Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Idiootti laittaa näin tunnistettavan tarinan
Eiköhän tällaisia tapauksia ole Suomessa vaikka ja kuinka. Aina ihmettelen, että mitä ja ketä te kuvittelette tunnistavanne täältä?
Jep. Ikähaarukka on joku 7-12v, jos ajattelee synttäreitä tuolla teemalla. Veikkaan, että löytyy aikamoinen määrä lapsia tuon alkuperäisen viestin kuvailuun. Mutta täällä palstalla on aina joku, joka kuvittelee tunnistavansa muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva sille lapselle jolle tulossa kepparisynttärit ja joku perunut kisojen takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Ei kai kaikki lapset sentään tähtää huippu-urheilijoiksi ja kilpaile niin tosissaan, että ei yksistäkään treeneistä voi olla pois? Kai sitä edelleen on mahdollista harrastaa ihan vaan harrastusmielessä eri lajeja.
Mutta kun juuri ne ap:n kutsut ei välttämättä ole se yksi ja ainoa poissaolo. Se lapsi voi olla ollut jo pois vaikka mistä syystä ja vaikka kuinka monilla synttäreillä.
Pienen lapsen ei ole hyvä harrastaa suurinta osaa viikonpäivistä
No perjantai on aika suosittu synttäripäivä ja jos silloin sattuu ne treenit olemaan, niin minkäs teet.
Tässähän ei oikeasti ole kyse siitä montako kertaa viikossa lapsi treenaa vaan siitä osuuko synttärit siihen päälle vai ei. Ja itseasiassa mitä vähemmän treenejä, sitä todennäköisemmin lapsi on synttäreiltä pois a) koska poissaoloja synttäreiltä tulee vähemmän eli ei ole niin ja näin jos yhdet jää välistä ja b) sitä suuremman prosentin se yksittäinen poissaolo niistä treeneistä muodostaa.
Kun ne yksittäiset kaverisynttärit nyt ei ole se vuoden ainoa poissaolo.
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Lapsihan siinä mielensä pahoittaa. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei tule ja lapsi saa viestin ettei ole harrastusta tärkeämpi
No se ei valitettavasti ole harrastavien lasten ongelma. Voihan kaikki sairastuakin samaan aikaan tai vaikka itse synttärisankari. Jos on vain vähän kavereita, kannattaa kuulostella vanhempien kesken mikä päivä mahdollisimman monelle sopii.
Meidän lapsen koko luokka kutsuttiin kesällä yhden lapsen synttäreille ja suurin osa pääsi. Kyseisiltä synttäreiltä levisi täit koko luokkaan, koska mamma ei halunnut siirtää täiden takia synttäreitä. Ilmoitti illalla synttäreiden jälkeen että niin joo... Haluatko arvata montako kertaa tuon lapsen synttäreille aiotaan jatkossa osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Aika helppohan tuo olisi toteuttaa, porukka kasaan ja varaukset kehiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?
Ai jos lapsi haluaa alkaa harrastamaan jotain kivaa, ei pääse enää mummon hautajaisiin eikä kavereiden synttäreille? Mammat kuitenkin itse menee harrastuksistaan huolimatta kaverin yhdentekeviin illanviettoihin.
Miksi harrastus sulkee pois mummon hautajaiset ja kaverisynttärit? Mulla on kolme uheilevaa lasta ja ehkä kolmet synttärit kaikkien vuosien aikana on jouduttu jättämään väliin treenien takia. Synttärit osuu yllättävän harvoin treenipäiville nimittäin. Viime vuonnakin meidän lapset oli yhteensä 70 kaverisynttäreillä. Eli käytännössä jokainen kerran viikossa jossain (toki monena viikkona oli useammat synttärit jollain lapsista). Joku voisi sanoa 70:n kutsun tullessa että joku raja tuossakin voisi olla.
Lahjoihin uppoaa siis noin 700 € / vuosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan siinä mielensä pahoittaa. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei tule ja lapsi saa viestin ettei ole harrastusta tärkeämpi
No se ei valitettavasti ole harrastavien lasten ongelma. Voihan kaikki sairastuakin samaan aikaan tai vaikka itse synttärisankari. Jos on vain vähän kavereita, kannattaa kuulostella vanhempien kesken mikä päivä mahdollisimman monelle sopii.
Meidän lapsen koko luokka kutsuttiin kesällä yhden lapsen synttäreille ja suurin osa pääsi. Kyseisiltä synttäreiltä levisi täit koko luokkaan, koska mamma ei halunnut siirtää täiden takia synttäreitä. Ilmoitti illalla synttäreiden jälkeen että niin joo... Haluatko arvata montako kertaa tuon lapsen synttäreille aiotaan jatkossa osallistua?
Aika ikävän kuvan sain sinusta tekstin perusteella
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?
Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoihin uppoaa siis noin 700 € / vuosi?
Jep. Odotan innolla että nämä synttärit vähän vähenisi. Tuossa on vain se määrä mitä menee kaverisynttäreihin. Päälle vielä kummilasten synttäri- ja joululahjat ja sisarusten lasten synttäri- ja joululahjat eli varmaan 1000e vuodessa menee muiden lasten lahjoihin.
Mun lapset todellakin jättää treenien takia synttärit välistä silloin kun se vain on mahdollista. Saisi olla useamminkin, vaikka yritän olla kiitollinen siitä että heillä on noin paljon kavereita. Se että jonkun NiiloJessican mamma pitää sitä kamalana harrastuskiimana on mun puolesta aivan se ja sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?
Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tahansa.
