ADHD diagnoosin suosio on ruuhkauttanut neuropsykiatriset palvelut

Meillä on täällä kaksi vastakkaista ADHD tyyppiä, minun pitäisi tietää tarkka aika milloin mennään (juuri vireystilan ajoittamisen takia). Mies taas stressaa jos on joku tarkka aika. Raivokasta menoa välillä.

Olen kyllä vuosien mittaan oppinut jo miehen tavat. Tykkää rutiineista, vaikka toisaalta taas ei sitten niitä voi sanoin ilmaista. Tiedän jo siis minkä verran aikaa hän tarvitsee lähtöön. Tiedän myös, milloin on sopinut menoja viikonlopulle, vaikka ei ole sanonut mitään.

Itse selviän vähemmällä stressillä kun en kysele. 

"Tämä on ihan kuin minä. Oletko varma, ettei tällaista ole myös "normaaleilla" ihmisillä? Jotenkin vaikea uskoa, että lähes kaikki ihmiset voisivat heitellä epämääräisiä aikoja noin kevyesti ja sitten myös toteuttaa sellaisia suunnitelmia."

Neurotyypillisillä ihmisillä on vaihtelevasti samoja piirteitä kuin nepsyillä, piirteiden määrä ja hallitsevuus on se oleellinen asia. Eli ei voi katsoa yhtä piirrettä, vaan aina kokonaisuutta. On myös paljon ihmisiä joilla on useita ja osittain hallitseviakin ADHD-piirteitä, mutta ei kuitenkaan diagnoosiin riittävästi, eli keikutaan rajalla. Siksipä noita nepsypiirteitä kirjoksi sanotaankin.

"Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille."

Tuossa voi olla kyse siitä, että kun vireystila on tietynlainen ja vire hyvä, niin noita kotitöitä pystyy hoitamaan helposti. Sitten kotiin palattua ei enää pystykään.

"Hän on ihminen, joka ei ole koskaan mistään myöhässä, mutta sitä on vaikea sanoa kuinka kaoottisen toiminnan tuloksena tuo aikataulussa pysyminen on tapahtunut. Hän myös pelaa jotain ihmeellistä minuuttipeliä. Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille"

Eipä tarvitse odotella jos on pysäkillä samaan aikaan bussin kanssa 😂. 

Näin ainakin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Naisystäväni ei taas pysty pakkaamaan paljoakaan etukäteen koska hän ei tiedä mitä mukaan pakattavia tavaroita saattaa vielä tarvita ennen lähtöä ja toisaalta, jos laukku on pakattu etukäteen, hän ei enää muista mitä on sinne laittanut.

Itse olen välillä ihan hermoraunioina kun omat kamppeet on pakattu ja kyyti lentokentälle on tulossa parin tunnin päästä ja naisystäväni aloittaa kyselemään "missähän mun se ja se on". Sitten hän kuitenkin suorituu ihan ajallaan lähtövalmiiksi. Muutamia asioita täytyy sitten usein hankkia matkalta ja vastaavasti mukaan on saattanut päätyä ihan random tavaraa.

Minulla on tuosta syystä kotona tuplatavarat, tai jotkin tavarat on ostettu matkatavaroiksi erikseen. Ja olen tehnyt listan matkalla aina tarvittavista tavaroista (kesä- ja talvilista erikseen). Lista on tietokoneella ja kun pakkaan, merkkaan listaan mitä on jo pakattu. Viimeisenä on sitten viimeisenä pakattavat, kuten vaikkapa juomapullo, mahdolliset eväät, hygieniatarvikkeet  (kuten esim. pilaantuvat tai vanhentuvat kosmetiikkatuotteet, joita ei voi vain säilöä pelkästään matkakosmetiikkapussissa vain siksi, että on aina sitten valmiina). tuo viimeinen lista on sitten teipillä kiinni ulko-ovessa. Listalla lukee myös avaimet.  Eteisen ensimmäinen komero on "pyhitetty" vain minun käyttööni ja siellä on laatikot, joissa pidän pelkästään ulosmenemiseen tarvittavia tavaroita. Aina. kukaan muu ei saa mennä siine komeroon eikä siirtää mitään sieltä. Siellä on sitten lompakot kortit, huivit, hatut, matkortit, kännykän laturit, kuulokkeet, sateenvarjot, kauppakassit, avaimet sun muut.

