Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pahoinpitelemistä, jos varoittaa sellaisesta, jolta tämä haluaa oman ahditusksensa helpottamiseksi työntää päänsä pensaaseen ja olla tietämätön mahdollisista vaaroista. 

 

Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ummistavat silmänsä riskeiltä ja niitä jotka yrittävät hallita niitä. Molemmissa ryhmissä voi tapahtua ylilyöntejä. (Ehkä on olemassa vielä kolmaskin ryhmä, ne jotka eivät vaan välitä. )

Yhteistä tuntuu olevan ainakin näillä kahdelle ryhmälle, että meitä kaikkia ahdistaa. Piilottelijat eivät vaan taida haluta sitä edes itselleen myöntää. 

Öhh, ei, vaan juuri siksi niitä juttuja ei haluta tietää ja kuulla, kun niiden nimenomaan tietää rajoittavan ja huonontavan omaa elämänlaatua. Sehän se pointti juuri on, että sen myöntää itselleen. Siksi katastrofivanhempaa pyydetään pitämään oma ahdistuneisuutensa omana ongelmanaan, eikä tartuttavan sitä lapseensa.

Se, joka tietää ahdistuvansa liiasta tiedosta, ja jatkaa silti liian tiedon jatkuvaa hankkimista ja sen levittämistä vaikkei se paranna omaa elämänlaatua millään tavalla, on se mielisairas ja pakko-oireinen osapuoli. (Aikuinen) Lapsi joka haluaa lakata kuulemasta näitä juttuja tietää omat rajansa. Äiti ei lapsen rajoihin suostu, vaan pakottaa ahdistuksensa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

niitä jotka yrittävät hallita niitä.

Paino sanoilla "yrittävät", koska todellinen koko elämän sattumusten hallitseminen ei ole mahdollista, ja "hallita", koska kyse on kontrolloinnista, niiden kuviteltujen riskien, elämän, kuoleman ja oman lapsen kontrolloinnista.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään puhelimen soiminen jo nostaa ahdistuksen pintaan. Yks kaveri sanoi, että sitten, kun äiti on kuollut, niin tulen kaipaamaan sitä, kun äiti soittaa. 

En odota äitini kuolemaa ja rakastan häntä, mutta voin luvata ja vannoa, etten tule kaipaamaan sitä kun puhelin soi 27 kertaa päivässä ja vähintään kerran päivässä, viimeistään klo. 14 on pakko vastata, ettei äitini ilmesty ovelle tai aloita soittelurumbaa poliisille, sukulaisille, you name it.  

Tuollainen käytös on äitisi rajattomuutta. Kaikille ketjun kommentoijille, jotka joutuvat jossain ihmissuhteessaan kokemaan tuollaista on mun neuvo: etsikää tietoa "terveet rajat/rajattomuus ihmissuhteissa"! Mikäli olette lapsesta asti kasvaneet tuollaiseen käytökseen, niin voi olla rankkaakin alkaa tutkia ja opetella terveitä rajoja, mutta ehdottomasti hyödyllistä ja elämänlaatua roimasti parantavaa. Tietoa löytyy nykyisin hyvin ja monesta eri lähteestä. Googlesta on helppo aloittaa, sieltä löytyy lukusuosituksia ja myös videoita tai audiota, mikäli lukeminen takkuaa. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kenelle tarkoitit mutta näen lapsiani pari kertaa vuodessa, puhelimessa puhumme muusta kuin punkeista ja naarmuista. Kahden lapsen perheessä on/on ollut vakavia sairauksia, ei vain päänsärkyä äitien small talk puheista.  Mikä siihen nähden tuntuu turhalta hysterialta, äiti puhui nymfipunkeista, nyt välit poikki 

-olen ihmettelijä

 

No puhuin varmaan sille, jonka viestiä lainasin. En tiedä oletko se sinä vai joku muu.

Hyvä kun on välit poikki, se on varmasti lasten parhaaksi, vaikkei olekaan helppo päätös lapselle.

Ja lapsi ei halua kuulla, koska ahdistuu... Aika erikoista myös luokitella ihminen pakko-oireiseksi.

