. Voimistelussa nimenomaan.
Nykyisin kyllä tiedetään paremmin ja lapsia ei todellakaan kannusteta painon kyttäämiseen, vaan kokonaisvaltaisesti terveelliseen elämäntapaan.
Sen takia erinäisistä tyttöjen hirmuvalmentajista on tullut kohuja: se ei ole mitään tavallista valmennustyyliä. Ei ole ollut enää aikoihin eikä lajiliitot hyväksy tuollaista toimintaa. Jos omalla lapsellanne on hirmuvalmentaja, niin kiireen vilkkaa liittoon yhteys!
Vanhempien olisi syytä keskittyä oman kuntonsa ylläpitämiseen eikä elämiseen lasten harrastusten kanssa. Lapsen kuuluu itse haluta harrastaa, mikä ei useinkaan toteudu, kun vanhempi harrastaa lapsen kautta.
Moni vanhempi on turpea plösö. Olisipa vanhemmille tarjolla plösöjen kilpatanssikursseja, sillähän olisi jo kansanterveydellistä merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai muka anorektikko ei voisi treenata ka kehittyä? Tässä muutama urheilija, jotka ovat voittaneet olympiakultaa samaan aikaan kun ovat sairastaneet syömishäiriöitä. Lisäksi on varmasti paljon niitä, jotka eivät ole asiasta julkisesti puhuneet.
https://www.eatingdisorderhope.com/blog/famous-athletes-anorexia-bulimia
Vierailija kirjoitti:
Anorektisten voimistelijoiden haastatteluja on julkaistu vaikka kuinka. Tästähän on ollut julkista kohua, kun valmentajat on punnineet tyttöjä ja vaatineet mm. kuvaamaan kaiken syömänsä ja muuta pimeää. Voimistelussa nimenomaan.
Nykyisin kyllä tiedetään paremmin ja lapsia ei todellakaan kannusteta painon kyttäämiseen, vaan kokonaisvaltaisesti terveelliseen elämäntapaan.
Sen takia erinäisistä tyttöjen hirmuvalmentajista on tullut kohuja: se ei ole mitään tavallista valmennustyyliä. Ei ole ollut enää aikoihin eikä lajiliitot hyväksy tuollaista toimintaa. Jos omalla lapsellanne on hirmuvalmentaja, niin kiireen vilkkaa liittoon yhteys!
Ei enää aikoihin, vaikka kyse on useista tuoreista tapauksista? Säännöllisesti tämä laihdutuspainostus nousee otsikoihin yhä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit toki priorisoida mummon synttärit, kummitädin kyläilyt ja lepoviikot mutta sitten on ihan turha odottaa minkäänlaista kehitystä lapselta tai koko harrastusryhmältä.
Jos ryhmässä on muutama motivoitunut, joka ikinen viikko paikalle ilmestyvät harrastaja ja sitten lisäksi joukko, joka tulee paikalle ellei ole muuta tekemistä niin miten ihmeessä ohjaan ryhmää kehittymään? Ryhmä on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, joten kertaamista on enemmän kuin uuden oppimista. Joka viikko on paikalle eri kokoonpano poislukien ne motivoituneet. Valmentajalle aika tekemättömätön paikka kun koittaa pitää jokaisen lapsen ja vanhemman tyytyväisenä tuollaisessa tilanteessa.
Ryhmän voi jakaa eritasoisiin harjoituksiin. Et taida oikeasti olla edes valmentaja jos et tätä tiennyt. Ryhmässä pitää myös ymmärtää se, että kaikki eivät ole koskaan yhtä hyviä, eikä kaikista tulekaan yhtä hyviä. Eritasoisia jäseniä on aina vaikka osallistuisi joka kerta harjoituksiin. Ne paremmat ryhmän jäsenet voi myös siirtää kehittyneempien ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väite, että tavoitteellinen urheilija ei voisi olla anorektikko, on yksiselitteisesti väärä. Tavoitteellisten urheilijoiden keskuudessa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin koko väestössä. Lähde: Duodecim. Anorektikot ovat tehneet junioriurheilussa paljon loistavia suorituksia, jopa ikäluokkansa ennätyksiä. Pitkälle tuolla tavalla ei tietenkään pötki, mutta se on taas toinen tarina.
