Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa. 

Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee. 

Ilmankos voimistelijoiden ammattitauti on anoreksia ja syvä uupumus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli hiljattain juttu perheestä jossa pojasta tehdään ammattilaisjalkapalloilijaa. Äiti tekee siksi neljää päivää ja isä vain aamuvuoroa. Isä sanoi, että ottaisi tosi paljon päähän, jos poika haluaisi myöhemmin lopettaa harrastuksen. Aika iso vastuu kymmenvuotiaalle. Kyseessä kuitenkin ehdottomasti kilpailluin urheilulaji ja onhan menestys kiinni aina myös geeneistä/soveltuvuudesta. 

Mun entisestä luokkakaverista piti tulla iso NHL-starba. Jossain suomalaisessa seurassa istui lähinnä penkin lämmittäjänä pari kautta, sitten ei avautunut sekään ovi enää. Nykyään on lähinnä alkoholisti. Koulu ei kiinnostellut, kun kiinnosti vain lätkä. Vaikka oli pienellä paikkakunnalla muita ikätovereitaan parempi pelaamaan, niin isommissa ympyröissä ei pysynyt vauhdissa

Kuka haluaa lapsestaan r ais kaavan juopon öykkärin kuten 99 % kiekkoilijoita on, ää liöitä lisäksi suurin osa, esim. Selänne. Iso mou kka.

Ihan hullua. Tuon takia suuri osa on vapaaehtoisesti lapsettomia, kun kuka tuollaista raatamista jaksaa?!

Eikä ne lapsetkaan jaksa. Lopettaa heti kun kasvaa niin isoksi, että itse voi päättää.

Yksi sm-tason hiihtäjä alkoi teininä polttaa tupakkaa ja syödä karkkia ettei enää pärjäisi hiihdossa ja saisi luvan lopettaa. Vanhemmat pakotti hiihtämään 🤣

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua vanhempia jotka edes haluaa lapselleen lätkäharrastuksen. Ellei oma poika vaatimalla vaadi päästä jääkiekkoa harrastamaan tässä lähivuosina, en aio edes ehdottaa.

Haluan tehdä seuraavan 15 vuoden aikana viikonloppuisin muutakin kuin raahata vastahakoista ja väsynyttä lasta treeneihin aamusta iltaan ja ympäri Suomen pelireissuille, ja maksaa siitä lystistä 300-500 euroa kuussa. 

Mutta kun jokainen vanhempi KUVITTELEE että kenestä tahansa voi tulla änärimiljonääri, joten laitetaan kaikki kaunosielutkin jo 3-vuotiaana sinne pieruiseen pukkariin toisten pikkuäijien kanssa leikkimään miehiä.

Ja sokeina aatellaan että se änäritähteys seuraa automaationa kunhan vaan vaaditaan vetämään treeneissä täysillä.

Koko lätkäkulttuuri on niin toksinen, että jos oma poika sinne pyrkisi, ensin aion ehdottaa jotain muuta lajia.

Ja jos osoittaa että on tosissaan, niin tasan niin kauan saa harrastaa k

Suurin osa vanhemmista ja lapsista on kyllä sen verran tajuissaan, että ymmärtää että tuosta on todella vaikea päästä huipulle.

Mutta siihen maailmaan vaan kasvaa, ja sitten yhtäkkiä huomaakin että on ihan normaalia olla aina hallilla ja harjoitella. Jos on hyvä porukka ja valmentajat, niin se on pääsääntöisesti erittäin hyvä harrastus, lapsilla.

Olen kyllä toki onnellinen, että oma jälkikasvu ymmärsi lopettaa ajoissa. Teini-iässä tuosta tulee erittäin toksinen, vaikka normaalisti en koko sanaa käytäkään. Yhtäkkiä se kaikki hauskuus ja leikkisyys katoaa, ja ollaan hampaat irvessä tauotta. Juu ei kiitos enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.

Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle. 

Sitten teininä karsitaan tai lähdetään joukkuesta pois aivan tynnyrissä kasvaneena urheilunörttinä, jolla on kunnon aukko sivistyksessä kaikkea muuta elämää koskien...

