ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää moniko oikeasti saa diagnoosin ja miten helposti se annetaan. Epäilyttää kyllä vahavasti että muka niin paljon yhtäkkiä yleistynyt...

Adhd:ta on vaikea erottaa pelkkien oireiden perusteella kasvatuksella ja elämäntyylillä aiheutetuista keskittymisongelmista. Kasvatus ei aiheuta adhd:ta, joka on synnynnäistä, mutta samanlaisia oireita seuraa siitä, ettei lapsen ruutuaikaa rajoiteta tai vuorokausirytmistä pidetä kiinni. Joka päivä näkee taaperoita tabletit kourassa kaupassa ja julkisissa liikennevälineissä. Lähes jokaisella kadulla vastaantulevalla lapsella ykkösluokkalaisista lähtien pyörii video puhelimen näytöllä koulumatkalla, eli nekin lapset, joille kotona asetetaan rajoja, kaivavat laitteet esiin vanhempien silmien välttäessä. Kun lapset tottuvat nopeatempoiseen viihteeseen ja siihen, ettei tylsyyttä tarvitse sietää hetkeäkään, on selv

Voisikohan yksi syy olla myös siinä, että aiemmin erityisoppilaat olivat omissa ryhmissään? Nykyään heitä pyritään laittamaan yhä enemmän tavisluokkiin.

"Meille lääkäri sanoi että todennäköisesti tarvitsee lääkkeen vain opintojen ajan, ei enää työelämässä. "

Minä taas luulen, että aikuisuuden paineet ihan varmasti lisäävät lääkkeen tarvetta. Nimenomaan töissä käyminen voi olla vaativaa, pelkästään töihin lähtö vaatii monen asian suorittamista, heti aamulla (normatiivinen elämä). 

Jo töihin pääsy voi olla uuvuttavaa ja sen jälkeen on hirveä määrä uusia vaiheita jotka syövät energiaa. Rutiinit auttaa, mutta sitten aikataulutus ja suunnittelu kääntyykin itseään vastaan ja alat kapinoida ITSE suunnittelemaasi, avuksi tarkoitettua aikataulua vastaan.🙄🙄

Kyllähän sitä ennen diagnoosia ajatteli, että on tyhmä, laiska ja saamaton. 

Tai opettajat sanoi, että olen laiska, kun en tee läksyjä vaikka osaisin asian jos harjoittelisin. Ala-asteen opettaja turhautui minuun, kun en saanut läksyjä tehtyä. Hän oikeasti käyttäytyi uhkaavasti luokan edessä (paukautti nyrkin minun pulpetin kanteen. Olin 9v)!

Kokeisiin luku oli taas yleensä mielenkiintoista ja luin alueen edellisenä iltana. Pärjäsin siis todistuksen perusteella ihan ok. Keskiarvo 8 ja vähän päälle. 

Kyllä se diagnoosi auttoi tajuamaan itseäni. Mutta silti pidän itseäni laiskana ja saamattomana. Olen usein jumissa ja hoidan hommat vasta viimetipassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat huumelääkityksen.

Minä haluaisin takaisin työkykyiseksi. 

 

Miksi et muka ole? Tunnen parikin diagnoosin jo ysärillä saanutta, kaikki ovat töissä normaalisti, yksi jopa yrittäjänä. Yksikään ei ole koskaan lääkitystä käyttänyt. Ainoa apu on ollut lyhyt kuntoutus-sessio, mukautettu peruskoulu ja säännöllinen seuranta neurologilla, joka sekin päättyi ala-asteeseen 

ADHD ei ole mikään työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus, tuskin sillä pääset työkyvyttömyyseläkkeelle. Kokeilepa kuule jotain muuta diagnoosia 

 

 

 

Ei ADHD ole kaikilla samanlainen, joillakin se on helpompi käsitellä i

Höpö höpö. Nykypäivänä adhd-tutkimuksiin on todella vaikea päästä. Julkiselle päästäkseen tarvitsee olla todella suuria vaikeuksia. Jos ei ole ongelmia, et pääse tutkimuksiinkaan. 

Ihan mielenkiinnosta, oletko psykiatri vai mistä "tietosi" tulevat?

Vierailija kirjoitti:

"ADHD-ihminen harvoin juoksee bussipysäkille sen takia, ettei osannut hahmottaa kuinka kauan olisi tarvinnut lähtövalmisteluihin aikaa, vaan se takia että saattaa kotona etsiä juuri kädestään laskemiaan avaimia aivan paniikissa ja löytää ne sitten taskustaan."