Linkki?
Olen tänne niin monta kertaa linkannut, että nykyään sanon: selvitäpä itse. Lähde kerrottu tekstissä.
Eli sitä ei ole ja keksit tuon itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit toki priorisoida mummon synttärit, kummitädin kyläilyt ja lepoviikot mutta sitten on ihan turha odottaa minkäänlaista kehitystä lapselta tai koko harrastusryhmältä.
Jos ryhmässä on muutama motivoitunut, joka ikinen viikko paikalle ilmestyvät harrastaja ja sitten lisäksi joukko, joka tulee paikalle ellei ole muuta tekemistä niin miten ihmeessä ohjaan ryhmää kehittymään? Ryhmä on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, joten kertaamista on enemmän kuin uuden oppimista. Joka viikko on paikalle eri kokoonpano poislukien ne motivoituneet. Valmentajalle aika tekemättömätön paikka kun koittaa pitää jokaisen lapsen ja vanhemman tyytyväisenä tuollaisessa tilanteessa.Ryhmän voi jakaa eritasoisiin harjoituksiin. Et taida oikeasti olla edes valmentaja jos et tätä tiennyt. Ryhmässä pitää myös ymmärtää se, että kaikki eivät ole koskaan yhtä hyviä, eikä kaik
Entä jos on vain yksi valmentaja? Miten voit valvoa kahden tai useamman ryhmän eri tekemisiä yhtä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väite, että tavoitteellinen urheilija ei voisi olla anorektikko, on yksiselitteisesti väärä. Tavoitteellisten urheilijoiden keskuudessa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin koko väestössä. Lähde: Duodecim. Anorektikot ovat tehneet junioriurheilussa paljon loistavia suorituksia, jopa ikäluokkansa ennätyksiä. Pitkälle tuolla tavalla ei tietenkään pötki, mutta se on taas toinen tarina.
Linkki?
Olen tänne niin monta kertaa linkannut, että nykyään sanon: selvitäpä itse. Lähde kerrottu tekstissä.
Eli sitä ei ole ja keksit tuon itse.
Eli ei osaa käyttää Googlea?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran valmentaja ei pysty valmentamaan useamman tasoisia lapsia yhtä aikaa, niin pitäisikö kieltää urheilu taitavimmilta, etteivät he vie valmennusresursseita muilta?
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran valmentaja ei pysty valmentamaan useamman tasoisia lapsia yhtä aikaa, niin pitäisikö kieltää urheilu taitavimmilta, etteivät he vie valmennusresursseita muilta?
Vaikea se on olla vaikka salissa kolmessa paikkaa yhtä aikaa. 10 salin toisessa päässä, 10 keskellä ja 10 salin toisessa päässä. Mitenpä näitä kaikkai valmennat yksinäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on myös lajivalintakysymys. Meillä tyttö 14 v. ratsastaa 2 kertaa viikossa ja on kyllä niin sikamaisen kallista, että sieltä ei ole poissa kuin kipeänä. Minä en todellakaan ala maksaa 2000€ vuodessa, jos siihen ei sitoudu. Hänelle hevoset on elämän suola.
Kilpailuja on välillä. Toinen tyttö 10 v, taas on cheerleadingin kilpajoukkueessa, neljäs harrastusvuosi alkoi juuri. Kovaa treenaamista 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi viikonloppuleirejä ja kilpailuja. Toisaalta kaikki lomat on vapaita, siis syysloma, joululoma, hiihtoloma, kesäloma. Osa käy kesäleireilläkin, mutta me ollaan sovittu, että kesä on taukoa, uidaan ja pyöräillään paljon normaalin peruskunnon ylläpitämiseksi. Se on siis laji, joka vaatii hyvän aerobisen kunnon, kehonhallintaa ja lihasvoimaa, niin ei ihan voi kahta kuukautta maata liikkumatta edes kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran valmentaja ei pysty valmentamaan useamman tasoisia lapsia yhtä aikaa, niin pitäisikö kieltää urheilu taitavimmilta, etteivät he vie valmennusresursseita muilta?
Vaikea se on olla vaikka salissa kolmessa paikkaa yhtä aikaa. 10 salin toisessa päässä, 10 keskellä ja 10 salin toisessa päässä. Mitenpä näitä kaikkai valmennat yksinäsi?
