Oikeasti. Voiko mielenterveysongelmien takia menettää ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olen oman hyvinvointini vuoksi lopettanut yhteydenpidon useisiin ystäviin ja sukulaisiin, joilla vaikuttaa olevan epävakaa tai riippuvainen persoonallisuus. 

 

 

Onpas jännä kun niin usea epävakaa juuri suhun on takertunut. Mikä on yhteinen tekijä?

Minuakin ihmetytti sama asia. Useat ystävät ja (useat) sukulaiset persoonallisuushäiriöisiä mutta kirjoittaja ainoana heistä se terve. Eh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Kyllä se vika näiden kohdalla tuntu olevan joku asennevamma. Oli sitten kyse synnynnäisestä tai ei.

No autismihan juuri vaikuttaa asennevammalta, kun he usein eivät niin välitä sosiaalisista säännöistä ja sosiaalisten suhteiden kiemuroista, tai oikeastaan kyse ei ole välit

Autisti kuitenkin kykenee opettelemaan sosiaalisia sääntöjä, vaikka ei sisäsyntyisesti niitä ymmärtäisikään. On yksilöstä itsestään kiinni viitsiikö vaivautua. Kömmähdyksiä sattuu tietenkin kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olen oman hyvinvointini vuoksi lopettanut yhteydenpidon useisiin ystäviin ja sukulaisiin, joilla vaikuttaa olevan epävakaa tai riippuvainen persoonallisuus. 

 

 

Onpas jännä kun niin usea epävakaa juuri suhun on takertunut. Mikä on yhteinen tekijä?

Se onkin hyvä kysymys! Sitä tässä nyt selvittelenkin. Onko sinulla ideaa? Joka tapauksessa uuvuin noihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olen oman hyvinvointini vuoksi lopettanut yhteydenpidon useisiin ystäviin ja sukulaisiin, joilla vaikuttaa olevan epävakaa tai riippuvainen persoonallisuus. 

 

 

Onpas jännä kun niin usea epävakaa juuri suhun on takertunut. Mikä on yhteinen tekijä?

Minuakin ihmetytti sama asia. Useat ystävät ja (useat) sukulaiset persoonallisuushäiriöisiä mutta kirjoittaja ainoana heistä se terve. Eh.

En väittänyt itseäni terveeksi. Usea = enemmän kuin 2.

Jos jättää ni ei ne sillon mitään oikeita ystäviä olleet. Yksi ystävä "hylkäsi" pidemmän sairaalakeikan aikana, ei vaan vastannut enää mihinkään viesteihin. Kaikista huvittavimpia, ei sinänsä hylkääjiä, mutta sairastumisesta syyllistäjiä oli oma isä ja veli. Kuinka kehtasin hakea apua ja päätyä sairaalaan. Olis varmaan vaan pitäny rasvata köysi, eikä hakea apua lääkäristä. 

Estin whatsupissa mtt ongelmaisen ihmisen, en jaksa jonninjoutavia viestejä jatkuvasti eli voi menettää omalla käytöksellään.

No varmaan vuosia jatkuneet mt-ongelmat vaikuttavat ainakin parisuhteisiin. 

Eikä siinä, tietysti läheisiä pitää tukea, mutta jokaisella ihmisellä on rajalliset voimavarat kestää toisten tilanteita.

Mutta mielenterveysongelmat vaikuttavat ihmisen käytökseen ja ajatteluun, ja sehän on se mitä ihminen on. Oli se sitten ystävä, puoliso tai mikä tahansa. Miten sen läpi voisi katsoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan ennemminkin tietynlainen aivorakenne ja synnynnäinen, toisin kuin mt-ongelmat.

Kyllä se vika näiden kohdalla tuntu olevan joku asennevamma. Oli sitten kyse synnynnäisestä tai ei.

No autismihan juuri vaikuttaa asennevammalta, kun he usein eivät niin välitä sosiaalisista säännöistä ja sosiaalisten suhteiden kiemuroista, tai oikeastaan kyse ei ole välit

Artistit oikeuttaa huonon käytöksensä diagnoosilla. Siksi vedän jokaista autista ihan heti turpaan kyselemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 2 semmosta kaveria. Aina olivat vähän omalaatuisia, mutta hyväksyttiin heidät mukaan porukkaan jokatapauksessa. Nyt kun niillä on autismidiagnoosit, niin käyttäytyvät todella törkeästi ja vetoavat sairauteen. Nyt kun kuitenkin koko kaveriporukka tietää millaisia pystyivät olemaan ilman diagnoosia, niin miksi muuttivat käytöstään?

Monilla diagnosoimattomilla autisteilla on mt-ongelmia, tai ainakin mt-diagnooseja, mutta itse autismi ei ole mielenterveysongelma, vaan neurologinen "poikkeavuus". Autisti, joka ei tiedä olevansa autisti, yrittää näytellä "normaalia". joku onnistuu siinä hyvin,. toinen ei niinkään hyvin. Se on kuitenkin heille hyvin raskasta. 

