Mies lähti, tunteet sekaisin

"Olen tehnyt selväksi, että erolla ei ikinä uhata vaan sitten lopullisesti erotaan. Nyt vain lähti. Ei antanut mitään mahdollisuutta edes keskustella asioita läpi ennen lähtöä"

Mieshän teki siis juuri kuten olet tehnyt selväksi. En ymmärrä tuollaista uhkailua jota SINÄ harrastat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys neuvolaan. Sieltä opastetaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutusongelmia. Voitte saada myös pariterapiaa, jos molemmat vielä haluaisi yrittää tai sitten eroasioiden sopimiseksi . Onko kaikki lapset samalle isälle? Onko isä työssä?

Meille on syntynyt vuorovaikutusongelmia, ennen kommunikaatio toimi ja siksi onkin surullista, että mies kokee meidän olevan toisiamme vastaan. Samassa veneessä tässä ollaan.

On samalle isälle, isä käy töissä ja itse olen kotona lasten kanssa. 

Ja sulla ei tietenkään ole työpaikkaa? Et tule pärjäämään 

Työllistyn kyllä varmasti alalleni sitten, kun sen aika

 

Miehen pitää vahvana kestää kaikki. 

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan, rakenteista, piilorankenteista ja itkemään.

Naiset jää lopulta yksin koska ottavat jonkun komean pelimiehen. Pitääkö niitä lapsia tehdä kaikenlaisten luuseri miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys neuvolaan. Sieltä opastetaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutusongelmia. Voitte saada myös pariterapiaa, jos molemmat vielä haluaisi yrittää tai sitten eroasioiden sopimiseksi . Onko kaikki lapset samalle isälle? Onko isä työssä?

Meille on syntynyt vuorovaikutusongelmia, ennen kommunikaatio toimi ja siksi onkin surullista, että mies kokee meidän olevan toisiamme vastaan. Samassa veneessä tässä ollaan.

On samalle isälle, isä käy töissä ja itse olen kotona lasten kanssa. 

Ja sulla ei tietenkään ole työpaikkaa? Et tule pärjäämään 

Työll

 

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan, rakenteista, piilorankenteista ja itkemään.

Kun miesten ilkeyttään keksimä evoluutiobiologia kertoo, että aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on biologisia eroja, kuin karkkivarkaista kiinni jääneet lapset valehdellaan, että eipäs ole.

Ja tätä on tutkittu, miesten ja naisten tunneilmaisun eroista. Tunteiden vatvominen on miehille huono keino päästä eroon harmituksesta. Naisilla taas tunteiden vatvominen auttaa harmitukseen. Miehet eivät elä missään "torjunnassa", kun he eivät länkytä tuntikaupalla tunteistaan, vaan purkavat tunteitaan hakkaamalla hyvässä tapauksessa halkoja ja huonossa tapauksessa toisiaan tai lähtemällä ulos ovesta. 

Vierailija kirjoitti:

"Olen tehnyt selväksi, että erolla ei ikinä uhata vaan sitten lopullisesti erotaan. Nyt vain lähti. Ei antanut mitään mahdollisuutta edes keskustella asioita läpi ennen lähtöä"

Mieshän teki siis juuri kuten olet tehnyt selväksi. En ymmärrä tuollaista uhkailua jota SINÄ harrastat.

Its my way or highway. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ikuisesti sen hetken kun menin illalla nukkumaan miehen lähdön jälkeen, mitä minä paskalla. Sen jälkeen ollaan eletty ihan hyvää arkea lasten kanssa iloineen ja suruineen. 

Kliseet pitää eniten paikkaansa, aika auttaa. 

Kannattaa myös tehdä itsetutkiskelua. Miksi kävi näin? En tarkoita että sinussa olisi vika, vaan ihan kasvamisen kannalta. Tiedän, ettei toisesta saa nyt irti mitään, mutta tapahtumia kannattaa käydä omassa mielessä läpi. Mun ero johtui 90% puolisosta, mutta opin myös itsestäni.

Esimerkiksi, Miksi valitsit sellaisen puolison joka ei ota vastuuta? Miten vältät sen jatkossa?

Tsemppiä ja jaksamista.