 

Minulta melkein jäi ADHD tunnistamatta, koska aiemmin ei kysytty ylitarkistamisesta vaan vain unohtelusta. Minä siis kokeilen lähtiessä ainakin viisi kertaa, että avaimet ovat taskussa ja lompakko laukussa ym. 

Minulla moni asia lopahtaa jo siihen, että tavarat on hukassa. Esim sakset on jääneet milloin minnekin ja neulepuikot on hukassa, sitten löytyy viisi, mutta yksi on väärää kokoa, missäs se ohjekirja olikaan, entä kirjoneuleviivain.......

Sitten kun saan kaikki ainekset kasaan, teen esim tuota neulomista tuntikausia päivässä viikkojen ajan. Sitten taas innostus lopahtaa jne.

Nyt kun luin täältä näitä ADHD-kuvauksia, niin alan epäillä, että mulla on autismin kirjon lisäks sekin. Kuulostaa niin tutulta. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luin täältä näitä ADHD-kuvauksia, niin alan epäillä, että mulla on autismin kirjon lisäks sekin. Kuulostaa niin tutulta. 

Jossain törmäsin väitteeseen että autisteilla ADHD on aika yleistä. Jonkun tutkimuksen mukaan 50-70%lla. 

Itselläni varmaan myös autismia. ADHD on diagnosoitu, autismia epäilen itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ADHD-ihminen harvoin juoksee bussipysäkille sen takia, ettei osannut hahmottaa kuinka kauan olisi tarvinnut lähtövalmisteluihin aikaa, vaan se takia että saattaa kotona etsiä juuri kädestään laskemiaan avaimia aivan paniikissa ja löytää ne sitten taskustaan."

 

Minulta melkein jäi ADHD tunnistamatta, koska aiemmin ei kysytty ylitarkistamisesta vaan vain unohtelusta. Minä siis kokeilen lähtiessä ainakin viisi kertaa, että avaimet ovat taskussa ja lompakko laukussa ym. 

Minulla moni asia lopahtaa jo siihen, että tavarat on hukassa. Esim sakset on jääneet milloin minnekin ja neulepuikot on hukassa, sitten löytyy viisi, mutta yksi on väärää kokoa, missäs se ohjekirja olikaan, entä kirjoneuleviivain.......

Sitten kun saan kaikki ainekset kasaan, teen esim tuota neulomista tuntikausia päivässä viikkojen ajan. Sitten taas innostus lopahtaa jne.<

Tämä on muuten asia johon välillä tuskastun naisystäväni kanssa, vaikka muuten hänen ADHD ei ole aiheuttanut suhteeseemme ongelmia. Tavaroille ei ole hänen aivoissaan johdonmukaisia paikkoja, vaan ne vaihtelevat milloin minnekin. Näitä tavaroita sitten etsitään yhdessä ja erikseen. Ja toisaalta, välillä hän on täysin kartalla missä jokin tavara on, vaikka se olisi täysin epäloogisessä paikassa. Soitan naisystävälleni kysyäkseni sattuuko hän tietämään missä termospullo on, saan vastauksen tyyliin "kun kiipeet vintille ja meet sen kaapin luokse missä on laatikko mun vanhoja piirrustuksia ja maalauksia, niin sen takana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luin täältä näitä ADHD-kuvauksia, niin alan epäillä, että mulla on autismin kirjon lisäks sekin. Kuulostaa niin tutulta. 

 

Jossain törmäsin väitteeseen että autisteilla ADHD on aika yleistä. Jonkun tutkimuksen mukaan 50-70%lla. 

Itselläni varmaan myös autismia. ADHD on diagnosoitu, autismia epäilen itse. 

Joo ilmeisesti näin. No, ehkä nää mulla silleen sopivasti vähän tasapainottaa toisiaan. Ehkä turha hakeutua enää ADHD-tutkimuksiin, kun mulla ei ole halua saada ADHD-lääkitystä. 

"

"Liittyykö tähän se, että on vaikea hahmottaa aikaa?"

Ei ainakaan naisystävälläni. Hän kyllä hahmottaa ajan ja tarvitsee myös monesti tarkat aikataulut löysillekin suunnitelmille. Esim. jos olemme sopineet lähtevämme lauantaina pienelle päiväpatikalle läheiseen kansallispuistoon, hänelle ei riitä aikatauluksi "lähdetään joskus aamupäivällä". Tuollaiset epämääräiset aikataulut aiheuttavat hänelle stressiä, koska hän muutenkin menee ns. odotustilaan kun tietää, että jotain tapahtuu myöhemmin päivällä. Hänen on helpompi pitää itsensä toimintakykyisenä kun tietää koska asiat tapahtuvat.

