Muita joiden kroppa meni käytännössä pilalle raskauksista?

Vierailija kirjoitti:

Voi ap parkaa 😅. Kai nyt sentään kakalla pystyt vielä käymään 😄.

Juuri ja juuri...😭 pystyn vääntämään pökäleen 😢 Koville se kyllä ottaa 🤬

Ap

Itselle tuli hyvin vähän ulkoisia muutoksia, vaikka imetinkin pitkään. Imettäessä painokin palasi ennalleen tai jopa laski vähän aiemmasta. Pieni löysä ihoa oleva vatsamakkara jäi muistoksi, mutta se on niin pieni että se kätkeytyy housujen sisään. Suuremmat ongelmat tulivat siitä, kun kärsin ilmeisesti raskauden ja varsinkin sen jälkeen imettäessä merkittävissä määrin eri hivenaineiden puutteista. Tämä selvisi myöhemmin kun aloin sairastua eri tauteihin ja puutostiloihin. Kun lapsi oli ulkona, yhteiskuntaa ei kiinnostanut enää äidin vointi yhtään, vaikka jo silloin ihmettelin niin suurta väsymystä. Onneksi asioita on nyt saatu hieman korjattua vuosia myöhemmin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaatikaa äidit hoitoa ja tutkimuksia heti, jos vointinne on huono! Olette ainakin yrittäneet, vaikka todennäköisesti se laitetaankin valvottujen öiden piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli hyvin vähän ulkoisia muutoksia, vaikka imetinkin pitkään. Imettäessä painokin palasi ennalleen tai jopa laski vähän aiemmasta. Pieni löysä ihoa oleva vatsamakkara jäi muistoksi, mutta se on niin pieni että se kätkeytyy housujen sisään. Suuremmat ongelmat tulivat siitä, kun kärsin ilmeisesti raskauden ja varsinkin sen jälkeen imettäessä merkittävissä määrin eri hivenaineiden puutteista. Tämä selvisi myöhemmin kun aloin sairastua eri tauteihin ja puutostiloihin. Kun lapsi oli ulkona, yhteiskuntaa ei kiinnostanut enää äidin vointi yhtään, vaikka jo silloin ihmettelin niin suurta väsymystä. Onneksi asioita on nyt saatu hieman korjattua vuosia myöhemmin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaatikaa äidit hoitoa ja tutkimuksia heti, jos vointinne on huono! Olette ainakin yrittäneet, vaikka todennäköisesti se laitetaankin valvottujen öiden piikkiin.

Mitkä oli oireet? Itsellä väsymys vaan jatkuu. 

Minullekin tuli tolkutonta väsymystä ja nivelkipuja.Hyvä, että jaksoi vauvaa kantaa.  Neuvolassa ei otettu kuuleviin korviin. Menin yksityiselle ja sielä todettiin, että varastorauta oli aika pohjalukemissa. Kuulemma raskaus syö monella ison osan tuosta varastoraudasta. Ei siis välttämättä näy hemoglobiinissa mitenkään vaan pitää mitata ferritiini. 

Seksielämä meni lopullisesti pilalle. Imukuppisynnytys, 4 kiloinen vauva ja välilihan leikkaus. Ennen lempiasento oli ratsastus miehen päällä, nyt ei ole enää tuntumaa. Samaten minä alla ja mies päällä oli ihana, ei mitään tuntumaa enää.

Ainoa jotenkin tuntuva asento on kyljellään ollessa. Siinä sitä kipinää sitten makkariin. Ja kyllä, olen koittanut treenata lantionpohjan lihaksia. Pilalla on koko värkki ja lopullisesti. Synnytyksestä 2,5 vuotta jo.

Raskausarvet eivät katoa, vaikka kuinka jumppaat ja leikkausarvet ovat todella paksut jötikät. Kun noin tiedät kaikkeen auttavan jumpan, niin miten arvet jumpataan pois?

Kontillaan ollessa aika kauhean näköistä miten vatsa ja tissit roikkuu mutta muuten siedettävä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli hyvin vähän ulkoisia muutoksia, vaikka imetinkin pitkään. Imettäessä painokin palasi ennalleen tai jopa laski vähän aiemmasta. Pieni löysä ihoa oleva vatsamakkara jäi muistoksi, mutta se on niin pieni että se kätkeytyy housujen sisään. Suuremmat ongelmat tulivat siitä, kun kärsin ilmeisesti raskauden ja varsinkin sen jälkeen imettäessä merkittävissä määrin eri hivenaineiden puutteista. Tämä selvisi myöhemmin kun aloin sairastua eri tauteihin ja puutostiloihin. Kun lapsi oli ulkona, yhteiskuntaa ei kiinnostanut enää äidin vointi yhtään, vaikka jo silloin ihmettelin niin suurta väsymystä. Onneksi asioita on nyt saatu hieman korjattua vuosia myöhemmin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaatikaa äidit hoitoa ja tutkimuksia heti, jos vointinne on huono! Olette ainakin yrittäneet, vaikka todennäköisesti se laitetaankin valvottujen öiden piikkiin.

Mitkä o

Aluksi uupumus, myöhemmin lisäksi mm. kivut ja erittäin huono rasituksensieto. Kannattaa mittauttaa b-vit., d-vit., hemoglobiini ja rauta-arvot.

Vierailija kirjoitti:

Raskausarvet eivät katoa, vaikka kuinka jumppaat ja leikkausarvet ovat todella paksut jötikät. Kun noin tiedät kaikkeen auttavan jumpan, niin miten arvet jumpataan pois?

Raskausarvet eivät varmaan katoa minnekään. Itsellä ei tullut raskaudesta juurikaan, mutta teininä kasvupyrähdyksessä saadut ovat edelleen näkyvissä. Leikkausarvet haalenevat joidenkin vuosien aikana.

