Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhein ikinä saamasi lahja? Omalla kohdalla vaaka (exältä) ja lasten lelulta näyttävä virkattu kakkupala (kaverilta)
18.08.2024 |
Suutuin exälle että olenko minä muka lihava? '
Ja se leikkikakku oli ihan järkyttävä,mitä minä sillä olisin tehnyt.
Kommentit (141)
Eläkelahja "A.Aaltotyylinen " peltitarjotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kukaan antaa lahjaksi lihaville naisille jotain syötävää??
Lihavan naisen suuhun sopisi omena.
🍎 + 🐷 = 🍖
Typerän provon päähän sopisi aivot. Vaan mistäs sinne sellaiset saataisiin....
Niin.. kun sinäkin olet jo lahjoittanut omasi pois.
Aika säälittävää tuo halusi todistella sitä, että sulla jäi aivot kokonaan saamatta, kun niitä oli jaossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä,eksä antoi suklaapatukan ja lähti ystävänsä luo kahville. On nyt muista(kin syistä) eksä.
Mun mies osti ensimmäisenä äitienpäivänä mulle pääkallokarkkeja pussillisen. Ja äidilleen vei ruusun.
Nyt vihdoin on äiti jäänyt kakkoseksi ja mulle ostaa kultakoruja.
Mä olisin ollut iloinen, jos olisin saanut pääkallokarkkeja. Ruusuista en välitä enkä kultakoruista.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kauhein ehkä, mutta erikoinen. Sain lahjaksi kirjaston poistokirjan, kirjailija yksi suosikkini. Ihana ajatus, hinta ei ole merkityksellinen. Kunnes selvisi, ettei se ollutkaan ostettu poistokirja, vaan ihan lainattu. Ja seuraavan kuukauden vastailin antajalle, että joko olen lukenut ja palauttanut vai pitääkö hänen uusia laina.
Miehen veljen perheeltä valokuva seinäkalenteri heidän perheensä kuvilla sekä perheen syntymäpäivät merkitty kalenteriin ko. päivän kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä,eksä antoi suklaapatukan ja lähti ystävänsä luo kahville. On nyt muista(kin syistä) eksä.
Oletko exäsi äiti? Mitä oikein odotit?
Olen eri, mutta olisihan se mukavaa jos puoliso vähän enemmän huomioisi ensimmäisenä äitienpäivänä. Kun ei se vauva vielä ensimmäisenä äitienpäivänä osaa hankkia lahjaa tai leipoa kakkua äidilleen, niin olisi ihan kohteliasta että isä ottaisi noista koppia.
Kun nainen synnyttää niin tuleeko hänestä miehensä äiti? Kysynpähän vaan.
Se on Äitienpäivä ei Minun Äitini Päivä. Silloin juhlitaan kaikkia äitejä, oma miehenikin vie naapurin vanhalle rouvalle kukan, koska hänellä ei ole lapsia elossa. Olen ylpeä huomaavaisesta ja kohteliaasta miehestäni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkelahja "A.Aaltotyylinen " peltitarjotin.
Siis tämä? Musta ihan hieno ja arvokas lahja ja aina voi toki myydä.
https://www.iittala.com/fi-fi/sisustus/maljakot-ja-kukkaruukut/tarjoilu…
Oho, eipä ole taas saaja tiennyt mitä on saanut. ;D
Itse annoin sukulaistytölle Aallon tuotteita (maljakon ja tuikkukupin tai tuhkakupiksi mä sitä luulin)) ylppärilahjaksi. Ollaan miehen kanssa saatu vuosien saatossa vaikka mitä kippoa ja kuppia työpaikoilta jouliulahjoiksi ja niitä on kertynyt, kun ei niistä itse niin välitetä. Alkuperäisissä paketeissa ja muoveissa ovat. Kunns sitten alkoi olla noita ylppäreitä tms. heillehän niitä voi antaa lahjaksi.
Itsellähän ei ole mitään käsitystä niiden arvosta, Suomalaista lasia, arvostettu, kiertoon! Sukulaistädit olivat olleet aivan äimänä, kun niin kallis lahja oli annettu. Viidensadan euron lahja. :D
Kyllä sen jälkeen sitten alettiin tutkimaan niitä arvoja, ettei nyt sokkona jaella mitä sattuu. Tuollekin tyttöselle olisi riittänyt vaan yksi kippo, kun ei niin läheisiä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 euron suklaarasia yhteislahjana kolmelta henkilöltä syntymäpäivilläni. Olemme kaikki nelikymppisiä ja lahjanantajista kaksi oli tuolloin työelämässä ja toinen heistä vielä erittäin hyvin toimeentuleva. Loukkaannuin, vaikka yritin olla näyttämättä sitä.
