Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim vanhemmat eivät näe milloin hän esimerkiksi whs ollut.

 

Hyvä, tässä tilanteessa vanhemman pitäisi itse tajuta, että oma kyttääminen on epätervettä.

Te äipät lakkaatte varmaan kyttäämästä lapsianne kun täyttävät 12.  Tytär on sosiaalipuolella töissä ja ihmetteli kun 12-vuotiaille tehtiin maksusitoumuksia vieroitushoitoon.

19-vuotias ei ole sama asia, kuin kutosluokkalainen. Omasta TÄYSI-IKÄISESTÄ lapsestaan voi pitää huolta tämän lapsen omilla ehdoille. Whatsapp-läsnäolon kyttäys ei ole tervettä, varsinkin kun kertomasi mukaan kyseessä on suht nuhteettomasti elävä ja kunnollinen, asiallinen nuori aikuinen.

Kyl kai aika moni katsoo jos on yrittänyt jostain asiasta soittaa ja eikä  saa vastausta, onko akku kunnossa ja hlö ollut whs tai face

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi ketjuun on löytänyt useampi passiivisagressiivinen marttyrointiin taipuvainen älähtämään kun aihe on jostain tuntemattomasta syystä heihin kalahtanut.

Ikävää jos teitä täydellisiä naisia harmittaa niin oma äiti kuin vieraat nettkirjoittelijatkin. Elämä on niin raskasta, eikö vain?

Tässäpä täydellinen taidonäyte.

Tälläisille tahallisille elämänankeuttajille pitää asettaa tiukat rajat, muuten näistä joutuu kärsimään pahimmillaan loppuelämän ajan.



Miksi et sano hänelle vaikka että "nyt saa riittää tämä negatiivinen epärealististen uhkien maalaaminen, tämä pilaa elämänlaatuani ja en halua kuunnella tätä enää koskaan, onko selvä?" "Mikäli jatkat vielä tätä tahallista elämänankeuttamistani en halua olla tekemisissä, onko selvä?"



Lopputulos on että asia menee jakeluun ja voitte nähdä ja elämänlaatu on parempaa. Tai sitten sama paska jatkuu ja äitisi omasta valinnasta johtuen sinun ei tarvitse kuunnella tätä negatiivista paskaa enää koskaan. Molemmat skenaariot parantaa elämänlaatua, joten ei voi kuin voittaa. 



 

Äitisi on ehkä traumatisoitunut jostakin. Itselläni on lapsuuteni vuoksi kroonistunut PTSD ja minulla on katastrofiajattelua ja ylihuolehtimista.

Ei se ilkeyttä eikä pahantahtoisuutta ole. Varmasti raskasta toisille. Itse koitan ottaa etäisyyttä ja nauraa itselleni silloin kun saan itseni kiinni tällaisesta. Aina pyydän läheisiänikin tuolloin ottamaan nämä jutut huumorilla.

Osaan pyytää anteeksi tai pahoitella ja sanon kyllä ääneen silloin, että ei ole kivaa eikä normaalia mulla tämä. Minulla itsereflektio ja huumori on ainoa mikä auttaa tähän.

Ei ole omia lapsia ja se on ollut suuri suru mutta ehkä kuitenkin parempi niin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyl kai aika moni katsoo jos on yrittänyt jostain asiasta soittaa ja eikä  saa vastausta, onko akku kunnossa ja hlö ollut whs tai face

Joo, tuli jo todettua, että olet kilarivanhempi joka ei anna lapselleen tilaa itsenäistyä, vaan rikot hänen yksityisyyttään ja kontrolloit hänen menojaan. Voit miettiä sitä sitten, kun lapsi ""mystisesti"" katkaisee välit vaikka ""oli ihan hyvä lapsuus"", etkä ""ole tehnyt mitään väärin"". Tuollainen niskaan hengittäminen ja tenttaaminen on pidemmän päälle todella ahdistavaa.

