Mies ei suostu aikuistamaan tyyliään

Oot nolo tyyppi.

Yritin joskus samaa miehen kanssa mutta parempi antaa vain täysin itsenäisesti päättää. Ei onnistu edes auttaa välttämättä ja silloin se asia vain menee niin. Jos löytyy halua muutoksille niin silloin pienimuotoinen apu voi olla hyväksi, aina ei tarvitse päättää tai vaikuttaa edes varsinaisesti asioihin. Mielipiteetkin riittävät usein suuntaviivoiksi ja avuksi.

Niin. Yksi iso tekijä kumppanin valinnassa on se, että ei häpeä kumppaniaan. Valitaan se ketä kehtaa esitellä kaikkialla.

Toinen tärkeä tekijä rakkaudessa on sen ymmärtäminen, ettei rakastaan voi muuttaa.

Yritäpä tasapainoilla näiden asioiden välillä.

Hohhoijaa.

Olette väärät toisillenne.

Olet henkisesti liian epäkypsä miehellesi.

Me naiset yritämme aina muuttaa miehessä kaiken. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Olet henkisesti liian epäkypsä miehellesi.

Miten niin? Minä olen kasvanut opiskeluajoista ja hän ei. Ajattelin että työelämä viimein pakottaa siistiytymään, mutta samanlaisia resupekkoja ne työkaverinsakin ovat.

Äl oo äl äksdee

No, provohan tämä: 0,6 / 5

Kaikki saavat pitää bändipaitoja. Rock'n'roll ei kysy ikää. Terveisin Mick Jagger, 81v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet henkisesti liian epäkypsä miehellesi.

Miten niin? Minä olen kasvanut opiskeluajoista ja hän ei. Ajattelin että työelämä viimein pakottaa siistiytymään, mutta samanlaisia resupekkoja ne työkaverinsakin ovat.

Ei ole mm. millään lailla kypsää ja aikuisen toimintaa heittää luvatta toisen lempivaatteita menemään.

Mä annan naiselleni aina Tikkurilan värikartasta sen liuskan, joka sopii asuunon väreihin mukaan meikkiostoksille ja vaatekauppaan, mutta aina se nöyryyttää mua kavereiden ja sukulaisten edessä käyttämällä muita, itsepäättämiään sävyjä. En tiedä miten jatkaa.

Kampaajaakaan ei osaa ohjeistaa leikkaamaan kunnon kampausta, vaan aina valitsee leikkauksen joka korostaa hänen liian jykevää leukaansa ja isoa otsaa. Kauhea suojuntti!

Siis heitit salaa miehesi vaatteita pois!!!

No hyvää jatkoa sitten vain!

Mene  miehesi kanssa rokkikeikalle äläkä pakota sitä illanistujaisiin joihin se ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Me naiset yritämme aina muuttaa miehessä kaiken. Miksi?

 

Jonkun se tulee tehdä jos ei mies itse tajua toimia kuten ap:n ns. mies. Näyttävät epäsopuiselta yhdessä, nainen aikuinen siisti tyyli ja toinen ei niinkään. 

Toista ei voi muuttaa, mutta ymmärrän tavallaan harmistuksen. Meillä tuo pukeutumistyyli vaikuttaa jo esim. siihen, miten ura etenee. Mekin tapasimme nuorina ja miehillä päällä urheilupaitoja, joka silloin varmasti meni hyvin yksin urheilullisen elämänrytmin ja iän kanssa.

Nyt lähestytään neljääkymppiä. Oma tyylini on muuttunut sellaiseksi, että tilanteen mukaan pukeudutaan. Töissä aina business casual ja kotona tai kavereiden kanssa rennommin/räväkämmin. Mies pitää edelleen samoja college-housuja ja huppareita. Joihinkin tärkeämpiin tilanteisiin saa kauluspaidan päälle kyllä (häät, tms.). Hän on turhautunut siihen, ettei pääse etenemään työpaikalla tai löydä parempaa työtä. Olen niissä tilanteissa koittanut ystävällisesti avustaa vanhassa sanonnassa "dress for the job you want", mutta en hirveästi halua häntä loukatakaan, kun viesti ei mene perille. Varmasti on myös aloja, joilla printtipaidat, verkkarit ja huolittelemattomuus eivät estä etenemistä.

Itse en tosin ymmärrä, mitä hävettävää siinä on, jos jollain on tai ei ole tyylitajua. Ihmiset muutenkin häpeävät aivan turhia asioita ja pilaavat sillä oman elämänsä. Suomessa on totuttu siihen, että täällä voi pukeutua aika vapaamuotoisesti, joten tuskin kukaan erityisemmin ajattelee puolisosi vaatteita tai habitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me naiset yritämme aina muuttaa miehessä kaiken. Miksi?

