Lasten harrastusten joustamattomuus?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.

Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.

Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.

Tokaluokkalainen ei voi skipata balettia harvoin tapahtuvan konsertin takia? Edes kerran? Tokaluokkalainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.

Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.

Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.

Tokaluokkalainen ei voi skipata balettia harvoin tapahtuvan konsertin takia? Edes kerran? Tokaluokkalainen?

Miksei konsertista ilmoitettu ajoissa? Mistä sinä tiedät paljonko on jouduttu tekemään järjestelyjä, jotta se tokaluokkalainen pääsee sinne balettiin. Mulla on ainakin aika iso kynnys alkaa perua jotain järjestelyä jos tiedän että joku muu on nähnyt vaivaa. 

Tai mistä tiedät että kyseessä ei ole viimeinen harjoitus ennen isoa esitystä, joka on lapselle tärkeä ja johon hänen on inhottava mennä jos viime treeneistä on kauan. Treeneissä voi olla myös jotain oleellista, miksi sinne pitää mennä juuri sinä päivänä: pukusovitus esimerkiksi siihen isoon esitykseen. Pieni alakoululainen on melko epäluotettava tietolähde, joten saattaa sanoa että treenit, vaikka siihen liittyy muutakin.

Plus vaikka syy poisjäämiseen olisi se että kotona käännellään mattoja koko ilta, niin sun on siihen tyytyminen. Et sä voi varata toisen ihmisen aikaa jos toinen ei halua sitä sulle antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.

Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.

Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.

Tokaluokkalainen ei voi skipata balettia harvoin tapahtuvan konsertin takia? Edes kerran? Tokaluokkalainen?

No mä en kyllä päästäisi lasta konserttiin ihan kenen tahansa kanssa. Mun lasten kavereiden vanhemmista ihan muutama on niin järkeviä, että voisin suostua. Loppuja en kovin hyvin tunne, mutta erikoisilta vaikuttavat. Ja tässä taas on sitten että en antaisi myöskään lasta käytännössä vieraan ihmisen mukaan konserttiin, koska miksi niin tekisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä. 

Harrastus on harrastus, ei siinä tarvitsekaan päästä huipulle. Harrastuksessa saa olla huonokin. No, ehkä meillä on 10 vuoden päästä sitten paljon vaikka minkä alan huippuja täällä pyörimässä

Ei ole koska muualla maailmassa on ihan sama kilpavarustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.

Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?

Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.

Onko rusinat pullasta ja palkinto tekemättä mitään sen eteen jotenkin parempi?

T. Eri

On?

Ilmankos nuo

Ne väsytetään loppuun liian rankalla harrastamisella jo alakoululaisena, ja sitten ne ei teininä halua eikä jaksa tehdä mitään muuta kuin selata tiktokkia ja hengata kavereitten kanssa kaupungilla vapettamassa. 

Vastauksena ap:lle

1)kyllä olet lepsu. Suurin osa skippailee kaverisynttäreitä koska niitä on paljon ja se harrastus maksaa. Parhaiden kavereiden synttäreille mennään jos on päällekkäin.

2) kyllä. Joissain lajeissa (koreografiaa sisältävät etenkin) sen lapsen pitää olla siellä harjoituksissa ettei jää jälkeen. Esim muodostelmaluistelussa ja olettaisin myös cheerleadingissä ei edes päästetä tekemään jos on paljon pois, koska se on muille turvallisuusriski, jos joku tumpeloi treeneissä. Ihan perusflunssakin voi johtaa siihen, että olet sivussa opettelemassa uutta pari kertaa.

Meillä muodostelmaluistelussa muinoin esim yksi ei-treeneissä käyvä päästettiin kerran pakon edessä riviin, lopputuloksena meni sekaisin askelissa, kaatui ja veti naapurin mukanaan -> tumpelon terä upposi naapurin reiteen kuin puukko. 

Eli siis, treenit menee kaiken edelle oli ketjun yleisin kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä. 

Harrastus on harrastus, ei siinä tarvitsekaan päästä huipulle. Harrastuksessa saa olla huonokin. No, ehkä meillä on 10 vuoden päästä sitten paljon vaikka minkä alan huippuja täällä pyörimässä

Ei ole koska muualla maailmassa on ihan sama kilpavarustelu.

Ei ole. On muunlaisia, parempia tapoja harrastaa, ja joka tuo enemmän huippujakin. https://www.sttinfo.fi/tiedote/69974150/norjalainen-voittaa-aina-menest…

Vierailija kirjoitti:

Eli siis, treenit menee kaiken edelle oli ketjun yleisin kommentti.