Minä käsityöihminen otan mielelläni vastaan tarvikkeita, mutta en olisi välittänyt saada purettua paperinarua. Oli siis purettu vanhat narutabletit ja tuotu kippurainen naru minulle. Narua oli hirveästi ja väri ikävä, ei oman makuni mukainen. Roskiin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhein oli hamsterini, ikävä kyllä.
Kuten jotkut lapset, myös minä olin mankunut että "äiti, isi saanko lemmikin haluan hamsterin" ties kuinka kauan, no sain sitten sen hamsterin synttärilahjaksi kun täytin 9 vuotta.
Tietysti olin ensin onnesta soikeana kun vihdoin sain sen kauan haluamani hamsterin.
Elo sen kanssa ei kuitenkaan ollut yhtään sellaista kun olin ajatellut, se puri ihan surutta jos sitä yritti käsitellä ja öisin se mökästi häkissään niin etten saanut nukuttua.
Etsittiin sille uusi koti noin puolenvuoden päästä.
Mikä v*ttu on puolenvuoden??
Mä olen miettinyt pääni puhki, että oonkohan mä mitään kamalaa saanut. Olen saanut tavaroita, joita en osaa arvostaa, mutta onko ne sitten kamalia automaattisesti.
Lapsena tuli sen Barbien sijaan Cindy. Järjetön pettymys.
Lähin kaverini antoi häälahjaksi meille pöytäliinan. Se oli mun mielestä ruma, semmoinen jota mummot käyttää pöydillä. Hän oli oikein pohtinut värimaailmaa ja teettänyt sen ja mä pidättelin oksua, kuinka ruma onkaan. Tuosta on nyt 20vuotta ja se poppanaliina on meillä yhä. Kävin tässä liinavaatekaappia taannoin läpi ja totesin, ettei se nyt niin ruma ollutkaan kuin muistin ja otin käyttöön. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 euron suklaarasia yhteislahjana kolmelta henkilöltä syntymäpäivilläni. Olemme kaikki nelikymppisiä ja lahjanantajista kaksi oli tuolloin työelämässä ja toinen heistä vielä erittäin hyvin toimeentuleva. Loukkaannuin, vaikka yritin olla näyttämättä sitä.
VAikkei sitä varsinaisesti mitään lahjoja odota. Eikä se rahallinen arvo pitäisi olla määrittävä tekijä, mutta kyllähän tuo nyt menee jo v*ttuiluna. Saakin loukkaantua. Vähän edes ostaneet käsintehtyjä konvehteja tms. Yrittäneet edes.
Vierailija kirjoitti:
Ei kauhein ehkä, mutta erikoinen. Sain lahjaksi kirjaston poistokirjan, kirjailija yksi suosikkini. Ihana ajatus, hinta ei ole merkityksellinen. Kunnes selvisi, ettei se ollutkaan ostettu poistokirja, vaan ihan lainattu. Ja seuraavan kuukauden vastailin antajalle, että joko olen lukenut ja palauttanut vai pitääkö hänen uusia laina.
Poistokirjoja ei yleensä lainata, vaan niitä saa ihan ilmaiseksi ottaa sieltä kirjastosta.
Jestas minkälaiseksi nillitykseksi tämäkin ketju mennyt
Muistan kun lapsena toivoin hartaasti jotain lelua, en muista mikä se oli, joku hittilelu kuitenkin. Kaikilla kavereillakin taisi olla. Monta joulua meni, ja kun lopulta sain sen, arvatkaa leikinkö joulunpyhiä pidempään.. :D
(olin kai vähän hemmoteltu lapsi xD)
Minä sai lapseni syntymäpäivänä lahjaksi tiedon, että ihan ei lapseni ihon väri nyt täsmää oman eikä vaimoni ihonvärin kanssa. Petyin.. hieman.
Naapurin työtön rouva on kova askartelemaan, oli tehnyt savesta sellaisen kymmensenttisen suoran alustan ja siihen itse tehdyn kynttilän.
Laitoin siihen tulen ja kun selkäni käänsin niin tali oli valunut pellavaliinalle.
Oma vikani tietysti mutta kuitenkin .
Roskiin meni.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies osti ensimmäisenä äitienpäivänä mulle pääkallokarkkeja pussillisen. Ja äidilleen vei ruusun.
Nyt vihdoin on äiti jäänyt kakkoseksi ja mulle ostaa kultakoruja.