Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Oletetaan tilanne, että sinun äiti olisi saanut sinut jo ihan pienestä lapsesta saakka panikoimaan pikkujutuista, pelotellut sinua jo pienestä saakka koko ajan hirveillä vaaroilla, itkenyt paniikissa, että kohta sinä kuolet kun sait tuon haavan, aiheuttanut sinulle jatkuvaa stressiä kertomalla kaikista mahdollisista katastrofeista mitkä voi koitua kuolemaksesi. Ja kun kasvat isommaksi, sama jatkuu. Kun olet teini äitisi saisi paniikkikohtauksen joka kerta kun et vartissa vastaa kännykkään hänen soittaessa ja itkisi miten olet varmaan kuollut ja soittaisi poliisille, että lapseni on varmaan kuollut tai ryös

No kuules, minäkin olen jättänyt lapsuudenkotini taakseni ja muovannut oman elämän. Äitini ei siihen ole kuulunut kuin tapaamisilla ja puhelinsoitoilla.

Luulen kasvaneeni teini-iästä aikuiseksi ihmiseksi ja ymmärrän äitini jutut antaa mennä korvien lävitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapselleen ahdistusta. Kuten hänelle on kerrottu tuollai

 

Tyhmäkin varmaan tajuaa, että "lapselle" tässä tarkoittaa, että sille äidin lapselle, oli se minkä ikäinen tahansa? 

AP kertoi jo, että vaihtaa kyllä puheenaihetta, mutta hänen äitinsä keksii näistäkin jotakin varoitettavaa ja vaaraa. Osaatko lukea, vai puhutko vain tyhjää?

Lakkaa vähättelemästä muiden kokemuksia. Onnea sinulle, kun teidän suhde äitisi kanssa on selkeästi hyvin erilainen, kuin mistä AP puhuu ja mistä moni täällä puhuu. Jos äitisi ei puhu ahdistavia juttuja ja ne eivät sinua ahdista, niin silloin on aika helppo ymmärtää, että AP:n esimerkit ja muut vastaavat tarinat tässä ketjussa eivät vastaa sinun kokemustasi, mutta se ei tarkoita, että sinun on tarpeellista vähätellä niitä, joilla on erilainen ja ahdistava suhde äitiinsä. Sinulla ei selkeästi ole. Jollakulla muulla voi olla. Se ei tarkoita, että heidän ahdistuksen aiheensa on keksittyä ja turhaa höpöhöpöä, ja vain sinun kaltaisesi tilanne on totta ja ratonaalinen. Teillä on varmaan kotona ollut kovin erilainen tilanne monella tapaa, kuin niillä joiden neuroottiset vauhkoäidit pelottelevat aikuisia lapsiaankin turhuuksilla. Onnea sinulle siitä, olet saanut paremmat eväät elämään.

Mummoni hoitokodissakin varoitteli kaivossa ja järvessä asuvasta vesihiidestä. Kyllä me ahdistuimme.

Vierailija kirjoitti:

No kuules, minäkin olen jättänyt lapsuudenkotini taakseni ja muovannut oman elämän. Äitini ei siihen ole kuulunut kuin tapaamisilla ja puhelinsoitoilla.

Luulen kasvaneeni teini-iästä aikuiseksi ihmiseksi ja ymmärrän äitini jutut antaa mennä korvien lävitse.

 

 

 Mitä tuohon sanoisi muuta, kuin että "jaa"? Sinulla on selkeästi hyvin erilainen äiti ja äitisuhde, kuin AP:lla. Vähän ihmetyttää, että miksi vaadit, että kaikilla muilla tulee olla sama kokemus ja siksi sama suhtautuminen asiaan, kuin sinulla, vaikka tilanteesi kuulostaa kokonaisuudessaan täysin erilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni hoitokodissakin varoitteli kaivossa ja järvessä asuvasta vesihiidestä. Kyllä me ahdistuimme.