Minä ymmärrän että muutama erityinen lahjakkuus harrastaa palosammuttimen kokoisesta tavoitteellisesti. En sitä että on niin yleistä normilapsille, joille höntsä olisi hauskaa eikä suuria lahjoja löydy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä logiikka että harrastuksesta ei voi olla pois kertaakaan mutta koulusta voi olla vaikka viikon.
niinpä. ihan älytöntä. tuntuu muutenkin, että se harrastus on enemmän se vanhemman harrastus kuin lapsen. sitten on näitäkin vanhempia, jotka haalii useampiakin harrastuksia lapselleen. Ja osa vanhemmista ottaa homman liian vakavasti. Kyllä lapsen pitäs saada olla vielä lapsi. Nykyään tuntuu että lapsuus loppuu jo ennen kouluikää ihan pikkulapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?
Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tahansa.
Kun puhutaan alakoululaisista tai päiväkoti-ikäisistä kuten aloituksessa, harrastuksen ei tule olla muita vastaan kilpailuun perustuvaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Kunhan nämä lapset sitten oikeasti itse haluaa mennä sinne treeneihin ja jättää muita menoja kaveteiden kanssa väliin. Ettei ole kyse vain vanhempien kunnianhimosta, tai omista toteutumattomista haaveista..
Vierailija kirjoitti:
Mutulla heittäisin, että ne lapset jotka osaa priorisoida asioita pärjäävät lopulta paremmin elämässä kuin ne, jotka menee fiilispohjalta sen enempää miettimättä. On ihan hyvä opetella tekemään valintoja.
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Totta. Veren maku suussa, vanhemmillakin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan siinä mielensä pahoittaa. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei tule ja lapsi saa viestin ettei ole harrastusta tärkeämpi
No se ei valitettavasti ole harrastavien lasten ongelma. Voihan kaikki sairastuakin samaan aikaan tai vaikka itse synttärisankari. Jos on vain vähän kavereita, kannattaa kuulostella vanhempien kesken mikä päivä mahdollisimman monelle sopii.
Meidän lapsen koko luokka kutsuttiin kesällä yhden lapsen synttäreille ja suurin osa pääsi. Kyseisiltä synttäreiltä levisi täit koko luokkaan, koska mamma ei halunnut siirtää täiden takia synttäreitä. Ilmoitti illalla synttäreiden jälkeen että niin joo... Haluatko arvata montako kertaa tuon lapsen synttäreille aiotaan jatkossa osallistua?
No olipas dramaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä ihmetellyt jo jonkun vuoden... kaikki harrastaminen on niin vakavaa ja tavoitteellista.
Tyyliin mitään ei vaan voi harrastaa tekemisen ilosta.
Joku " höntsäporukka" kerääntyisi kerran viikossa pelaamaan, mut ei eskari ikäisestä alkaen vaatimuksia ja tavoitteita ja mulkoilua, jos koko perhe ei uhraa koko elämäänsä 10 vuodeksi joukkueelle.
Säkään et usko, että on lapsia jotka nimenomaan harrastaa tavoitteellisesti tekemisen ilosta? Kaikki pakotettava höntsäämään, koska jotkut nyt haluaa vain höntsätä?
Teistä on varmaan yhtä älytön ajatus, että jotkut lapset tykkää siitä että kokeissa ja todistuksessa on numerot. Tai ylipäänsä selkeästä itsensä haastamisesta oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai mistä tahansa.
Kun puhutaan alakoulu
Meinaatko että yhtäkkiä 13v ne lapset onkin valmiita kilpailemaan. Höpöhöpö. Lapset kilpailee luonnostaan toisiaan vastaan. On juoksukilpailua, tasapainokilpailua ja vaikka mitä kilpailua. Pienten lasten kilpailutoiminta perustuu pitkälti yhdessäolemiseen.
Esim meidän ekaluokkalaisen kilpailupäivä:
1. Keräännytään hallille
2. Mennään lämmittelemään, eli leikkimään hippaa ja tanssimaan. Käydään ohjelma pari kertaa läpi.
3. Mennään koppiin ja laitetaan musat kaakkoon, jamitetaan samalla kun laitetaan varusteet päälle
4. 3min kilpailuohjelma
5. Kopissa kehuja vaikka olisi mennyt vihkoonkin.
6. Ruokailu joko eväiden kanssa tai ruokalassa
7. Shoppailutauko ja/tai kilpailujen seuraamista.
8. Mitalien jako tai kotiinlähtö jos ei ole sillä kertaa syytä jäädä mitalien jakoon.
Jos ollaan bussilla liikkeellä niin pelejä ja musiikkia.
Kaikki perustuu siihen että on kivaa yhdessäolemista ja se kilpailu on lähinnä kilpailemisen opettelua ja yhdessäolemista. Tarkoitus ei ole jäädä vellomaan mihinkään jos nyt ei mene putkeen tai ei tule mitalia. Jos tulee mitali niin kiva juttu ja siitä ovat tietysti iloisia.Seuraavissa treeneissä ei enää palata siihen edelliseen kilpailuun paitsi positiivisessa mielessä.
Lasten kilpailuja pelkää ihmiset joilla ei ole hajuakaan siitä mitä lasten kilpailu on sekä ne jotka ovat olleet itse lapsina jonkun tyrannin valmennuksessa.
Vierailija kirjoitti:
nykyään nää harrastukset menneet mahdottomuuksiin
Ja kallistakin usein.
Alue: Aihe vapaa
Lapsihan siinä mielensä pahoittaa. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei tule ja lapsi saa viestin ettei ole harrastusta tärkeämpi