 

Heppatytöt on tehneet näin vaikka kuinka kauan. Kymmeniä vuosia ollut tämä ilmiö. Eletään ja ollaan vain sitä heppaharrastusta, joka päivä iltaan asti tallilla, kunnes teini-iässä kyllästytään ja lähdetään muihin kiinnostuksen kohteisiin. Kukaan ei ole ollut huolissaan, kun koko elämän nielee se hevosharrastus, päinvast

Koska heppaharrastus on ns. terveempi kuin voimistelu. Heppaharrastuksessa huomio on eläimessä, voimistelussa vain omassa vartalossa, miltä ne näyttää, pienissä pukineissa, suoriutumisessa ja ulkonäössä. Aivan sairasta ja altistaa nuoria tyttöjä syömishäiriölle ja uupumiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on poikia, ja yleensä ollaan kutsuttu koko luokan pojat. Sillä porukalla synttäreillä pystyy jo tekemään jotain, vaikka pelaamaan sitä jalkapalloa tai leikkimään sotahässäköitä. Yleensä kaikki tai yhtä vaille kaikki ovat vieläpä tulleet, vaikka luokilla on paljon aktiivisesti harrastavia.

Miksi vain pojat?

Koska lapsi itse haluaa näin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko niitä olympiamitaleita vai ette? 

Ilmankin pärjää!

Vierailija kirjoitti:

Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään. 

Tästä lasten ki.dutt.am.isesta urheilupiireissä oli areenassa dokkari joku aika sitten.

Jopa Michael Phelps kertoi, että jossain vaiheessa ei nähnyt itseään ihmisenä, pelkästään urheilijana, eikä oikeastaan halunnut edes olla olemassa.

Koska suurin osa ei pääse noin huipulle, kannattaa miettiä onko se lapsen rääkkääminen oikeasti kannattaa. Mielenterveys on aika kiva juttu sekin. 

Koska heppaharrastus on ns. terveempi kuin voimistelu. Heppaharrastuksessa huomio on eläimessä, voimistelussa vain omassa vartalossa, miltä ne näyttää, pienissä pukineissa, suoriutumisessa ja ulkonäössä. Aivan sairasta ja altistaa nuoria tyttöjä syömishäiriölle ja uupumiselle. 

Niinpä. Onneksi heppatalleilta ei ole paljastunut törkeitä lapsen hyväksikäyttäjä.... eikun...

Voimistelussa on muuten kyse siitä mitä se oma vartalo voi tehdä. Ei siitä miltä se näyttää. Voimistelijoiden ja luistelijoiden ei tarvitse miettiä ulkonäköä, koska lähtökohtaisesti he ovat aina hyvännäköisiä ja tietävät sen. Iso osa ei esim meikkaa vapaa-ajalla. Jotkut toki, jos tykkäävät.

Ja kaikissa terveissä seuroissa on kytätty jo vuosia merkkejä laihduttamisesta yms epäterveestä painottaen kunnollisen ruokailun ja nukkumisen merkitystä. Kas kun syömättä et jaksa tehdä sitä ohjelmaa ja treenata.

Tuo ympärysmitan kyttäys luistelussa ja voimistelussa oli joskus viime vuosituhannella, kun ajateltiin että laiha=kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on poikia, ja yleensä ollaan kutsuttu koko luokan pojat. Sillä porukalla synttäreillä pystyy jo tekemään jotain, vaikka pelaamaan sitä jalkapalloa tai leikkimään sotahässäköitä. Yleensä kaikki tai yhtä vaille kaikki ovat vieläpä tulleet, vaikka luokilla on paljon aktiivisesti harrastavia.

Miksi vain pojat?

Koska he muutenkin viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Ei kai synttäreille tarvitse puolituttuja kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko niitä olympiamitaleita vai ette? 

No en ilmeisesti halua, ja aika vanhakin olen jo olympiavalmennukseen. Lapseni taas saavat päättää itse, miten oman elämänsä käyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikkea pitää suorittaa, jopa näitä harrastuksia. Jotkut lapset joutuvat koulun ja harrastusten suoritusrumbaan jo pieninä ja sitten ihmetellään, kun heistä kasvaa uupuneita ja stressaantuneita teinejä. Elämässä voi "pärjätä" ihan hyvin ilman kamalaa suorittamista ja ainakin se on mukavampaa kun ottaa vähän rennommin.

