Muita joiden kroppa meni käytännössä pilalle raskauksista?

Jos yhtään lohduttaa: Itselläni on rumat, ulkoiset peräpukamat (ja epäily peräsuolen laskeumasta), vaikka en ole synnyttänyt tai ollut raskaana. Ja nuori nainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen keskustelu. Kokoontuuko täällä siis kaikki melankoliset yhdessä? Taidankin sitten olla geneettinen poikkeus, koska olen muutaman lapsen jälkeen paremmassa kunnossa kun koskaan. Ensisijassa mieleni voi erinomaisesti; kiitollisuus kasvaa päivä päivältä. Mitä tulee ilmeisen tärkänä pidettyyn fyysiikkaan, niin vartalo on timmi, naisellista pehmeyttä sopivasti, sopusuhtaistunut eli symmetrisyyttä tullut. Olen pienikokoisempi kuin ennen raskauksia. Raksausarpia tuli jo teini-iässä kuten lähes kaikilla, muutama uusi raskauksista sulautunut joukkoon lanteille ja reisiin ja haalistuneet. Toki sekin on auttanut että syö järkevästi ja päivät sisältää hyötyliikuntaa ja satunnaista hikiliikuntaa. En ole lopettanut imetystä 2kk jälkeen tai laittanut lapsia heti 9kk iässä päiväkotiin. Kun äiti voi olla äiti, luonto pitää huolen lopusta.

Viestini tarkoitus on siis kertoa ja kannustaa, että jos saat lapset noin parikymppisenä ja peruskunto ja elintavat ovat hyvät, palaudut kyllä ennalleen ja peräti parempaan kuntoon touhuillessasi lapsen perässä. 

Miten minusta tuntuu, että viestisi tarkoitus taitaa kuitenkin olla kehuskelu omalla erinomaisuudella ja muiden syyllistäminen?

Sain lapseni ikävuosina 19-25 ja olen aina ollut liikunnallinen ja hoikka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahamakkara, virtsankarkailu, raskausarvet, vatsalihasten erkaantuma, ylipaino, riipputissit, niskakyttyrä. Ei olisi pitänyt hankkia lapsia.

Mulla myös erkauma, rinnat ja vatsa on tyhjät roikkuvat pussit, leveitä raskausarpia koko kroppa täynnä, suonikohjuja häpyhuulista pohkeisiin saakka, peräpukamat, pysyvästi tummentunut ja venynyt alakerta.

Ap

Mulla on lisäkiusana alapää, joka auki kuin ladon ovet. Äijä ei halua kun kakkoseen tai pelkkää suuseksiä. En haluis antaa. Uimassa käy niin vettä tule litroja kun nousee vedestä. 

Muutenkin oon levinnyt lantiosta eikä oo palautunut vaikka jumppaan ja teen lantionpohjaharjoituksia. Tuntuu tosi kurjalta, vaikka tykkään lapsista. Enempää en tee enkä kai saiskaan. Mulla 5 ihanaa lasta. Isoja. Isoin oli yli 5 kiloinen.

Ei ole kiva mies sinulla.

Minä olen aina ollut pieni ja hoikka. Raskaudesta ei jäänyt arpia, tai jäi sektioarpi. Eipä siihen treenaus varmaan auta kun se arpi kiristää hieman ja maha pullottaa siinä päällä vaikka muuten hoikka olenkin. Uimahallissa olen nähnyt muillakin sektioarpia ja kaikilla se maha vähän pullottaa siitä arven yläpuolelta. Välillä se ärsyttää, mutta pieni hinta siitä että lapsi syntyi terveenä. Tissit kasvoi raskaudessa C -> D ja jäi sen kokoisiksi. Muuten ei kauheasti muutoksia. Yksilöllistä se on miten keho reagoi. 