Ja mikä on liikaa tietoa? Se, että joku asia on epätodennäköinen, ei tarkoita sitä, ettei se voisi olla mahdollinen. Ja jos lopputuloksena tuosta epätodennäköisestä on jotain lopullista niin itse koen, että siitä on parempi olla tietoinen. Kun kyse on lähimmistä ihmisistä, haluan pitää myös heistä huolta. Jos sinä haluat työntää pääsi pensaaseen, voi olla hyvä, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka tiedostavat riskit ja niistä sinua varoittavat. Ja kuten sanoin, ylilyöntejä mahtuu molempiin ryhmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kenelle tarkoitit mutta näen lapsiani pari kertaa vuodessa, puhelimessa puhumme muusta kuin punkeista ja naarmuista. Kahden lapsen perheessä on/on ollut vakavia sairauksia, ei vain päänsärkyä äitien small talk puheista.  Mikä siihen nähden tuntuu turhalta hysterialta, äiti puhui nymfipunkeista, nyt välit poikki 

-olen ihmettelijä

 

No puhuin varmaan sille, jonka viestiä lainasin. En tiedä oletko se sinä vai joku muu.

Hyvä kun on välit poikki, se on varmasti lasten parhaaksi, vaikkei olekaan helppo päätös lapselle.

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään puhelimen soiminen jo nostaa ahdistuksen pintaan. Yks kaveri sanoi, että sitten, kun äiti on kuollut, niin tulen kaipaamaan sitä, kun äiti soittaa. 

En odota äitini kuolemaa ja rakastan häntä, mutta voin luvata ja vannoa, etten tule kaipaamaan sitä kun puhelin soi 27 kertaa päivässä ja vähintään kerran päivässä, viimeistään klo. 14 on pakko vastata, ettei äitini ilmesty ovelle tai aloita soittelurumbaa poliisille, sukulaisille, you name it.  

Tuollainen käytös on äitisi rajattomuutta. Kaikille ketjun kommentoijille, jotka joutuvat jossain ihmissuhteessaan kokemaan tuollaista on mun neuvo: etsikää tietoa "terveet rajat/rajattomuus ihmissuhteissa"! Mikäli olette lapsesta asti kasvaneet tuollaiseen käytökseen, niin voi olla rankkaakin alkaa tutkia ja opetella terveitä rajoja, mutta ehdottomasti hyödyllistä ja elämänlaatua roimasti parantav

Keski-ikäisten äideillä voi olla jo alkavaa dementiaa tuollainen soittelu.  Kun dementiat yleistyneet työikäisilläkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Ja lapsi ei halua kuulla, koska ahdistuu... Aika erikoista myös luokitella ihminen pakko-oireiseksi.

Ja mikä on liikaa tietoa? Se, että joku asia on epätodennäköinen, ei tarkoita sitä, ettei se voisi olla mahdollinen. Ja jos lopputuloksena tuosta epätodennäköisestä on jotain lopullista niin itse koen, että siitä on parempi olla tietoinen. Kun kyse on lähimmistä ihmisistä, haluan pitää myös heistä huolta. Jos sinä haluat työntää pääsi pensaaseen, voi olla hyvä, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka tiedostavat riskit ja niistä sinua varoittavat. Ja kuten sanoin, ylilyöntejä mahtuu molempiin ryhmiin. 

 

Jos lapsesi pyytää, että "lakkaa puhumasta minulle asioista tavalla x, ole kiltti, koska se vahingoittaa minua ja mielenterveyttäni", jatkatko silti? Koska tiedät paremmin? Koska lapsen mielenterveydellä, rajoilla ja tarpeilla ei ole merkitystä? Koska sinun on PAKKO (siksikin "pakko-oireinen") kertoa lapsellesi nämä asiat, koska muuten hän on vaarassa. Kerrottuasi oma ahdistuksesi helpottaa, mutta lapsesi ahdistus lisääntyy.

Pakko-oireista on myös se, että tunnistaa, että itse kokee ahdistumista, kun lukee uutisia sairauksista yms., mutta jatkaa silti niiden lukemista. Uutisten lukemisesta ja "turhan tiedon" (sellainen, joka ei todellisuudessa muuta juuri mitään, ei auta, eikä paranna elämänlaatua, eikä itsessään ole mielenkiintoista vaan lähinnä pelottavaa lukijalle) jatkuvasta lukemisesta äiti saa tunteen, että voi kontrolloida sairauksia ja vaaroja, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Myöskään vaarojen jatkuva jakaminen läheisille ei 99% ajasta tee mitään muuta, kuin aiheuttaa lapsille pahaa mieltä. Mutta äidin on PAKKO, koska kuvittelee kontrolloivansa tulevaisuutta tehdessään näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kenelle tarkoitit mutta näen lapsiani pari kertaa vuodessa, puhelimessa puhumme muusta kuin punkeista ja naarmuista. Kahden lapsen perheessä on/on ollut vakavia sairauksia, ei vain päänsärkyä äitien small talk puheista.  Mikä siihen nähden tuntuu turhalta hysterialta, äiti puhui nymfipunkeista, nyt välit poikki 

-olen ihmettelijä

 

No puhuin varmaan sille, jonka viestiä lainasin. En tiedä oletko se sinä vai joku muu.