Meilläkin on joskus koettu tätä, että ei voi järjestää lapsen synttäreitä silloin, kun itse haluaisi, vaan itse pitää joustaa ja ne pitää järjestää silloin, kun lapsen kavereilla ei ole urheiluharrastuksia, että kaikki pääsee paikalle.

Tästä ketjusta päätellen myös synttärit käyvät jo työstä. Siis vieraille, ei järjestäjille 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko niitä olympiamitaleita vai ette? 

Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kolme lasta kasvattaneena, itse lajia harrastaneena ja valmentaneena, näen asian täysin eri tavalla. Lähempää, kokemuksen kautta ja vähemmän stereotyyppisesti. Toki ymmärrän että erilaisiakin kokemuksia ihmisillä varmasti on. Olen itse saanut valtavan määrän positiivisia elämän kokemuksia lajin parissa. Olen nähnyt lapsieni nauttivan lajista, kehittymisestä, uusista kavereista, onnistumisten ja epäonnistumisten jakamisesta yhdessä joukkuekaverien kanssa. Olen monella tapaa parempi työntekijä työyhteisössäni osaltaan niiden asioiden takia joita olen oppinut joukkueurheilun kautta. Yhtään lapsistani en ole harrastuksen pariin kertaakaan väkisin raahannut. Osa lopetti itselleen sopivana ajankohtana mutta toimii edelleen lajin parissa mm. tuomari- ja valmennustehtävissä, täysin vapaaehtoisesti ja nauttien harrastuksesta. Kenestäkään meistä ei tullut edes lähelle änärimiljonääriä eikä se missään vaiheessa ollut edes tavoite. Uskoisin että sen sijaan kasvoi terveellistä elämää eläviä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Koska heppaharrastus on ns. terveempi kuin voimistelu. Heppaharrastuksessa huomio on eläimessä, voimistelussa vain omassa vartalossa, miltä ne näyttää, pienissä pukineissa, suoriutumisessa ja ulkonäössä. Aivan sairasta ja altistaa nuoria tyttöjä syömishäiriölle ja uupumiselle. 

Niinpä. Onneksi heppatalleilta ei ole paljastunut törkeitä lapsen hyväksikäyttäjä.... eikun...

Voimistelussa on muuten kyse siitä mitä se oma vartalo voi tehdä. Ei siitä miltä se näyttää. Voimistelijoiden ja luistelijoiden ei tarvitse miettiä ulkonäköä, koska lähtökohtaisesti he ovat aina hyvännäköisiä ja tietävät sen. Iso osa ei esim meikkaa vapaa-ajalla. Jotkut toki, jos tykkäävät.

Ja kaikissa terveissä seuroissa on kytätty jo vuosia merkkejä laihduttamisesta yms epäterveestä painottaen kunnollisen ruokailun ja nukkumisen merkitystä. Kas kun syömättä et jaksa tehdä sitä ohjelmaa ja treenata.

Tuo ymp

Miksi sitten voimistelussa, baletissa ja taitoluistelussa anoreksiatapaukset ovat niin yleisiä? Ja miksi niitä strasseja liimaillaan pukuihin, jos kaikki tietävät ettei ulkonäöllä ole väliä?

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans on nuori joukkuevoimistelussa. Siihen pitää tosiaan sitoutua ennalta, ainoastaan sairaana ollaan pois. Lapsi on 8v.

Muu elämä loppuu, kun joukkuevoimistellaan? Kuulostaa hirveälle. 

Sitten teininä karsitaan tai lähdetään joukkuesta pois aivan tynnyrissä kasvaneena urheilunörttinä, jolla on kunnon aukko sivistyksessä kaikkea muuta elämää koskien...