Vierailija kirjoitti:

"Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille."

 

Tuossa voi olla kyse siitä, että kun vireystila on tietynlainen ja vire hyvä, niin noita kotitöitä pystyy hoitamaan helposti. Sitten kotiin palattua ei enää pystykään.

Näin minäkin uskon. Hän on saanut viritettyä itsensä oikeaan tilaan ja siitä sitten revitään kaikki ilo irti. Tuota samaa minuuttiapeliä pelaa myös monissa muissa asioissa. Juuri näin videon missä henkilö kuvasi omaa ADHD:ta laittamalla ilmeisesti jonkun höyrystimen vesisäiliön raanan alle täyttymään. Samalla kun säiliö täyttyi, tämä henkilö ryntäsi ympäri kämppää tekemässä erilaisia askereita ja onnstui palaamaan raanan luo juuri ennen kuin säiliö täyttyi yli. Tuo kuvaa ihan täydellisesti naisystävääni.

Vierailija kirjoitti:

"Hän on ihminen, joka ei ole koskaan mistään myöhässä, mutta sitä on vaikea sanoa kuinka kaoottisen toiminnan tuloksena tuo aikataulussa pysyminen on tapahtunut. Hän myös pelaa jotain ihmeellistä minuuttipeliä. Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille"

Eipä tarvitse odotella jos on pysäkillä samaan aikaan bussin kanssa 😂. 

Näin ainakin minulla.

Tätä naisystävänikin iloitsee aina, koska bussin odottelu on hänelle myrkkyä. Minä seuraan kotona kuinka hän välillä kiroillen, välillä poru kurkussa tekee tuota paniikkilähtöä, katson ikkunasta kun hän juoksee kohti pysäkkiä takki auki, kaulaliina kädessään ja sitten saan hetken päästä viestin "täydellinen ajoitus, oltiin bussin kanssa samaan aikaan pysäkillä". Aivan kuin tuo sekoilu olisi ollut tarkkaan laskelmoitua.

Vierailija kirjoitti:

"Liittyykö tähän se, että on vaikea hahmottaa aikaa? "

Kyllä liittyy. Minulla ei ole ikinä aavistustakaan kuinka kauan sitten joku asia tapahtui. Saatan veikata, että on kulunut vaikka puoli vuotta jostain tapahtumasta, mutta siitä onkin kulunut 1,5 vuotta tai enemmän.

Saatan ajatella, että johonkin on kauan aikaa ja yhtäkkiä olenkin taas myöhässä. Olen joko myöhässä tai liian ajoissa. 

Saatan arvoida ihan metsään kauanko jonkin asian tekemiseen menee. Kauanko pitää varata aikaa, että ehtii tiettyyn bussiin.

Näitä juttuja olen lasten takia oppinut kuitenkin jollain tasolla arvioimaan paremmin. Tiedän, että iltapalaan, suihkuun ja iltasatuun menee yllättävän kauan ja aikaa pitää varata 1,5h.

Aamulla tarvitsen aikaa 1h15min jne. Mutta silti, onneksi on joustava työaika!

 

 

Minulla täytyy olla minuuttiaikataulu, jotta kerkeän ajoissa jonnekin mistä ei voi myöhästyä ja jonne lähtö vaatii jotain valmisteluja. Ilman aikataulua olen aina myöhässä, koska ajatukset kulkevat aina rataa "eihän tässä vielä kiire ole". Minuuttiaikataulussa ei saa myöskään olla liikaa ilmaa vaan sen pitää olla suhteellisen tiukka - muuten harhaudun helposti tekemään jotain muuta - ja olen taas myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän on ihminen, joka ei ole koskaan mistään myöhässä, mutta sitä on vaikea sanoa kuinka kaoottisen toiminnan tuloksena tuo aikataulussa pysyminen on tapahtunut. Hän myös pelaa jotain ihmeellistä minuuttipeliä. Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille"

Eipä tarvitse odotella jos on pysäkillä samaan aikaan bussin kanssa 😂. 

Näin ainakin minulla.