Aikuisella ihmisellä on lupa olla vastaamatta puhelimeen, ihan vaikka siksi, ettei juuri nyt huvita jutella, puhua puhelimessa tai selitellä tekemisiään ja menemisiään, tai koska on muuta tekemistä, tai koska on vaikka nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi ketjuun on löytänyt useampi passiivisagressiivinen marttyrointiin taipuvainen älähtämään kun aihe on jostain tuntemattomasta syystä heihin kalahtanut.

Kyllä, heti huomaa kun joku kontrolloiva mamma ottaa ketjun aiheesta itseensä ja hyökkäilee yksittäisiä ihmisiä kohtaan satunnaisesti :D

Ihanaia te äidit jotka ette lapsistanne huolehdi nyt saati aikuisina. Ette varmaan tunge niitä lapsenlapsiakaan hoitamaan?

Terve lapsesta huolehtiminen ei vaadi tämän kyttäämistä ja jokaisesta menosta tietämistä. Ylihuolehtijavanhemmat eivät välitä lapsestaan, vaan omasta turvattomuuden tunteestaan, johon kuitenkin yleensä kieltäytyvät hakemasta apua. Ulkoistavat ongelman lapselleen, joka joutuu kärsimään vanhempansa sekoilusta, ja tukemaan ja lohduttamaan tätä, vaikka vanhempan pitäisi olla se joka on lapsensa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl kai aika moni katsoo jos on yrittänyt jostain asiasta soittaa ja eikä  saa vastausta, onko akku kunnossa ja hlö ollut whs tai face

Joo, tuli jo todettua, että olet kilarivanhempi joka ei anna lapselleen tilaa itsenäistyä, vaan rikot hänen yksityisyyttään ja kontrolloit hänen menojaan. Voit miettiä sitä sitten, kun lapsi ""mystisesti"" katkaisee välit vaikka ""oli ihan hyvä lapsuus"", etkä ""ole tehnyt mitään väärin"". Tuollainen niskaan hengittäminen ja tenttaaminen on pidemmän päälle todella ahdistavaa.

Aikuisella ihmisellä on lupa olla vastaamatta puhelimeen, ihan vaikka siksi, ettei juuri nyt huvita jutella, puhua puhelimessa tai selitellä tekemisiään ja menemisiään, tai koska on muuta tekemistä, tai koska on vaikka nukkumassa.

Äideillä ei ole sitä oikeutta. Unohdin kerran puhelimen kotiin kun lähdin asioille.  Juuri silloin sattumalta  oli joku soittanut, sit viestejä whs ja tekstiviestejä. Missä olet? Tunnin päästä.oli jo tullut kahdelta muultakin viestejä, hei äiti, mitä kuuluu, missä menet? Ja monia vastaamattomia puheluita.

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole sitä oikeutta. Unohdin kerran puhelimen kotiin kun lähdin asioille.  Juuri silloin sattumalta  oli joku soittanut, sit viestejä whs ja tekstiviestejä. Missä olet? Tunnin päästä.oli jo tullut kahdelta muultakin viestejä, hei äiti, mitä kuuluu, missä menet? Ja monia vastaamattomia puheluita.

Todellako nyt vertaat sitä, että lapset tarvitsevat äitiään siihen että äiti vaatii jatkuvaa puheyhteyttä täysi-ikäiseen lapseensa silloin kun hänestä vain siltä sattuu tuntumaan? 

Olet vielä pahemmin sekaisin kuin ajattelin.



Tämä on juuri sitä, kun infantiili vanhempi ei tiedä kumpi on lapsi ja kumpi on aikuinen, ja sitten lapset joutuvat kärsimään tästä asetelman sekaisin menemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli aika samanlainen. Mutta hän ei varoitellut metsän eläimistä vaan ihmisistä. Metsässä voi vaania rikollisia, murhaajia ja raiskaajia. Laivaristeilyllä joku voi heittää sinut vaikka yli laidan. Baarissa voit tulla huumatuksi. Jne.

