Ahdistaa olla tekemisissä äitini kanssa, kun hän tartuttaa katastrofiajattelunsa minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt, kirjoita neutraalisti. Et tiedä minusta mitään että ei henkilökohtaisuuksia.

 

Ja sinua on lapsesi taholta pyydetty, että et vaivaisi heitä ahdistavilla puheillasi. Mutta et kuuntele. Se on käynyt jo puolustelevuudestasi ja torjuvista vastauksistasi selväksi.

Toivottavasti lapsesi osaavat pitää etäisyyttä, toivon heille vain jaksamista ja kaikkea hyvää, kun ovat saaneet tuollaisen äidin.

Luuletko "ihmisrukka" että olen tuon aloittajan äiti? Mitähän sekoilet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskukseen kertomaan : yritän ohjeistaa lapsiani turvallisuuteen ja kerron terveysasioista oikeaa tietoa.   

Selität nelikymppiselle "yleistietoa" (sinun mukaasi) uudelleen ja uudelleen? Kuulostaa ihan todella hyödylliseltä ja tarpeelliselta toiminnalta, josta on lapsillesi varmasti todella paljon apua, eikä yhtään vaivaa.

 

 

Joku antoi neuvon mennä terveyskeskukseen hänelle joka pienille lapsilleen antaa oikeaa tietoa asioista ja varoittelee vaaroista.

Nelikymppinen voisi mennä valittamaan herkkyyttään ettei kestä ajatella punkkeja ja nymfejä ja äitiään.  Luulen hänenkin olevan avun tarpeessa ahdistukseensa, enemmän kuin elämää nähneen äitinsä 

No ei se sinne terv

Nyt jos rauhoittuisit.  Et nyt keskustelun kulusta enää selviä.

Siis tämä nuori nainen , pienten lasten äiti, menisi terveyskeskukseen, netin käskystä, valittamaan: annan lapsille oikeaa tietoa asioista ja vaaroista.  Mietis nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja meidän perheellä on tälläinen outo huumorintaju kun joku pikkuasioista tekee isoa numeroa ja hysteerisesti kirjoittelee nettisivuille.

 

 

Joo, "teidän perheellä", jossa lapset ottaa tarkoituksella etäisyyttä äidistään. Miksiköhän ne niin tekee? Vika on varmaan niissä lapsissa, eikä koskaan sinussa.

 

 

Mitä jauhat henkilökohtaisuuksia ja keksit minun perheasioistani?  Korjaapa vähän keskustelukulttuuriasi,  olet varmaan jonkun anoppi kun olet noin kärkevä henkilökohtaisuuksiin?

Olet reaktioinesi täysin läpinäkyvä. Lapsesi ovat sinulle yrittäneet antaa palautetta sekä asiallisesti, että riitelemällä, mutta joko käännät koko asian vitsiksi niin kuin sillä ei olisi mitään merkitystä, tai syytät lapsiasi kun he eivät jaksa kuunnella jatkuvaa ahdisteluasi ja pelotteluasi.

Et jätä lapsillesi mitään muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä kauemmas sinusta, koska normaali kommunkaatio ei sinun kaltaiseesi ihmiseen toimi. Ja TÄSTÄKIN syytät lapsiasi, vaikka vika on täysin sinussa. 

Anoppisi on ilmeisesti parempi vanhempi kuin sinä, koska nyt syytät täällä jo häntäkin. Hyvä, jos lapsenlapsellasi on edes yksi normaali ja terve isovanhempi, koska sinä et sitä ole. Sinusta ne lapsenlapset pitää pitää kaukana, ettet sairastuta niitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt, kirjoita neutraalisti. Et tiedä minusta mitään että ei henkilökohtaisuuksia.

 

Ja sinua on lapsesi taholta pyydetty, että et vaivaisi heitä ahdistavilla puheillasi. Mutta et kuuntele. Se on käynyt jo puolustelevuudestasi ja torjuvista vastauksistasi selväksi.