Ulkoisesti ei juuri ole muutoksia, mutta raskauksien aikana puhkesi pari autoimmuunisairautta, joista on ollut valtavasti riesaa. 

Minulla oli jo ennen raskautta normaalia notkompi selkä, mutta ai kamala miten paljon joutuu tekemään töitä, että saisi edes sen vanhan notkon takaisin, nyt kun on notkoakin notkompi selkä. Alavatsa pömpöttää, paino ei tipu millään. Entiset 65A rinnat ovat entistäkin pienemmät ja rasvaa niissä ei ole enää sitä vähääkään ja ympärysmitta on kasvanut. Ja olen lihaksikas nainen, minulla on hyvin erottuvat lihakset, mutta alavatsa pömpöttää. Jos koko vatsa on turvoksissa, niin keskelle tulee "vyö", joka erottaa ylä- ja alavatsan. Lapsi on reilun vuoden.

Miten se sinulla meni pilalle? Putosiko raajoja?  Turposiko pää?  Muutuitko virtahevoksi?

Minulla on kaksi lasta ja se sama ihminen olen kuin ennenkin, toki joka päivä vanhempi mutta muuten sama.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, jos ylipainoisella on vatsalihasten erkauma?

Eihän ne vatsalihakset sieltä läskien alta näy. 

Kyllä se aika paljon vaikuttaa, kun vatsalihakset ovat pois pelistä.

Terveisin hoikka, jolla oireilee selkä, lonkat ja polvet vatsalihasten ongelmien takia

Vauvat on nykyään järkyttävän isoja. Eihän jotain reilunkokoisen joulukinkun kokoista jöötiä voi sisältään pursottaa ilman että kudokset repeää ja lantioluut rutisee.

Suomessa on aivan törkeän huonoa synnyttäjien hoito. Kätilöiden koulutuksessa ilmeisesti korostetaan, että muistakaa nöyryyttää ja alistaa synnyttävää äitiä.

Monelle on jäänyt vaurioita, ja moni päättää että enempiä lapsia ei sitten tule.

Jumpatkaa ja liikkukaa. Elämä jättää jälkensä kehoon, ei sille mitään voi. Lapset ovat kuitenkin lahja ja ilo. Kroppa vanhenee ja ränsistyy joka tapauksessa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Raskausarvet eivät katoa, vaikka kuinka jumppaat ja leikkausarvet ovat todella paksut jötikät. Kun noin tiedät kaikkeen auttavan jumpan, niin miten arvet jumpataan pois?

Arvet haalistuu ajan kanssa. Ainakin mulle kävi niin. Ja mitä väliä? En esittele peppuani ja rintojani julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mahamakkara, virtsankarkailu, raskausarvet, vatsalihasten erkaantuma, ylipaino, riipputissit, niskakyttyrä. Ei olisi pitänyt hankkia lapsia.

Äh. Ala pitää itsestäsi nyt parempaa huolta. Nyt.

Raskausarvista voi olla ylpeä. Itse ainakin olen.

Vatsalihasten erkaantuma on kyllä ikävä. Tiedän, ett jotkut on niitä leikkauttaneet. 

Kaikki muut aika hyvin jumpalla, uinnilla, kävelyllä, pyöräilyllä, kuntosalilla hoituu.

Ikä ja elämä näkyy meissä. Olemme orgaanisia. Se on luonto.

Kanna kehoasi ylpydellä. Se on sinun. Ja mitä kaikkea hyvää ja kaunista sillä olet maailmaan saattanut

Elämä saa näkyä. Se on kaunista.

Ja niille tiedoksi, jotka ovat juuri synnyttäneet: älkää alkako liian aikaisin rankkaan jumppaan- vatsalihasten pitää saada kuroutua kiinni. Se vie synnytyksen jälkeen monta kuukautta. Ja rectocele on yksi monella. Mut sekin on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka täällä heti annetaan suuret alapeukut kun joku sanoo, että pitää treenata paikkoja heti synnytyksen jälkeen ja olla aktiivinen. Jos ylipainoinen ja herkästi lihova valittaa painonhallinnan vaikeutta, niin jos hänelle joku taasen sanoo että syö terveellisesti ja liiku paljon, niin jo tällaista kommenttia yläpeukutetaan.

Painonnousu on aina oma syy, mutta synnytyksen jälkeiseen kroppaan ei voi vaikuttaa omilla toimilla, vaan siinä ollaan aina uhreja. Jep jep, näinhän se menee.

Miten treenataan pois kummankin jalan suonikohjut?

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on nykyään järkyttävän isoja. Eihän jotain reilunkokoisen joulukinkun kokoista jöötiä voi sisältään pursottaa ilman että kudokset repeää ja lantioluut rutisee.

Suomessa on aivan törkeän huonoa synnyttäjien hoito. Kätilöiden koulutuksessa ilmeisesti korostetaan, että muistakaa nöyryyttää ja alistaa synnyttävää äitiä.

Monelle on jäänyt vaurioita, ja moni päättää että enempiä lapsia ei sitten tule.

Älkää syökö sokeria niin paljon raskausaikana. Tulee isoja sokerivauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan omaa laiskuutta jos maha pömpöttää ja niskakyttyrä vaivaa. Ja virtsankarkailuun auttaa lantiopohjan jumppa.

Turha raskautta on syyttää, jos ei viitsi asioille mitään tehdä. 

Jep. Keho on tarkoitettu myös lisääntymiseen. Se vanhenee. Ei sen kuulukaan jäädä ennalleen. 

Omasta kehostani on lähtöisin 2 hienoa ihmistä. Se saakin näkyä.