"Tunnistan itseni tämän postauksen äitihahmoksi, enkä pidä siitä, joten hyökkään ja vähättelen muita."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Oletetaan tilanne, että sinun äiti olisi saanut sinut jo ihan pienestä lapsesta saakka panikoimaan pikkujutuista, pelotellut sinua jo pienestä saakka koko ajan hirveillä vaaroilla, itkenyt paniikissa, että kohta sinä kuolet kun sait tuon haavan, aiheuttanut sinulle jatkuvaa stressiä kertomalla kaikista mahdollisista katastrofeista mitkä voi koitua kuolemaksesi. Ja kun kasvat isommaksi, sama jatkuu. Kun olet teini äitisi saisi paniikkikohtauksen joka kerta kun et vartissa vastaa kännykkään hänen soittaessa ja itkisi miten olet varmaan kuollut ja soittaisi po

Sinulla on suuria vaikeuksia kyetä asettumaan toisten ihmisten asemaan. Empatiakyvyssä siis vakavia puutteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapse

No selvästi ei ole saanut, kun hänen luonteensa on tuollainen että mollaa ja vähättelee muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte äitinne diagnosoida. Sehän on ok. Mutta entä se itsensä diagnosointi, miksi minä aikuisena perheellisenä en osaa jättää äitini juttuja (ihan mitättömistä asioista)  omaan arvoonsa vaan ahdistun niistä ja ihan nettiin kirjoitan. Kun emme edes asu saman katon alla.

Jos äidille kerrotaan, että "Ole ystävällinen äläkä jatkuvasti varoita joka asiasta, se aiheuttaa minulle ahdistusta", ja äiti tästä huolimatta jatkaa välittämättä lapsensa mielipiteestä tai mielentilasta ei ole "mitätön asia". Se, että vähättelet tätä jatkuvasti kertoo siitä, että sulle on taidettu antaa palautetta siitä, että voisit kertoa ahdistavia juttujasi vähän vähemmän, koska niitä on inhottavaa ja ikävää joutua kuuntelemaan.

Tällöin äiti tieten tahtoen aiheuttaa lapse

Miksi aikuinen lapsi vauhkoontuu jostain "neuroottisen äitinsä" jutuista?   Miksi hänen oma elämänkokemuksensa  anna oikeaa tietoa ja suhteellisuudentajua ja vain hymähdä äitinsä jutuille.

Vierailija kirjoitti:

Siis on ihan eri asia toisen äidin neuvonta puheet kuin oman äidin puheet?  

Kyll kai ap olisi äitini puheista ottanut itseensä.

Miksi vähättelet äitini höpötyksiä ja korostat oman äitisi höpötykset vakavasti otettaviksi?

 

Sinähän siis itse totesit, ettei oman äitisi jutuissa ole mitään vakavasti otettavaa, annat niiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos? Ei niitä ole muut vähätelleet, vaan sinä itse. Koita nyt pysyä edes omissa jutuissasi matkassa.

Se, että sinun äitisi vähäiset jutut ei aiheuta ahdistusta, ei tarkoita, että jonkun toisen äidin jutut olisi yhtä leppoisia ja helposti sivuutettavia.

Olen kahden ikäpolven välissä puristuksissa. Äitini ja tyttäreni ovat katastrofi-ihmisiä. Minä kummajainen, jota eivät ymmärrä.

Sinulle, jankuttaja, on jo yritetty selittää asia niin moneen kertaan että ei pysy laskuissa. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Sinun pitää vaan hyväksyä se, että käsityskykysi on puutteellinen ja lopettaa jankutus. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen lapsi vauhkoontuu jostain "neuroottisen äitinsä" jutuista?   Miksi hänen oma elämänkokemuksensa  anna oikeaa tietoa ja suhteellisuudentajua ja vain hymähdä äitinsä jutuille.

 

 

Miksi "neuroottinen äiti" on laitettu tässä lainausmerkkeihin?

Vierailija kirjoitti:

Sinulle, jankuttaja, on jo yritetty selittää asia niin moneen kertaan että ei pysy laskuissa. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Sinun pitää vaan hyväksyä se, että käsityskykysi on puutteellinen ja lopettaa jankutus. 

Totta. Lakkaan yrittämästä selittää asiaa hänelle, ei mene jakeluun, tarve olla oikeassa ja väheksyä muita on hänellä liian vahva. Kiitos sinulle.

Voiko hällä olla skitsofrenia? Itselläni ja äidilläni on/oli. 

Tajusin vasta jälkikäteen. Kaikesta panikoituminen ja uhkakuvien näkeminen kaikkialla. Mitkä ei ole mitenkään realistisia. 

Osastolla oli yksi nainen joka näki kaikessa katastrofeja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, en oikeesti ymmärrä nyt aikuisten naisten asennetta. Olen itse ollut nelikymppinen tytär ja minulla on nelikymppinen.  Kyllä voidaan yleisesti kaikista asioista puhua, punkeista, hyttysistä, sairauksista, liikenteestä.  

