Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun
19.08.2024 |
Mitä tahansa kerron kuulumisistani, niin hän alkaa mistä tahansa arkisesta ja neutraalista asiasta vouhottaa kamalia katastrofiajatuksia. Jos vaikka kerron, että kävin eilen sienessä ja siellä oli hyttysiä, niin alkaa ahdistunut vuodatus, miten minun täytyy nyt huolella tarkkailla onko tullut puremia kun hyttyset voi Suomessakin levittää jotain tauteja ja sitten tulee oireineen lista mitä tauteja. Tai jos mainitsen nukkuneeni liian vähän viime yönä, niin saan kuulla monta katastrofiskenaariota siitä mihin kamalaan ja jopa hengenvaaralliseen huonosti nukutut yöt saattaa johtaa. Lista on loputon. Pikku haava muuttuu hetkessä hengenvaaralliseksi verenmyrkytysvaaraksi jne. Ja saan perääni vielä viestejä missä tulee lisää kamalia katastrofiskenaarioita, linkkejä joihinkin amerikkalaisiin artikkeleihin missä joku oli kuollut pieneen haavaan jne. Sinänsä äitini ei aivan päästään keksi näitä asioita, sillä onhan mahdollista, että vaikkapa haavasta voi joskus tulla verenmyrkytys. Mutta todennäköisyys on siihen aivan äärimmäisen äärimmäisen pieni. No, silti huomaan miten hän onnistuu tuolla pelottelemaan ja saamaan minut ahdistumaan, vaikka kuinka yrittäisin ajatella järkevästi. Ollaan tästä asiasta riideltykin monta kertaa, hän ei suostu ymmärtämään kantaani vaan sanoo vain tarkoittavansa hyvää ja yrittävänsä auttaa. Joudun pian katkaisemaan kaiken yhteydenpidon ja estämään hänen viestit, kun ahdistaa niin paljon aika kun olemme tekemisissä niin kuulla monta skenaariota siitä mitä kamalaa ja hengenvaarallista onkaan taas jostain mitättömästä pikkujustusta seuraamassa (minulle). Neuvokaa mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (444)
Anoppi oli tuollainen, kunnes mieheni kerran piti hänelle perusteellisen saarnan aiheesta ja sanoi, että katkaisee välit kokonaan, jos ei tuollainen käytös lopu. Hän oli myös valmis tekemään niin. Anopin vouhotus loppui siihen.
Jos uhkaat katkaista välit, sinun on oltava oikeasti valmis toteuttamaan uhkauksesi. Häiriintynyt ihminen kyllä vaistoaa, jos sinä huijaat. Silloin uhkauksellasi ei ole mitään tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen alkanut nykyään hieman kyseenalaistamaan sitä, onko tarkoitus todella hyvä. En tiedä.
Joku sanoi, että verhoista ja matoista voi jutella. Mun äidin kanssa ei voi. Maton kulmaan saattaa kompastua ja kerran mä tyhmänä sanoin, että oon hommannut uudet verhot makuuhuoneeseen. Hän kuuli sen niin, että hänen täytyy itse ommella verhot mun makuuhuoneeseen ja näin hän sitten teki.
Tunnustan. Olen tuommoinen. Lapset on sanoneet, etteivät tahdo mitään, voit ottaa rauhallisesti
Olen pyytänyt anteeksi heiltä, mutta nyt murehdin omaa käytöstäni. Jos olen aiheuttanut heille jotain pahaa mieltä.
Minä sanon sinulle vinkkinä, että älä missään nimessä mene nyt valittamaan lapsillesi itsesäälisenä kuinka olet ollut kamala äiti. Se on vaan lisää si
Juuri noin toimin, mutta en voi silti sille syyllisyydelle mitään. Lapset osaavat suhtautua asioihin todella hyvin, kun yritän tarjota heille milloin mitäkin kapistusta. Itseäkin alkaa naurattamaan niissä tilanteissa, nämä on meillä käännetty vitseiksi, enkä ole oikeastaan vuosiin enää mitään tyrkyttänytkään. mutta en voi silti sille syyllisyydelle mitään.
Oikeastaan mun ei pitäisi availla näin negatiivisia keskustelu ketjuja ollenkaan.
Myönteinen puoli tässä keskustelussa, tyttärissä ei vian häivää, ei luonnehäiriöitä. Maallamme on tulevaisuus.
"Oikeastaan mun ei pitäisi availla näin negatiivisia keskustelu ketjuja ollenkaan."
Minusta taas kuulostaa siltä, että ehkä kuitenkin pitäisi.
Jos tämän keskustelun lukeminen tuntuu pahalta, on varmaan vielä matkaa kuljettavana oman käytöksen muuttamisen suhteen. Kuulostaa torjunnalta. En sano tätä siis pahalla, vaan ihan neutraali huomio.
Se on hyvä kun nyt aikuisten naisten lapset pääsevät helpolla kun lähtevät vaikka opiskelemaan. Äidit ei huolehdi eikä höössää ja muistavat etteivät soita kuin kerran kuussa. Kuten omalta äidiltään vaativat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Vauva-palsta tulee valoisaa ajattelua ja luottamusta elämään.
