Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?
Ai jos lapsi haluaa alkaa harrastamaan jotain kivaa, ei pääse enää mummon hautajaisiin eikä kavereiden synttäreille? Mammat kuitenkin itse menee harrastuksistaan huolimatta kaverin yhdentekeviin illanviettoihin.
Miksi harrastus sulkee pois mummon hautajaiset ja kaverisynttärit? Mulla on kolme uheilevaa lasta ja ehkä kolmet synttärit kaikkien vuosien aikana on jouduttu jättämään väliin treenien takia. Synttärit osuu yllättävän harvoin treenipäiville nimittäin. Viime vuonnakin meidän lapset oli yhteensä 70 kaverisynttäreillä. Eli käytännössä jokainen kerran viikossa jossain (toki monena viikkona oli useammat synttärit jollain lapsista). Joku voisi sanoa 70:n kutsun tullessa että joku raja tuossakin voisi olla.
Mummon hautajaiset tietysti menee treenien ohi samoin kuin perhejuhlat ja nämä on meidän lasten joukkueissa hyväksyttyjen poissaolosyiden listallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin kokemuksiin pohjautuen sanoisin että harrastuksille sopiva maksimimäärä on 2-3 iltaa viikossa ja muu aika lasten puuhiin!
T. Entinen tavoitteellinen harrastaja
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Ei kai kaikki lapset sentään tähtää huippu-urheilijoiksi ja kilpaile niin tosissaan, että ei yksistäkään treeneistä voi olla pois? Kai sitä edelleen on mahdollista harrastaa ihan vaan harrastusmielessä eri lajeja.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Harrastuksessa ja kilpatasolle?? Hyvä luoja, eikö nykyään voi enää harrastaa, ilman että ollaan pyrkimässä kilpatasolle? Sinun lastasi käy ainakin sääliksi, jos vanhemmalla on tuollainen asenne!
Vierailija kirjoitti:
Omiin kokemuksiin pohjautuen sanoisin että harrastuksille sopiva maksimimäärä on 2-3 iltaa viikossa ja muu aika lasten puuhiin!
T. Entinen tavoitteellinen harrastaja
Mä olen samaa mieltä. Alle 10v maksimimäärä on 3, 10-15v 4 ja 5 on siitä eteenpäin. Silloin jää aikaa myös muulle elämälle ja palautumiselle. Mun serkku aikanaan harrasti yhdeksän kertaa viikossa. Siis välillä aloitti aamun hallilla ja lopetti päivän hallilla. Välissä kävi koulussa. Oli kyllä maailman huipulla lajissaan.
Nyt omat lapsensa ovat samassa lajissa ja kysyin onko aikataulu edelleen tuollainen niin kuulemma ei, vaan jossain vaiheessa on tajuttu, että viidesti viikossa on riittävä ja siitä eteenpäin ei tuo mitään lisää.
Itse harrastin parhaimmillaan viidesti viikossa ja en kokenut sitä raskaaksi. Neljä on ehkä optimi sille, että saa tasapainotettua myös muuta elämää harrastuksen rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Harrastuksessa ja kilpatasolle?? Hyvä luoja, eikö nykyään voi enää harrastaa, ilman että ollaan pyrkimässä kilpatasolle? Sinun lastasi käy ainakin sääliksi, jos vanhemmalla on tuollainen asenne!
Ja aika monessa lajissa pääsee kilpatasolle ihan vaan ilmoittautumalla kisoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Idiootti laittaa näin tunnistettavan tarinan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöyristelisikö ap jos kysymyksessä olisi vaikka viikottainen vanhempien hoito, työvuoro tai mikä tahansa muu meno kuin lapsen harrastus?
Niinpä. Aloituksesta jo paistaa syyllisyys ja kateus, kun muiden lapset harrastaa ja tämä itsekäs ihminen on panostanut vain hevosiinsa lastensa harrastustoiveista piittaamatta. Sekin on valinta, ettei anna edes mahdollisuutta lapsilleen.
Tämä on yllättävän yleistä tällä palstalla. Itse ei olla valmiita luopumaan omasta mukavuudesta, jotta voidaan tarjota lapselle harrastus ja sitten haukutaan niitä jotka siihen on valmiita. Ap:n suurin ongelma on se, että muut ei hyppää ap:n pillin mukaan ja kaverikin törkeästi priorisoi lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika saa itse päättää haluako köydä treeneissä/matseissa vain tehdä jotain muuta. Treenit on jättänyt joskus väliin mutta peleistä ei oikein suostu / haluu olla pois. Hänelle nuo lätkä/futis/tennis-kaverit tärkeimmät ystävät ja heillä ihan omat jutut. Jos joku ns random ok luokkakaveri sit kutsuu tai kysyy jonhonkin, niin se ei vaan ole hänen priolistalla kovin korkealla verrattuna omiin harrastuksiin.
No se onkin eri asia. Se on oma valinta, ei vanhemman sekoa harrastuskiimaa.
Mikä on vanhemman sekoa harrastuskiimaa? Se että vanhempi määrää lapsen noudattamaan tekemiään sopimuksia tai pohtimaan tarkasti onko treenit vai randomin synttärit tärkeämmät?