Ai vakavan itsetutkiskelun myötä tulit sen verran vastaan, että ero johtui vain 90% miehestä :) Aika täydellinen olet. 

Vaadi yhteishuoltajuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys neuvolaan. Sieltä opastetaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutusongelmia. Voitte saada myös pariterapiaa, jos molemmat vielä haluaisi yrittää tai sitten eroasioiden sopimiseksi . Onko kaikki lapset samalle isälle? Onko isä työssä?

Meille on syntynyt vuorovaikutusongelmia, ennen kommunikaatio toimi ja siksi onkin surullista, että mies kokee meidän olevan toisiamme vastaan. Samassa veneessä tässä ollaan.

On samalle isälle, isä käy töissä ja itse olen kotona lasten kanssa. 

Ja sulla ei tietenkään ole työpaikkaa? Et tule pärjäämään 

Työllistyn kyllä varmasti alalleni sitten, kun sen aika

 

Oot kyllä pälli. Oon hoitanut ylipäätään meidän laskut kun oon kotiäitinä ja en halua että mies töiden jälkeen joutuu istumaan vielä koneella. 



Ja oon ihan sotealalla, eiköhän siellä työllisty joko tekemällä pätkiä/sijaisuuksia tai kokoaikaisesti. 

Mitä sä sitten uliset? Hyvin näyttää voimat riittävät muiden haukkumiseen ja itsestäsi sankarin roolin kirjoittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sanot että miehesi on ollut koko elämäsi. Onhan se raskas taakka kantaa kenelle tahansa, ilmeisesti hän ei enää jaksanut. 

Minä keskittyisin nyt tunteissa ja ahdistuksessa vellomisen sijaan nimenomaan käytännön asioiden järjestämiseen. Vaikka sanot että ne eivät ole sinulla nyt mielessä niin itse ottaisin nyt ne heti työn alle. Käytännön tekeminen saa ajatukset pois niistä ahdistuksen tunteista ainakin hetkittäin, ja ne hetket voi sitten pikkuhiljaa pidentyä. 

Selviät kyllä. 

Tämä. Mies on ollut ainoa ihminen ap:n elämässä ja ilmeisesti tämä on erittäin takertuvaa tyyppiä. Eron mahdollisuudesta on keskusteltu ilmeisesti vähän väliä ja ap on määrännyt speksit, miten eletään, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Kuulostaa kyllä tukehduttavalta elämältä. Uskoisin, että mies tulee takaisin, jos vaan näkee pienenkin mahdollisuuden normaaliin elämään. 

Siinäpä vasta vastuuntuntoinen kaveri. Kaksi lasta ja vaimo raskaana.  

Miksi sä tehtailet lapsia miehen kanssa, joka on jo useamman kerran uhkaillut erolla? Nyt se sitten toteutti uhkauksensa ja sä jäit sinne huuli pyöreenä muksujen kanssa 🙄

Lapset ovat tärkeämpiä ja rakkaampia kuin mikään mies. Tälle isälle lapset eivät ole tärkeintä, aika tyypillistä isä-vanhemmuutta.

Ikävä tilanne, todella. Tulee ihan mieleen veljeni. Hän otti ja läksi ja jätti vaimon kolmen lapsen kanssa. Lapset oli tuolloin 5-9 vuotiaita. Sanoi mulle että ei jaksa perhe-elämää enää ja kyllästynyt vaimoonsa. Olin aika hämmentynyt ja vihainen. Totesi vaan ettei hukkaa elämäänsä enää. Maksaa minimielarit. Veljeni on yrittäjä ja kikkailee rahoillaan, ei nosta paljoa palkkaa. Ei veljeni mikään vastuuntuntoinen isätyyppi ole ikinä ollut. Jatkuvasti poikien reissuilla ja ravintolailtoja. Hyvin vähän oli koskaan lastensa kanssa kun oli vielä kotona. 

 

olen tukenut veljeni ex-vaimoa ja auttanut lasten kanssa tarvittaessa. Monenlaista ongelmaa tullut veljeni häivyttyä. Vanhin lapsista jopa syyttänyt itseään isän lähdöstä. Saanut onneksi apua ammattilaistaholta tilanteeseen. Veljeni ei tapaa lapsiaan ollenkaan. Hänen lähdöstään on viitisen vuotta nyt. Hänellä vaihtuvia naisystäviä koko ajan.