Enemmän uskon tuon johtuvan ihan siitä, että huomion vie milloin mikäkin asia."

Tuota viestiä yritin lainata, mutta lainausboksia ei tullut. Tehdään sitten näin.

itse asiassa juuri tuo kertomasi naisystävästäsi kertoo siitä, että on vaikea hahmottaa aikaa.  Juuri tuo tarkan kellonajan tarvitseminen. Sitä on vaikea selittää, mutta kun tietää tarkan kellonajan, voi alkaa valmistautua vaikka ulos lähtemiseen jo edellispäivänä. Sihe liittyy myös oikean vireystilan saaminen (tuo mainitsemasi itsensä toimintakykyisenä pitäminen).

Tai sitten jos adhd:lle sanoo, että "noin puolen tunnin kuluttua" eikä hänelle anna kelloa ja hän on tekemässä silloin jotain itsellee mieleistä... no... se puoli tuntia tapahtuu sitten ehkä neljän tunnin kuluttua ja adhd kokee, että se oli se puoli tuntia (koska ei ollut kelloa)

muistan lapsena, kun äiti joskus sanoi, että lähdetään mummolaan heti kun aamiainen on syöty. NO... minähän siitä innostuneena ponkaisin ylös sängystä aamulla klo 6, söin aamiaiseni ja ihmettelin miksi muut vielä nukkuu. Kävin herättämässä kaikki aamiaiselle (olin vielä kattanutkin pöydän valmiiksi, että kaikki saisi syötyä aamaisensa nopeasti ja helpoiten) ja sitten odottelin, että kun ovat syöneet. Äiti ja isä halusikin sitten vielä lukea lehden. Äidin piti kähertää tukka ja äiti käski isää leikkaamaan ruohon, koska iltapäivällä sataisi vettä. Veli halusi, että käydään kaupassa ostamassa mummolaan karkkipäivän karkit ja lopulta lähdettiin sitten puolenpäivän aikaan. Käytännössähän äiti oli oikeassa, että sinne tosiaan lähdettiin sitten kun aamiainen oli syöty, mutta minulle adhd:na ilmaus merkitsi kirjaimellsiesti sitä, että kun aamiainen on syöty, niin se on hetki, kun lähdetään. Lopputulos oli sitten se, että minä jäin suuttuneena kotiin yksin, kun en suostunut enää lähtemään niin myöhään mihinkään ja nukuin kotona koko päivän, koska olin niin uupunut siihen odottamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luin täältä näitä ADHD-kuvauksia, niin alan epäillä, että mulla on autismin kirjon lisäks sekin. Kuulostaa niin tutulta. 

Noin puolella autismidiagnoosiin saaneista on diagnosoitu myös ADHD. 

Tällehän on jopa epävirallinen termi AuDHD. Kyseessä ei ole siis mikään diagnoosi vaan tuolla kuvataan oireita joita on ihmisillä joilla on sekä autismi että ADHD. Kannattaa googlailla tuota, niin tulee paljon tietoa.

Vierailija kirjoitti:

muistan lapsena, kun äiti joskus sanoi, että lähdetään mummolaan heti kun aamiainen on syöty. NO... minähän siitä innostuneena ponkaisin ylös sängystä aamulla klo 6, söin aamiaiseni ja ihmettelin miksi muut vielä nukkuu. Kävin herättämässä kaikki aamiaiselle (olin vielä kattanutkin pöydän valmiiksi, että kaikki saisi syötyä aamaisensa nopeasti ja helpoiten) ja sitten odottelin, että kun ovat syöneet. Äiti ja isä halusikin sitten vielä lukea lehden. Äidin piti kähertää tukka ja äiti käski isää leikkaamaan ruohon, koska iltapäivällä sataisi vettä. Veli halusi, että käydään kaupassa ostamassa mummolaan karkkipäivän karkit ja lopulta lähdettiin sitten puolenpäivän aikaan. Käytännössähän äiti oli oikeassa, että sinne tosiaan lähdettiin sitten kun aamiainen oli syöty, mutta minulle adhd:na ilmaus merkitsi kirjaimellsiesti sitä, että kun aamiainen on syöty, niin se on hetki, kun lähdetään. Lopputulos oli sitten se, että min

Tää kuulosti paljolti myös siltä, miten autismin kirjolainen voisi käyttäytyä. 

