Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.

Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta. 

Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle. 

Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?

Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tah

Siellä aiemmin mainitussa Norjassa alakouluikäiset ei kilpaile toisiaan vastaan niin, että tuloksia mitattaisiin. Kaikki osallistujat palkitaan samalla tavalla. 

On täysin eri asia kilpailuttaa lapsia kuin että lapset kilpailee leikillään ja spontaanisti. Tästä varhaisesta kilpaurheilusta on vain haittaa. Todennäköisemmin huippuja saadaan Norjan mallilla, jossa alakoululaisia ei vertailla toisiinsa.

Vanhemmat pelkää että lapset muuten liittyy jengeihin tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.

Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta. 

Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle. 

Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?

Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tahansa.

Ei ole mutta kuten haluat, jatka puserrusta.

Vierailija kirjoitti:

jääkiekko jos harrastuksena niin kyllä täytyy viedä hallille, painava kassi

Entä paljonko aikaa menee erilaisissa varainker(j)uuhommissa?

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

Säälittää nuo vanhempien harrastuksiin piiskaamat lapset. Aina on poikkeuksia mutta suurin osa alakoululaisista tarvii vielä vapaata leikkiä päivittäin

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?

Ne itse saavat sitoutua juuri niin paljon kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

Aika villejä tulkintoja. En ole aloittaja mutta ihmettelen ilmiötä. Mistä vinkkelistä? Olin itse se lahjakkuus joka laitettiin treenaamaan. Vanhempien narsismia se oli, ei lapsonen sellaista kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai te harrastusten vastustajat ymmärrätte, että on tärkeä taito oppia valitsemaan kahden asian välillä? Sitä joutuu aikuisena tekemään ihan koko ajan. 

Ihan kasvattavaa, että pitää valita toisinaan osallistuuko juttuun x vai juttuun y. Mun lapselle ainakin on mukavampi tilanne valita meneekö synttäreille vai pelisääntöjen mukaisesti treeneihin (eli ns pakolliseen menoon) kuin esim se että pitää valita meneekö Kertun vai Tuulin synttäreille, jos osuvat päällekkäin. 

Ei koe vaikeaksi valita niitä treenejä, mutta kokee todella inhottavaksi ilmoittaa Kertulle että lupasi jo mennä Tuulin juhliin. Vai eikö tosiaan muille tule ikinä synttärikutsuja niin, että pitää olla kahdessa paikassa samaan aikaan?

Ei kukaan harrastuksia vastusta. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nuo vanhempien harrastuksiin piiskaamat lapset. Aina on poikkeuksia mutta suurin osa alakoululaisista tarvii vielä vapaata leikkiä päivittäin

Moniko alakoululainen treenaa yli 4x viikossa? Siinä on joka päivälle aikaa leikkiä ihan vapaasti monta tuntia ja melkein puolet viikosta aivan vapaana. Siellä treeneissäkin usein ainakin jonkin verran leikitään tai tehdään vaikka improvisaatiota, missä käytetään samaa mielikuvitusta kuin leikkiessä.

Toki sitten ne perheet missä lapsella on kilpatasolla taitoluistelua, joukkuevoimistelua, jalkapalloa, partiota ja kahden soittimen tunnit on asia erikseen. Mutta ei noita kovin paljoa ole ja tuo on kyllä melkein kaikkien mielestä sairasta. Meidän lapsen luistelujoukkueessa on yksi tyttö jolla on kaikki nuo harrastukset ja raukka on aivan pystyyn nukkunut koko ajan.

Suurin osa harrastaa yhtä lajia tavoitteellisesti. Maksimissaan niin että on tuo yksi "pääharrastus" ja sitten yksi höntsäharrastus lisäksi. Vaikka se miten tekee kipeää, niin 99% harrastajien vanhemmista osaa pitää terveet rajat sen harrastuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?

Ai jos lapsi haluaa alkaa harrastamaan jotain kivaa, ei pääse enää mummon hautajaisiin eikä kavereiden synttäreille? Mammat kuitenkin itse menee harrastuksistaan huolimatta kaverin yhdentekeviin illanviettoihin.

Miksi harrastus sulkee pois mummon hautajaiset ja kaverisynttärit? Mulla on kolme uheilevaa lasta ja ehkä kolmet synttärit kaikkien vuosien aikana on jouduttu jättämään väliin treenien takia. Synttärit osuu yllättävän harvoin treenipäiville nimittäin. Viime vuonnakin meidän lapset oli yhteensä 70 kaverisynttäreillä. Eli käytännössä jokainen kerran viikossa jossain (toki monena viikkona oli useammat synttärit jollain lapsista). Joku voisi sanoa 70:n kutsun tullessa että joku raja tuossakin voisi olla.

Tuossa kohtaa voisi karsia niistä kaverisynttäreistä. Teillähän on kalenteri aivan täpötäynnä koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

Nimenomaan pienten lasten tavoitteellinen urheilu on haitallista niiden mitalien kannalta. Norjan malli, jossa lapset ei kilpaile toisiaan vastaan, tuotti taas kesäolympialaisissa sellaiset olisko ollut 10 mitalia. Suomen kilpamalli tuotti 0 mitalia.