Tätä naisystävänikin iloitsee aina, koska bussin odottelu on hänelle myrkkyä. Minä seuraan kotona kuinka hän välillä kiroillen, välillä poru kurkussa tekee tuota paniikkilähtöä, katson ikkunasta kun hän juo

Tässä muistelin täydellisiä bussipysäkille saapumisia. Yksi oli elokuussa aikaisin aamulla ja tästä on aikaa vähintään 10 vuotta. Näen tämän aamujeni täydellisen suorituksen elokuvana silmieni edessä, vielä nytkin😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän on ihminen, joka ei ole koskaan mistään myöhässä, mutta sitä on vaikea sanoa kuinka kaoottisen toiminnan tuloksena tuo aikataulussa pysyminen on tapahtunut. Hän myös pelaa jotain ihmeellistä minuuttipeliä. Kun hän tietää, että 10 min päästä pitäisi lähteä kävelemään pysäkille ja kaikki on lähtöä vaille valmista, hän alkaa tekemään jotain ihan muuta, koska ei malta odottaa sitä kymmentä minuuttia rauhassa. Tuohon kymmeneen minuuttiin survotaan äkkiä joku ei akuutti kotityö ja sitten taas juostaankin sinne pysäkille"

Eipä tarvitse odotella jos on pysäkillä samaan aikaan bussin kanssa 😂. 

Näin ainakin minulla.

Tätä naisystävänikin iloitsee aina, koska bussin odottelu on hänelle myrkkyä. Minä seuraan kotona kuinka hän välillä kiroillen, välillä poru kurkussa tekee tu

;D Minä olen joskus jopa sekuntikellon kanssa kellottanut kuinka paljon aikaa kuluu talvella bussipysäkille menemiseen aamuna, kun ei ole vielä lumia aurattu kävelytieltä pois. Ja sitten sama aamulle, kun samalla heittää roskapussin jätekatokseen. Ja toki sama sitten kesäpäivälle. Ilman muuta olen myös kellottanut mukaan ajan, joka kuluu siirtymiseen kotoa ulos, koska toki sekin on otettava mukaan aikataulutukseen. Lisään sitten aikaan 30 sekuntia katastrofilisää. Jos vaikka joku naapuri haluaa pysäyttää minut "mitä kuuluu kysymyksellä". 30 sekuntia menee siihen, että sanon, että kiitos hyvää, pitää mennä, myöhästyn muuten bussista ja sitten pysäyttämistä seuraavaan uudelleenorientoitumiseen: pitää ehtiä bussiin.  Kännykän laitan hälyttämään aamulla heräämiseen, aamutoimiin, uloslähtöpukeutumiseen ja ovesta ulos astumiseen.  (Ihan varmasti voisi asian hoitaa helpomminkin niin, että ajattelisi, että yritän olla pysäkillä klo 8.15, jotta ehdin klo 8.20 saapuvaan bussiin, mutta pointti tälle tiukalle aikataulutukselle tulee kohta)

Olen todella tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, jos saavun pysäkilleni silloin, kun bussin etuvalot näkyy pysäkkiä edeltävästä kaaresta, sillä jos silloin laitan käden taskuun ja otan sieltä matkakortin, niin bussi pysähtyy juuri silloin pysäkille, kun matkakortti on kädessäni. Jos saavun liian aikaisin, niin jotenkin tunnelmani lässähtää ja pitää sitten keksiä jotain, missä voi tuhlata elämästään vaikka viisi minuuttia. Ihan hirveä ajatus vain seisoskella bussipysäkillä bussia odottaessa (silloinhan ei voi tehdä muuta)

kun olen juuri oikeaan aikaan pysäksillä, tiedän, että tästä päivästä tulee täydellinen.

Olen joskus miettinyt, että tämä liittyy adhd:hen usien liittyvään pelaamiseen: usein adhd tykkää pelaamisesta ja pienestä kilpailusta ja se kilpailu voi olla myös itseä vastaan. Se myös nostaa vireystasoa ja saa dopamiinia erittymään paremmin.

Tuollainen nostaa ainakin minulla vireystasoa työpäivää varten: energisoidun ja olen valmis työpaikalla mihin vain ja hoitamaaan kaiken tehokkaasti ja tarkasti.