:D
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään puhelimen soiminen jo nostaa ahdistuksen pintaan. Yks kaveri sanoi, että sitten, kun äiti on kuollut, niin tulen kaipaamaan sitä, kun äiti soittaa.
En odota äitini kuolemaa ja rakastan häntä, mutta voin luvata ja vannoa, etten tule kaipaamaan sitä kun puhelin soi 27 kertaa päivässä ja vähintään kerran päivässä, viimeistään klo. 14 on pakko vastata, ettei äitini ilmesty ovelle tai aloita soittelurumbaa poliisille, sukulaisille, you name it.
Kuulostaa niin tutulta. Juuri tästä syystä en itse puhu äidilleni muuta kuin silloin kun käyn kylässä muutaman kerran vuodessa.
Auta armias, jos menet päikkäreille. Herätessä puhelimessa on 8 vastaamatonta puhelua, 3 tekstaria, 2 sähköpostia. Kaikissa niissä kysytään Oletko kunnossa?? oletko kunnossa? Vastaappa? Oletko hengissä? Kaikki ok????
Oli ihan todella ahdistavaa elää tuota elämää, ja alun syyllisyyden tunteiden jälkeen ole niin onnellinen, etten enää keskustele äitini kanssa puhelimitse. Joko olin jäteämpäri hänen avautumiselleen, tai hänen kanssaan keskustelu oli elämästäni utelemista, kontrollointia ja tunkeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua naurattaa kun poika aikoinaan ei aina halunnut puhua, opiskeluaikojensa lopulla hänellä oli jo kännykkä, 90-luvulla.
Nyt hänellä on 19 v tytär, vielä kotonaan asuva mutta tytär on jo laittanut rajoituksia puhelimeensa. Esim vanhemmat eivät näe milloin hän esimerkiksi whs ollut. Eikä aina vastaa puhelimeen. Ja on siis täynnä harrastuksia oleva nuori nainen, ei käytä alkoholia tms .
Sanoi että rupee tajuamaan minuakin kun nuorempi poikakin jo hakee irtiottoa valvonnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään puhelimen soiminen jo nostaa ahdistuksen pintaan. Yks kaveri sanoi, että sitten, kun äiti on kuollut, niin tulen kaipaamaan sitä, kun äiti soittaa.
En odota äitini kuolemaa ja rakastan häntä, mutta voin luvata ja vannoa, etten tule kaipaamaan sitä kun puhelin soi 27 kertaa päivässä ja vähintään kerran päivässä, viimeistään klo. 14 on pakko vastata, ettei äitini ilmesty ovelle tai aloita soittelurumbaa poliisille, sukulaisille, you name it.
Kuulostaa niin tutulta. Juuri tästä syystä en itse puhu äidilleni muuta kuin silloin kun käyn kylässä muutaman kerran vuodessa.
Auta armias, jos menet päikkäreille. Herätessä puhelimessa on 8 vastaamatonta puhelua, 3 tekstaria, 2 sähköpostia. Kaikissa niissä kysytään Oletko kunnossa?? oletko kunnossa? Vastaappa? Oletko hengissä? Kaikki ok????
Oli ihan todella ahdistavaa
Olitko se sinä kun eilisessä avauksessa valitit ettei äitisi ole kiinnostunut asioistasi ja työasioistasi, ei jaksa kuunnella niistä ja lastesi ongelmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim vanhemmat eivät näe milloin hän esimerkiksi whs ollut.
Hyvä, tässä tilanteessa vanhemman pitäisi itse tajuta, että oma kyttääminen on epätervettä.
Äitisi on selvästi Vilijonkka, joka pelkäsi katastrofeja. Luultavasti hän yrittää hoitaa omaa ahdistuneisuuttaan käymällä läpi kaikkea mitä voi tapahtua siinä maagisessa toivossa etteivät ne tapahtuisi. Lisäksi hänen yleistietonsa ovat selvästi hyvät, jos kaikenlaisista asioista voi rakentaa uskottavia (joskaan ei välttämättä todennäköisiä) skenaarioita.
Kehota harkitsemaan uutta uraa neuvontatehtävissä ja anna mennä toisesta korvasta sisään tai toisesta ulos.
Jos asia ei ahdistaisi sinua, kehottaisin menemään mukaan ja kehittelemään tosi hurjia vaaratilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Olitko se sinä kun eilisessä avauksessa valitit ettei äitisi ole kiinnostunut asioistasi ja työasioistasi, ei jaksa kuunnella niistä ja lastesi ongelmista
En ollut. En kerro äidilleni asioistani tai työasioistani.
En ymmärrä miten äskeisen viestini perusteella ajattelit, että sopisin jotenkin kyseiseen avaukseen, kun nimenomaan en ole äitini kanssa yhteyksissä.
Äidillä taitaa olla oma elämä liian tapahtumaköyhä ja samalla liian vilkas mielikuvitus. Kombo voi olla aika killeri.
