Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Se ei itse osaa kävellä? 😂 Viedään, viedään, äitimuori koppaa reppuselkään ja muksu kiljuu. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu on kovaa. Huipulle ei pääse, jos jättää treenejä välistä.
Pervoa
Se on oikea sana tähän.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Ei kun sinne ei saa mennä, koska sillä ärsyttävällä lapsella on juuri silloin kaverisynttärit. Viet sen lapsen jonkun kiusaajan synttäreille vaikka väkisin vaikka lapsi miten vastustelee, ettei sitten päästä sanomaan että asioita tehdään hampaat irvessä.
Random ok luokkakaveri?
Ei ihme, että jossain vaiheessa alkaa imppaaminen kuulostaa hyvältä lapsen korvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.
Onko rusinat pullasta ja palkinto tekemättä mitään sen eteen jotenkin parempi?
T. Eri
On?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Ei kun sinne ei saa mennä, koska sillä ärsyttävällä lapsella on juuri silloin kaverisynttärit. Viet sen lapsen jonkun kiusaajan synttäreille vaikka väkisin vaikka lapsi miten vastustelee, ettei sitten päästä sanomaan että asioita tehdään hampaat irvessä.
Kalenterinne on varmaan liian tukossa kun noin kiukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika saa itse päättää haluako köydä treeneissä/matseissa vain tehdä jotain muuta. Treenit on jättänyt joskus väliin mutta peleistä ei oikein suostu / haluu olla pois. Hänelle nuo lätkä/futis/tennis-kaverit tärkeimmät ystävät ja heillä ihan omat jutut. Jos joku ns random ok luokkakaveri sit kutsuu tai kysyy jonhonkin, niin se ei vaan ole hänen priolistalla kovin korkealla verrattuna omiin harrastuksiin.
No se onkin eri asia. Se on oma valinta, ei vanhemman sekoa harrastuskiimaa.
Mikä on vanhemman sekoa harrastuskiimaa? Se että vanhempi määrää lapsen noudattamaan tekemiään sopimuksia tai pohtimaan tarkasti onko treenit vai randomin synttärit tärkeämmät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Ei kun sinne ei saa mennä, koska sillä ärsyttävällä lapsella on juuri silloin kaverisynttärit. Viet sen lapsen jonkun kiusaajan synttäreille vaikka väkisin vaikka lapsi miten vastustelee, ettei sitten päästä sanomaan että asioita tehdään hampaat irvessä.
Kalenterinne on varmaan liian tukossa kun noin kiukuttaa.
Kalenteri on kiitos erityisen hyvin organisoitu ja siellä on runsaasti tilaa harrastuksille ja kaverien tapaamiselle. Ei toki päällekkäin, koska se harrastus maksaa ja sinne menemisestä on sovittu. Jos se ei kiinnosta, niin lapsi saa sen lopettaa tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka te kuinka pakottaisitte niitä Minna-Juusojanne harrastuksiin, niin alle promillesta tulee yhtään mitään, siis edes kelvollista puoliammattilaista.
Oletko vain kateellinen, kun oma lapsesi ei ole lahjakas missään eikä sen vuoksi halua ja uskalla mihinkään harrastukseen mennäkään, tai sinä et voi tai halua niistä mitään maksaa ja kuljetella harjoituksiin ja oheistapahtumiin?
Oletpa omituinen. Kannattaa tosiaan kasvattaa lapsi uskomaan jatkuvaan kilpailuun, hieno homma.
Onko rusinat pullasta ja palkinto tekemättä mitään sen eteen jotenkin parempi?
T. Eri
On?
Ilmankos nuoriso on ihan hunningolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutulla heittäisin, että ne lapset jotka osaa priorisoida asioita pärjäävät lopulta paremmin elämässä kuin ne, jotka menee fiilispohjalta sen enempää miettimättä. On ihan hyvä opetella tekemään valintoja.
Periaatteessa harrastuksiin sitoudutaan, koska ensinnäkin niistä on maksettu rahaa ja toisekseen on hyvä osata harkita minkä verran haluaa harrastuksiin käyttää aikaa eli siinä harjoitellaan sitoutumista omiin valintoihin. Mutta ystävyyssuhteet on myös tosi tärkeitä, joten tietenkin annan lapsen mennä synttäreille jos sellaisille on kutsuttu. Vaikka minkälaisia harrastuksia olisi niin aika harvasta tulee huippuviulistia tai lätkänpelaajaa vaikka hinkkaa ilta toisensa perään hallilla tai harjoitussalilla. Myös ystävien huomioiminen on asia jota kannattaa jo lapsena harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:n ongelmaa. Harkat on aikaan x ja niitä ei yleensä seuratoiminnassa siirretä ollenkaan ja soittotunneillakin voi olla niin ja näin. Eli se on ns ensin luvattu meno eli sinne mennään. Ja todellakaan ei yhtäkkiä edes kehtaisi perua vaikka soittotuntia, kun se opettaja on jo sopinut omat menonsa sen soittotunnin mukaan.
Samahan se on jos olisi vaikka Annelin synttärit juuri ap:n lapsen synttäreiden kanssa samaan aikaan ja sinne olisi jo luvattu mennä. Ei Annelille aleta ilmoitella että joo kun ap pyysi niin mennäänkin sinne.
Ihan perus käytöstapa: olet sitoutunut olemaan jossain johonkin aikaan. Sinne mennään eikä peruta koska tuli kivampaa. Ei kai ap:kaan ilmoita ystävälleen että peruu tapaamisen kun Maikulla on parempi juttu.