Aika pian sitä oppi, että kannattaa kertoa mahdollisimman vähän omista asioistaan tyyliin "ihan hyvin minulla menee nyt, ei ole mitään hätää".

Minulla oli samanlainen isä. En päässyt teininä minnekään, en edes aikuisten valvomaan limudiskoon, jossa on 20 henkilöä jossain maaseudun seurakuntatalolla, kun siellä voi olla viinaa, huumeita! Kuitenkin joku niitä sulle tarjoaa ja sinä toope otat niitä ja aamulla poliisi tulee ovelle kertomaan, että teidän tytär on löydetty raizkattuna ja pal0iteltuna tuolta ojasta, mitäs päästitte sen sinne limudiskoon.

Isä on itse höpöttänyt varmaan jo 45 vuotta syövästä. Ihan sama mikä jomotus tai kolotus tai ihottuma, niin syöpä on varmasti, nyt hän kuolee.

Ystävälläni on samanlainen syöpäneuroosi ja jää jumittamaan katastrofiajatteluun ap:n äidin tavalla. Sekä isäni että ystäväni ovat autisteja, ystävällä todettiin sen päälle ADHD ja keskivaikea masennus, joka ruokki kammoajatuksia lisää.

AP:n äitikin saattaa olla kirjoilla tai masentunut. Tyypillistä neurokirjolle on, että aivot jumittavat yhteen aiheeseen ja pyörivät siinä, ja kauhuajatukset ovat yksi jumitusmuoto, mutta masennus saa ihmisen mielen jumiin kiertämään samaa ympyrää. Ja se keskivaikea masennus ei välttämättä näy päälle päin, ystävänikin käy töissä ja harrastaa ja on tavatessa hyväntuulinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl kai aika moni katsoo jos on yrittänyt jostain asiasta soittaa ja eikä  saa vastausta, onko akku kunnossa ja hlö ollut whs tai face

Joo, tuli jo todettua, että olet kilarivanhempi joka ei anna lapselleen tilaa itsenäistyä, vaan rikot hänen yksityisyyttään ja kontrolloit hänen menojaan. Voit miettiä sitä sitten, kun lapsi ""mystisesti"" katkaisee välit vaikka ""oli ihan hyvä lapsuus"", etkä ""ole tehnyt mitään väärin"". Tuollainen niskaan hengittäminen ja tenttaaminen on pidemmän päälle todella ahdistavaa.

Aikuisella ihmisellä on lupa olla vastaamatta puhelimeen, ihan vaikka siksi, ettei juuri nyt huvita jutella, puhua puhelimessa tai selitellä tekemisiään ja menemisiään, tai koska on muuta tekemistä, tai koska on vaikka nukkumassa.

Kohtelias aikuinen vastaa etenkin vanhoille vanhemmilleen vaikka sanoen nyt on huono aika.  Paitsi tietysti työaikana tai jos on jossain teatterissa yms 

Samoin kotona asuva nuori voi viestiä jos on paikassa missä on puhelin yleensä auki; mitä asiaa, menee vielä täällä.

Toki ei teineilläkään taida mitään rajoja olla nykyisin. Äippä tuo kaljaa kaupasta ja pidä hauskaa puistossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole sitä oikeutta. Unohdin kerran puhelimen kotiin kun lähdin asioille.  Juuri silloin sattumalta  oli joku soittanut, sit viestejä whs ja tekstiviestejä. Missä olet? Tunnin päästä.oli jo tullut kahdelta muultakin viestejä, hei äiti, mitä kuuluu, missä menet? Ja monia vastaamattomia puheluita.

Todellako nyt vertaat sitä, että lapset tarvitsevat äitiään siihen että äiti vaatii jatkuvaa puheyhteyttä täysi-ikäiseen lapseensa silloin kun hänestä vain siltä sattuu tuntumaan? 

Olet vielä pahemmin sekaisin kuin ajattelin.



Tämä on juuri sitä, kun infantiili vanhempi ei tiedä kumpi on lapsi ja kumpi on aikuinen, ja sitten lapset joutuvat kärsimään tästä asetelman sekaisin menemisestä.

