Kauhein ikinä saamasi lahja? Omalla kohdalla vaaka (exältä) ja lasten lelulta näyttävä virkattu kakkupala (kaverilta)

Oon saanut aina hyvän lahjan ja joka kerta aivan samaa enkä ikinä ole joutunut pettymään. Pinppi on parasta. Se on sekä fyysinen,että henkinen ja rakkaudella kullattu lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia jättipokkari. 

Puoliso osti syntymäpäivälahjaksi. 

Tein silloin laitoshuoltajan töitä. 

Edelleenkään ei naurata miten pas..lahja

 

Minusta taas hyvin keksitty, mutta tykkään Lucia Berlinin kirjoista. Jos et tykkää, niin ymmärrän harmistuksen. Tuntui varmaan kettuilulta.

Vierailija kirjoitti:

Oon saanut aina hyvän lahjan ja joka kerta aivan samaa enkä ikinä ole joutunut pettymään. Pinppi on parasta. Se on sekä fyysinen,että henkinen ja rakkaudella kullattu lahja. 

Mikä on pinppi?

Vierailija kirjoitti:

Eka äitienpäivä vuonna 2008,vauva oli kaksi viikkoa vanha. Avopuoliso  oli edellisiltana juhlinut kaverin polttareita ja makasi krapulassa,sen verran kävi sanomassa että " hae mulle limsaa". 

Pistin vauvan vaunuun ja menin äitini luo,matkalla hain kääretortun ja ruusuja. Juotiin kahvit ja äiti sylitteli vauvaa.

Aviopuolisolta tuli vihainen viesti että "missä limsa"., vastasin olevani äitini luona ÄITIENPÄIVÄKAHVILLA.

Äiti antoi minulle yhdet korviksensa koska olin ihaillut niitä ja ei itse oikein tykännyt käyttää.

Otin selfien Facebookiin korvisten kanssa ruusut sylissä ja moni kehui sekä ihasteli,kerroin sitten saaneeni korut äidiltä ja ruusujen olevan lavaste,äitini kukat.

Avopuoliso räjähti,lähetti viestin miten olin kuulemma nolannut hänet. 

Kun pääsin kotiin mies oli poissa.

Palasi takaisin   pitsisten string-alushousujen sekä  +50v-kasvov

Miten ihmeessä päädyit lisääntymän tuollaisen helmen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Siskon perheen olemattomat joulu- ja synttärilahjat. Aina kun vein heille ja heidän lapsilleen joulun alla lahjat, oli selitys että sinun lahja on vielä paketoimatta, annan kun saan paketoitua. Synttärilahja ei tullut mukaan, lahja on miehellä autossa töissä, annan seuraavan kerran kun nähdään.

Ikinä mitään lahjaa ei siis ollut. Sanoisi suoraan ettei ole lahjaa, hittoako tuollaisia valheita vuodesta toiseen.

Kummityttöni vanhemmat tekivät samaa. Ystäväni erosi miehestään ja uusi mies on aivan 👎.

Olemme ristiin kummeja ja ikävää viedä heille lahja, kun tuli tekosyyt miksi heidän kummilapsi ei saanut lahjaa. 1.n kerran jälkeen en sitten vienyt enää. Ystäväni ajoissa ilmoitti lahjalistaa ja kysyi milloin poikkean. Vastasin kun viime vuonna sinun kummilapsesi lahja oli hukassa, on varmaan parempi tulet meille, kun tämän vuoden löytyy. Eikä siinä kaikki. Oli ehkä 22.12, kun ystävältä tuli viesti tää mies nro 2 on kohta siellä kulmilla, voi noutaa nyt Tiinan lahjan. En vastannut mitään. Ovikello soi ja mies oli käsi ojossa. Olin aikaisimpina vuosina antanut heille myös pikkuleipiå, sama resepti 10+ vuotta. 

Kysyin mieheltä eikö hänellä ole lahjaa meille, joo ei, piti lahja ja pikkuleivät hakea 

Parin viikon päästä otin härkää sarvista ja kysyin ystävältäni mikä on. Miehen mielestä meille ei enää tarvi antaa lahjoja, kun kummilapsi on jo niin vanha, vuoden vanhempi hänen. Mutta se on minulle lahja, kun annan pikkuleipiä, joista he tykkäävät. Mä siinä sitten nauroin ja kysyin ymmärtääkö hän mitä nyt sanoi ääneen?

