Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun

Vierailija kirjoitti:

Jotakinhan tuollaisessa on pielessä ja kertoo huolehtijan mielenmaisemasta jos aikuisia lapsia pitää varoitella siitä tästä ja tuosta. Ikään kuin eivät luottaisi että lapsen omat siivet kyllä kantaa. Ehkä oma elämä on niin pientä ja kapeaa että on aika huolia siitä tästä ja tuosta ---> neuroottinen ihminen.

Minun lapsuudenystävän äiti oli tuollainen, siis silloin kun olimme lapsia. Hän ei ollut työelämässä, niin oli välillä jopa koulussa paikan päällä vahtimassa, että lapselleen ei satu mitään pahaa. Mutta hänellä oli siihen ymmärrettävä syy. Hän oli muutamaa vuotta aiemmin sairastunut vakavaan syöpään ja meinannut kuolla, ja edelleen oli vaara siitä että menehtyy sen syövän takia. Sen vuoksi hän pelkäsi omaansa ja kaikkien läheistensä kuolemaa, ja yritti vieressä vahtimalla vahtia, ettei hänen lapsen henkeä ja terveyttä uhkaa mikään. Jo lapsena ymmärsimme, että kaverin äidin oudon käytöksen syy oli sillä tavalla ymmärrettävä, ei kukaan sitä ihmetellyt vaan ajatteli, että aika traagista ja surullista, mutta ymmärrettävää. Monella katastrofiäidillä voi olla tällainen syy taustalla, mutta niistä ei ehkä puhuta niin yleisesti ääneen kuin siitä kaverini äidistä, hän siis itse kertoi syistään muille.

Vierailija kirjoitti:

Jotakinhan tuollaisessa on pielessä ja kertoo huolehtijan mielenmaisemasta jos aikuisia lapsia pitää varoitella siitä tästä ja tuosta. Ikään kuin eivät luottaisi että lapsen omat siivet kyllä kantaa. Ehkä oma elämä on niin pientä ja kapeaa että on aika huolia siitä tästä ja tuosta ---> neuroottinen ihminen.

Tämä on totta. Meillä esim äiti ei koskaan antanut tilaa itsenäistyä. Paheksui kovaan ääneen sitä, että naapurin lapsille opetettiin vastuuta, postin hakemista laatikosta, pensaan marjojen poimimista, roskien viemistä ja astioiden kattamista pöytään. Meillä ei koskaan pitänyt lasten tehdä mitään, ja jälkeenpäin ajatellen se on ollut meille valtava karhunpalvelus. Ei rohkaissut itsenäisyyteen, ei patistanut mihinkään, ei luottanut siihen että osaan ja että siivet kantavat, kuten sanoit. Oli vain tyytyväinen kun lapset olivat hänestä pitkään riippuvaisia, koska se antaa sairaalle äidille valtaa jolla lapsia voi kiristää ja uhkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakinhan tuollaisessa on pielessä ja kertoo huolehtijan mielenmaisemasta jos aikuisia lapsia pitää varoitella siitä tästä ja tuosta. Ikään kuin eivät luottaisi että lapsen omat siivet kyllä kantaa. Ehkä oma elämä on niin pientä ja kapeaa että on aika huolia siitä tästä ja tuosta ---> neuroottinen ihminen.

Minun lapsuudenystävän äiti oli tuollainen, siis silloin kun olimme lapsia. Hän ei ollut työelämässä, niin oli välillä jopa koulussa paikan päällä vahtimassa, että lapselleen ei satu mitään pahaa. Mutta hänellä oli siihen ymmärrettävä syy. Hän oli muutamaa vuotta aiemmin sairastunut vakavaan syöpään ja meinannut kuolla, ja edelleen oli vaara siitä että menehtyy sen syövän takia. Sen vuoksi hän pelkäsi omaansa ja kaikkien läheistensä kuolemaa, ja yritti vieressä vahtimalla vahtia, ettei hänen lapsen henkeä ja terveyttä uhkaa mikään. Jo lapsena y

Mutta siihen pitää myös ymmärtää hakea apua, koska muuten sairastuttaa lapsensakin. Myös se pitää vanhemman ymmärtää. Pitää nähdä omaa napaa pidemmälle.

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kerran ruusun mitättömästä naarmusta nilkassa.  Mutta sitähän ei saa sanoa täällä ainakaan. (Hoitamaton ruusu aiheuttaa sydänvian.)  Kyl nyt tosiasiat pitäisi ihmisillä olla tiedossa vaikkeivat mitään katastrofi-ihmisiä olekaan.

