Oikeasti. Voiko mielenterveysongelmien takia menettää ystäviä?

Vanha sananlasku: 

Rikkonaiset ihmiset rikkovat ihmisiä myös ympärillään. 

Ystäni sairastui skitsoaffektiiviseen häiriöön. Sen jälkeen kaikki on ollut pelkkää sekoilua ja aina pitäisi olla pelastamassa jos mistä pulasta. 

Voi jos antaa mt-ongelman vaikuttaa käyttäytymiseen.

No sehän nyt riippuu aika paljon siitä, miten ko. sairaus vaikuttaa ihmiseen ja hänen käytökseensä. Masentuneen seura voi olla aika raskasta ja skitsofreenikon käytös vasta raskasta voikin olla.

Mt-ongelmaiset dumpataan välittömästi. Näin se vain menee.

No riippuu minkälaista seuraa on. Valittaja ja negatiivinen ihminen vie ilon omastakin elämästä.

Sellaiset hyvän päivän tutut kyllä saattavat häippästä kuka mihinkin suuntaan. Jos on oikeita ystäviä, he eivät lähde mihinkään. 

Täällähän on ollut paljon ketjuja, joissa rohkaistaan jättämään ^kaikki negatiivinen^ elämästään, ei siihen tarvita edes mt-ongelmaa. Ihmiset haluavat ympärilleen positiivisuutta riippumatta siitä, ovatko itse kovinkaan positiviisia.

Suurin osa mt-ongelmaisista kaataa kaiken p.skan muiden niskaan ja sekoilee muutenkin. Aika usein jossain vaiheessa menee kärsivällisyys yli.

Esimerkiksi exään ei voinut yhtään luottaa missään asiassa, kun masennus iski. Ryyppäsi silloin keskellä päivääkin eivätkä mitään lupaukset pitäneet. Halveksi jne. 

Kaveri sen sijaan alkoi puhua minusta p.skaa ympäriinsä ja lopetti yhteydenpidon. Joo tiedän että hänellä oli vaikeaa, mutta ei se minun vikani ole. Anteeksipyyntöä ei ole tullut, joten antaa olla.

Ei ne ihmiset nää sitä niin, yleensä ihminen erakoituu masentuneena eikä halua esim nähdä ketäää, ne toiset ihmiset näkee sen myös omaa nenänvartta pitkin, eli siis niin, että tätä masentunutta ihmistä ei vaan kiinnosta

Sen takia ne katkasee hyvin nopeasti välit. Koska ne ajattelee, että sua ei vaan kiinnosta ja sä olet se ongelma. 

Ei nää oo vaikeita asioita tajuta, ihmiset näkee kaiken omien silmälasien kautta, ei ne ymmärrä mitä sä käyt läpi, ellei ne oo ite kokenu sitä samaa.

<3

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Veli hylkäsi masennuksen takia. Mies on ja lapsi, onneksi.

Mulla riittää myötätuntoa kyllä paljonkin, mutta ihan mitä tahansa käytöstä en tietenkään oman hyvinvointini kustannuksella katsele. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Jos suuttuu maniassaan ja haukkuu sekä selän takana että päin näköä muutaman kerran tosi törkeästi, voi se ystävyys käydä liian raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos suuttuu maniassaan ja haukkuu sekä selän takana että päin näköä muutaman kerran tosi törkeästi, voi se ystävyys käydä liian raskaaksi.