Silloin kun Suomi kaksissa viime kesäolympialaisissa toi pari mitalia, niistä 2 toi lajinsa lähes kolmekymppisenä aloittanut nyrkkeilijä 

Mulla on 10 vuotias tyttö joka tykkää liikunnasta mutta ei halua kilpailla. Onpa vaikeaa löytää hänelle harrastusta, jota voisi vaan harrastaa ilman kilpailuja! Hän on siis neljännellä luokalla, ja asumme Jyväskylässä. Seuroja ja lajeja on paljon, mutta kaikki tuntuu olevan tuon ikäiselle jo tavoitteellista valmennusta. Ohjattu toiminta on kuitenkin eri juttu kuin perheen kanssa puuhailu. 

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

No Suomihan ei saanut mitaleita vaikka kuulemma treenataan ja treenataan koko ajan? Eli se ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 10 vuotias tyttö joka tykkää liikunnasta mutta ei halua kilpailla. Onpa vaikeaa löytää hänelle harrastusta, jota voisi vaan harrastaa ilman kilpailuja! Hän on siis neljännellä luokalla, ja asumme Jyväskylässä. Seuroja ja lajeja on paljon, mutta kaikki tuntuu olevan tuon ikäiselle jo tavoitteellista valmennusta. Ohjattu toiminta on kuitenkin eri juttu kuin perheen kanssa puuhailu. 

Miten olisi vaikka tanssi? Siellä ainakin on paljon ihan vain kurssimuotoista toimintaa mitä voi harrastaa niin paljon kuin haluaa ilman kilpailun kilpailua. Samoin yksilölajeissa ei tarvitse osallistua kilpailuun, jos ei ilmoittaudu kilpailuun. Joukkuelajit on siitä vähän huonoja, että jos suurin osa haluaa kilpailla, se joukkue kilpailee ja sillä hyvä.

Ketjussa kaikki "tavoitteelliset" vanhemmat heti kilahtivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nuo vanhempien harrastuksiin piiskaamat lapset. Aina on poikkeuksia mutta suurin osa alakoululaisista tarvii vielä vapaata leikkiä päivittäin

Moniko alakoululainen treenaa yli 4x viikossa? Siinä on joka päivälle aikaa leikkiä ihan vapaasti monta tuntia ja melkein puolet viikosta aivan vapaana. Siellä treeneissäkin usein ainakin jonkin verran leikitään tai tehdään vaikka improvisaatiota, missä käytetään samaa mielikuvitusta kuin leikkiessä.

Toki sitten ne perheet missä lapsella on kilpatasolla taitoluistelua, joukkuevoimistelua, jalkapalloa, partiota ja kahden soittimen tunnit on asia erikseen. Mutta ei noita kovin paljoa ole ja tuo on kyllä melkein kaikkien mielestä sairasta. Meidän lapsen luistelujoukkueessa on yksi tyttö jolla on kaikki nuo harrastukset ja raukka on aivan pystyyn nukkunut koko ajan.

Suurin osa harrastaa yhtä lajia tavoitteellisest

4 kertaa viikossakin on jo tosi paljon. Pari kertaa viikossa on kohtuullinen määrä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

Nimenomaan

Ainakin mun lasten lajissa norjalaiset kilpailee jo ihan pienestä asti. Toki kyseessä talvilaji eli ei selitä kesäolympialaistuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kilpaurheilun vastustajat. Sama porukka oli aiemmin ulisemassa kun ei tule olympiamitaleja.

Ei niitä tule, jos ei ole tavoitteellisesti urheilevia lapsia. On toki varmasti ikävää jos se oma mussukka ei ole huippu liikunnassa. Hänelle löytyy varmasti joku muu tapa haastaa itseään. Tai ehkä hän ei halua haastaa itseään ollenkaan missään.

On paljon lapsia, pieniäkin, jotka tykkää kilpailla. Miellytti se mammoja tai ei. On lapsia jotka tykkää numeroarvostelusta (vaikka se oma lapsi ei tykkäisi siitä ettei saa niitä 10 ja 9). 

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida pitääkö lapsi siitä kilpailemisesta. Se ei ole jonkun helikopterin päsmäröitävissä. Sillä sitähän tuo harrastusviha on: oma lapsi on pettynyt kun ei saa/pysty/pärjää kilpaurheilussa ja ratkaisu on toki kieltää kilpaileminen kaikilta.

Nimenomaan

Eiköhän ne norjalaiset kuitenkin seuraa miten hyppäsivät suhteessa toisiinsa. Ja eniten mitaleja kahmi jenkit, jotka kyllä kilpailee verisesti pienestä asti.

Vierailija kirjoitti:

Lahjoihin uppoaa siis noin 700 € / vuosi?

Jep. Odotan innolla että nämä synttärit vähän vähenisi. Tuossa on vain se määrä mitä menee kaverisynttäreihin. Päälle vielä kummilasten synttäri- ja joululahjat ja sisarusten lasten synttäri- ja joululahjat eli varmaan 1000e vuodessa menee muiden lasten lahjoihin.

Mun lapset todellakin jättää treenien takia synttärit välistä silloin kun se vain on mahdollista. Saisi olla useamminkin, vaikka yritän olla kiitollinen siitä että heillä on noin paljon kavereita. Se että jonkun NiiloJessican mamma pitää sitä kamalana harrastuskiimana on mun puolesta aivan se ja sama.

Ette itse koskaan juhli?