Pointti on se, että mitättömiltä naarmuilta ei voi tässä elämässä välttyä. Jokaiselta maailman asialta ei voi suojautua, vaikka olisi kuinka neuroottinen, ja saisi myös kaikki ympärillään ahdistuneiksi.

 

 

Miksi nelikymppinen ahdistuu jos kuulee jonkun saaneen ruusun, borrelioosin, minkä tahansa?  Sehän kertoo nelikymppisen ahdistuksesta, ei kertojan, ei kestä tosiasioita vaan kiukuttelee. En tahdo

 

Naurattaa se, että kun pääset alkuun, niin keksit loputtoman listan aiheista ja asioista joista pitää varoitella ja joita pitää varoa, ihan aiheesta toiseen. Tulipalo, vesivahinko, syöpä, myyräkuume, ruokamyrkytys, kompastuminen, pommi, hukkuminen, humala, psykoosi, kuristuminen, tukehtuminen, turpiin vetäminen, terrori-isku, nettihuijaus, home, sormeen ompeleminen, luomi, lihastulehdus, varo!!! VARO NIITÄ KAIKKIA KOKOAJAN, muistutan sinua vain, että MUISTATHAN VAROA KAIKKEA KOKO!!! AJAN!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sepä kiva, teillä on varmaan aika erilainen suhde sitten kuin aloittajalla ja monella muulla on vanhempansa kanssa tässä ketjussa. Onnea siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä puhut ihan eri asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä se et näköjään vain tahdo ymmärtää sitä, mitä aloituksessa kuvataan. Tuo mistä sinä kirjoitat on nimittäin aivan eri asia. Ehkä et ole koskaan tuntenut sellaista ihmistä kuin aloituksessa kuvattu äiti ja samanlaisista äideistä täällä kerrotut muiden kirjoittamat tilanteet? Ehkä sinusta joku asia voi olla olemassa vain, jos se on ollut sinun elämässä, ja jos sinä et ole tietynlaista ihmistä tuntenut omassa elämässäsi, niin et usko sellaista ihmistä olevan olemassakaan. Ja päätät sitten vähätellä koko asian. Kiinnostaisi tietää miksi tarpeesi vähätellä on niin suuri. 

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä se et näköjään vain tahdo ymmärtää sitä, mitä aloituksessa kuvataan. Tuo mistä sinä kirjoitat on nimittäin aivan eri asia. Ehkä et ole koskaan tuntenut sellaista ihmistä kuin aloituksessa kuvattu äiti ja samanlaisista äideistä täällä kerrotut muiden kirjoittamat tilanteet? Ehkä sinusta joku asia voi olla olemassa vain

Jos tämä olis nuorten lehden keskustelupalsta, ymmärtäisin. Mutta kun täällä kirjoittajat mainitsevat olevansa nelikymppisiä perheellisiä, ae minua ihmetyttää 

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Koska se äiti on aiheuttanut stressiä koko elämän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä se et näköjään vain tahdo ymmärtää sitä, mitä aloituksessa kuvataan. Tuo mistä sinä kirjoitat on nimittäin aivan eri asia. Ehkä et ole koskaan tuntenut sellaista ihmistä kuin aloituksessa kuvattu äiti ja samanlaisista äideistä täällä kerrotut muiden kirjoittamat tilan

Mikä siinä on ihmeellistä? Moni vanhempikin ihminen on kyllästynyt vanhempiensa käytökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapselleen ahdistusta. Kuten hänelle on kerrottu tuollaisen käytöksen tekevän. Mutta äiti jatkaa. Koska välittää enemmän omista tuntemuksistaan kuin siitä pahasta olosta, mitä ne hänen lapselleen aiheuttavat.

Kyllä ne äidin jutut voi jättää omaan arvoonsa. Esimerkiksi katkaisemalla välit, jos ei tavallinen puhuminen auta ahdistavaan käyttäytymiseen ja äiti on kyvytön ymmärtämään normaalia kommunikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä puhut ihan eri asiasta. 

Siis on ihan eri asia toisen äidin neuvonta puheet kuin oman äidin puheet?  

Kyll kai ap olisi äitini puheista ottanut itseensä.

Miksi vähättelet äitini höpötyksiä ja korostat oman äitisi höpötykset vakavasti otettaviksi?