Jos täällä esitetyt väitteet pitäisivät paikkansa, niin tällaisen ihmisen voisi sitten diagnosoidakin heti narsistiksi. Kyllähän se nyt narsisti on varmasti, kun ei kritiikkiä kestä 😅

Siksi, koska joskus sairaus muuttaa henkilön persoonallisuutta niin negatiiviseen suuntaan, ettei hänen kanssaan enää halua tai voi olla tekemisissä. Ihmisestä voi tulla pahansuopa, vainoharhainen, väkivaltainen, epäluotettava, manipuloiva, muita väheksyvä ja pelkkiin negatiivisiin asioihin keskittyvä. Jos kuvioissa on päihdeongelmaa, se yleensä eskaloi persoonan muutosta entisestään. Henkisesti sairastunut ihminen voi pahimmillaan olla niin pois raiteiltaan, että haluaa tietoisesti tuhota lähimpiensä elämän. Koska hän kärsii ja hänellä on paha olla, on silloin muidenkin kärsittävä ja heille pitää saada paha olo. Näin syvällä olevan ihmisen sairaudentunto on yleensä olematon ja sen takia häntä ei hoitoon saa. Paras on pelastaa itsensä, vaikka toisen hylkääminen tuntuisi pahalta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta uhrata itseään siksi, että toinen on sairauden takia muuttunut persoonaltaan toksiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa mt-ongelmaisista kaataa kaiken p.skan muiden niskaan ja sekoilee muutenkin. Aika usein jossain vaiheessa menee kärsivällisyys yli.

Esimerkiksi exään ei voinut yhtään luottaa missään asiassa, kun masennus iski. Ryyppäsi silloin keskellä päivääkin eivätkä mitään lupaukset pitäneet. Halveksi jne. 

Kaveri sen sijaan alkoi puhua minusta p.skaa ympäriinsä ja lopetti yhteydenpidon. Joo tiedän että hänellä oli vaikeaa, mutta ei se minun vikani ole. Anteeksipyyntöä ei ole tullut, joten antaa olla.

Jotkut on tollasia ja jotkut ei ole. Ei kaikki masennusta sairastavat ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Ei olekaan. Mutta tuo kommentti kävi hyvin tähän keskusteluun, sillä samaa tapahtuu myös monen mielenterveysongelmaisen kanssa.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska joskus sairaus muuttaa henkilön persoonallisuutta niin negatiiviseen suuntaan, ettei hänen kanssaan enää halua tai voi olla tekemisissä. Ihmisestä voi tulla pahansuopa, vainoharhainen, väkivaltainen, epäluotettava, manipuloiva, muita väheksyvä ja pelkkiin negatiivisiin asioihin keskittyvä. Jos kuvioissa on päihdeongelmaa, se yleensä eskaloi persoonan muutosta entisestään. Henkisesti sairastunut ihminen voi pahimmillaan olla niin pois raiteiltaan, että haluaa tietoisesti tuhota lähimpiensä elämän. Koska hän kärsii ja hänellä on paha olla, on silloin muidenkin kärsittävä ja heille pitää saada paha olo. Näin syvällä olevan ihmisen sairaudentunto on yleensä olematon ja sen takia häntä ei hoitoon saa. Paras on pelastaa itsensä, vaikka toisen hylkääminen tuntuisi pahalta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta uhrata itseään siksi, että toinen on sairauden takia muuttunut persoonaltaan toksiseksi.

Mikä mielenterveysongelma tällaisella siis olisi? Jos häntä ei kerran ole hoitoonkaan saatu, niin kuka on ylipäänsä diagnosoinut hänelle mielenterveysongelman.

Kuulostaa ennemminkin alkoholistilta joka juonut aivonsa sileäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Kyllä se vika näiden kohdalla tuntu olevan joku asennevamma. Oli sitten kyse synnynnäisestä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Kyllä se vika näiden kohdalla tuntu olevan joku asennevamma. Oli sitten kyse synnynnäisestä tai ei.

No autismihan juuri vaikuttaa asennevammalta, kun he usein eivät niin välitä sosiaalisista säännöistä ja sosiaalisten suhteiden kiemuroista, tai oikeastaan kyse ei ole välittämisestä vaan eivät jotenkin vain rekisteröi asioita ja päästelevät suustaan sammakoita. Se on ihan sitä autismia puhtaimmillaan, eli ei tahallista.