Ei vaan treenit menee kaverisynttärien edelle. Nyt kun kutsutaan koko luokka tai kaikki tytöt, niin niitä synttäreitä on niin paljon, että ei voi olla aina pois.

Voi pieniä 

Meillä ainakin valitaan treenit vs kaverisynttärit sen mukaan onko kyse kuinka hyvästä kaverista. Parhaiden kaverien synttäreille mennään, mutta ei muiden (jos ovat treenien kanssa päällekkäin).

Jostain tapahtumasta haluan puhuttavan minulle eikä lapselle. Ehkä en halua että lapsi menee ko tapahtumaan. Ehkä lapsi ei halua sinne, muttei kehtaa sanoa ettei halua. Ehkä meillä on jotain arkaluontoisempaa. Ei kuulu ap:lle ei on ei vaikka se olisi hätävalhe. Ja mä sanoisin ei ihan siksi, että ap on mun lapselta mennyt tuollaisia kyselemään. Ei lapsi aina tiedä meidän viikonlopun suunnitelmia.

Mun lapsi, 9v, soittaa musiikkiopistossa kaksi kertaa viikossa, on orkesteri ja yksityistunti. Kokenut soitonopettaja kertoi, että nykyään lapset aloittaa tosi paljon nuorempana kuin ennen, ja on hyvin vahvasti sitä mieltä että ilman muuta näillä pienillä se muu elämä on tärkeää eikä soittoharrastus saa olla liian sitovaa. Soittotunnin saa siis perua jos on kaverin synttärit tai joku muu meno. 

Kaverin lapsi taas soittaa musiikkiopistossa jossa on paljon tiukempi linja ja tunteja enemmän viikossa. Ammattiviulistia tuskin tulee kummastakaan, ei tämä kaverin lapsi niin innoissaan hommasta ole, joten en oikein näe järkeä miksi pitää painostaa niin kovasti. Ja tässä tapauksessa painostus tulee sieltä musiikkiopiston puolelta, äitikin jo pohti että näinköhän harrastus loppuu kohta kun käy liian rankaksi lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis, treenit menee kaiken edelle oli ketjun yleisin kommentti.

Ei vaan treenit menee kaverisynttärien edelle. Nyt kun kutsutaan koko luokka tai kaikki tytöt, niin niitä synttäreitä on niin paljon, että ei voi olla aina pois.

Ketjun mukaan kaiken edelle menee.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena ap:lle

1)kyllä olet lepsu. Suurin osa skippailee kaverisynttäreitä koska niitä on paljon ja se harrastus maksaa. Parhaiden kavereiden synttäreille mennään jos on päällekkäin.

2) kyllä. Joissain lajeissa (koreografiaa sisältävät etenkin) sen lapsen pitää olla siellä harjoituksissa ettei jää jälkeen. Esim muodostelmaluistelussa ja olettaisin myös cheerleadingissä ei edes päästetä tekemään jos on paljon pois, koska se on muille turvallisuusriski, jos joku tumpeloi treeneissä. Ihan perusflunssakin voi johtaa siihen, että olet sivussa opettelemassa uutta pari kertaa.

Meillä muodostelmaluistelussa muinoin esim yksi ei-treeneissä käyvä päästettiin kerran pakon edessä riviin, lopputuloksena meni sekaisin askelissa, kaatui ja veti naapurin mukanaan -> tumpelon terä upposi naapurin reiteen kuin puukko. 

Paljon viihteellisempi esitys kuin taviskoreografia! Ei siis ongelmaa.

Joku vanhempi tässä ketjussa sanoi mielestäni todella hyvin, että osa perheistä vain nauttii siitä huippu-urheilijan elämäntavasta ja haluaa elää sitä. Siinä ollaan asian ytimessä. Tärkeintä on tuntea kuuluvansa huippu-urheilijoihin.

Tätä kuvasi myös erittäin osuvasti eräs vanhempi ketjussa, joka kuvaili millaista on 7-vuotiaan kisamatka. Bussissa istumista, lämmittelyä, 3 minuutin ohjelma, paljon kehuja, shoppailua ja lisää bussissa istumista. 