Toivottavasti lapsesi osaavat pitää etäisyyttä, toivon heille vain jaksamista ja kaikkea hyvää, kun ovat saaneet tuollaisen äidin.

 

 

 

Luuletko "ihmisrukka" että olen tuon aloittajan äiti? Mitähän sekoilet?

Ei, olet jonkun toisen ihmisparan äiti, joka joutuu sinua sietämään ja välttelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja meidän perheellä on tälläinen outo huumorintaju kun joku pikkuasioista tekee isoa numeroa ja hysteerisesti kirjoittelee nettisivuille.

 

 

Joo, "teidän perheellä", jossa lapset ottaa tarkoituksella etäisyyttä äidistään. Miksiköhän ne niin tekee? Vika on varmaan niissä lapsissa, eikä koskaan sinussa.

 

 

Mitä jauhat henkilökohtaisuuksia ja keksit minun perheasioistani?  Korjaapa vähän keskustelukulttuuriasi,  olet varmaan jonkun anoppi kun olet noin kärkevä henkilökohtaisuuksiin?

Olet reaktioinesi täysin läpinäkyvä. Lapsesi ovat sinulle yrittäneet antaa palautetta sekä asiallisesti, että riitelemällä, mutta joko käännät koko asi

Toivottavasti olet jonkun avun piirissä. Menes välillä lenkille.  Oletko aloittaja vai mikä on ongelmasi.  Miksi keksit minulle perheasioita?

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos rauhoittuisit.  Et nyt keskustelun kulusta enää selviä.

Siis tämä nuori nainen , pienten lasten äiti, menisi terveyskeskukseen, netin käskystä, valittamaan: annan lapsille oikeaa tietoa asioista ja vaaroista.  Mietis nyt.

Projisoit. Hän itse pyysi neuvoja, että mitä tehdä, kukaan ei käskenyt. Kyseinen äiti ehdotti itse psykoterapiaa. On itse huolissaan omasta ylihuolehtimisestaan ja katastrofiajattelustaan, koska se aiheuttaa hänelle itselleen ongelmia ja päänvaivaa, ja haluaisi, ettei niin ole.

Mene takaisin peruskouluun, et selvästi osaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti olet jonkun avun piirissä. Menes välillä lenkille.  Oletko aloittaja vai mikä on ongelmasi.  Miksi keksit minulle perheasioita?

Kyllä tosta sun puolustautuvasta asenteesta näkee sokeakin, että otat asian henkilökohtaisesti, koska sulle on kerrottu ettei sun vauhkoamista jaksa kukaan enää kuunnella. 

Hankalaa äitiä pitää vältellä, kun ei se muuten usko puhetta eikä normaaleja käytöstapoja. Katastrofiajattelijaäiti välittää ensisijaisesti vain itsestään ja omista tunteistaan.

Onkohan mun äiti kirjottamassa tässä ketjussa? :D Terveisin vähä-älyinen tytär, joka ei kertakaikkiaan ymmärrä, että punkit levittävät borrelioosia, koska ei osaa itse painaa television kaukosäätimen virtanäppäintä katsoakseen uutisia. Ilman äitiäni en olisi myöskään tietoinen siitä, että liedelle jätetty paperiarkki saattaa syttyä tuleen jos jättää levyn kutoselle, enkä siitä, että jos hyppää alas kolmannen kerroksen parvekkeelta, saattaa luita murtua tai jopa kuolla. 

