Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Menee vaikeaksi, jos pitää 12 vieraan plus oman lapsen ja vielä oman ja puolison aikataulut saatua synkronoitua, ettei tule päällekkäisyyksiä. Minä järjestäjänä katson koska mun porukalle sopii. Kutsutut tulevat, jos heille sopii.
Ja tässä varmaan kirjoittaja käsitti ristiriidan ratkaistuksi: ei tarvitse hämmästellä, että osa porukasta ei saavu "koskaan" juhliin, kuten aloituksessa. Itse en ole kokenut tuollaista järjestelyä vaikeaksi, ehkä johtuen aktiivisesta kommunikaatiosta ja riittävästä ennakoinnista kalentereissa. Synttärit kun ovat joka vuosi samana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kokonaan lukematta: mun mielestä pitäisi riippua lapsesta, haluaako lapsi harrastaa jotain vai ei. Ja kuinka intensiivisesti.
Itse olen yli nelikymppinen aikuinen joka en vieläkään tiedä mitä haluan isona tehdä. Toki on ihan kiva työpaikka johon olen oikeastaan ajautunut, mutta en vieläkään ole löytänyt mitään tärkeää harrastusta tai vastaavaa. Lapsena halusin kokeilla kaikkea, ja kyllästyin yhtä nopeasti. Vanhempani halusivat sitouttaa minut johonkin harrastukseen, ja niinpä sitten olikin joitakin harrastuksia joita en saanut lopettaa vaan väkisin harrastin vaikkei kiinnostanut yhtään. Ja sitten ei ollut aikaa kokeilla kaikkea muuta kiinnostavaa. Heti kun aikuistuin lopetin nuo väkipakkoharrastukset enkä koske niihin enää ikinä pitkällä tikullakaan,
Tilanne on eri jos lapsi on itse sitoutunut harrastukseensa, mutta jos sitoutumisen aste ei ole kova, lasta alkaa kyllä aivan varmasti ottaa päästä jos koskaan ei pääse mi
Tätähän tässä monet sanoo: ne lapset EI lähtökohtaisesti ole siellä pakotettuna vaan koska itse haluavat. Jos joukkueelle on yhdessä sovittu pelisäännöksi että kaverisynttärit ei ole hyvä syy poissaoloon ja liioista poissaoloista ei pääse kilpailuohjelmaan/pelaamaan, lapset yleensä on ihan ok sen kanssa.
Vanhemmat ei välttämättä ja kuten tässäkin ketjussa etenkin ihan ulkopuoliset ovat asiasta pöyristyneitä. Meidän lapsen joukkueen sääntönä on, että yhdet kaverisynttärit saa olla pois.
Lapsi (10v) on itse valinnut kenen synttäreihin tuota kertaa pitää varalla. Kun tulee muilta kutsu, kieltäytyy itse menemästä jos on treenit päällekkäin. Harvoin niitä päällekkäin osuu, vaikka treenit on neljä kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Ei niitä sinne ammatinhankkimismielessä laiteta, vaan siksi että lapsi itse haluaa. Mitä ihmettä sun lapset tekee, jos kaikesta pitää tulla ammattilaiseksi. Tuohan poissulkee lähes kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Pervoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu harrastuksesta. Liikuntaharrastuksista ollaan rennosti pois, koska voihan sen korvata vaikka pyörälenkillä. Yksityistunneilta en kovin heppoisin perustein antaisi lapsen jäädä pois.
Yksityistunninhan nimenomasn voi helposti muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ja minä kun olen ajatellut, että lapset harrastavat, koska se on heidän mielestään kivaa, eikä siksi, että heille jo suunnitellaan suurin piirtein ammattilaisuraa vanhempien puolesta,
Ei ei, lasten kuuluu toteuttaa vanhempiensa unelmat, mieluiten vielä monimiljonääreinä. Siksihän lapsia tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.
Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.
Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu harrastuksesta. Liikuntaharrastuksista ollaan rennosti pois, koska voihan sen korvata vaikka pyörälenkillä. Yksityistunneilta en kovin heppoisin perustein antaisi lapsen jäädä pois.
Onko se pakko korvata ollenkaan? Olette kaikki hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.
Onko rusinat pullasta ja palkinto tekemättä mitään sen eteen jotenkin parempi?
T. Eri
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.
Niin niitä tehdään, anorektikkoja ja huumeongelmaisia. Kuolevat alta parikymppisinä ja sitten vanhemmat parkuvat mediassa. Nää on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu harrastuksesta. Liikuntaharrastuksista ollaan rennosti pois, koska voihan sen korvata vaikka pyörälenkillä. Yksityistunneilta en kovin heppoisin perustein antaisi lapsen jäädä pois.
Yksityistunninhan nimenomasn voi helposti muuttaa?
Ei välttämättä. Esimerkiksi soitonopettajalla on paljon muitakin opetettavia ja uutta aikaa ei välttämättä löydy. Lisäksi jos koko ajan peruu sovittuja tunteja saa etsiä uuden opettajan. Se opettaja löytää kyllä sitoutuneemman oppilaan.
Pitää muistaa että se opettajakin sovittaa oman elämänsä sovittujen tuntien mukaan. Ei kukaan jaksa jatkuvasti muuttuvia aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.
Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.
Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.
AP:n kaverihan just aina peruuttelee, kun sen kakrulla on aina jotain eikä äitsyli uskalla irrottaa essunnauhoista, kun lapskulta vois vaikka huomata, ettei harrastaminen olekaan kivaa. Siitähän tää ketju sai alkunsa...
Vierailija kirjoitti:
Kammottava ketju
Kyllä. Sitoutua nyt johonkin asiaan koko vuodeksi, kun hyvin voi myös jättää noudattamatta yhdessä sovittuja sääntöjä. Kaiken kuuluu olla aina kivaa ja ei pidä joutua valitsemaan ikinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä ja oli joku harrastus, johon he sitoutuivat, ei niistä hevin jääty pois. Joka viikkohan olisi ollut jollain synttärit tai muuta menoa. Yhdelle lapselle tuli säännöllisestä harrastuksesta ammattikin, toisille elinikäinen ilo ja hyöty.
Olen kuitenkin 200% varma meno esim. mummon hautajaisiin ei olisi muuttanut Upeaa Tulevaisuutta(nne). Mitali sullekin nyt kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Otatko nyt tämän ketjun itseesi vähän turhanaikaisesti? Kamalasti ainakin puolustelet. Hohhoijaa.
Kai te harrastusten vastustajat ymmärrätte, että on tärkeä taito oppia valitsemaan kahden asian välillä? Sitä joutuu aikuisena tekemään ihan koko ajan.
Ihan kasvattavaa, että pitää valita toisinaan osallistuuko juttuun x vai juttuun y. Mun lapselle ainakin on mukavampi tilanne valita meneekö synttäreille vai pelisääntöjen mukaisesti treeneihin (eli ns pakolliseen menoon) kuin esim se että pitää valita meneekö Kertun vai Tuulin synttäreille, jos osuvat päällekkäin.
Ei koe vaikeaksi valita niitä treenejä, mutta kokee todella inhottavaksi ilmoittaa Kertulle että lupasi jo mennä Tuulin juhliin. Vai eikö tosiaan muille tule ikinä synttärikutsuja niin, että pitää olla kahdessa paikassa samaan aikaan?
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?