 

Heppatytöt on tehneet näin vaikka kuinka kauan. Kymmeniä vuosia ollut tämä ilmiö. Eletään ja ollaan vain sitä heppaharrastusta, joka päivä iltaan asti tallilla, kunnes teini-iässä kyllästytään ja lähdetään muihin kiinnostuksen kohteisiin. Kukaan ei ole ollut huolissaan, k

 

Tämän takia valitsin lapselle akrobatian voimistelun sijaan. Oppii temput, mutta kyseessä on taidemuoto, ei urheilulaji. 

Kilpaurheilu lisää syömishäiriöitä kaiken ikäisillä ja muissakin kuin esteettisistä lajeissa. Vaikka mukaan laskettaisiin ne änäripakit ja voimannostajat, on urheilijoilla selvästi enemmän syömishäiriöitä ja kehonkuvan häiriöitä kuin koko väestöllä. Sen sijaan ei-kilpailullinen liikuntaharrastus ilmeisesti on yhteydessä parempaan kehonkuvaan ja alhaisempaan syömishäiriöiden esiintyvyyteen. Lähde: Duodecim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on poikia, ja yleensä ollaan kutsuttu koko luokan pojat. Sillä porukalla synttäreillä pystyy jo tekemään jotain, vaikka pelaamaan sitä jalkapalloa tai leikkimään sotahässäköitä. Yleensä kaikki tai yhtä vaille kaikki ovat vieläpä tulleet, vaikka luokilla on paljon aktiivisesti harrastavia.

Miksi vain pojat?

Koska he muutenkin viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Ei kai synttäreille tarvitse puolituttuja kutsua.

Ei, mutta kyllähän oman luokan oppilaat tuntee. Itse kutsun kaikki ihan periaatteesta. En oleta, että kaikki tulevat. 

Miksi sitten voimistelussa, baletissa ja taitoluistelussa anoreksiatapaukset ovat niin yleisiä? Ja miksi niitä strasseja liimaillaan pukuihin, jos kaikki tietävät ettei ulkonäöllä ole väliä?

Tätä se oli joskus silloin, kun venäläinen valmennustyyli oli in. 

Ei ole ollut enää vuosikausiin ja todella inhottavaa jos jotakuta noin valmennetaan. Strassit ei ole mitenkään pakollisia. Yleensä vain kyseisissä lajeissa lapset tykkää vähän koristella sitä pukua. Mun lapsen puvussa oli viime vuonna 20 strassia ja pukukin oli vihreä haalari. Eli siis ei millään tavalla ulkonäöllisesti hemaiseva, pikemminkin naamiaisasutasoa. 

Vai onko kaikki koristelu osoitus pinnallisuudesta? Käsittääkseni heppatytötkin valitsee ennemmin sellaisen ratsastustakin, joka heistä on hieno. Eikö se ole pinnallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on poikia, ja yleensä ollaan kutsuttu koko luokan pojat. Sillä porukalla synttäreillä pystyy jo tekemään jotain, vaikka pelaamaan sitä jalkapalloa tai leikkimään sotahässäköitä. Yleensä kaikki tai yhtä vaille kaikki ovat vieläpä tulleet, vaikka luokilla on paljon aktiivisesti harrastavia.

Miksi vain pojat?

Koska he muutenkin viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Ei kai synttäreille tarvitse puolituttuja kutsua.

Ei, mutta kyllähän oman luokan oppilaat tuntee. Itse kutsun kaikki ihan periaatteesta. En oleta, että kaikki tulevat. 

Niin, tämähän sai alkunsa siitä, että eräs keskustelija kertoi kutsuvansa synttäreille ehkä 5 ihmistä ja kyseli, kuinka paljon muut kutsuvat. Minä kerroin kutsuvani kaikki luokan pojat, sivumennen sanoen noin 12 kappaletta. Mielestäni se on moneen aktiviteettiin sopiva joukkio. Joskus olen järjestänyt kahden lapsen yhteissynttärit, missä on ollut noin 25 lasta kahdelta luokka-asteelta. Se on jo aika paljon mielestäni. 

Jostakin syystä tämä henkilö, joka kutsuu 5 ja jättää kutsumatta ehkä 20, ei kiinnittänyt huomiotasi, mutta sen sijaan minulta, joka kutsun 12 ja jätän kutsumatta 12, alettiin kysellä, miksen kutsu kaikkia.