 

Kela, Kela -huuto, mutta Kela ei kuule.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä elarit juoksemaan. Mene lasten valvojalle ja ilmoita myös Kelaan että asut lasten kanssa yksin niin saat enemmän lapsilisää.

Tämä on totta vaikka joku irvileuka tämän lyttää lompakkolaiseksi.

Äidin ja isän velvollisuus on huolehtia lapsistaan.

Ap on raskaana, asumismenot juoksee koska lapsilla pitää olla koti. Ruokaa hänen pitää laittaa. Vaatteet huolehtia.

Vaikka isä lähti pois, se ei tarkoita lasten elatusvelvollisuuden loppumista.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat tärkeämpiä ja rakkaampia kuin mikään mies. Tälle isälle lapset eivät ole tärkeintä, aika tyypillistä isä-vanhemmuutta.

Ensin elää vain miehen kautta ja nyt korvataan mies lapsilla. Kamala taakka lapsillekin. Läheisriippuvuus on tyypillistä naisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot että miehesi on ollut koko elämäsi. Onhan se raskas taakka kantaa kenelle tahansa, ilmeisesti hän ei enää jaksanut. 

Minä keskittyisin nyt tunteissa ja ahdistuksessa vellomisen sijaan nimenomaan käytännön asioiden järjestämiseen. Vaikka sanot että ne eivät ole sinulla nyt mielessä niin itse ottaisin nyt ne heti työn alle. Käytännön tekeminen saa ajatukset pois niistä ahdistuksen tunteista ainakin hetkittäin, ja ne hetket voi sitten pikkuhiljaa pidentyä. 

Selviät kyllä. 

 

Tämä. Mies on ollut ainoa ihminen ap:n elämässä ja ilmeisesti tämä on erittäin takertuvaa tyyppiä. Eron mahdollisuudesta on keskusteltu ilmeisesti vähän väliä ja ap on määrännyt speksit, miten eletään, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Kuulostaa kyllä tukehduttavalta elämältä. Uskoisin, että mies tulee takaisin, jos vaan näkee

Valitettavasti netin kautta ei saa annettua anonyymina ihan realistista kuvaa tilanteesta. Tämäkin arvio vain parin kappaleen perusteella. 

Isänä ja puolisona hän on ollut todella rakastava, ja halunnut viettää itse kaiken aikansa meidän kanssamme. Olen yrittänyt hätistellä kavereiden yms luo.

Vierailija kirjoitti:

"Olen tehnyt selväksi, että erolla ei ikinä uhata vaan sitten lopullisesti erotaan. Nyt vain lähti. Ei antanut mitään mahdollisuutta edes keskustella asioita läpi ennen lähtöä"

Mieshän teki siis juuri kuten olet tehnyt selväksi. En ymmärrä tuollaista uhkailua jota SINÄ harrastat.

Siis miten sinä tämän tulkitset näin? Erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa, ja sillä ei uhkailla toista? Olemme aiemmin puhuneet ihan avoimesti yhdessä erosta, ja siis vain tuo uhkailu ei ole mielestäni ok.

No, kiitä onneasi, ettei miehesi murhannut sinua niinkuin Chris Watts teki. Hän murhasi raskaana olleen vaimonsa ja kaksi pientä lastaan, saadakseen uuden ihanan alun elämälleen salarakkaansa kanssa.

Saman teki Scott Peterson myös.

"Kyllä hän tarkoitti loppullisesti. Kysyin viestillä, tuleeko hän kotiin ja selvitetään asiat, ja sen hän sivuutti täysin. Meinasi, että hakee tavaransa parin päivän kuluttua."

 

Miehellä on toinen nainen. Lyön pääni tästä pantiksi. Mun mies lähti myös varoittamatta, erosta ei oltu koskaan edes puhuttu. Häipyi vain ja toinen nainenhan se siellä oli, oli ollut jo avioliiton aikana. Sinne meni, ei ikinä tullu takas. Jätti lapset myös mulle. 

Tästä on vuosia. Eikä katunu, ei tullu takas. Se oli niinku siinä.