Jos naiset olisi diagnosoitu koulutetveyden kautta jo lapsena niin kuin pojatkin niin ei olisi nyt tätä ruuhkaa. Ylivilkkaus on poistettu diagnostiikasta ihan syystä, ja tosiaan miesten ja naisten oireet on usein erilaiset. 

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

"

"Liittyykö tähän se, että on vaikea hahmottaa aikaa?"

Ei ainakaan naisystävälläni. Hän kyllä hahmottaa ajan ja tarvitsee myös monesti tarkat aikataulut löysillekin suunnitelmille. Esim. jos olemme sopineet lähtevämme lauantaina pienelle päiväpatikalle läheiseen kansallispuistoon, hänelle ei riitä aikatauluksi "lähdetään joskus aamupäivällä". Tuollaiset epämääräiset aikataulut aiheuttavat hänelle stressiä, koska hän muutenkin menee ns. odotustilaan kun tietää, että jotain tapahtuu myöhemmin päivällä. Hänen on helpompi pitää itsensä toimintakykyisenä kun tietää koska asiat tapahtuvat.

Enemmän uskon tuon johtuvan ihan siitä, että huomion vie milloin mikäkin asia."

 

Tuota viestiä yritin lainata, mutta lainausboksia ei tullut. Tehdään sitten näin.

itse asiassa juuri tuo kertomasi naisystävästäsi kertoo siitä, että on vaikea hahmottaa aikaa.  Juuri tuo tarkan

Tämä on ihan kuin minä. Oletko varma, ettei tällaista ole myös "normaaleilla" ihmisillä? Jotenkin vaikea uskoa, että lähes kaikki ihmiset voisivat heitellä epämääräisiä aikoja noin kevyesti ja sitten myös toteuttaa sellaisia suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat huumelääkityksen.

Minä haluaisin takaisin työkykyiseksi. 

 

Miksi et muka ole? Tunnen parikin diagnoosin jo ysärillä saanutta, kaikki ovat töissä normaalisti, yksi jopa yrittäjänä. Yksikään ei ole koskaan lääkitystä käyttänyt. Ainoa apu on ollut lyhyt kuntoutus-sessio, mukautettu peruskoulu ja säännöllinen seuranta neurologilla, joka sekin päättyi ala-asteeseen 

ADHD ei ole mikään työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus, tuskin sillä pääset työkyvyttömyyseläkkeelle. Kokeilepa kuule jotain muuta diagnoosia 

 

 

 

Ei ADHD ole kaikilla

diagnosoitiin pääsee, jos adhd aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi, jos opinnot ei tunnu edistvän, jos työelämässä tulee ongelmia, jos ihmissuhteissa on pahoja ongelmia, jonka vuoksi alkaa syrjäytyä jne. Tottakai se vie aikaa. julkisella puolella pitää aina jonottaa ja odottaa.  tulee yhteiskunnalle halvemmaksi diagnosoida myös adhd:t. jotta he pääsivät kunnolla maksamaan veroja ja pitämään tätä yhteiksuntaa pinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muistan lapsena, kun äiti joskus sanoi, että lähdetään mummolaan heti kun aamiainen on syöty. NO... minähän siitä innostuneena ponkaisin ylös sängystä aamulla klo 6, söin aamiaiseni ja ihmettelin miksi muut vielä nukkuu. Kävin herättämässä kaikki aamiaiselle (olin vielä kattanutkin pöydän valmiiksi, että kaikki saisi syötyä aamaisensa nopeasti ja helpoiten) ja sitten odottelin, että kun ovat syöneet. Äiti ja isä halusikin sitten vielä lukea lehden. Äidin piti kähertää tukka ja äiti käski isää leikkaamaan ruohon, koska iltapäivällä sataisi vettä. Veli halusi, että käydään kaupassa ostamassa mummolaan karkkipäivän karkit ja lopulta lähdettiin sitten puolenpäivän aikaan. Käytännössähän äiti oli oikeassa, että sinne tosiaan lähdettiin sitten kun aamiainen oli syöty, mutta minulle adhd:na ilmaus merkitsi kirjaimellsiesti sitä, että kun aamiainen on syöty, niin se on hetki, k

joo, itse joskus epäilin myös, että saatan olla myös autisti, mutta adhd-tutkimusten yhteydessä psykitari sanoi sitten, että autistisuudesta ei sinulla ole merkkejä. Olin puhdas add, ei liitännäisiä.