Ajan autolla nykyään ja nyt minulla on "kilpailu" yhden bussin kanssa. Kuskaan lapsen päiväkotiin ja ai että on hyvä päivä, kun bussi tulee tietyssä kohdassa vastaan. 

Kummallista tyydytystä saa tällaisestakin! 

Vierailija kirjoitti:

Ajan autolla nykyään ja nyt minulla on "kilpailu" yhden bussin kanssa. Kuskaan lapsen päiväkotiin ja ai että on hyvä päivä, kun bussi tulee tietyssä kohdassa vastaan. 

Kummallista tyydytystä saa tällaisestakin! 

En siis aja kilpaa tai varoen, mittaan vain täydellisen ajoituksen sen tietyn bussin aikataulun mukaan. It's me against HSL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan autolla nykyään ja nyt minulla on "kilpailu" yhden bussin kanssa. Kuskaan lapsen päiväkotiin ja ai että on hyvä päivä, kun bussi tulee tietyssä kohdassa vastaan. 

Kummallista tyydytystä saa tällaisestakin! 

En siis aja kilpaa tai varoen, mittaan vain täydellisen ajoituksen sen tietyn bussin aikataulun mukaan. It's me against HSL.

Kyllä. Se on just näin. Kaikenlaisia tällaisia meillä monella taitaa olla.

Oletteko seuranneet, mitä Ruotsissa on meneillään?

Siellä perustetaan jo klinikoita bepsy-diagnoosien purkamista varten.

Tietysti kiva, että oikeasti ongelmaiset ihmiset saavat apua. Mutta julkisen erikoissairaanhoidon tehtävä ei voi olla mielenkiinnon vuoksi tehdä paljon aikaa vieviä tutkimuksia näin suurelle osalle väestöstä.

Missä ihmisten oma vastuu ja toimijuus? Missä työpaikkojen vastuu suunnitella asiat siten, että ihmiset suoriutuvat kohtuullisesti? Missä vanhempien vastuu kasvattaa lapsia siten, että se tukee heidän toiminnanohjaustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkka aika on tärkeä. Matkalle pakkaaminen pitää aloittaa jo päiviä aiemmin koska muuten ennen lähtöä voikin iskeä lamaannus. Ja jokaiseen aamulähtöön pitää varata se 2 tuntia.

Naisystäväni ei taas pysty pakkaamaan paljoakaan etukäteen koska hän ei tiedä mitä mukaan pakattavia tavaroita saattaa vielä tarvita ennen lähtöä ja toisaalta, jos laukku on pakattu etukäteen, hän ei enää muista mitä on sinne laittanut.

Itse olen välillä ihan hermoraunioina kun omat kamppeet on pakattu ja kyyti lentokentälle on tulossa parin tunnin päästä ja naisystäväni aloittaa kyselemään "missähän mun se ja se on". Sitten hän kuitenkin suorituu ihan ajallaan lähtövalmiiksi. Muutamia asioita täytyy sitten usein hankkia matkalta ja vastaavasti mukaan on saattanut päätyä ihan random tavaraa.

Muutaman kerran sukat unohtuneet, joskus on ollut vain yhdet pitkät housut jne. Aina on pärjätty.

Lasten tavarat on pääosin mun vastuulla, niin aivoenergiat menee siihen. 

Sukkia ja alushousuja saa matkalta, ja samoilla housuilla pärjää jos on pakko.

Ajattelen pakatessa, että X määrä alusvaatteita ja paitoja jne. Sitten on ajatus karannut jossain vaiheessa ja mukana on paljon sukkia, ei yhtään alushousuja ja just se teepaita jossa on rasvatahra 😅. Huumorilla pärjää pitkälle, mutta kuitenkin sitä vertaa itseään heihin joilla on hyvä organisointikyky ja homma näyttää olevan hanskassa. 

Kansa janoaa diagnooseja ja lääkkeitä, jee!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko seuranneet, mitä Ruotsissa on meneillään?

Siellä perustetaan jo klinikoita bepsy-diagnoosien purkamista varten.

Tietysti kiva, että oikeasti ongelmaiset ihmiset saavat apua. Mutta julkisen erikoissairaanhoidon tehtävä ei voi olla mielenkiinnon vuoksi tehdä paljon aikaa vieviä tutkimuksia näin suurelle osalle väestöstä.