Toiset paremmin, toiset huonommin.
Mun lapseni harrastaa kilpaurheilua, eikä suostu lopettamaan, vaikka me vanhemmat ollaan sitä ehdoteltu. Vie paljon perheen aikaa hänen harradtuksensa. Tän ketjun perusteella meidän kai pitäis pakottaa lapsi lopettamaan. Mut ehkä en kuitenkaan halua katsella kotona masentunutta lasta, jolta vanhemmat on vieneet harrastuksen. Harrastin itse aikoinaan tosi tavoitteellisesti musiikkia ja mielelläni ohjaisin lasta sen pariin, mut sehän olis väärin sekin. Harrastan kyllä edelleen musiikkia, mutta oma tavoittellisuus on saanut väistyä lasten harrastusten myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran valmentaja ei pysty valmentamaan useamman tasoisia lapsia yhtä aikaa, niin pitäisikö kieltää urheilu taitavimmilta, etteivät he vie valmennusresursseita muilta?
Vaikea se on olla vaikka salissa kolmessa paikkaa yhtä aikaa. 10 salin toisessa päässä, 10 keskellä ja 10 salin toisessa päässä. Mitenpä näitä kaikkai valmennat yksinäsi?
Toiset paremmin, toiset huonommin.
Ei varmaan kukaan niin kuin itse käsitän hyvän valmentamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien olisi syytä keskittyä oman kuntonsa ylläpitämiseen eikä elämiseen lasten harrastusten kanssa. Lapsen kuuluu itse haluta harrastaa, mikä ei useinkaan toteudu, kun vanhempi harrastaa lapsen kautta.
Moni vanhempi on turpea plösö. Olisipa vanhemmille tarjolla plösöjen kilpatanssikursseja, sillähän olisi jo kansanterveydellistä merkitystä.
Edelleen: suurin osa lapsista haluaa itse harrastaa. Myös suurin osa tavoitteellisesti harrastavista haluaa itse harrastaa tavoitteellisesti.
Tää on niin tätä päivää. Itse olen jo pian "käpysäkki" iässä, vaan harrastukset lapsena oli juuri sitä mitä itse halusin. En joutunut vanhempieni haaveurheilijaksi. Valitsin jo hyvin nuorena lajikseni musiikin, vaikka koko suvussa ei ole yhtään musiikin harrastajaa. Nykyään soitan tosi monia soittimia, pääaineena ollut viulu, teen sanoituksia, sovituksia ja biisejä joka lähtöön. Vatsastapuhujan keikkoja riittää, standupinkin vikaakin löytyy, siis kaikkea muuta mitä vanhemmat ois toivoneet, mutta myöhemmin olivat tosi tyytyväisiä kun olin valinnut rohkeasti oma tieni ja tienaan sillä leipäni. Ei edes korona-aika pakkaa sotkenut, kiitos nykyisen tietokonemaailman.
Ei paineita omille lapsille, saavat ihan itse hakeutua juttuihin joita itse haluavat tehdä. Poikani tosin on tosi kiinnostunut musiikista ja kaksi tytärtäni on telinevoimistelun valinneet. Autan ja kannustan, mutten ikinä pakota treeneihin. Jos haluavat välipäivän treeneihin, ilmoitan vain opelle, jotta eivät tule ja sillä sipuli. Kaikki mitä ei lasten ole PAKKO tehdä tuntuu heistäkin hyvältä. Jos ei tuu maailmanmestareita, niin sitten ei, saavat kuitenkin tehdä juuri sitä mitä haluavat ja milloin haluavat. Toden totta 98% haluavat, mutta silloin kun ei tunnu hyvältä ei tarvitse mennä. Joustavuus on kannustusta, pakotus on painajaista. Molemmat tytöt on tosi luonnonlahjakkuuksia ja varmasti heistä vielä kuullaan, mutta valmentakin tietää mitä mieltä minä ja puolisoni olemme pakottamisesta, joten silläkin saralla kaikki on paremmin kuin hyvin ja homma toimii, edistystä tapahtuu sekä pikkukisojakin, niihin osallistuvat innoissaan. Tytöt perineet isänsä geeneissä liikunnan ja poika minun geeneistä musikaalisuuden.
Linkki?