Vierailija kirjoitti:

"

"Liittyykö tähän se, että on vaikea hahmottaa aikaa?"

Ei ainakaan naisystävälläni. Hän kyllä hahmottaa ajan ja tarvitsee myös monesti tarkat aikataulut löysillekin suunnitelmille. Esim. jos olemme sopineet lähtevämme lauantaina pienelle päiväpatikalle läheiseen kansallispuistoon, hänelle ei riitä aikatauluksi "lähdetään joskus aamupäivällä". Tuollaiset epämääräiset aikataulut aiheuttavat hänelle stressiä, koska hän muutenkin menee ns. odotustilaan kun tietää, että jotain tapahtuu myöhemmin päivällä. Hänen on helpompi pitää itsensä toimintakykyisenä kun tietää koska asiat tapahtuvat.

Enemmän uskon tuon johtuvan ihan siitä, että huomion vie milloin mikäkin asia."

 

Tuota viestiä yritin lainata, mutta lainausboksia ei tullut. Tehdään sitten näin.

itse asiassa juuri tuo kertomasi naisystävästäsi kertoo siitä, että on vaikea hahmottaa aikaa.  Juuri tuo tarkan

Tämä on kyllä ärsyttävää kun nämä lainaukset eivät toimi.

Naisystävääni ei tarkan kellon ajan tietäminen auta mitenkään siihen, että valmistelut aloitettaisiin riittävän ajoissa. Ne tapahtuvat aina viime tipassa ja silloinkin muutaman sivurönsyn kautta, vaikka kuinka olisi ollut tieto edellisenä päivänä. Naisystävälleni puoli tuntia on myös puolituntia, koska jos hänelle sanoo "puolen tunnin päästä", hän siirtyy välittömästi odotustilaan, vaikka olisi ollut kuinka kiinnostava tekeminen kesken. Tuo odotustila on siitä jänne, että se tosiaan estää häntä toimimasta jopa sen lähdön tekemisen eteen ja sen taas aiheuttaa noita kaoottisia lähtöjä.

Hän on ihminen, joka ei ole koskaan mistään myöhässä, mutta sitä on vaikea sanoa kuinka kaoottisen toiminnan tuloksena tuo aikataulussa pysyminen on tapahtunut. Hän myös pelaa jotain ihmeellistä minuuttipeliä. Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille.

En nyt tietenkään ala tässä naisystäväni suulla puhumaan, että johtuuko nuo haasteet ongelmista hahmottaa aikaa vai jostain muusta, mutta olen siinä käsityksessä, että ongelmia tuo nimenomaaa nuo rönsyt jotka tulevat äkkiä mieleen. Ja kuten sanoin, yksilöllistähän tämä aina on.

"Tämä on ihan kuin minä. Oletko varma, ettei tällaista ole myös "normaaleilla" ihmisillä? Jotenkin vaikea uskoa, että lähes kaikki ihmiset voisivat heitellä epämääräisiä aikoja noin kevyesti ja sitten myös toteuttaa sellaisia suunnitelmia."

Omna kokemukseni mukaan ei-adhd:t osaavat paljon paremmin vaihtaa toiminnosta toiseen (vaikkapa juuri odottaessaan iltapäivän lähtöä ulos, niin voivat siinä odottaessaan tehdä kaikenlaisia muita hommia ja kun aika uloslähdölle tulee, niin voivat lopettaa sen hetkisen tekemisen ja lähteä ulos "noin vain". Heillä se vireystila muutuu helpommin. Kun tulevat takaisin, niin voivat halutessaan sitten jatkaa siitä mikä jäi kesken).

Vierailija kirjoitti:

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Naisystäväni ei taas pysty pakkaamaan paljoakaan etukäteen koska hän ei tiedä mitä mukaan pakattavia tavaroita saattaa vielä tarvita ennen lähtöä ja toisaalta, jos laukku on pakattu etukäteen, hän ei enää muista mitä on sinne laittanut.

Itse olen välillä ihan hermoraunioina kun omat kamppeet on pakattu ja kyyti lentokentälle on tulossa parin tunnin päästä ja naisystäväni aloittaa kyselemään "missähän mun se ja se on". Sitten hän kuitenkin suorituu ihan ajallaan lähtövalmiiksi. Muutamia asioita täytyy sitten usein hankkia matkalta ja vastaavasti mukaan on saattanut päätyä ihan random tavaraa.