Se on vanhemman harrastuskiimaa, jos ei anna lapsensa olla pois yksistäkään treeneistä pelätessään, että lapsesta ei sen vuoksi tulekkaan huippuluokan ammattilaispelaajaa.
nykyään nää harrastukset menneet mahdottomuuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jääkiekko jos harrastuksena niin kyllä täytyy viedä hallille, painava kassi
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Mun lapsi on aika introvertti ja olen sanonut, että voi sanoa että on treenit. Mutta jos sanoo että on treenit, niin ei saa mennä ulos ettei valhe paljastu. Muuten käskisin olla rehellinen, mutta en kyllä itsekään kehtaisi sanoa etten tule kun ohjelma on surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Ei kai kaikki lapset sentään tähtää huippu-urheilijoiksi ja kilpaile niin tosissaan, että ei yksistäkään treeneistä voi olla pois? Kai sitä edelleen on mahdollista harrastaa ihan vaan harrastusmielessä eri lajeja.
Mutta kun juuri ne ap:n kutsut ei välttämättä ole se yksi ja ainoa poissaolo. Se lapsi voi olla ollut jo pois vaikka mistä syystä ja vaikka kuinka monilla synttäreillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika saa itse päättää haluako köydä treeneissä/matseissa vain tehdä jotain muuta. Treenit on jättänyt joskus väliin mutta peleistä ei oikein suostu / haluu olla pois. Hänelle nuo lätkä/futis/tennis-kaverit tärkeimmät ystävät ja heillä ihan omat jutut. Jos joku ns random ok luokkakaveri sit kutsuu tai kysyy jonhonkin, niin se ei vaan ole hänen priolistalla kovin korkealla verrattuna omiin harrastuksiin.
No se onkin eri asia. Se on oma valinta, ei vanhemman sekoa harrastuskiimaa.
Mikä on vanhemman sekoa harrastuskiimaa? Se että vanhempi määrää lapsen noudattamaan tekemiään sopimuksia tai pohtimaan tarkasti onko treenit vai randomin synttärit tärkeämmät?
Se on vanhemman harrastuskiimaa, jos ei anna lapsensa olla
On vähän eri asia olla pois parhaan kaverin synttäreiden takia kuin kenen sattuu synttäreiden. Mä en anna olla pois kuin parhaiden kavereiden synttäreiden vuoksi. Treenit menee muiden ohi, vaikka se juhlakalun mamma miten pahoittaisi mielensä.
Vierailija kirjoitti:
jääkiekko jos harrastuksena niin kyllä täytyy viedä hallille, painava kassi
Ja jäälajit yleensäkin. Kassi painaa ja treenit on jossain hornan kuusessa aivan älyttömiin kellonaikoihin. Esim 14.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Idiootti laittaa näin tunnistettavan tarinan
Eiköhän tällaisia tapauksia ole Suomessa vaikka ja kuinka. Aina ihmettelen, että mitä ja ketä te kuvittelette tunnistavanne täältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi kysyi, että olisiko yhdelle tulevalle viikonlopulle kisoja, kun ei haluaisi mennä luokkakaverin kepparisynttäreille, mutta ei kehtaa olla menemättä ilman syytä. Kaveri on kiva, mutta lasta ei voi vähempää kiinnostaa kepparit. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä joskus voi tehdä toisen juhlissa jotain mikä ei kiinnosta, niin lapseni kyllä tekee. Koulussa välkillä ja joskus kavereiden luona. On ainoa luokkansa tytöistä, jolla ei ole mitään mielenkiintoa keppareihin.
No, etsin lapselle kisat sille päivälle.
Mun lapsi on aika introvertti ja olen sanonut, että voi sanoa että on treenit. Mutta jos sanoo että on treenit, niin ei saa mennä ulos ettei valhe paljastu. Muuten käskisin olla rehellinen, mutta en kyllä itsekään kehtaisi sanoa etten tule kun ohjelma on surkeaa.
Omakin lapsi on introvertti ja kokee muutenkin synttärit raskaina, kun kaikki käy kierroksilla. Mutta sitä on vähän vaikea sanoa kenellekään, että en nyt jaksa tulla, kun ei huvita katsoa teidän rieuhumista. Joten monesti on treenit, kisat tai muuta silloin, kun pitäisi mennä synttäreille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Ei kai kaikki lapset sentään tähtää huippu-urheilijoiksi ja kilpaile niin tosissaan, että ei yksistäkään treeneistä voi olla pois? Kai sitä edelleen on mahdollista harrastaa ihan vaan harrastusmielessä eri lajeja.
Mutta kun juuri ne ap:n kutsut ei välttämättä ole se yksi ja ainoa poissaolo. Se lapsi voi olla ollut jo pois vaikka mistä syystä ja vaikka kuinka monilla synttäreillä.
Pienen lapsen ei ole hyvä harrastaa suurinta osaa viikonpäivistä
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Aloituksesta jo paistaa syyllisyys ja kateus, kun muiden lapset harrastaa ja tämä itsekäs ihminen on panostanut vain hevosiinsa lastensa harrastustoiveista piittaamatta. Sekin on valinta, ettei anna edes mahdollisuutta lapsilleen.