 

Jonkun se tulee tehdä jos ei mies itse tajua toimia kuten ap:n ns. mies. Näyttävät epäsopuiselta yhdessä, nainen aikuinen siisti tyyli ja toinen ei niinkään. 

 Kuka sen tyylin määrää? Vaimoko?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Yksi iso tekijä kumppanin valinnassa on se, että ei häpeä kumppaniaan. Valitaan se ketä kehtaa esitellä kaikkialla.

Toinen tärkeä tekijä rakkaudessa on sen ymmärtäminen, ettei rakastaan voi muuttaa.

Yritäpä tasapainoilla näiden asioiden välillä.

Tämä.

Minulla kävi ex-miehen kanssa niin, että hän piti minusta rokkityttönä, joka pukeutui enimmäkseen mustaan ja minihameisiin, mutta aikuistuessani vaihdoin tyyliä (inspiroitunut fiftarityylistä, että aika paljon hameita ja mekkoja). Toivoin vähän, että mieskin yli kolmekymppisenä jo ymmärtäisi itsekin aikuistua ja vaihtaa bändipaidoista vaikka kauluspaitoihin sun muihin, etenkin sellaisiin tilaisuuksiin, joissa edellytetään siisteyttä, mutta vaikka joitain asioita vaihtoi tyylikkäämpään suuntaan, tilannetajun puute ja bändipaidat pysyivät ennallaan. Ei muuttunut asennekaan aikuiseksi, vaikka syntyi lapsiakin.

Eron jälkeen tapailin toista tyyppiä, jolla on jotakuinkin yksi t-paita ja yksi neulepaita, jonka paikkasi itse kun siihen tuli reikä, ja ilmestyi sukissa ja crocseissa treffeille, eikä minkäänlaista ymmärrystä siitä, että jos ollaan menossa johonkin siistimpään paikkaan, niin pitäisi näyttää vähän siistimmältä... Tietoisena siitä, ettei toista saa mitenkään muutettua yhtään tyylikkäämmäksi tai edes edustavammaksi, se orastava kiinnostus meni sitten omalta osalta siinä. Vihjasin siis kyllä, että pitäiskö työssäkäyvänä ihmisenä ostaa kokonaan uusi neulepaita sen sijaan, että sitä vanhaa paikkaillaan vähän sinnepäin, mutta mitä suotta kuulemma.

Minua itseäni häiritsee pukeutumista enemmän se, ettei toinen kunnioita sen enempää seuraa kuin ympäristöäkään pukeutumalla asianmukaisesti, joten tulisin aina häpeämään tätä tyyppiä tai yrittämään ja epäonnistumaan muuttamaan tyyliä, koska jos halua muuttua ei ole, ei sitä voi pakottaa. Tässä oli vaan täydellinen mielenkiinnon puute pukeutumiseen; vaate on samanlainen hyödyke kuin ruoka, että riittää että se ajaa asiansa. Monilla miehillä on näin, mutta on niitäkin, joille voi näin kielikuvallisesti huomauttaa, että vaikka kaupan halvin makkara täyttää vatsan, niin laadukas pihvi hyvillä lisukkeilla on silti vähän parempi vaihtoehto.

Äitini menee myös tuohon kategoriaan, että joutuu häpeämään kun 60+ mummo vetää päälleen New Yorkerista ostetun räikeänvärisen minimekon ja vetoaa siihen, että hyvinhän se mahtuu ymmärtämättä, että niitä vaatteita ei ehkä hänen ikäluokalleen ole suunnattu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me naiset yritämme aina muuttaa miehessä kaiken. Miksi?

 

Jonkun se tulee tehdä jos ei mies itse tajua toimia kuten ap:n ns. mies. Näyttävät epäsopuiselta yhdessä, nainen aikuinen siisti tyyli ja toinen ei niinkään. 

Mitä väliä sillä on miltä näyttävät yhdessä? Olen nainen jolla melko siisti tyyli ja kiinnostun usein tuosta miestyypistä mitä ap kuvaili (poislukien parta). Aina pelkään että miestä häiritsee meidän yhteensopimattomuus ja haluaa muuttaa tyyliään lähemmäs omaani, mitä taas en pitäisi ollenkaan viehättävänä.

Ihmetyttää miten ap on päätynyt miehen kanssa yhteen jos tyyli ei viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me naiset yritämme aina muuttaa miehessä kaiken. Miksi?

 

Jonkun se tulee tehdä jos ei mies itse tajua toimia kuten ap:n ns. mies. Näyttävät epäsopuiselta yhdessä, nainen aikuinen siisti tyyli ja toinen ei niinkään. 

Eihän se toinen ihminen ole tarkoitettu toiselle asusteeksi. Molemmat ovat itsenäisiä olentoja, joilla on oma tyylinsä tai tyylittömyytensä. Käsilaukkuja saa kyllä kaupasta, jos sellaisen tarvistee omaan asuun.