Mies lähti, tunteet sekaisin
Mies lähti. Ei täysin yllättäen, vaan kriisin aikana kun en ollut kotona. Jäin yksin raskaana ja kahden pienen kanssa. Sanoi, ettei halua olla kanssani ja olen tehnyt selväksi, että erolla ei ikinä uhata vaan sitten lopullisesti erotaan. Nyt vain lähti. Ei antanut mitään mahdollisuutta edes keskustella asioita läpi ennen lähtöä, eikä vastaa puhelimeen.
En ole koskaan ollut näin yksin. En tiedä haluaako hän enää olla kanssani. En tiedä miten tämmöisestä ahdistuksesta selviää. Mulla ei ole läheisiä ystäviä, sisaruksia eikä vanhempia, vaan mieheni on ollut koko elämäni.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Lähde sinäkin.Laita miehelle viesti,että lähdit ja lapset jäi asuntoon.
Ei lapsia voi jättää noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tuntua rankalta juuri nyt, mutta uskon aidosti, että parempi noin. Voit alkaa keskittymään nyt omaan hyvinvointiinsi. Perheenhylkääjämiehen lapsista ei kannata liiemmin välittää
Perheenhylkääjämiehen lapsista ei kannata liiemmin välittää? Mitä helvettiä tarkoitat? Yksi niistä on ap:n mahassa! Mitä sinä tekisit?
Juu, olipa outo asenne, lapsista pitää huolehtia ja välittää.
Pitääkö niitä lapsia tehdä sellaisen kanssa joka ei kestä hoitaa niitä.
Tuollaisia ne jännämiespsykopaatit on. Kuka normaaliin tunne-elämään kykenevä mies jättää lapsensa vaikka vaimon kanssa menisikin huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä elarit juoksemaan. Mene lasten valvojalle ja ilmoita myös Kelaan että asut lasten kanssa yksin niin saat enemmän lapsilisää.
Mikä tämän lastenvalvojan pointti on kun siellä ainoastaan vahvistetaan paperille se mitä isä ja äiti ovat lapsista sopineet?
Ei siellä yksipuolisesti tehdä yhtään mitään...
No nimenomaan se että ne asiat laitetaan paperille! Kun ne on kirjattu ylös ja mies ei maksakaan elareita, häneltä voidaan periä ne. Myös tapaamiset voi sopia.
Ja AP, älä ole liian kiltti!! Ajattele itseäsi nyt, älä miestä. Vaadi, mikä sinulle kuuluu. Jätä pelivaraa itsellesi, jos vaikka haluat vaihtaa paikkakuntaa tms. Eli voi olla parempiakin ratkaisuja sinun kannaltaisi kuin vuoroviikko vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä naisten uhriutumistarinoita. Harvemmin kuulee akka lähti, yhyy, mitä mä nyt teen nyyhkytystä miehiltä.
Asioilla tuppaa olemaan yleensä kaksipuolta.
Kyllä ero on kriisi myös miehille.
Ja totta kai aina on kaksi puolta, mutta meidän tilanteessamme ei ole taustalla esim. mitään pettämistä yms.Lässyn lässyn.
Oletko AP.n mies, tai joku samanlainen paskakasa, kun et tuon järkevämpää keskusteluun kykene. Mitä annettavaa sinulla edes on tähän keskusteluun, ääliö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys neuvolaan. Sieltä opastetaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutusongelmia. Voitte saada myös pariterapiaa, jos molemmat vielä haluaisi yrittää tai sitten eroasioiden sopimiseksi . Onko kaikki lapset samalle isälle? Onko isä työssä?
Meille on syntynyt vuorovaikutusongelmia, ennen kommunikaatio toimi ja siksi onkin surullista, että mies kokee meidän olevan toisiamme vastaan. Samassa veneessä tässä ollaan.
On samalle isälle, isä käy töissä ja itse olen kotona lasten kanssa.
Älä viitsi ymmärtää ja selitellä miehesi tekemisiä. Ymmärrän, että asia on sinulle shokki, ja koitat keksiä selityksen. Todennäköisin selitys silti on että on toinen tai on nyt psyyke pettänyt.
Normaali, hyvä ihminen ei tee noin. Miehesi ei ole se, keneksi häntä luulit.
Olen itse ollut samanlainen, että ymmärrän vaikka maailman tappiin. Tein sillä hallaa vain ja ainoastaan itselleni.
Teidän suhteenne on ohi. Ei tuollaista voi antaa anteeksi. Mies on todennäköisesti hautonut eroa jo kauan, ja nyt sen lopulta toteutti. Asiat eivät ole olleet hyvin, mies on valehdellut sinulle. Ei ole kertonut todellisia ajatuksiaan, vaan on esittänyt.