Sen lisäksi, että olen näin tyhmä, olen myös liian herkkä ja heikkohermoinen, kun en välitä kuulla näistä asioista koko ajan. Olen myös uppiniskainen, hankala ja kaikinpuolin viallinen yksilö, kun vedän rajaa siihen, mitä minä haluan omaan elämääni ja minkä verran. Täällä kun nämä vanhat äidit penäävät sitä aikuisuutta nelikymppisiltä, niin eikös tuo ole juurikin sitä aikuisuutta? Vetää rajat: tämä on minun elämäni, tuo on sinun elämäsi ja minä päätän, minkä verran omassa elämässäni mitäkin siedän. No toki tiedänhän jo kysyessäni, että väärin meni, sekin. :D 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mun äiti kirjottamassa tässä ketjussa? :D Terveisin vähä-älyinen tytär, joka ei kertakaikkiaan ymmärrä, että punkit levittävät borrelioosia, koska ei osaa itse painaa television kaukosäätimen virtanäppäintä katsoakseen uutisia. Ilman äitiäni en olisi myöskään tietoinen siitä, että liedelle jätetty paperiarkki saattaa syttyä tuleen jos jättää levyn kutoselle, enkä siitä, että jos hyppää alas kolmannen kerroksen parvekkeelta, saattaa luita murtua tai jopa kuolla. 

Sen lisäksi, että olen näin tyhmä, olen myös liian herkkä ja heikkohermoinen, kun en välitä kuulla näistä asioista koko ajan. Olen myös uppiniskainen, hankala ja kaikinpuolin viallinen yksilö, kun vedän rajaa siihen, mitä minä haluan omaan elämääni ja minkä verran. Täällä kun nämä vanhat äidit penäävät sitä aikuisuutta nelikymppisiltä, niin eikös tuo ole juurikin sitä aikuisuutta? Vetää rajat: tämä on minun elämäni, tuo on sinun el

Kiitos tästä, samaistun vahvasti. Tätä mä juuri ihmettelen, kun yksi mamma täällä sanoo punkkiasioiden olevan "yleistietoa", mutta silti ei lopeta millään niiden toistelemista. Oletan, että hänen lapsensa joutuvat kärsimään tästä samasta loputtomasta toistelemisesta ja infantilisoinnista jatkuvasti.

Ei voi kun miettiä, että kuinka ääliöinä nämä äidit pitävät lapsiaan?? Luulisivat, että tietävät yleistiedoksi luettavat asiat.

Ja hei, täällä myös yksi hankala ja ilkeä, äitiään kiusaava lapsi, "ei sinun siskosi ole näin hankala!", jonka siskolle on sanottu ihan samat asiat jonkun huutoriidan aikana. Vika on aina kaikissa muissa, paitsi äidissä. Muiden pitää vaan sopeutua ja ymmärtää, että äiti on aina oikeassa.

Ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa olla ja elää on se, että on jatkuvasti vanhempansa tavoittetavissa ja ottaa sen henkisen oksennuksen vastaan mukisematta aina, kun äidillä on siihen tarve. Ja se tarve on usein.

Jos teet mitä tahansa muuta kuin ylläkuvattu, olet heikkohermoinen, työnnät pääsi pensaaseen, olet tietätämön, et halua tietää, yksinkertainen, mielisairas ja hankala. 

Näinhän se menee. 

Ja juu tuo uhmaikä, jösses. Meillä äiti uhkasi tehdä itsemurhan aina kun osoitin omaa tahtoani. (Nyt äiti juoksee auton alle, hyvästi!) Toinen vaihtoehto oli uhata, että minut haetaan pois. (Äiti soittaa tässä nyt, että sinut haetaan pois!)

Uhmaikähän on tarpeellinen kehitysvaihe, jonka tarkoitus on nimenomaan erillistää lasta äidistään erilliseksi persoonaksi, omaksi itsekseen. Jos noin varhaisesta iästä ja kehitysvaiheesta lähtien on kaikki itsenäistymisen pyrkimykset torpattu niin joo, voi olla vähän vaikeaa nuorena aikuisena yrittää vetää rajoja. Moni uskaaltakin tehdä sen kunnolla vasta keski-ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja juu tuo uhmaikä, jösses. Meillä äiti uhkasi tehdä itsemurhan aina kun osoitin omaa tahtoani. (Nyt äiti juoksee auton alle, hyvästi!) Toinen vaihtoehto oli uhata, että minut haetaan pois. (Äiti soittaa tässä nyt, että sinut haetaan pois!)