Jos alkaa käyttää mua terapeuttinaan,  sitten se on heippa ja hyvää loppuelämää.  Mulla on hyvä ystävä,  joka hoidattaa mt-ongelmansa ammattilaisilla kuten kuuluukin eikä hänen sairautensa ole vaikuttanut meidän ystävyyteemme. 

Voi helpostikin. Mä olin aikanaan tosi heikossa kunnossa henkisesti, ja olin epäilemättä hyvin raskasta seuraa. Menetin ystävyyssuhteita silloin, enkä ihmettele sitä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaiset dumpataan välittömästi. Näin se vain menee.

kyllä koska kukaan ei kestä sekopäisen ihmisen kanssa olemista pitkää, se rasittaa omaa elämää ja ei ole kykyä kuitenkaan auttaa

jos psyykkisesti sairaan ihmisen mieli hokee samaa sairasta looppia yötä päivää.

veljeni sairastui psykoosiin 3 kertaa, en osannut auttaa, en olisi halunnut sairaalaankaan häntä mutta sinne vankilaan joutui helvetin esikartanoon

itsekin sairastuin 28 vuotiaana psykoosiin tai skitsofreniaan pitkän paaston jälkeen, paastosin 72 päivää vedellä ja painoin 43 kg

suljetulle 1,5 kkdeksi jossa lihoin 30 kg kuukaudessa, eli normipainoon eli 73 kg

pääsin pois kun en syönyt niitä lääkkeitä vaan syljin ne lasiin, olin tosin riivattu ja sairas ja äänet päässä syyttivät pyhän Hengen pilkasta

parannuin vasta vuoden päästä kun joku rukoili puolestani, siinä ajassa oli kaikki uskovat kaverini hyljänneeet minut

sellaisia uskovaiset on, hylkäävät saatanan ja lääkäreiden valtaan ja lääkkeisiin.

Ystäviä voi menettää lähes mistä tahansa syystä. Kun se on kiinni niistä ystävistäkin eikä vain siitä millainen itse on.

Vierailija kirjoitti:

Voi helpostikin. Mä olin aikanaan tosi heikossa kunnossa henkisesti, ja olin epäilemättä hyvin raskasta seuraa. Menetin ystävyyssuhteita silloin, enkä ihmettele sitä yhtään. 

Ja voi olla, että niillä ystävilläkin on omat mt-ongelmansa. Mä olin toipumassa vakavasta uupumuksesta ja menetyksistä ja olin jonkin aikaa saanut pidettyä positiivisempaa meininkiä yllä. Sitten huomasin, että olen ilmaisena terapeuttina monelle ihmiselle. He imivät minusta sen voiman, jota tarvitsin omaan selviytymiseeni, ja minä annoin imeä. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lopettaa yhteydenpito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olen oman hyvinvointini vuoksi lopettanut yhteydenpidon useisiin ystäviin ja sukulaisiin, joilla vaikuttaa olevan epävakaa tai riippuvainen persoonallisuus. 

 

 

Onpas jännä kun niin usea epävakaa juuri suhun on takertunut. Mikä on yhteinen tekijä?

Minuakin ihmetytti sama asia. Useat ystävät ja (useat) sukulaiset persoonallisuushäiriöisiä mutta kirjoittaja ainoana heistä se terve. Eh.

En väittänyt itseäni terveeksi. Usea = enemmän kuin 2.

Kolme ei ole usea, vaan muutama.

Kostan semmoisille ystäville. 

Vanha lalun sanoin - anna meren selvittää kuka vierellesi jää.

Juu, ystävät kaikkoaa, varsinkin masentuneen ympäriltä. Itsekin menetin kaverin jonka terapeutti ilmeisesti kehotti dumppaamaan kaikki negaajat kaveripiiristä, ironisen asiasta tekee se että kyseinen henkilö ei itsekään ollut mitenkään mukavaa seuraa ja suhtautui muihin vähättelevästi ja tuomitsevasti, jo erilainen vaatemaku oli hirveä ongelma. Voi olla ihan hyvä meille kummallekin ettemme ole enää tekemisissä, vaikka syy ei todellakaan ollut pelkästään minussa. Nk kaverin seura huononsi melkein aina omaa oloa, ja oikeiden ystävien kanssa näin ei käy koskaan.

Mun kaveripiirissä on ollut myös masentuneita ja yksi tapaus joka käy terapiassa mutta ei suostu tekemään mitään mitä terapeutti kehottaa, joten ei myöskään edisty paranemisessa. Käy aika raskaaksi koittaa ottaa kontaktia kun henkilö ei vastaa, ei tule tapaamisiin ja valittaa ettei kukaan halua olla hänen kanssaan. Miksi ihmeessä ehdottaisin tapaamista jos en halua tavata??? Siinä on kaverit aika ahtaalla, ei ole oikein mitään mitä voi tehdä ja jossain vaiheessa vain ei osaa enää pitää yhteyttä.