Itseasiassa av-mammat todennäköisesti juuri on niitä, jotka menee sinne missä on paras meno ja joilla on paljon kavereita "varalla". Eli ei mitään kunnioitusta toisen aikaa tai tunteita kohtaan ja oma napa ensin -ajattelu on ainoa minkä osaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on niin vaikea hyväksyä se toisen elämäntyyli? Jotkut tykkää siitä huippu-urheilijan elämäntyylistä aikatauluineen ja sitoutumisineen. Toiset ei.
Mutta miksi pöyristellä jonkun toisen valintoja? En tosin ole ikinä kuullut että joku urheilijaperhe miettisi miksi Möttöset ei aikatauluta elämäänsä samalla tavalla kuin urheilijaperhe. Pöyristelyä on vain toiseen suuntaan.
Tämä. Itseäni ärsyttää eniten se, että arvostellaan vanhempia, kun monessa tapauksessa se on ihan se lapsi, joka nauttii siitä elämäntyylistä. Aika harva aikuinen sitä haluaa. Itse ainakin pyöritän elämääni lapsen urheilun ehdoilla nimenomaan sen takia, että se on lapselle tärkeää. Tiedän, että tämä on yksi ohikiitävä hetki elämässä minulle, mutta lapselle se luo loppuelämän muistoja ja ihmissuhteita ja taitoja. Mutta varmasti huokaisen helpotuksesta, kun tä
Sama täällä. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta harrastaa lapsena. Lapsi on kiinnostunut kahdesta urheilulajista ja niistä kertyy harjoituksia n. 4 krt viikossa. Itse haluaa mennä ja nauttii, kun on joukkuelajeja molemmat. Näkee kavereita. En patista häntä, eikä kaikista tule huippu-urheilijoita. Mutta kannustan ja kuljetan, kun se on lapselle tärkeää. Ja toivottavasti jää urheilun ilo säilymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa harrastuksiin sitoudutaan, koska ensinnäkin niistä on maksettu rahaa ja toisekseen on hyvä osata harkita minkä verran haluaa harrastuksiin käyttää aikaa eli siinä harjoitellaan sitoutumista omiin valintoihin. Mutta ystävyyssuhteet on myös tosi tärkeitä, joten tietenkin annan lapsen mennä synttäreille jos sellaisille on kutsuttu. Vaikka minkälaisia harrastuksia olisi niin aika harvasta tulee huippuviulistia tai lätkänpelaajaa vaikka hinkkaa ilta toisensa perään hallilla tai harjoitussalilla. Myös ystävien huomioiminen on asia jota kannattaa jo lapsena harjoitella.
Synttärikutsuissa on juuri kyse tuosta. Tottakai bestiksen synttärit on tärkeät. Mutta ei jokaisen luokan PirkkoLiisan synttärit vain mene treenien ohi. Mun lapsella on oikeastaan vain kaksi kaveria, joiden synttäreiden takia jättäisi treenit väliin ja annan jättää jos osuvat päällekkäin. Muut parhaat kaverit on siellä treeneissä.
Joskus haluaisi mennä paikkaan x jossa synttärit on. Esimerkiksi kiipeily oli tällainen. Kun kysyin että menisikö sinne synttäreille ennemmin kuin treeneihin, jos ne olisivat kotona, niin ei. Sillä kertaa meni treeneihin ja käytiin kesällä kokeilemassa sitä kiipeilyä.
Ei omia motiiveja opi tuntemaan jos niiden tunnistamista ei harjoittele. Sekin on tärkeä taito oppia.
https://www.mll.fi/uutiset/iloa-urheiluun-mll-mukana-kampanjassa/
Nyt on tuommoinen kamppanjakin menossa, että miten saadaan lasten harrastuksiin takaisin liikunnan ilo. Eikä vaan hirveetä painetta ja epäonnistumisen pelkoa.
Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?
Opetan sitoutumaan ystävyyssuhteisiin ja muuhun elämässä oikeasti tärkeään. Harrastuksiin sopivassa ja järkevässä mittakaavassa, en kaiken muun kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: Miten te opetatte lapsianne sitoutumaan asioihin joihin on ryhtynyt?
Ai jos lapsi haluaa alkaa harrastamaan jotain kivaa, ei pääse enää mummon hautajaisiin eikä kavereiden synttäreille? Mammat kuitenkin itse menee harrastuksistaan huolimatta kaverin yhdentekeviin illanviettoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus kun valitaan ja lapsi tykkää niin sinne viedään satoi tai paistoi.
Ei kun sinne ei saa mennä, koska sillä ärsyttävällä lapsella on juuri silloin kaverisynttärit. Viet sen lapsen jonkun kiusaajan synttäreille vaikka väkisin vaikka lapsi miten vastustelee, ettei sitten päästä sanomaan että asioita tehdään hampaat irvessä.
Kalenterinne on varmaan liian tukossa kun noin kiukuttaa.
Kalenteri on kiitos erityisen hyvin organisoitu ja siellä on runsaasti tilaa harrastuksille ja kaverien tapaamiselle. Ei toki päällekkäin, koska se harrastus maksaa ja sinne menemisestä on sovittu. Jos se ei kiinnosta, niin lapsi saa sen lopettaa tietysti.
Menee vilun väreet hyvin organisoidusta kalenterista. Mulla on kaveri joka ei ole ikinä voinut tehdä mitään spontaanisti. Kaikki tapaamiset pitää sopia etukäteen koska aikatauluttaa jopa "perheajan" ja "loikoilun". Ihan sairas tapa elää.
Alue: Aihe vapaa
No se onkin eri asia. Se on oma valinta, ei vanhemman sekoa harrastuskiimaa.