Uhmaikähän on tarpeellinen kehitysvaihe, jonka tarkoitus on nimenomaan erillistää lasta äidistään erilliseksi persoonaksi, omaksi itsekseen. Jos noin varhaisesta iästä ja kehitysvaiheesta lähtien on kaikki itsenäistymisen pyrkimykset torpattu niin joo, voi olla vähän vaikeaa nuorena aikuisena yrittää vetää rajoja. Moni uskaaltakin tehdä sen kunnolla vasta keski-ikäisenä. 

Siis, vau. Ihan pelottavaa miten hyvin nämä jutut täsmää. Uhkailua siitä että haetaan pois tai että minut korvataan toisella lapsella, molemmat on koettu. Ja se, että äiti uhkaa ajaa rekan keulaan! Viimeksi tänä kesänä kävi näin, kun isä ei riemusta kiljuen halunnut lähteä pakotettuna mökille sadan muun reissun lisäksi, niin äiti uhkasi tappaa itsensä.

Ja sepä se, joku keski-ikäisen äiti täällä nauroi, että nelikymppisissä on itsessään vika kun eivät vedä rajoja, mitä luusereita ja heikkohermoisia te olette, kun ette pysty normaaliin kanssakäymiseen. Mutta miten siihen on tarkoitus pystyä, kun kaikki tärkeimmät kehityksen vuodet on kasvatettu täysin vinkkuraan? Ja ainakin oman äitini sokeus omaan käytökseensä tuli niin selväksi, kun tosiaan ääneen päivitteli, että "sä olit 2-vuotiaaksi asti niin kiva, ja sitten muutuit hankalaksi!". Tosi terve ihminen, kun syyttää kaikista ihmissuhteen ongelmista pikkulasta.

Huoh, minullakin on tuollainen äiti. En kuulemma selviä elämästä ja päätöksistä ilman hänen apuaan. No kummasti olen selvinnyt. Oman elämäni valinnat ja päätökset eivät tietenkään koskaan ole miellyttäneet häntä, koska ei ole päässyt päsmäröimään, joten yhteydenpito kävi lopulta liian raskaaksi. Olen koulutettu, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen, joka elää tavallista ja rauhallista (ja päihteetöntä) elämää. Äitini mukaan kuitenkin elän holtitonta elämää jossakin huumeluolassa ja olisin suurin piirtein holhousta vaille. En käsitä mistä hän saa näitä ajatuksia. En ole koskaan edes kokeillut huumeita ja tupakka ja alkoholi ei maistu. 

Vierailija kirjoitti:

Huoh, minullakin on tuollainen äiti. En kuulemma selviä elämästä ja päätöksistä ilman hänen apuaan. No kummasti olen selvinnyt. Oman elämäni valinnat ja päätökset eivät tietenkään koskaan ole miellyttäneet häntä, koska ei ole päässyt päsmäröimään, joten yhteydenpito kävi lopulta liian raskaaksi. Olen koulutettu, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen, joka elää tavallista ja rauhallista (ja päihteetöntä) elämää. Äitini mukaan kuitenkin elän holtitonta elämää jossakin huumeluolassa ja olisin suurin piirtein holhousta vaille. En käsitä mistä hän saa näitä ajatuksia. En ole koskaan edes kokeillut huumeita ja tupakka ja alkoholi ei maistu. 

Mulla ei itselläni vielä ainakaan ole perhettä, hieman pelkään sellaisen hankkimista, koska oma pelko on, että muutun äitini kaltaiseksi lapsia saatuani. Kiitos tästä rohkaisevasta viestistä siis.