En ymmärtänyt pätkääkään mitä kirjoitit, en saanut ajatuksestasi kiinni.

Siis aikuiset lapset, tyttäret, tarvitsevat äitiään ja äidin on oltava 24/7 puhelin kourassa ja katastrofi jos on pari tuntia jossain vastaamatta?

Mutta äidit ei saa soittaa tyttärilleen? Tuon 19-vuotiaan tapauksessa, yhteistalous,  vaikka kertoa omista menoistaan ja Hauva jäi kotiin, ehditkö huolehtimaan siitä?

Muistakaa kun lapsenne lähtevät kotoa nämä omat juttunne ja vaatimuksenne äitejänne kohtaan.

En ehtinyt kaikkia kommentteja lukea. Minä myös tahtomattani aiheutan tyttärelleni ahdistusta.Tosin en myönnä, että olisin noin mahdoton, kuten yllä kirjoitettu. Olen aika paljon vuosien varrella joutunut tukemaan tytärtäni hänen ongelmissaan. Nyt hän on selvästi vetäytynyt minusta. Annankin hänelle tilaa ja odotan, että hän itse ottaa minuun yhteyttä. Ennen olimme yhteyksissä viikoittain.

Neuvokaa minua, mitkä olisivat sopivia puheenaiheita, jotka eivät aiheuttaisi ahdistusta toisessa. Onko hyvä, että ei kysy mitään, jos ei itse kerro. Jotenkin ei oikein osaa puhua mistään, kun pelkää että sanoo sopimattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Siis aikuiset lapset

Et missään vaiheessa sanonut lasten olevan aikuisia. Mitä sitten mussutat? Totta kai sinulla on oikeus unohtaa puhelin kotiin ja olla hetki tavoittamattomissa. Sama pätee aikuisiin lapsiin, heitäkään ei aina tavoita ja se on ihan ookoo.

Olet ilmeisesti tartuttanut katastrofiajattelun ja ylihuolehtimisen lapsiisi? Vaadit, että lasten pitää vastata aina, mutta uhriudut täällä siitä, että "äidillä ei ole sitä oikeutta" ja unohtelet puhelimesi kotiin, vaikka itse samassa tilanteessa soittaisit poliisit, kun aikuinen lapsesi ei hetkeen vastaa puhelimeen, eikä ole juuri äsken ollut Whatsappissa? Teidän perheestä puuttuu normaali itsenäistyminen ja terveet rajat. Otan osaa, etenkin lastesi elämänlaadun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kun lapsenne lähtevät kotoa nämä omat juttunne ja vaatimuksenne äitejänne kohtaan.

Terveellä ja rationaalisella aikuisella ihmisellä, joka on kasvattanut lapsestaan itsenäisen ja järkevän ihmisen eikä ole tartuttanut neuroosejaan häneen, ei ole mitään vaikeuksia kunnioittaa aikuisen ihmisen yksityisyyttä ja rajoja.

Tämä just kun on PAKKO vastata tai ainakin soittaa pian takaisin. Ihan vain kohteliaisuudesta, juu. Monta kertaa oon ollu niin väsynyt raskaan päivän jälkeen, että on noussut itku kurkkuun kun tiedän, että vielä pitää jaksaa soittaa äidille takaisin ja leikkiä pirteää.

Heti kysyy, oletko väsynyt, vaikka kuinka mielestäni onnistuin feikkaamaan ääneni pirteäksi ja kimeäksi. Kutsun tätä pikkuoravaääneksi. Missään nimessä ei saa olla ikinä väsynyt, koska se tarkoittaa syöpää ja aivohalvausta, syynä ei voi olla esimerkiksi tuplavuoro ja keskiyö. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä just kun on PAKKO vastata tai ainakin soittaa pian takaisin. Ihan vain kohteliaisuudesta, juu. Monta kertaa oon ollu niin väsynyt raskaan päivän jälkeen, että on noussut itku kurkkuun kun tiedän, että vielä pitää jaksaa soittaa äidille takaisin ja leikkiä pirteää.