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Oletetaan tilanne, että sinun äiti olisi saanut sinut jo ihan pienestä lapsesta saakka panikoimaan pikkujutuista, pelotellut sinua jo pienestä saakka koko ajan hirveillä vaaroilla, itkenyt paniikissa, että kohta sinä kuolet kun sait tuon haavan, aiheuttanut sinulle jatkuvaa stressiä kertomalla kaikista mahdollisista katastrofeista mitkä voi koitua kuolemaksesi. Ja kun kasvat isommaksi, sama jatkuu. Kun olet teini äitisi saisi paniikkikohtauksen joka kerta kun et vartissa vastaa kännykkään hänen soittaessa ja itkisi miten olet varmaan kuollut ja soittaisi poliisille, että lapseni on varmaan kuollut tai ryöstetty kun se ei vastaa. Ja tätä jatkuisi kun kasvat aikuiseksi. Lienee selvää, että tämä ahdistaisi jokaista lasta ja teiniä, myös sinua. Sen varmaan ymmärrät. Mutta selitäs miten sinä sitten aikuiseksi kasvettuasi yhtäkkiä olisitkin välittämättä tuosta? Et enää korvaasi lotkauttaisi, vaikka äitisi edelleen saisi paniikkikohtauksen, soittaisit itkuisena sukulaiset, ystäväsi ja poliisin läpi kun et vastaa vartissa puhelimeen? Miten sinä sen tekisit, ette enää yhtään välittäisi tuosta, et enää yhtään ahdistuisi tuosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ei olis tullut mieleen oltuani +20 vuotta pois lapsuudenkodista laittaa äidin syyksi tunteitani tai pelkojani tai ahdistuksiani.

Saati että olisin äidin puheista ottanut pultteja, omalla tavallaan neuvoi  ja jakoi omia tietotaitojaan. Ei se minua haitannut enkä siitä ahdistunut vaikka esim neuvoi ottamaan eron kun mies menetti ratsiassa promillien takia korttinsa. Oli lehdessä vkl pikku-uutisissa.

Minulla oli niin vahvasti oma elämä ja mielipiteet että minulla oli varaa kuunnella häntä ja elää elämääni. Välejä rikkomatta

Sinä puhut ihan eri asiasta. 

 

 

Siis on ihan eri asia toisen äidin neuvonta puheet kuin oman äidin puheet?  

Kyll kai ap olisi äitini puheista ottanut itseensä.

Miksi vähättelet äitini höpötyk

Mielipiteiden kertominen, kuten mainitsit, on todellakin eri asia kuin pelottelu ja hyysääminen. 

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Voi minua pientä uhria, kun tahallani kiusaan lastani ja hän vielä puhuu siitä ääneen muille! Tämä tilanne on hänen vikansa, sen sijaan että lopettaisin ahdistavien juttujen toistelemisen! Minun täytyy saada puhua lastani ahdistavia asioita hänelle aina silloin kuin minusta tuntuu, koska minä olen ÄITI-VAUVA, jonka pitää aina saada tehdä niin kuin hän itse haluaa! Jaettu ahdistukseni ja neuroottinen varoitteluni on ilo meille molemmille!

Kaikki minua kohtaan osoitettu kritiikki on aina aiheetonta ja väärin, ja minä olen aina oikeassa ja saan tehdä mitä haluan! Muiden mielipiteet ja mielenterveys ovat minulle merkityksetöntä huttua, koska vain MINUN mieliteoillani (esim. hokea ahdistavia varoituksia) on mitään merkitystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ei kannata puhua, siitä tavallisestakaan. Kai sinä nyt jo tiedät, mitkä aiheet saavat tuota aikaan. Loput puheet suodat toisesta korvasta ulos.

Rasittavaa voi olla, mutta mitä niitä välejä katkomaan. Äitini on vähän samantapainen. Pitää vain yrittää hyväksyä ettei se asia siitä enää muutu.

Kun kaikki aiheet saa aikaan. Jopa maailmanpolitiikka, kunnanvaltuuston päätökset, ruokakaupassa käynti jne. Ap

Vanhat mummot ovat pahinta SaaS taa! Hyi helevetti. Omani laitoin laitokseen ja otin hallintaani pankkitilin yms... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapselleen ahdistusta. Kuten hänelle on kerrottu tuollaisen käytöksen tekevän. Mutta äiti jatkaa. Koska

Älä mene henkilökohtaisuuksiin. Siis olet lapsi kun äiti aiheuttaa lapselle ahdistusta?

Kai sitä puheenaihetta voi muuttaa jos ei tykkää punkeista tai metsälutikan pahasta mausta puhella.

Ei, en oikeesti ymmärrä nyt aikuisten naisten asennetta. Olen itse ollut nelikymppinen tytär ja minulla on nelikymppinen.  Kyllä voidaan yleisesti kaikista asioista puhua, punkeista, hyttysistä, sairauksista, liikenteestä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapselleen ahdistusta. Kuten hänelle on kerrottu tuollai

Sinä et ymmärrä mistä tässä ketjussa keskustellaan, joten voisit poistua.