Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistä että olette joutuneet kokemaan elämässä enemmän kuin samanikäiset?
21.08.2024 |
Esimerkiksi menettäneet vanhemman nuorena tai jopa molemmat, tai sitten sisarukset, kokeneet vanhempin eron, vakavan sairauden, kokeneet väkivaltaa tai muuten joutuneet pettymään elämässä.
Minusta tuntuu ettei kukaan kanssani samanikäinen ymmärrä mitä kaikkea olen kokenut, tosin vanhemman kuoleman, isovanhempien menetyksen, onnettomuuden ja todennäköisesti en voi saada lapsia. Ja olen vasta kolmekymppinen.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa kuvitella, että kaikki olisivat elämässään kokeneet saman verran. Joillekin tapahtuu enemmän pahoja, vaikeita, traumatisoivia, surullisia jne. asioita. Joillekin vähemmän. Niin se vaan menee.
Ihan turha vertailla tilanteita, ei se auta ketään.
Kun menet lääkärille tms. hoitokontaktiin ja kerrot elämäntarinasi ja he sanovat, että olet kokenut paljon, enemmän ja vaikeampaa kuin keskivertoihminen, niin kyllä minä sen uskon. Näen myös sen, etteivät kaikki ole yhtä traumatisoituneita kuin itse olen, joten sekin vahvistaa ajatusta.
En kyllä ymmärrä tällaista vähättelyä. Miten sinä näet ihmisten traumat? Ei minustakaan esimerkiksi töissä varmasti kukaan näe päälle päin sitä, että millaisia asioita olen kokenut ja kuinka syvällä joskus ollut.
Mitä vähättelyä? Ilmeisesti sinä olet kokenut keskimääräistä enemmän.
Ainakin, jos ihminen diagnosoidusti masentuu, ahdistuu tai traumatisoituu (tai olisi diagnosoitavissa, mutta ei hakeudu hoitoon), hän on kokenut keskimääräistä enemmän, koska kaikki eivät ole joutuneet kokemuksistaan tuollaisiin seurauksiin. Ja joo, kaikki eivät koe samoja asioita samoin, tässä olikin kyse kokemisesta. Jos joku on sitä mieltä, että raisk*us ei tunnu missään niin kyllä toisella on oikeus kokea, että se tuntuu, vaikka hänelle se olisi tapahtunut vain kerran ja toiselle kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnistan itseni. Kolmekymppisenä kummatkin vanhempani olivat jo kuolleet, vähän myöhemmin kuoli siskoni. Oli vähän outoa joskus katsoa, kun ikätovereilla hyväkuntoiset vanhemmat ja läheiset välit sisaruksiin. Aiheutti ehkä sellaista ulkopuolisuuden tunnetta itsessäni.
Toisaalta elämässäni on ollut paljon tasaista hyvää, ona terveys on ollut aina vahva ja samoin ihmissuhteet ovat olleet aina kunnossa.Niin no toisaalta osa sun ikätovereista on kokenut oman lapsensa kuoleman.
Ihanko oikeasti sä tulet nyt tähän kilpailemaan kenen suru on suurempaa? Ei helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Ihan siitä, että tiedän aiheesta teoriatasolla enemmän kuin sinä ja reaktiosi on ihan oppikirjan mukainen etkä ole mikään uniikki lumihiutale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Ihan siitä, että tiedän aiheesta teoriatasolla enemmän kuin sinä ja reaktiosi on ihan oppikirjan mukainen etkä ole mikään uniikki lumihiutale.
Vai että ihan tiedät enemmän. Millähän perusteella?
Kaikki eivät traumatisoidu vaikeammistakaan kokemuksista.
Oppikirjan mukaan menee nuo alapeukutuksetkin. Jos et olisi kieltomoodissa pystyisit ihan normaalin rauhallisen asiallisesti keskustelemaan siitä, miten tapahtuma on sinuun vaikuttanut ja ei vaikuttanut ja olemaan haavoittuva sen lisäksi että olet parantunut. Nyt vahvuudella pidetään haavoittunut osa pinnan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppikirjan mukaan menee nuo alapeukutuksetkin. Jos et olisi kieltomoodissa pystyisit ihan normaalin rauhallisen asiallisesti keskustelemaan siitä, miten tapahtuma on sinuun vaikuttanut ja ei vaikuttanut ja olemaan haavoittuva sen lisäksi että olet parantunut. Nyt vahvuudella pidetään haavoittunut osa pinnan alla.
No johan on tulkintaa.
Kuka tässä nyt on mielestäsi kieltomoodissa, ja minkä suhteen?
Miksi minun pitäisi olla haavoittuva tai parantunut? Ja parantunut edes mistä?