Kummityttöni on niin iso jo, vien hänet ja oman tyttöni yhdessä jonnekin pari krt vuodessa. Yhden kerran miesystävä oli laittamassa 5 v nuorempaa poikaansa mukaan. Ei ole reilua. Ei otettu, itkevää poikaa mukaan, isä oli luvannut eikä kysynyt keneltäkään muulta mitään. Tämän jälkeen sanoin ystävälleni ota yhteyttä, kun mies ei kuulu enää elämääsi. Ystävä meni miehen puolelle tässä asiassa

Me emme saa lahjoja eikä osteta lahjoja. Saa valkata sellaista mitä itse haluaa, elikkä ei aikuisten kesken vaihdella mitään roinaa. Ei tule mitään turhaa tavaraa nurkkiin. Synttäreillä käydään syömässä tai tilataan kotiin lempi ruokaa. 

Ihmettelen kuinka vielä aikuisetkin tarvitsevat jotain lapsen jännitystä, että mitähän sieltä paketista löytyy. 😂 Eikö ole saanut lapsena lahjoja tarpeeksi. 😲

Vähän hämmentyneenä luen tätä ketjua. En ole lapsuuden jälkeen saanut lahjoja. Jouluna saan kyllä suklaata yms., mikä on toki mieluisaa.

Häälahjaksi saimme miehen suvulta sellaiset peilit /taulut (2kpl) joissa oli kotkan kuvat, peilejä kehysti pahviset kehykset.

Olin sanaton, tuollaiset olisivat sopineet poikamiehelle oikein hyvin

Puolison sukulaiset antoivat meille joululahjaksi seksilelusetin.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen pettyy lahjasta? Lahja on lahja ja se voi olla ihan mitä vaan. Tärkeintä ei ole se lahja, vaan antaminen eli toisen huomioiminen ja kohteliaisuus. Lapsena en tykännyt monista äidin hankkimista joululahjoista, mutta se kuului asiaan, että ne oli äidin mieleen enemmän. 

No minä loukkaannuin, kun sain tuolloiselta miesystävältä lahjaksi esineen josta olin hänelle sanonut, että minä en sitten todellakaan halua tuollaista. Tunne, että mies ei ollut lainkaan kiinnostunut minusta eikä kuunnellut mitä sanoin, ei ainakaan helpottanut.

Sain mieheltä virranjakajan kannen joululahjaksi. Anoppi ja appi nauroivat katketakseen.

Synttärilahjaksi sain kalliin puuveneen, joka on aina vedetty maalle, enkä saa sitä itse vesille.

Sitten sain sähköpyörän, jossa on niin korkea tanko, että en pysty sillä ajamaan.

Eli kaikki lahjat olivat miehelle itsellen oikeasti. Hän on muuten ihana mies, mutta olen kieltänyt häneltä lahjojen ostamisen.😅

Mummoni saattaa ostaa jouluksi vaikka muovikassillisen lahjoja, kunhan niissä on alelappu päällä. Lahja myös annetaan siinä S-marketin muovipussissa.

Nykyisin lahjojen sisältö on onneksi pienentynyt ja parantunut, mutta aiemmin olen saanut mm. 

- teininä Niiskuneiti-peltirasian, jossa oli sisällä lasten shampoota ja pikkulasten hammastahnaa

- miesten sukkia ja deodoranttia

- halvat marketista ostetut kissan kuvilla varustetut mukit (minulla on aina ollut koiria) 

- nenäkarvatrimmeri. Kyllä. Nenäkarvatrimmeri. 

- joku englanninkielinen autonasennuskirja koska "sinä osaat enkkua niin hyviin, että tykkäät varmaan tästä" (minulla ei ole edes ajokorttia)

- jokin osa neulontakoneeseen, minulla ei ole neulekonetta (äidilläni on ja osasi kertoa, mikä se oli) enkä harrasta käsitöitä

Vierailija kirjoitti:

Laminoitu BMI-taulukko anopilta

Toivottavasti näet tämän viestin, sillä ajattelin juuri sinua, kun näin ketjun otsikon. Kiva, että viestisi oli joukossa!

Olen kahdelta poikaystävältä saanut parikymppisenä pehmolelun lahjaksi, toiselta ainakin kahdesti ja yhdeltä miespuoliselta ystävältä myös.

Minulla on ollut yksi lapsena saatu pehmolelu kotona, mutta se ei tarkoita että tykkäisin pehmoleluista. En ylipäätään tykkää minkään turhanpäiväisen tavaran keräilystä. Ehkä pitivät minua lapsellisena tai olisivat toivoneet minun olevan lapsellinen?

Sekin voi vaikuttaa että minulla oli nuo eksältä saadut pehmolelulahjat kotona niin tyypit sitten ajattelivat että tykkään niistä.

Eron jälkeen lahjoitin ne kaikki kirpputorille.Ei ole nykyinen miesystävä enää pehmoleluja hankkinut minulle onneksi, enkä usko että tulee hankkimaan.