Äiti ei pysty muuttumaan, joten yritä itse alkaa suhtautua asiaan siten, että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Hänhän oikeasti tarkoittaa hyvää, rakkauttahan hän tuolla osoittaa. Mutta koska ei pysty enää varmastikaan tuollaista maailmankatsomustapaa lopettamaan, ainoa, mitä voit tehdä, on opetella suojelemaan itseäsi.Eli nyökit vaan, mutta et edes kuuntele kunnolla.
Jos tilanne menee mahdottomaksi, sanot, että nyt otetaan aikalisä tapaamisiin ja kun seuraavan kerran nähdään, maailmanloppuvisiot saa jäädä pois, ja jos ne ei jää, tapaamisia tulee säännöstllysti ja harvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim vanhemmat eivät näe milloin hän esimerkiksi whs ollut.
Hyvä, tässä tilanteessa vanhemman pitäisi itse tajuta, että oma kyttääminen on epätervettä.
Te äipät lakkaatte varmaan kyttäämästä lapsianne kun täyttävät 12. Tytär on sosiaalipuolella töissä ja ihmetteli kun 12-vuotiaille tehtiin maksusitoumuksia vieroitushoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen alkanut nykyään hieman kyseenalaistamaan sitä, onko tarkoitus todella hyvä. En tiedä.
Joku sanoi, että verhoista ja matoista voi jutella. Mun äidin kanssa ei voi. Maton kulmaan saattaa kompastua ja kerran mä tyhmänä sanoin, että oon hommannut uudet verhot makuuhuoneeseen. Hän kuuli sen niin, että hänen täytyy itse ommella verhot mun makuuhuoneeseen ja näin hän sitten teki.
Tunnustan. Olen tuommoinen. Lapset on sanoneet, etteivät tahdo mitään, voit ottaa rauhallisesti
Olen pyytänyt anteeksi heiltä, mutta nyt murehdin omaa käytöstäni. Jos olen aiheuttanut heille jotain pahaa mieltä.
Sinun pitää opetella olemaan sinut epämukavuuden ja omien virheiden kanssa, ja tietoisesti opetella tekemään toisin. Ei niin, että haet hyväksynnän ja synninpäästön joltain toiselta/lapsiltasi, heti kun koet syyllisyyttä tai pahaa oloa tekemisistäsi. Eli kirjoita vaikka päiväkirjaa asiasta, ja suhtaudu itseesi ja tekemisiisi armolla, äläkä mene nyt purkamaan ja hakemaan tukea lapsiltasi, se lapsi-aikuinen suhteen väärinpäin kääntyminen ja tuen vaatiminen lapseltaan on juuri se ongelma noissa suhteissa.
Muistatteko tyttäret antaa omille lapsillenne vapautta? Ette soittele vaan odotatte heidän yhteydenottojaan ja sitten kieli keskelle suuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim vanhemmat eivät näe milloin hän esimerkiksi whs ollut.
Hyvä, tässä tilanteessa vanhemman pitäisi itse tajuta, että oma kyttääminen on epätervettä.
Te äipät lakkaatte varmaan kyttäämästä lapsianne kun täyttävät 12. Tytär on sosiaalipuolella töissä ja ihmetteli kun 12-vuotiaille tehtiin maksusitoumuksia vieroitushoitoon.
19-vuotias ei ole sama asia, kuin kutosluokkalainen. Omasta TÄYSI-IKÄISESTÄ lapsestaan voi pitää huolta tämän lapsen omilla ehdoille. Whatsapp-läsnäolon kyttäys ei ole tervettä, varsinkin kun kertomasi mukaan kyseessä on suht nuhteettomasti elävä ja kunnollinen, asiallinen nuori aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi ketjuun on löytänyt useampi passiivisagressiivinen marttyrointiin taipuvainen älähtämään kun aihe on jostain tuntemattomasta syystä heihin kalahtanut.
Ikävää jos teitä täydellisiä naisia harmittaa niin oma äiti kuin vieraat nettkirjoittelijatkin. Elämä on niin raskasta, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi ketjuun on löytänyt useampi passiivisagressiivinen marttyrointiin taipuvainen älähtämään kun aihe on jostain tuntemattomasta syystä heihin kalahtanut.
Kyllä, heti huomaa kun joku kontrolloiva mamma ottaa ketjun aiheesta itseensä ja hyökkäilee yksittäisiä ihmisiä kohtaan satunnaisesti :D
Ihanaia te äidit jotka ette lapsistanne huolehdi nyt saati aikuisina. Ette varmaan tunge niitä lapsenlapsiakaan hoitamaan?
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että nämä äidit ovat jumiutuneet siihen aikaan, kun lapsensa olivat vielä pieniä. Se selittää myös sen, miksi ihmiset joilla on tällainen äiti, kasvavat usein itsekkäiksi ja kiukutteleviksi. He jäävät siihen uhmaikäisen rooliin. Itsenäistyminen vanhemmista ja vanhempi-lapsi-suhteen kehittyminen ovat jääneet välistä.