Heti kysyy, oletko väsynyt, vaikka kuinka mielestäni onnistuin feikkaamaan ääneni pirteäksi ja kimeäksi. Kutsun tätä pikkuoravaääneksi. Missään nimessä ei saa olla ikinä väsynyt, koska se tarkoittaa syöpää ja aivohalvausta, syynä ei voi olla esimerkiksi tuplavuoro ja keskiyö. 

Samaistun niin paljon. Se ahdistus, kun tietää että nyt ei ole äiti hetkeen soittanut, että kohta se puhelu tulee ja siihen on pakko vastata, tai muuten sieltä tulee toinen, kolmas, neljäs puhelu, sitten tekstari, sähköpostia, mitä lie.

Kerran oli puhelin räjäytetty päiväunien aikana täyteen viestejä. Kauheita katastrofikuvia, kuolemaa, ahdistusta ja syyllistämistä, joita luin sitten unenpöpperössä ja itkin, kun olin vain ollut väsynyt ja nukahtanut.

Sitten kun soitin äidille, niin hän vastaa ihan huolettomana ja pirteänä, koska sai pakotettua kontaktin minuun. Kaikki huoli, ahdistus ja syyllisyys siirrettiin minuun tekstareilla yms, ja hän voi aivan hyvin, koska sai mitä halusi. Aivan sairasta.

Jep, ja sitten kun sen syyllisyyden vielä ottaa omille harteilleen, minä ainakin. Siinä mulla olisi paljon petrattavaa. Mielessäni ajattelen, että anteeksi äiti, kun nukuin tuplavuoron jälkeen. Sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tälläisille tahallisille elämänankeuttajille pitää asettaa tiukat rajat, muuten näistä joutuu kärsimään pahimmillaan loppuelämän ajan.



Miksi et sano hänelle vaikka että "nyt saa riittää tämä negatiivinen epärealististen uhkien maalaaminen, tämä pilaa elämänlaatuani ja en halua kuunnella tätä enää koskaan, onko selvä?" "Mikäli jatkat vielä tätä tahallista elämänankeuttamistani en halua olla tekemisissä, onko selvä?"



Lopputulos on että asia menee jakeluun ja voitte nähdä ja elämänlaatu on parempaa. Tai sitten sama paska jatkuu ja äitisi omasta valinnasta johtuen sinun ei tarvitse kuunnella tätä negatiivista paskaa enää koskaan. Molemmat skenaariot parantaa elämänlaatua, joten ei voi kuin voittaa. 



 

Tämä. Mikä siinä rajojen asettamisessa toksisille vanhemmille on niin vaikeaa? Ei tarvitse välttämättä käydä kuin yksi keskustelu ja asia on ratkaistu. 

Siis ME ÄIDIT ja monet isätkin ollaan just tuollaisia, ÄÄRETTÖMÄN RASITTAVAI. Sanon tuon ihan tosissani, enkä kettuillen. Tunnistan itsessäni samaa, vaikka yritän aina pitää turpajarrut päällä,mutta taatusti syyllstyn just tuollaiseen, mistä ap teki aloituksen.

olen yrittänyt lohdutta häntä viime vuosina sillä, että kun olen vielä niin vireä, luen paljon ( luulen tietäväni ), mutta kun pitäisi pitää suu supussa ja olla kuin nuoret . Olen yli seitenkymppinen energinen ja terve.

Tämä oikku varmaan hiipuu, kun muisti hataroituu tai tulee jotain sairauksia tms kremppoja ja katse kääntyy itseeni. Ymmärrän valtavan hyvin lastani ja lapsenlastani, kun joutuu joskus minua kuuntelemaan ( entäs ne viestitykset!!!!. Hallitsen nääs nämä digitaidot erinomaisesti VIELÄ.

ISOT ON MEILLÄ MURHEET😂