Onko paikkakunnalla kriisikeskusta? Sieltä saat alkuun apua. Voit olla sinne vaikka heti yhteydessä. Sulla on tosi vaikea tilanne. Tulet kuitenkin selviämään tästä. Voimia
Vierailija kirjoitti:
Vaadi yhteishuoltajuus.
Nimenomaan ei!! Vaan yksinhuoltajuus! Silloin AP voi esimerkiksi muuttaa, jos halua. Yhteishuoltajuuddssa se on vaikeampaa.
Tapaamissopimus on asia erikseen
En kyllä suosittele viikko-viikko tapaamista. Koska AP.n mies on tuollainen, hänestä voi hyvinkin tulla harmia myös myöhemmin. Miehet haluavat paljon tapaamisaikaa vain siksi, että se pienentää elareita. Eli miehelle joka toinen viikonloppu lapset, muuten AP.lle, jolloin AP saa isommat elarit. Ei tuota sontiaismiestä tarvi sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys neuvolaan. Sieltä opastetaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutusongelmia. Voitte saada myös pariterapiaa, jos molemmat vielä haluaisi yrittää tai sitten eroasioiden sopimiseksi . Onko kaikki lapset samalle isälle? Onko isä työssä?
Meille on syntynyt vuorovaikutusongelmia, ennen kommunikaatio toimi ja siksi onkin surullista, että mies kokee meidän olevan toisiamme vastaan. Samassa veneessä tässä ollaan.
On samalle isälle, isä käy töissä ja itse olen kotona lasten kanssa.Ja sulla ei tietenkään ole työpaikkaa? Et tule pärjäämään
Työll
Mitä sä sitten uliset? Hyvin näyttää voimat riittävät muiden haukkumiseen ja itsestäsi sankarin roolin kirjoittamiseen
Jäikö sulla hullunlääkkeet ottamatta, kun tulet tällaiseen ketjuun provoamaan.
Ei ole ihan tervejärkinen ihmisen tekstiä tuollainen ilkeily
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä naisten uhriutumistarinoita. Harvemmin kuulee akka lähti, yhyy, mitä mä nyt teen nyyhkytystä miehiltä.
Asioilla tuppaa olemaan yleensä kaksipuolta.
Ukot yleensä ihan hukassa ja kusessa, kun nainen lähtee. Tosin harvemmin nainen jättää lapsia ukon vastuulle, joten ukko pääsee aina helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
No, kiitä onneasi, ettei miehesi murhannut sinua niinkuin Chris Watts teki. Hän murhasi raskaana olleen vaimonsa ja kaksi pientä lastaan, saadakseen uuden ihanan alun elämälleen salarakkaansa kanssa.
Saman teki Scott Peterson myös.
Koita nyt päästä yli näistä murhatarinoista, joista teet nyt jatkuvasti ketjuja
Ehkä tätäkin asiaa kannattaa käsitellä siellä terapiassa missä selvästikin käyt.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä hän tarkoitti loppullisesti. Kysyin viestillä, tuleeko hän kotiin ja selvitetään asiat, ja sen hän sivuutti täysin. Meinasi, että hakee tavaransa parin päivän kuluttua."
Miehellä on toinen nainen. Lyön pääni tästä pantiksi. Mun mies lähti myös varoittamatta, erosta ei oltu koskaan edes puhuttu. Häipyi vain ja toinen nainenhan se siellä oli, oli ollut jo avioliiton aikana. Sinne meni, ei ikinä tullu takas. Jätti lapset myös mulle.
Tästä on vuosia. Eikä katunu, ei tullu takas. Se oli niinku siinä.
Olen myös ihan varma tästä. Yleensä se on 90% syynä tällaisiin äkkilähtöihin. Muu 10% syynä on mielenterveysongelmat.
Kun lapsia tehdään, niin heistä on huolehdittava ja he ovat ykkösprioriteetti ainakin sen 18 vuotta. Tuntui kivalta tai ei.
Jokaisen naisen tulisi ajatella, montaako lasta voisi yksin elättää, ennenkuin suostuu lasten tekoon.
Tuskin moni ottaa lainaakaan ajattelematta, että se pitää maksaa takaisin.
Miehellä on aina se mahdollisuus, että ottaa ja lähtee.
Ei mahdu mun päähän, miksi lähtijän perään vielä itketään.
Sopii toivoa, että aloitus on Porvoosta, vähän sieltä päin kun näyttää tuulevan.
Jos äiti ei jaksa, hän hakee apua.
Missä päin asutte? Sillä kysyn että voisimme yhdessä etsiä sinulle apua, numeroita mihin soittaa jne. Ainakin seurakunnat antavat tilapäistä ilmaista lastenhoito apua että pääset hoitamaan asioita.
Tämä on nimenomaan se tärkein asia hoitaa ennenkuin mies huomaa alkaa vedättämään siinäkin asiassa.