Missä ihmisten oma vastuu ja toimijuus? Missä työpaikkojen vastuu suunnitella asiat siten, että ihmiset suoriutuvat kohtuullisesti? Missä vanhempien vastuu kasvattaa lapsia siten, että se tukee heidän toiminnanohjaustaan?

Olisipa kaunis ajatus tuollainen, että ihmisten hyvinvointi otettaisiin jotenkin huomioon nykyajan työelämässä. Jos et jaksa niin, onpa harmillista. Mutta mikään ei muutu työpaikoilla. 

Ymmärrät varmaan, että toiminnanohjaus on rikki monella jo syntyjään. Vanhempi taistelee oman ja lapsen toiminnanohjauksen kanssa, että arki sujuu. 

ADHD diagnoosiin ei edes tarvita esh, esim. koululääkäri voi ainakin Helsingissä lääkityksen aloittaa, konsultoinnin jälkeen. Toki lääkäreitä ei ole ja kun ei ole sitten seurantaakaan, niin käytännössä lääkityksiä ei aloiteta.

Huvittaa kun lapsuudentutuistakin yksi toisensa jälkeen käyneet hakemassa ADD/ADHD tai muun nepsy diagnoosin, vaikka aikanaan  heissä ei ollut niin mitään oireilua havaittavissa. Ja toki muistavat esitellä niitä ylpeinä somessa. 

On tämä kumma. Yksi tuttava on raahamassa into piukeana kahta lastaan tutkimuksiin ja ei osaa enää muusta puhuakaan kun että hänelläkin nyt varmaan on adhd. Hohhoijjaaa. Että aikuinen ihminenkin lähtee tällaiseen hömpötykseen. No, ehkä töissä saa sitten hutiloida ja myöhästellä paremmalla omallatunnolla kun hihhiihhiiiii mulla on tää adhd. 

;D Minä olen joskus jopa sekuntikellon kanssa kellottanut kuinka paljon aikaa kuluu talvella bussipysäkille menemiseen aamuna, kun ei ole vielä lumia aurattu kävelytieltä pois. Ja sitten sama aamulle, kun samalla heittää roskapussin jätekatokseen. Ja toki sama sitten kesäpäivälle. Ilman muuta olen myös kellottanut mukaan ajan, joka kuluu siirtymiseen kotoa ulos, koska toki sekin on otettava mukaan aikataulutukseen. Lisään sitten aikaan 30 sekuntia katastrofilisää. Jos vaikka joku naapuri haluaa pysäyttää minut "mitä kuuluu kysymyksellä". 30 sekuntia menee siihen, että sanon, että kiitos hyvää, pitää mennä, myöhästyn muuten bussista ja sitten pysäyttämistä seuraavaan uudelleenorientoitumiseen: pitää ehtiä bussiin. Kännykän laitan hälyttämään aamulla heräämiseen, aamutoimiin, uloslähtöpukeutumiseen ja ovesta ulos astumiseen. (Ihan varmasti voisi asian hoitaa helpomminkin niin, että ajattelisi, että yritän olla pysäkillä klo 8.15, jotta ehdin klo 8.20 saapuvaan bussiin, mutta pointti tälle tiukalle aikataulutukselle tulee kohta)

Olen todella tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, jos saavun pysäkilleni silloin, kun bussin etuvalot näkyy pysäkkiä edeltävästä kaaresta, sillä jos silloin laitan käden taskuun ja otan sieltä matkakortin, niin bussi pysähtyy juuri silloin pysäkille, kun matkakortti on kädessäni. Jos saavun liian aikaisin, niin jotenkin tunnelmani lässähtää ja pitää sitten keksiä jotain, missä voi tuhlata elämästään vaikka viisi minuuttia. Ihan hirveä ajatus vain seisoskella bussipysäkillä bussia odottaessa (silloinhan ei voi tehdä muuta)

kun olen juuri oikeaan aikaan pysäksillä, tiedän, että tästä päivästä tulee täydellinen.

----

Täytyy sanoa, että arvostan suoritustasi ihan mielettömän paljon. 

Huippuunsa hiottu suoritus ja mielestäni kyllä mitalin arvoinen.

T. Se toinen bussien kanssa kisaava