Tuntuuko teistä että olette joutuneet kokemaan elämässä enemmän kuin samanikäiset?

Samaan aikaan kaikki lähipiirin samanikäiset suunnittelee omaa perhettä ja tulevaisuutta, ovat paljon tekemisissä lapsuuden perheidensä kanssa ja on kokeneet korkeintaan vanhempien eron. Ap

Joo, tunnistan itseni. Kolmekymppisenä kummatkin vanhempani olivat jo kuolleet, vähän myöhemmin  kuoli siskoni. Oli vähän outoa joskus katsoa, kun ikätovereilla hyväkuntoiset vanhemmat ja läheiset välit sisaruksiin. Aiheutti ehkä sellaista ulkopuolisuuden tunnetta itsessäni. 

Toisaalta elämässäni on ollut paljon tasaista hyvää, ona terveys on ollut aina vahva ja samoin ihmissuhteet ovat olleet aina kunnossa. 

Ethn sinä voi tietää muiden kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tunnistan itseni. Kolmekymppisenä kummatkin vanhempani olivat jo kuolleet, vähän myöhemmin  kuoli siskoni. Oli vähän outoa joskus katsoa, kun ikätovereilla hyväkuntoiset vanhemmat ja läheiset välit sisaruksiin. Aiheutti ehkä sellaista ulkopuolisuuden tunnetta itsessäni. 

Toisaalta elämässäni on ollut paljon tasaista hyvää, ona terveys on ollut aina vahva ja samoin ihmissuhteet ovat olleet aina kunnossa. 

Niin no toisaalta osa sun ikätovereista on kokenut oman lapsensa kuoleman.

Kyllä ja sen verran sairaita asioita, ettei kukaan usko.

En usko vaan tiedän.

Todellakin, mutta mä en ole koskaan uhriutunut, toki ne on vaikuttanut elämään isosti eri osa-alueilla. Ne traumat mitä me kohdataan pienestä pitäen kantautuu ihan kaikkiin valintoihin ja tekoihin ja toimintamalleihin elämän aikana, ennenkuin itse havahtuu niihin. Sit ne voi purkaa

Moni varmaan täällä palstalla mustaki ajattelee, että mä oon joku kukkahattutäti selittämässä jotain henkisiä juttuja ja oivalluksia ja antamassa tylsiä neuvoja ihmisille, oikeesti mä oon nuori mies, kuka on käynyt "helvetissä". 

Ei ne oo helppoja asioita koskaan. 

Sit sellanen asia vielä, että ne ihmiset ei tuu koskaan ymmärtää sua. Se on vaan ihan fakta, koska ihmiset kokee asiat eri tavalla ja muut ei nää miten me kärsitään kun meidän ovet menee kiinni asunnoista. 

Ne ei tuu koskaan ymmärtää sitä. Siihen ajatukseen kannattaa totuttautua. 

Tsemii

<3

Olen kokenut monia asioita, mitä muut eivät. Muut taas ovat kokeneet asioita, mitä minä en ole. Ei ole olemassa mitään objektiivista mittaria miten kokemuksien määrä arvioidaan. Kaikki nämä kokemukset ovat kokijalleen subjektiivisia. Ihmisen kokemusten määrää tai laatua ei voi arvioida päältä päin tai kuvittelemalla että on jotenkin parempi tai huonompi omien kokemustensa kautta.

En. Olen varma, että tässä on yleisesti ajatusharha, että itsellä olisi rankempaa. Omat taakat tuntee liiankin hyvin ja muiden omista ei tiedä juuri mitään.

Todennäköisesti muut ovat kokeneet yhtä paljon, mutta eivät vaan jaa kaikkia kokemiaansa asioita.

Luuletko, että esimerkiksi he, joita on lapsena hyväksikäytetty kertovat sinulle asiasta? 

Kiinnostaisi tietää onko tässä mitään perää:

"Tutkijat esittävät, että lapsuudessa koettuihin traumaattisiin ja väkivaltaisiin kokemuksiin liittyvä ennenaikainen vanheneminen on kehittynyt ihmisille evolutiivisista syistä. Uhkaavassa ympäristössä varhainen puberteetti antaa paremmat mahdollisuudet lisääntyä ennen omaa kuolemaa. Aivojen nopea kehittyminen on puolestaan voinut auttaa lapsia tunnistamaan ja vastaamaan uhkiin vaarallisessa ympäristössä." https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-traumaattinen-lapsuus-saa-…

Omalla kohdalla traumaattisia kokemuksia (mutta ei hyväksikäyttöä) nimenomaan lapsuudessa ja menkat alkoi 4-luokalla eli 1-2 vuotta aikaisemmin kuin muilla luokkakavereilla.

Kyllä vaan ja olen koventunut.  En edes muista milloin olisin itkenyt tai edes kyynel vierähtänyt  kenenkään hautajaisissakaan.  

Jos vähän enemmän ihmisten kanssa juttelet niin jokainen kokee itse olevansa oman elämänsä suurin uhri sekä sankari. Juuri itselle on tapahtunut ne pahimmat jutut taikka suurimmat onnistumiset. Tarkoitan siis, että ihmisten puhuista ei voi päätellä asioiden objektiivisuutta

Tästä tulee mieleen se, kun eräs kaverini oli sitä mieltä, että minun elämäni oli ollut hyvin helppoa verrattuna hänen elämäänsä. Hän on menettänyt äitinsä ollessaan noin 6v. Hän kertoi minulle, miten onnekas olen kun olen saanut elää ydinperheessä, molempien vanhempien kanssa.