Se, että 7-vuotias pistetään larppaamaan huippu-urheilijaa, voi olla hänestä itsestään kivaakin. Mutta ikävä kyllä se vie aivan hirvittävästi rahaa eikä lopulta edes luo erityisen hyvää peruskuntoa. 7-vuotiaan pitäisi retkeillä, kiipeillä, elää normaalia lapsen elämää. Ei istua bussissa ja shoppailla.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi, 9v, soittaa musiikkiopistossa kaksi kertaa viikossa, on orkesteri ja yksityistunti. Kokenut soitonopettaja kertoi, että nykyään lapset aloittaa tosi paljon nuorempana kuin ennen, ja on hyvin vahvasti sitä mieltä että ilman muuta näillä pienillä se muu elämä on tärkeää eikä soittoharrastus saa olla liian sitovaa. Soittotunnin saa siis perua jos on kaverin synttärit tai joku muu meno. 

Kaverin lapsi taas soittaa musiikkiopistossa jossa on paljon tiukempi linja ja tunteja enemmän viikossa. Ammattiviulistia tuskin tulee kummastakaan, ei tämä kaverin lapsi niin innoissaan hommasta ole, joten en oikein näe järkeä miksi pitää painostaa niin kovasti. Ja tässä tapauksessa painostus tulee sieltä musiikkiopiston puolelta, äitikin jo pohti että näinköhän harrastus loppuu kohta kun käy liian rankaksi lapselle. 

Mulla loppui pianonsoitto opettajan painostuksen takia, myös musiikkiopistossa muuten. Tykkään pimputtaa pianoa edelleen, mutta inhosin ko soitonopettajaa, koska oli joka tavalla jäykkis ja inhottava. 

Urheilussa taas kävin mielellään. Siellä oli parhaat kaverit ja aina ihan superhauskaa. Meillä oli myös hyvät valmentajat, eli siis saatiin välillä vain hassutella vaikka oltiin jo pieninä tosissaan kilpailemassa. Oli sääntö että sairaana ja perhejuttujen takia saa olla pois, muttei kaverisynttäreiden. Siis ollenkaan.

Se oli ok, koska se perusteltiin järkevästi (ei päästä eteenpäin, koska sitten on aina joku pois) ja harvoin ne osui treenien päälle. Paljon enemmän mua ärsytti, että äiti ei päästänyt synttäreille jos mun veljeä ei kutsuttu. Tästä syystä nimittäin peruuntui suurin osa niistä synttäreistä, koska yllättäen mun kaverit ei kutsunut mun pikkuveljeä (tulee paha mieli). Ja tätä sääntöä en edelleenkään aikuisena ymmärrä.

Muuten meidän treenit peruttiin vielä lukiossakin, jos oli jotain tärkeää, esim wanhat tai penkkarit. Ihan siksi että päästään noihin oikeasti kerran elämässä tapahtuviin juttuihin. Samoin kirjoitusten aikaan oli treenitauko. Ja tällä reseptillä tuli sm-pronssi. Mm-edustukseen ei kyllä päästy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli AP suostuu kuskaamaan vain tallille, koska se on myös hänen harrastuksensa. Ehkä kannattaisi kuunnella lasten toiveita harrastusten suhteen.

 

Tai sitten se on perheen tyttären/suosikkilapsen harrastus. Poika kävelköön jäähallille tai jääköön kotiin.

Ainakin meillä päin suositellaan, että urheiluharrastuksiin tultaisiin kävellen tai pyörällä jos suinkin mahdollista. Joten sehän on palvelus pojalle pistää hänet liikkumaan. Olisi tietysti tytöllekin.

Jos harrastuspaikka on 20km päässä niin ei sinne pyörällä lähdetä. Tätähän se usein on. Ei kaikki asu hevostallin tai jäähallin vieressä.

Paljon viihteellisempi esitys kuin taviskoreografia! Ei siis ongelmaa.

Veikkaan että tuo ambulanssilla treeneistä haettu olisi asiasta eri mieltä. En myöskään itse arvostaisi, jos oma lapsi lähtisi treeneistä ambulanssilla koska joku ei viitsi käydä treeneissä.

Miksi se on maailmanloppu, jos joku lapsen kaveri ei pääse kaikkeen mitä ap keksii?

Käykö ap:lla mielessä, että hän ei ole ehkä ainoa joka on sitä lasta jonnekin koko ajan vaatimassa? Mun lapsi kerran pyysi arestia ettei tarvitse mennä kaikkialle minne kaverit haluaa. Käytti arestia muutaman viikon tekosyynä sille että sai olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Paljon viihteellisempi esitys kuin taviskoreografia! Ei siis ongelmaa.

Veikkaan että tuo ambulanssilla treeneistä haettu olisi asiasta eri mieltä. En myöskään itse arvostaisi, jos oma lapsi lähtisi treeneistä ambulanssilla koska joku ei viitsi käydä treeneissä.

On se mielenkiintoinen muisto.