Hyvä kun on välit poikki, se on varmasti lasten parhaaksi, vaikkei olekaan helppo päätös lapselle.

 

 

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Lue se viesti mitä lainasin hyvä ihminen, seillä lukee "Mikä siihen nähden tuntuu turhalta hysterialta, äiti puhui nymfipunkeista, nyt välit poikki". Miksi pitää kommentoida, jos ei ymmärrä lukemaansa, tai ei edes lue ylipäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Joo, en minäkään, koska välit ovat luojan kiitos poikki, koska satojen kilometrien päähänkään muuttaminen ei auttanut hysteerisen äidin paniikkia toisella puolella Suomea, kun en muutamaan tuntiin vastannut puhelimeen. Sekopäätä, joka ei tunnista olevansa sekopää, ei voi muuttaa eikä auttaa. Hän voi nyt puhua punkeista ja munuaistulehduksista vaikka omalle peilikuvalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kouluttanut vanhaa äitiäni, ettei joka päivä ja monta kertaa päivässä saa soittaa. En vastaa joka päivä. En pyöritä päivystävää puhelinpalvelua äidilleni. Tulee toisinaan myös pihalleni kyttään ja soittaan ovikelloa, jollen ole vastannut ja hänellä on joku muka niin tärkeä asia. 

Tuo lahjan ostamisjuttu on tuttua, osti minulle aina sellaisia lahjoja, joista itse pitää ja jollainen haluaisi minun olevan. Ei koskaan mitään oikeasti makuni mukaista. Onneksi ei enää jaksa ostella mitään.

Mistä tuo lahjajuttu ja muu vastaava voi johtua?

Tuo johtuu rajattomuudesta. Ei ole terveitä rajoja itsensä ja muiden ihmisten (myös ja eritoten omien lastensa/läheistensä) suhteen. Siis sillä, joka esim ostelee toisille sellaisia lahjoja, joista itse pitää. Ihmisillä voi olla myös haitallisia ja korostuneita narsistisia piirteitä, vaikka eivät olisikaan narsisteja. 

Jos aikuinen ahdistuu kuullessaan borrelioosista tai ruususta (bakteeritulehdus vaikka kantapäähalkeamasta päässyt) tms ongelma ei ole hänen äitinsä vaan juuri sen aikuisen ihmisen oma pää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Joo, en minäkään, koska välit ovat luojan kiitos poikki, koska satojen kilometrien päähänkään muuttaminen ei auttanut hysteerisen äidin paniikkia toisella puolella Suomea, kun en muutamaan tuntiin vastannut puhelimeen. Sekopäätä, joka ei tunnista olevansa sekopää, ei voi muuttaa eikä auttaa. Hän voi nyt puhua punkeista ja munuaistulehduksista vaikka omalle peilikuvalleen.

Ei kaksi samanlaista tule keskenään toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ja lapsi ei halua kuulla, koska ahdistuu... Aika erikoista myös luokitella ihminen pakko-oireiseksi.

Ja mikä on liikaa tietoa? Se, että joku asia on epätodennäköinen, ei tarkoita sitä, ettei se voisi olla mahdollinen. Ja jos lopputuloksena tuosta epätodennäköisestä on jotain lopullista niin itse koen, että siitä on parempi olla tietoinen. Kun kyse on lähimmistä ihmisistä, haluan pitää myös heistä huolta. Jos sinä haluat työntää pääsi pensaaseen, voi olla hyvä, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka tiedostavat riskit ja niistä sinua varoittavat. Ja kuten sanoin, ylilyöntejä mahtuu molempiin ryhmiin. 

 

Miksi kuvittelet etteivät aikuiset ihmiset osaa päättää  ihan itse mikä on tarpeeksi tietoa, ja että haluaako ottaa riskin? Ne ovat ihan ihmisen itse päätettävissä eikä äidin. Elämässä voi kuolla ihan vaikka istualleen, jokainen sitten arvioi riskit haluaako silti istua sohvalla vai ei.

Luulen että olen tällainen omille pienille lapsilleni, mitä ap kuvailee. Katastrofiajattelua ja huolen tartuttamista. Olen korkeasti koulutettu. Tuntuu että tutkimustiedon tiedostaminen jopa pahentaa asiaa minun kohdallani? Olen bakteerikammoinen, aina ennakoin, ylihuolehtiva, erittäin kontrolloiva, äkäinen kun huolehdin, puhun auki asioita ja riskejä liikaa lapsilleni.