 

 

Onko lapsesi koskaan sanonut sinulle, että voisit jättää sen varoittelun ja katastrofipuheet vähemmälle? Vaikuttanut muuten ärsyyntyneeltä siitä? Otat tämän ketjun aiheen itseesi vaikka jatkuvan vähättelyn ja vakuuttelusi perusteella kuulostaa siltä ettei sen aihe koskee teidän perhettä, niin siksi vähän vaikuttaa siltä, että palautetta on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en oikeesti ymmärrä nyt aikuisten naisten asennetta. Olen itse ollut nelikymppinen tytär ja minulla on nelikymppinen.  Kyllä voidaan yleisesti kaikista asioista puhua, punkeista, hyttysistä, sairauksista, liikenteestä.  

 

 

Onko lapsesi koskaan sanonut sinulle, että voisit jättää sen varoittelun ja katastrofipuheet vähemmälle? Vaikuttanut muuten ärsyyntyneeltä siitä? Otat tämän ketjun aiheen itseesi vaikka jatkuvan vähättelyn ja vakuuttelusi perusteella kuulostaa siltä ettei sen aihe koskee teidän perhettä, niin siksi vähän vaikuttaa siltä, että palautetta on tullut.

En tiedä kenelle tarkoitit mutta näen lapsiani pari kertaa vuodessa, puhelimessa puhumme muusta kuin punkeista ja naarmuista. Kahden lapsen perheessä on/on ollut vakavia sairauksia, ei vain päänsärkyä äitien small talk puheista.  Mikä siihen nähden tuntuu turhalta hysterialta, äiti puhui nymfipunkeista, nyt välit poikki 

-olen ihmettelijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen lapsi vauhkoontuu jostain "neuroottisen äitinsä" jutuista?   Miksi hänen oma elämänkokemuksensa  anna oikeaa tietoa ja suhteellisuudentajua ja vain hymähdä äitinsä jutuille.

 

 

Miksi "neuroottinen äiti" on laitettu tässä lainausmerkkeihin?

Onko neuroottisia molemmat, äiti joka lukee lehtien terveysjutut ja tytär, jolla ei riitä suhteellisuudentaju laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Hei AP, kurja tilanne. Mutta ei ainutlaatuinen, kuten osasta kommentteja voit huomata.

Äitiäisi et voi muuttaa, vain itseään voi muuttaa. Siispä hanki tietoa aiheesta, korkeasti koulutettuna se sulta onnistuu. Myös lyhytterapia voisi olla sulle ihan toimiva juttu. Olet korkeasti koulutettu ja hyvissä töissä, joten omasta rahapussista kustannettua, yhteiskunta ei tuossa asiassa voi/pysty auttamaan. Hintaa ei kannata hirvitellä, se on satsausta omaan hyvinvointiin.

Kun saat tietoa asiasta ja uusia toimintamalleja itsellesi, et enää rasitu äitisi tavasta toimia/kommunikoida yhtä paljon kuin aiemmin. Se taas vapauttaa sulle energiaa ja pääset lisääntyvän hyvän olon kierteeseen. Tsemppiä ja valoisaa mieltä! 

Lapsen pahoinpitelemistä, jos varoittaa sellaisesta, jolta tämä haluaa oman ahditusksensa helpottamiseksi työntää päänsä pensaaseen ja olla tietämätön mahdollisista vaaroista. 

Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ummistavat silmänsä riskeiltä ja niitä jotka yrittävät hallita niitä. Molemmissa ryhmissä voi tapahtua ylilyöntejä. (Ehkä on olemassa vielä kolmaskin ryhmä, ne jotka eivät vaan välitä. )

Yhteistä tuntuu olevan ainakin näillä kahdelle ryhmälle, että meitä kaikkia ahdistaa. Piilottelijat eivät vaan taida haluta sitä edes itselleen myöntää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuinen lapsi vauhkoontuu jostain "neuroottisen äitinsä" jutuista?   Miksi hänen oma elämänkokemuksensa  anna oikeaa tietoa ja suhteellisuudentajua ja vain hymähdä äitinsä jutuille.

 

 

Miksi "neuroottinen äiti" on laitettu tässä lainausmerkkeihin?

 

 

Onko neuroottisia molemmat, äiti joka lukee lehtien terveysjutut ja tytär, jolla ei riitä suhteellisuudentaju laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Äidiltä peritty, kun vauvasta asti siihen raamiin pakotettu. Varmasti äidin jatkuva neuroottisuus syntymästä asti aiheuttaa neuroottisuutta myös lapselle, jos se on tarpeeksi ylitsepursuavaa ja jatkuvaa. Sulla asia ei selkeästi ole näin. Hyvä niin. Siksi on turha väheksyä muita, kun oma elämäntilanteesi on selvästi eri.