Hienoa että naiset tässä ketjussa asian uskaltavat myöntää. Jossain toisessa ei.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen keskustelu. Kokoontuuko täällä siis kaikki melankoliset yhdessä? Taidankin sitten olla geneettinen poikkeus, koska olen muutaman lapsen jälkeen paremmassa kunnossa kun koskaan. Ensisijassa mieleni voi erinomaisesti; kiitollisuus kasvaa päivä päivältä. Mitä tulee ilmeisen tärkänä pidettyyn fyysiikkaan, niin vartalo on timmi, naisellista pehmeyttä sopivasti, sopusuhtaistunut eli symmetrisyyttä tullut. Olen pienikokoisempi kuin ennen raskauksia. Raksausarpia tuli jo teini-iässä kuten lähes kaikilla, muutama uusi raskauksista sulautunut joukkoon lanteille ja reisiin ja haalistuneet. Toki sekin on auttanut että syö järkevästi ja päivät sisältää hyötyliikuntaa ja satunnaista hikiliikuntaa. En ole lopettanut imetystä 2kk jälkeen tai laittanut lapsia heti 9kk iässä päiväkotiin. Kun äiti voi olla äiti, luonto pitää huolen lopusta.

Viestini tarkoitus on siis kertoa ja kannustaa, että jos saat lapset noin parikymppisenä ja peruskunto

Voisiko tuota sädekehää kääntää vähän peienmmälle, kun häikäisee tänne asti. Olen saanut molemmat lapset alle 30v., imetin yli vuoden ja päiväkotiin menivät, kun olivta 3 ja 5. Miten tämä muka edes voi vaikuttaa siihen, mitä raskausaika ja sunnytys tuovat  tullessaan? Olen aina ollut hoikka. Lenkkeilen paljon ja harrastan juuri tuota mainitsemaasi hyötyliikuntaa. Silti vaatsanahka on arvista ryppyinen(ei sieltä ihan pahimmasta päästä onneksi) rinnat kutistuvat ja alkoivar toikkua ja kengännumero kasvoi pysyvästi 1 1/2 numeroa. Millekkään näistä en olisi itse voinut yhtään mitään. Minäkin olen kiitollinen... siitä, että mitään elämää haittaavia vaurioita ei tullut, lähinnä kosmeettisia. Tuntuu pahalta niiden puolesta, joiden seksielämä on mennyt pilalle, virtasa karkailee ja mitä näitä onkaan näitä ikävämpiä seurauksia. Ei tulisi mieleenkään alkaa heitä siitä syyttämään, kun ette vaan ole olleet tarpeeksi puuhakkata. Tekstisi kuulostaa lähinnä siltä, että vauriot ovat joku rangaistus huonoille äideille -_-

Ekasta raskaudesta palauduin hyvin, mutta toka raskaus toi yllättäen raskausarvet, vaikka paino nousi vajaat 10 kiloa, eikä alunperin ollut ylipainoa. Synnytyksessä menikin sitten asiat pieleen, ja toipuminen kahden viikon teho-osastohoidon jälkeen kesti toista vuotta. Nyt on sitten roikkuva vatsanahka, valtava arpikokoelma vartalolla, ja pahasti vaurioitunut alapaa sekä avanne. Onneksi kuitenkin säilyttiin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Ekasta raskaudesta palauduin hyvin, mutta toka raskaus toi yllättäen raskausarvet, vaikka paino nousi vajaat 10 kiloa, eikä alunperin ollut ylipainoa. Synnytyksessä menikin sitten asiat pieleen, ja toipuminen kahden viikon teho-osastohoidon jälkeen kesti toista vuotta. Nyt on sitten roikkuva vatsanahka, valtava arpikokoelma vartalolla, ja pahasti vaurioitunut alapaa sekä avanne. Onneksi kuitenkin säilyttiin hengissä.

Voi ei. Kuulostaa tosi hurjalta ): Tuntuu omat vaivat aika pieniltä, kun tuollaista lukee. Onneksi lapsi sai kuitenkin pitää äitinsä ja äiti lapsensa <3

Sama juttu

Pillu räjähti.