Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2
Kommentit (55805)
Ei sellainen henkilö joka lettuja, pannukakkuja, ja hilloa syö kovin vaarallinen voi olla. Varsinkin jos jo on jo kerran kokenut, miltä se tuntuu istua saman pöydän ääressä vastakkain.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole sellainen ihminen, joka haluaa olla kusessa.
Elämme maailmassa jossa olemme läsnä kaikkialla ja emme missään. Maailmassa jossa sanojen voima ja totuus ovat vaarassa unohtua. Olemme tietoisia, koulutettuja, valistuneita ja vastuussa. Ihmiselle haastavinta on vaikuttaa itseensä, koska omia ajattelutapojaan on kaikkein vaikeinta muuttaa.valaistuminen edellyttää oivallusta. Tulee kyseenalaistaa muilta kuulemat haitalliset uskomukset joita toistaa itselleen ja siten luopumaan niistä. Aluksi tämä saattaa olla vaikeaa, koska joutuu taistelemaan luonnollisia reaktioita vastaan. Mutta tulee ymmärtämään muutoksen olevan kaiken vaivannäön arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain todellisuudessa olisimme käyneet kaiken avoimin kortein läpi. Nyt jää loppuelämän mysteeriksi.
Ja asiaako ei voi korjata nyt? Suita ei voi jotenkin mystisesti avata ja kaivella niitä kortteja esiin enää ikinä?
En tiedä onko se enää järkevää. ap
Nää tunnejutut ei yleensä ole järkevyyteen perustuvia. Ratkaisemattomana ne voivat jäädä vainoamaan vuosikymmeniksi ihan järjestä piittaamatta. On tapauksiakin, joissa joku entinen melkeinpari on miettinyt toista puoli elämää ja sitten jostain sattumasta johtuen ovat viimein kohdanneet uudelleen ja päätyneet kuitenkin yksiin. Vain hukattuaan valtavasti aikaa. Loppu hyvin toki, mutta oishan se ehkä hauskaa elää elämänsä niin että keskikohtakin jo hyvin. Sivusta.
Itse olen ratkaissut tämän päättämällä, että en missään olosuhteissa ala hänen kanssaan suhteeseen, vaikka tilanteet miten muuttuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen henkilö joka lettuja, pannukakkuja, ja hilloa syö kovin vaarallinen voi olla. Varsinkin jos jo on jo kerran kokenut, miltä se tuntuu istua saman pöydän ääressä vastakkain.
Perustele vain itsellesi näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen henkilö joka lettuja, pannukakkuja, ja hilloa syö kovin vaarallinen voi olla. Varsinkin jos jo on jo kerran kokenut, miltä se tuntuu istua saman pöydän ääressä vastakkain.
Perustele vain itsellesi näitä asioita.
Miksi? ei sitä loppujen lopuksi tarvitse itselle sen erityisemmin perustella. Kyllä jokainen itsensä parhaiten tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OOOO, se oli vuonna 1968 kun Harris vai Harri tahi joku muu
ja miä kuulin vasta jotain 1977 ja kelasin itse radiosta Jakelta äänitetyn nauhan lähes rikki
koettaessani tavoittaa lyriikoita ruutuvihkooni. Ihme ettei porukoilta menny hermot.
Anneli Tempakkaa piti kuuleman myös,
sängyllä vatsallaan maaten pienellä volyymillä yömyöhään.
Toista on tavoitettavuus tänään kun maailman toiselta laidalta
ikävöidään yötä päivää rakkauden tunnustusten kera
maailmojen kokemuksia vaihdellen ja kaivaten.
Kaipaus vain on muuttanut muotoaan ja kohdettaan.
Vain rakkaus.
Houstonin, Teksasistako maailman toiselta laidalta Aarne Tenkanenko sinua sakarinvillapaita pelin hengessä kaipailee?
😅 vaikkapa. Semmosen villapaitakuvan sainkin, vaikka en Tenkaseksi tunnistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen henkilö joka lettuja, pannukakkuja, ja hilloa syö kovin vaarallinen voi olla. Varsinkin jos jo on jo kerran kokenut, miltä se tuntuu istua saman pöydän ääressä vastakkain.
Juuri tänään paistoin pannukakkua. En tosin hillolla, mutta hillottomuus tuskin lisäsi vaarallisuusastettani. Useimmiten vastapäätä on tyhjä tuoli. Kokemus joka harvemmin on mieltäylentävä.
Itse en ole aikoihin paistanut, mutta puhut asiaa. Eihän ne tyhjät tuolit ja pöydät, kadut, seinät, ole erityisen mieltä ylentävä kokemus. Sitä on vähän kuin haamu.
Vierailija kirjoitti:
Iltahaaste: tunniste.
Rexona.
Voisiko niille mitään tehdä, asioille?
Kemijoen kaunottarelle kaipauksentäyteiset terveiset.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että haluat minua, mutta mikset tee asialle mitään.
Mitäpä minä voisin tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niille mitään tehdä, asioille?
Mille asioille?
Vierailija kirjoitti:
vaikkapa. Semmosen villapaitakuvan sainkin, vaikka en Tenkaseksi tunnistanut.
Minkäs ikäinen olet ja entä se Tenkaisen Aarnesi villapaidassaan?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että haluat minua, mutta mikset tee asialle mitään.
Koska et tee sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko niille mitään tehdä, asioille?
Minä olen ainakin hoitanut kaikki asiani eikä ole mitään tehtävälistallani. Mites te muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että haluat minua, mutta mikset tee asialle mitään.
Mitäpä minä voisin tehdä?
Kysy mielummin mitähän minä voisin tehdä? Kokeile edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikkapa. Semmosen villapaitakuvan sainkin, vaikka en Tenkaseksi tunnistanut.
Minkäs ikäinen olet ja entä se Tenkaisen Aarnesi villapaidassaan?
Sitä tämä tarina ei kerro, mutta ikäeroa on puoleen tahi toiseen 11 vuotta.
Kirjoitettuja sanoja, ajateltuja asioita, tunteita, joita tunnetaan. Siinä kaikki. Ei koskaan enempää. Haaveeksi jää halaus, toiveeksi keskustelutuokiot, unelmaksi yhteinen uni.
Hauska sana. Silloin nainen on kauneimmillaan.
Kenestä mahtaa olla kyse?