Mies ei suostu aikuistamaan tyyliään
Tavattiin opiskeluaikoina ja miehellä oli silloin pitkä tukka, parta ja bändipaitoja. Nyt kuitenkin kun ollaan molemmat työelämässä korkeakoulutettuina, niin mielestäni olisi ihan asiallista siistiä tuota tyyliä. Olen vihjannut miehelle, että voisi ostaa neuleita, kauluspaitoja, muita housuja kuin mustia farkkuja, mutta ei. Ostin myös itse hänen vaatekaappiinsa siistimpiä vaatteita, mutta ei käytä niitä vaan kyselee pois heittämieni bändipaitojen perään. Parturiin jos tuon ukon saa niin tulee takaisin latvat siistittyinä. Millä ihmeellä tuon saisi tajuamaan, että hän ei ole enää teini? Hävettää kun illanistujaisissa kaikilla muilla on siisti olemus ja yksi on kuin rokkikeikalta repäisty mukaan.
Kommentit (71)
Ei kuulosta rakkaudelta vaan siltä että ap on rakastunut mielikuvaan miehestä jollainen ap:n miehen pitäisi olla. Kohta voi olla niin että ei ole edes tuota nykyistä.
Jätä se sika! MULLE! T: 51-vuotias nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap ehkä sukua Hyacinth Bucketille?
Olisi ollut loistava idea käsikirjoittajilta jos Richardille olisi tullut vanhuuden kriisi ja hän olisi rupenut pukeutumaan rock-henkisesti ja elämään villiä elämäntyyliä. SIinä olisi ollut Hyacintilla kestämistä.
Mul tuli miälee ap:n ylkästä se Onslov.
Ymmärrän AP:ta. Oma mies pukeutuu yleensä aika karseisiin vaatteisiin, mutta sen verran on tilannetajua ettei illanistujaisiin pukeudu bändipaitaan ja siistii parran.
Eivät nuhjuiset vaatteet haittaa kuin korkeintaan omaa silmää, mutta sitä en katselisi jos resupekkana haluaa lähteä ravintolaan illalliselle tai ystävien luo syömään.
Vierailija kirjoitti:
ap sanoisin että olette kasvaneet erillenne. Lähinnä niin päin, että mies on pysynyt samana ja sinä olet kasvanut. Tässä tapauksessa erilleen.
Ei mies siitä muutu, ellei itse jostain syystä halua muuttua. Jos olet alkanut häpeämään miestäsi, niin lopun alku on jo takana. Kohta varmaan alat ihastua muihin. Toista tulisi kyetä katsomaan ylöspäin, ei alaspäin. Häpeän päälle ei voi rakentaa mitään, ainakaan toimivaa parisuhdetta.
Lapsiahan teillä ei tainnut ollakaan? Ikä ei selvinnyt, mutta veikkaan että olette jotain kolmikymppisiä. Kannattaa varmaan jo katsella seuraavaa miestä silläkin silmällä, että kenestä tulee hyvä isä lapsillenne ja kellä muutkin puitteet ovat isyyttä ajatellen hyvässä kuosissa.
Siis miten se pukeutumistyyli siihen isyyteen vaikuttaa? Onko hyvä ja välittävä isä, kun on puku päällä?
Vierailija kirjoitti:
Toista ei voi muuttaa, mutta ymmärrän tavallaan harmistuksen. Meillä tuo pukeutumistyyli vaikuttaa jo esim. siihen, miten ura etenee. Mekin tapasimme nuorina ja miehillä päällä urheilupaitoja, joka silloin varmasti meni hyvin yksin urheilullisen elämänrytmin ja iän kanssa.
Nyt lähestytään neljääkymppiä. Oma tyylini on muuttunut sellaiseksi, että tilanteen mukaan pukeudutaan. Töissä aina business casual ja kotona tai kavereiden kanssa rennommin/räväkämmin. Mies pitää edelleen samoja college-housuja ja huppareita. Joihinkin tärkeämpiin tilanteisiin saa kauluspaidan päälle kyllä (häät, tms.). Hän on turhautunut siihen, ettei pääse etenemään työpaikalla tai löydä parempaa työtä. Olen niissä tilanteissa koittanut ystävällisesti avustaa vanhassa sanonnassa "dress for the job you want", mutta en hirveästi halua häntä loukatakaan, kun viesti ei mene perille. Varmasti on myös aloja, joilla printtipaidat, verkkarit ja huolittelemattomu
Jos ei osaa pukeutua tilanteen vaativalla tavalla niin kyllähän se on merkki jonkun sortin tyhmyydestä. Jos kutsukortissa lukee black tie eikä edes ymmärrä googlata ja ottaa selville miten kuuluu pukeutua niin en pitäisi ehkä pitäisi henkilöä kovin fiksuna tyyppinä.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten se pukeutumistyyli siihen isyyteen vaikuttaa? Onko hyvä ja välittävä isä, kun on puku päällä?
Yleensä lasten toiseksi vanhemmaksi kannattaa valita ihminen, jonka arvomaailma kohtaa oman arvomaailman kanssa. Sellainen ihminen, josta on ylpeä sen sijaan, että häntä joutuisi häpeämään.
Jos puolestaan puolisoksi valikoituu häpeää aiheuttava ihminen, välittyy vanhempien keskeinen tunnevääristymä myös lapsille. Lapset saavat perhemallikseen kuvan dysfunktionaalisesta parisuhteesta, jossa ainakin toinen osapuoli häpeää toista. Tällainen aiheuttaa todennäköisesti vaikka minkälaisia traumoja ja kiintymyssuhdemallin vääristymiä myös aikuisuudessa. Vaikka niitähän toki nykylasten lapsuus on täynnänsä jo muutenkin.
Kun on tarpeeksi hyvä töissään, ei tarvi esittää vaatteilla. Poislukien tietty alat joissa on tietyt työvaatteet.
Tampereen yliopistossa on punkkari-professori. Olan alansa huippu.
Vierailija kirjoitti:
Kun on tarpeeksi hyvä töissään, ei tarvi esittää vaatteilla. Poislukien tietty alat joissa on tietyt työvaatteet.
Meidänkin IT-firmassa suurimmat gurut kulkee bändipaidoissa tai printtipaidoissa. Juniorit sitten esittää olevansa jotain neuleissaan.
Kerro miehelle että olet heittänyt hänen paitojaan pois niin tietää heittää sinut pois elämästään ja ne lapselliset ostamasi vaatteet. Aivan järkyttävää kun aikuisena yhä teinimäisesti vingut muiden hyväksyntää näyttämällä tietyltä etkä uskalla olla oma itsesi, toisin kuin miehesi jolla on terve itsetunto. "Siis niiku mä oon niiiiiin aikunen ja kypsä!!!11!1!! pojat on niiiiiin lapsellisiii!!!!1!11!!"