Ja sepä se, minä ja sisarukseni ollaan oltu NIIN helppoja lapsia. Ei mitään ongelmia, koskaan, hyvin on päästy koulut läpi, ei päihdevaivoja tms. Ja silti se ei riitä, vaan äidillä on joku pakottava tarve päsmäröidä ja hyysätä. Sitten ei itse selviä edes helpommista teknisistä haasteista, kuten jos telkkari ei äkkiä toimikaan, alkaa huuto ja itku, että TULKAA NYT JOKU AUTTAMAAN HERRANJUMALA. Todella vaikea käsittää, kun on niin epäloogista toimintaa.

Meillä sama, jos äitini tarvitsee apua vaikkapa laskujen maksuun, ja minä autan, niin tasan varmana hössöttää siinä vieressä, että mä en osaa maksaa niitä sen laskuja. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, jos äitini tarvitsee apua vaikkapa laskujen maksuun, ja minä autan, niin tasan varmana hössöttää siinä vieressä, että mä en osaa maksaa niitä sen laskuja. 

Sit onkin hyvä aika kiukutella kun äiti tarvitsee vanhuuden takia apua laitteiden  tai laskujen kanssa. Se on aikuisuutta.  Jos on tasapainoton äiti, usein periytyy vai miten se menee?

Oikeastaanhan mulla ei olisi edes mitään velvollisuutta hoitaa äitini asioita kun hän vanhenee. Eihän hänkään hoitanut mua, kun olin lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Oman katastrofeja kaikkialla näkevän ja kuvittelevan äidin vallan alla kasvaneena tunnistan nuo vähättelevät kommentit. Täydellisyyttähän juuri vaaditaan muilta, kun mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei saisi koskaan tapahtua. Ja kun tapahtuu pitäisi perheestä löytyä joku omnipotentti täydellinen jäsen, joka puolesta sanasta saisi epätoivotun asian tai tapahtuman katoamaan. Kun kukaan ei tietenkään tällainen voi olla, tulos on munankuorilla hiipimistä, ainaista ennakoimista, hyvittelyä ja syyllisyyden kanssa painimista. Lopulta joku saa tarpeekseen, panee välit poikki ja

Todella hyvä kommentti! Toivon kovasti, että tämä ketju selventäisi asioita AP:lle ja muille saman asian kanssa kamppaileville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, jos äitini tarvitsee apua vaikkapa laskujen maksuun, ja minä autan, niin tasan varmana hössöttää siinä vieressä, että mä en osaa maksaa niitä sen laskuja. 

 

 

 

Sit onkin hyvä aika kiukutella kun äiti tarvitsee vanhuuden takia apua laitteiden  tai laskujen kanssa. Se on aikuisuutta.  Jos on tasapainoton äiti, usein periytyy vai miten se menee?

Joo joo, tätähän sä olet täällä hokenut, että vika on aina lapsissa ja äidissä ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään mitään, mitä olisi voinut tehdä paremmin. En ihmettele, että lapsesi välttelevät sinua nykyään enemmän kuin ennen, kun tajusivat ettet ymmärrä puhetta vaan syytät aina heitä.

Sinä kun et edes tiedä onko minulla lapsia. Ongelmat ovat niin näkyviä nyt kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä kun et edes tiedä onko minulla lapsia. Ongelmat ovat niin näkyviä nyt kyllä.

No kylläpä se on sun vastauksista jo käynyt ilmi, että lapsia on ainakin yksi, ja teidän välillä on ollut juuri tämä ongelma sen kanssa, että sinä käytät lastasi emotionaalisena sylkykuppina. Ja täällä jatkat hänen syyttämistään, kun et mitenkään kykene näkemään, että vika on sinussa ja lapsesi on oikeutettu asettamaan rajoja.

Ei kukaan jota tämä asia ei mitenkään koske reagoi noin puolustelevasti, eikä ota muiden, ventovieraiden ihmisten kokemuksia henkilökohtaisesti. Lapsesi joutuu ottamaan etäisyyttä, koska et kykene itsereflektioon etkä vastaanottamaan palautetta kuten normaali ihminen.