Tästä lahjasta moni varmaan olisi tykännyt, mutta mulle täysi kauhistus. Horror. Lahjakortti jalkahoitajalle. Varpaani ovat niin kipeät ja kuhmuraiset (hevoset astuneet varpaille niin että ovat murtuneet, ukkovarvaskin meni rikki kerran neljästä eri kohtaa), että todellakaan varpaisiini ei kosketa. Vain patologi voi ne sitten katsoa, jos se kuolemansyynselvittämiseksi on välttämätöntä. 

Myös valkoviini ja suklaa ovat NOT-listalla. En juo/syö niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Sain mieheltä virranjakajan kannen joululahjaksi. Anoppi ja appi nauroivat katketakseen.

Synttärilahjaksi sain kalliin puuveneen, joka on aina vedetty maalle, enkä saa sitä itse vesille.

Sitten sain sähköpyörän, jossa on niin korkea tanko, että en pysty sillä ajamaan.

Eli kaikki lahjat olivat miehelle itsellen oikeasti. Hän on muuten ihana mies, mutta olen kieltänyt häneltä lahjojen ostamisen.😅

Laita Toriin myyntiin ne puolella uuden hinnasta. Ostat rahoilla jotain itseäsi miellyttävää. Eiköhän menisi miehellesi perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen äitienpäivä,eksä antoi suklaapatukan ja lähti ystävänsä luo kahville. On nyt muista(kin syistä) eksä. 

Oletko exäsi äiti? Mitä oikein odotit?

 

Olen eri, mutta olisihan se mukavaa jos puoliso vähän enemmän huomioisi ensimmäisenä äitienpäivänä. Kun ei se vauva vielä ensimmäisenä äitienpäivänä osaa hankkia lahjaa tai leipoa kakkua äidilleen, niin olisi ihan kohteliasta että isä ottaisi noista koppia. 

Kun nainen synnyttää niin tuleeko hänestä miehensä äiti? Kysynpähän vaan.

Tällä tavalla ajattelevat miehet eivät ansaitse perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia jättipokkari. 

Puoliso osti syntymäpäivälahjaksi. 

Tein silloin laitoshuoltajan töitä. 

Edelleenkään ei naurata miten pas..lahja

 

Siivoajan käsikirja on loistava kulttikirja 70-luvulta! Nerokkaita ja nyrjähtäneitä novelleja! Eivät kerro siivoamisesta mitenkään. Miehesi on sivistynyt.

Mitään kamalaa en ole saanut, mutta rajojani kunnioittamatonta kylläkin. Merkkipäivinä pyydän, ettei tavaralahjoja tuotaisi, mutta silti saan toisinaan turhaa krääsää. Eniten näitä oli silloin, kun menin naimisiin. Emme pitäneet juhlia, vaan kävimme kahden todistajan kera maistraatissa. Ilmoitimme kaikille, kenelle avioliitostakin ilmoitimme, että mitään lahjoja emme toivo tai odota, ja jos ehdottomasti haluaa muistaa, rahalahjan voi antaa, mutta ei tavaralahjoja. Puolison sukulaiset kyöräsivät meille silti mm. kakkuvadin, kuusenkoristeet, ateimet ja viinilasit, kaikki tavaroita, jotka meillä jo on ja vieläpä aivan eri tyyliä/sarjaa kuin meillä. 

Eräs sukulainen toi häälahjansa kaiken kukkuraksi vähän kiusallisessa tilanteessa. Hän oli ottanut ison paketin autoonsa mukaan yhden sukulaistytön lakkiaisiin ja alkoi siinä juhlakalun edessä kukittaa ja lahjoa meitä, ja muut paikalla olijat yhtyivät onnitteluihin, kun tietty sukulaisen puhuessa kuulivat sivukorvalla, että olemme menneet naimisiin. Tuli hieman olo, että varastamme sen juhlakalun päivän, vaikka tarkoituksella halusimme mennä naimisiin mahdollisimman huomaamattomasti ja kertoa vain muutamalle ihmiselle.

Ei siinä, myymme ei-toivotut lahjat Torissa ja saamme murto-osan siitä summasta, jonka olisimme saaneet, jos lahjantaja, joka välttämättä halusi lahjan antaa, olisi kunnioittanut toivettamme.

Laatikollinen temu krääsää miehen veljeltä. Ostaa usein temusta sitä sun tätä ja sai mahti-idean antaa meille lahjaksi ison laatikollisen vähän sitä sun tätä kehuen samalal kun sai taas paljon vaikka mitä niin halvalla. Oli siellä ihan käytännöllisiäkin juttuja mutta suurin osa oli tyyliin "mitä ihmettä tälläkin teen" kategoriaa. Esimerkkinä vaikkapa oveen ripustettavia kylttejä, seinätarroja  jos jonkinmoisesta iaheesta (meillä ei ole lapsia toistaiseksi joten ei ole edes lastenhuoneesa sellaisille käyttöä), ledvalojuttuja, metallisiä seinäkylttejä oudoista aiheista jne.