Todellisuudessa isäni oli kuollut jo kun olin 7v, äitipuoli kuoli pari vuotta myöhemmin. Isäpuoli taas oli käytökseltään arvaamaton päihdeongelmainen, lääkkeiden väärinkäyttäjä ja uhkaili itsemurhalla myös lasten kuullen. En kuitenkaan kertonut näistä kuin muutamalle läheisimmät ystävälle.

Ihan oikeasti, sinulla on vain sinun oma subjektiivinen kokemuksesi. Sinä et voi tietää, mitä muiden elämässä on tapahtunut, kannattaa muistaa, että et välttämättä syystä tai toisesta tiedä kaikkea.

Kyllä todella pahoja asioita, pahin on oman lapsen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää onko tässä mitään perää:

"Tutkijat esittävät, että lapsuudessa koettuihin traumaattisiin ja väkivaltaisiin kokemuksiin liittyvä ennenaikainen vanheneminen on kehittynyt ihmisille evolutiivisista syistä. Uhkaavassa ympäristössä varhainen puberteetti antaa paremmat mahdollisuudet lisääntyä ennen omaa kuolemaa. Aivojen nopea kehittyminen on puolestaan voinut auttaa lapsia tunnistamaan ja vastaamaan uhkiin vaarallisessa ympäristössä." https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-traumaattinen-lapsuus-saa-…

Omalla kohdalla traumaattisia kokemuksia (mutta ei hyväksikäyttöä) nimenomaan lapsuudessa ja menkat alkoi 4-luokalla eli 1-2 vuotta aikaisemmin kuin muilla luokkakavereilla.

Eli sullakin alkoi normaalisti.

"Kuukautiset alkavat tavallisesti 1016-vuotiaana. Alkamisikää selittää perimä, mutta siihen vaikuttavat myös ravinto ja liikunta. Lapsuudessa sairastetut vaikeat sairaudet tai niiden lääkehoito voivat vaikuttaa kuukautisten alkamisikään". Terveystieto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää onko tässä mitään perää:

"Tutkijat esittävät, että lapsuudessa koettuihin traumaattisiin ja väkivaltaisiin kokemuksiin liittyvä ennenaikainen vanheneminen on kehittynyt ihmisille evolutiivisista syistä. Uhkaavassa ympäristössä varhainen puberteetti antaa paremmat mahdollisuudet lisääntyä ennen omaa kuolemaa. Aivojen nopea kehittyminen on puolestaan voinut auttaa lapsia tunnistamaan ja vastaamaan uhkiin vaarallisessa ympäristössä." https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-traumaattinen-lapsuus-saa-…

Omalla kohdalla traumaattisia kokemuksia (mutta ei hyväksikäyttöä) nimenomaan lapsuudessa ja menkat alkoi 4-luokalla eli 1-2 vuotta aikaisemmin kuin muilla luokkakavereilla.

Eli sullakin alkoi normaalisti.

"Kuukautiset alkavat tavallisesti 1016-vuotiaana. Alk

10 - 16

Luulin että 22v olin kokenut kaiken mikä ihminen voi kokea ja hyvä että en ollut kuollut itsekin. Kun olin 30+ isäni teki itsarin ja kaikki omaisuus menetettiin. 37v koin kolmannen raiskauksen (tuntemattomia kaikki mutta eivät mitään ulkomaalaisia) ja tulin siitä raskaaksi. Sitten vielä synnytin kuolleen lapsen. Ja muitakin juttuja mutta en jaksa kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää onko tässä mitään perää:

"Tutkijat esittävät, että lapsuudessa koettuihin traumaattisiin ja väkivaltaisiin kokemuksiin liittyvä ennenaikainen vanheneminen on kehittynyt ihmisille evolutiivisista syistä. Uhkaavassa ympäristössä varhainen puberteetti antaa paremmat mahdollisuudet lisääntyä ennen omaa kuolemaa. Aivojen nopea kehittyminen on puolestaan voinut auttaa lapsia tunnistamaan ja vastaamaan uhkiin vaarallisessa ympäristössä." https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-traumaattinen-lapsuus-saa-…

Omalla kohdalla traumaattisia kokemuksia (mutta ei hyväksikäyttöä) nimenomaan lapsuudessa ja menkat alkoi 4-luokalla eli 1-2 vuotta aikaisemmin kuin muilla luokkakavereilla.

Eli sullakin alkoi normaalisti.

"Kuukautiset alkavat tavallisesti 1016-vuotiaana. Al

En usko. 1016-vuotiaana.

Tänään on kuollut maailman vanhin (rekisteröity) ihminen 117-vuotias. Nainen.

Mitähän hän olisi saattanut kertoa elämänsä tapahtumista.

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän enemmän ihmisten kanssa juttelet niin jokainen kokee itse olevansa oman elämänsä suurin uhri sekä sankari. Juuri itselle on tapahtunut ne pahimmat jutut taikka suurimmat onnistumiset. Tarkoitan siis, että ihmisten puhuista ei voi päätellä asioiden objektiivisuutta

Kaikkihan on suhteellista. Mutta on vaihtelueroja siinä, miten kukin asiat kokee sekä tietysti myös itse tapahtumissa.

Minusta dramaattiset tilanteet voivat tehdä ihmisestä taiteellisemman. Siinä joutuu olla luovempi elämää kohtaan kuin joku muu. Selvitäkseen.

Kokemukset eivät jakaudu mitenkään tasan, eivät liioin niiden tulkinnat. Se on vähintään osaselitys sille, miksi meillä on taidetta. Eli vaikka kaikilla on suuria asioita, toisilla niitä on määrällisesti enemmän ja tulkinta ja olosuhteet synnyttävät osalla suurempia kokemuskenttiä - jotka taas voivat säilyä kirkkaina jopa loppuelämän ja ilmetä taiteena.