Vierailija kirjoitti:
Oppikirjan mukaan menee nuo alapeukutuksetkin. Jos et olisi kieltomoodissa pystyisit ihan normaalin rauhallisen asiallisesti keskustelemaan siitä, miten tapahtuma on sinuun vaikuttanut ja ei vaikuttanut ja olemaan haavoittuva sen lisäksi että olet parantunut. Nyt vahvuudella pidetään haavoittunut osa pinnan alla.
Miksi pitäisi olla haavoittuva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Ihan siitä, että tiedän aiheesta teoriatasolla enemmän kuin sinä ja reaktiosi on ihan oppikirjan mukainen etkä ole mikään uniikki lumihiutale.
Vai että ihan tiedät enemmän. Millähän perusteella?
Kaikki eivät traumatisoidu vaikeammistakaan kokemuksista.
Juu, eivät traumatisoidu, mutta he eivät ole siilipuolustuksessa ja hyökkäile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikirjan mukaan menee nuo alapeukutuksetkin. Jos et olisi kieltomoodissa pystyisit ihan normaalin rauhallisen asiallisesti keskustelemaan siitä, miten tapahtuma on sinuun vaikuttanut ja ei vaikuttanut ja olemaan haavoittuva sen lisäksi että olet parantunut. Nyt vahvuudella pidetään haavoittunut osa pinnan alla.
Miksi pitäisi olla haavoittuva?
Koska ihminen voi olla terve, hyvinvoiva ja tasapainoinen vasta sitten, kun hän on käsitellyt haavoittuvana asiansa. Niin kauan se on aikapommi, joka joko räjähtää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Ihan siitä, että tiedän aiheesta teoriatasolla enemmän kuin sinä ja reaktiosi on ihan oppikirjan mukainen etkä ole mikään uniikki lumihiutale.
Vai että ihan tiedät enemmän. Millähän perusteella?
Kaikki eivät traumatisoidu vaikeammistakaan kokemuksista.
Traumatisoituminen itsessään on sen verran raskas kokemus, että siitä tulee yksi vaikea kokemus lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo sun lista nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Mä olin sun ikäisenä menettänyt toisen vanhempani ja parhaan ystäväni (itsemurhia molemmat), kolme neljästä isovanhemmasta. Kokenut vanhempien avioeron ja seksuaalista väkivaltaa. Mitä sitten? Elämää mennään eteenpäin, eikä märehditä jossain itsesäälissä. Ketä tai mitä se auttaa?
No auttaisi sinuakin käsitellä traumasi eikä esittää vahvaa. Tuo ei auta sinua oikeasti.
Mistä päättelet että olisi muka tarvetta käsitellä jotain?
Ihan siitä, että tiedän aiheesta teoriatasolla enemmän kuin sinä ja reaktiosi on ihan oppikirjan mukainen etkä ole mikään unii
Juu, eivät traumatisoidu, mutta he eivät ole siilipuolustuksessa ja hyökkäile
Eli siis kaikki jotka ei ole kanssasi samaa mieltä tekee noin? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.youtube.com/@TimFletcher
Tässä on hyvä kanava kovia (lapsuudesta asti) kokeneille. En ole nähnyt missään selitettävän asioita noin hyvin.
No joo, suurin osa ikätovereistani ei ole sairastanut syöpää, tämä on ihan tilastollinen tosiasia. Suurimmalla osalla myös on molemmat vanhemmat vielä hengissä, tilastoja jälleen. Suurin osa pärjää taloudellisesti paremmin. Onhan tässä kaikkea ollut. Masennus ja ahdistushäiriö näiden seurauksena, mutta ei ole varaa terapiaan.
Olen kokenut asioista mitä moni kokee vasta keski-ikäisenä. Mutta toisaalta olen saanut kokea paljon hyviä asioita.
Kummalla on suurempi merkitys, sillä, mitä kaikkea ihminen on kokenut vai sillä, että ihminen sairastui jollain tavalla toimintakyvyttömäksi siitä, mitä kaikkea hänelle on tapahtunut? Ainakin toimeentulon kannalta sillä, että sairastui.
Mä menetin molemmat vanhemmat ja 3 isovanhempaa 14 ikävioteeni mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä menetin molemmat vanhemmat ja 3 isovanhempaa 14 ikävioteeni mennessä.
Ja kun sitäkin täällä pohditaan, niin Toipuminen tästä kesti 30 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Nämä kaikki on edelleen niitä subjektiivisia kokemuksia. Kokemuksiin vaikuttaa erittäin paljon olosuhteet, missä kyseinen asia on tapahtunut.