Osaksi tämä juontaa lapsuudestani, koska isäni oli alkoholisti ja äiti mahdollisesti luonnehäiriöinen. Tukiverkkoja elämässä ei ole, vaikka isovanhemmat hengissä jne, joten aina on oltava itsellä Plan B myös olemassa. Tunnistan oman ahdistuksen, joka on sisälleni kasvaneena kuin verisuonisto. Ruuhkavuodet kuormittaa, joten ei tässä oikein terapiaankaan ehdi, esim jos Kelan pitkäkestoiseen psykoterapiaan yrittäisi päästä.

Vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Joo, en minäkään, koska välit ovat luojan kiitos poikki, koska satojen kilometrien päähänkään muuttaminen ei auttanut hysteerisen äidin paniikkia toisella puolella Suomea, kun en muutamaan tuntiin vastannut puhelimeen. Sekopäätä, joka ei tunnista olevansa sekopää, ei voi muuttaa eikä auttaa. Hän voi nyt puhua punkeista ja munuaistulehduksista vaikka omalle peilikuvalleen.

 

 

Ei kaksi samanlaista tule keskenään toimeen. 

Sovitaan vaikka sitten niin, vaikka tarkoituksesi on toki aiheuttaa mielipahaa. Erikoista, että olemme "samanlaisia", mutta vain äitini valittaa kontaktin katkeamista ja minä olen tilanteeseen täysin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ahdistuu kuullessaan borrelioosista tai ruususta (bakteeritulehdus vaikka kantapäähalkeamasta päässyt) tms ongelma ei ole hänen äitinsä vaan juuri sen aikuisen ihmisen oma pää.

Paitsi sinun tilanteessasi, jossa olet se äiti joka ottaa näitä kauhuskenaarioita jatkuvasti esille ja pelottelee ja jakaa oman ahdistuksensa. Opettele käsittelemään tunteesi itse, älä pakota lapsiasi kantamaan puolta taakastasi. Terapiasta voisit saada apua tuohon, että opit olemaan vastuussa omista tunteistasi, etkä pakota niitä muiden korviin vain jotta sinulle tulisi kevyempi olo.

Täällä siirretään niin että kohisee omia oireita ja ahdistuksia äitiensä syyksi. Ihan kun vaikka nelikymppisellä ei olisi mitään vastuuta itsestään ja ajatuksistaan.

Miten nämä ihmiset pärjäävät työelämässä, sielläkin kuulee sairauksista yms. Työtoverit puhuvat mitä puhuvat, ei heitäkään voi määräillä.  "Nyt suukki kiinni, en tahdo kuulla viisvuotiaasi leukemiasta"  tai no korjaan, ees allergioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ahdistuu kuullessaan borrelioosista tai ruususta (bakteeritulehdus vaikka kantapäähalkeamasta päässyt) tms ongelma ei ole hänen äitinsä vaan juuri sen aikuisen ihmisen oma pää.

Paitsi sinun tilanteessasi, jossa olet se äiti joka ottaa näitä kauhuskenaarioita jatkuvasti esille ja pelottelee ja jakaa oman ahdistuksensa. Opettele käsittelemään tunteesi itse, älä pakota lapsiasi kantamaan puolta taakastasi. Terapiasta voisit saada apua tuohon, että opit olemaan vastuussa omista tunteistasi, etkä pakota niitä muiden korviin vain jotta sinulle tulisi kevyempi olo.

Nelikymppinen on myös jo aikuinen, hänen pitää käsitellä tunteensa ja kestää elämän tosiasioista, punkit levittävät, etenkin länsi-Suomessa kahta sairautta. Siis ihan yleissivistystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luit välien olevan poikki?  Kaikki eivät asu äitimamman vieressä kuten pääosa vauvapalstalla näkyy asuvan.

Joo, en minäkään, koska välit ovat luojan kiitos poikki, koska satojen kilometrien päähänkään muuttaminen ei auttanut hysteerisen äidin paniikkia toisella puolella Suomea, kun en muutamaan tuntiin vastannut puhelimeen. Sekopäätä, joka ei tunnista olevansa sekopää, ei voi muuttaa eikä auttaa. Hän voi nyt puhua punkeista ja munuaistulehduksista vaikka omalle peilikuvalleen.

 

 

Ei kaksi samanlaista tule keskenään toimeen. 

Sovitaan vaikka sitten niin, vaikka tarkoituksesi on toki aiheuttaa mielipahaa. Erikoista, että olemme "samanlaisia", mutta vain äitini valittaa kontaktin katk

Voi teitä känkkäränkkiä!