Onko työttömänä oleminen oikeasti niin hohdokasta mitä tämä palsta antaa ymmärtää?

En ikinä valitsisi tätä työttömyyttä työllistymisen ja työssäkäynnin sijaan, mutta koska en pysty enempää työllistymiseni eteen inhimillisesti mitenkään tekemään, niin yritän keskittyä tilanteen positiivisiin puoliin. Vaikka taloudellisesti olen täysin lohduttomassa tilanteessa, minulla on kuitenkin mahdollisuus nauttia ilmaisista asioista, jotka pitävät minut jotenkin järjissäni. Kyllä käyn kulttuuritapahtumissa ja harrastan liikuntaa, nukun pidempään kuin aamukuuteen ja luen paljon kirjoja. Ehkä se jonkun mielestä on hohdokasta. En aio viettää työttömiä päiviäni itseäni ruoskien ja kotona itkien, vaikka se ilmeisesti joidenkin mielestä olisi ainoa hyväksyttävä tapa osoittaa surkeaa epäonnistumista ja oikeutettua häpeää työttömyydestä. 

Minulla ainakin on. Käyn kuntosalilla, teen käsitöitä, käyn shoppailemassa. Ihanaa on kun ei tarvitse töihin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistele millaista oli elää koronasuluissa. Ei saanut mennä ravintoloihin, kahviloihin, elokuviin, minnekään, tavata ketään.

Sellaista on pitkäaikaistyöttömän elämä AINA, koska mihinkään ei ole varaa.

Elämä on tylsää, tapahtumaköyhää kotona istumista ja yksin ulkoilua. Väsyttää ja nukuttaa, koska ei ole mitään tekemistä, mitään mitä odottaa, mitään minne mennä. Passivoituu vain täydellisesti ja alkaa tappamaan loputonta aikaa vaikka nukkumalla ja netissä roikkumalla.

Eli sellaista elämää kuin koronasuluissa. Kaipaatko sinne takaisin? Ne muuten laukaisivat pahat mt-ongelmat ja itsetuhoisuuden monille nuorille. Sen se pitkäaikaistyöttömyys tekee pitkäaikaistyöttömillekin.

Miksei tällaiset ihmiset mene minnekään vapaaehtoistoimintaan mukaan? Siinä olisi päiviin mielekästä sisältöä ja ihmiskontakteja ihan ilmaiseksi ja samalla

Tein vapaaehtoistyötä monta vuotta opiskeluaikoina, ei ollut minun juttuni vaikka olisin halunnut. En löytänyt itselleni sopivaa vapaaehtoistoiminnan muotoa.

Tänne kirjoittelee maanviljelijät, alemman koulutuksen saaneet työttömät ja eläkeläiset omia luulojaan. 

Christiiina kirjoitti:

sekin riippuu siitä, että onko työtön keskellä talvea vai kesää? Kivaahan se on lämpimänä kesänä ulkoilla ja tehdä kaikkea (edullista) kivaa, kuin möllöttää kotona jossain 20 asteen pakkasilla tammikuussa.

Mun ei tartte tehdä mitään edullista kun tienaan niin hyvin työttömänäkin. 2000 euroa kuussa tulee rahaa tilille, eikä menoja ole paljon mitään. Olen ollut niin kauan työtön, että kaikki vuodenajat on tullut tehtyä kaikkea kivaa, mitä kulloinkin voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömien oltavat ovat toistaiseksi lokoisat, mutta tukia saatetaan vielä leikata. Kaikki keskiluokkaiset eivät ole tyhmiä lypsylehmiä...

En nosta tukia, leikkaukset eivät saa minua työllistymään. 

Kas kun ketjua ei jo ole poistettu. Yleensä, jos työttömyydestä kirjoitetaan sellaista mitä se todella on, ketju lähtee todella nopeasti.

Jokainen voi varmasti miettiä kohdallaan, kuinka iki-ihanaa olisi olla tyhjänpanttina, vähillä rahoilla ja ilman toivoa paremmasta. Aina on tietysti joku, joka viihtyy, mutta se suuri enemmistö kyllä haluaisi töihin. Töitä on hyvin vähän saatavilla juuri nyt. Puhelinnmyyjän työ ei ole mikään oikotie onneen, koska sieltä ei saa elämiseen tarvittavaa palkkaa.

Ja vielä tiedoksi: 2000 € työttömyysturva voi kylläkin olla alun perin hyvätuloisen bruttoetuus, mutta siitä lähtee 20 % veroa ja sen kesto ei ole monia vuosia, vaan vanhemmilla max 500 päivää, yleisimmin max 400 päivää. Harmi, että pitää noistakin trollata, moni uskoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistele millaista oli elää koronasuluissa. Ei saanut mennä ravintoloihin, kahviloihin, elokuviin, minnekään, tavata ketään.

Sellaista on pitkäaikaistyöttömän elämä AINA, koska mihinkään ei ole varaa.

Elämä on tylsää, tapahtumaköyhää kotona istumista ja yksin ulkoilua. Väsyttää ja nukuttaa, koska ei ole mitään tekemistä, mitään mitä odottaa, mitään minne mennä. Passivoituu vain täydellisesti ja alkaa tappamaan loputonta aikaa vaikka nukkumalla ja netissä roikkumalla.

Eli sellaista elämää kuin koronasuluissa. Kaipaatko sinne takaisin? Ne muuten laukaisivat pahat mt-ongelmat ja itsetuhoisuuden monille nuorille. Sen se pitkäaikaistyöttömyys tekee pitkäaikaistyöttömillekin.

Miksei tällaiset ihmiset mene minnekään vapaaehtoistoimintaan mukaan? Siinä olisi päiviin mielekästä sisäl

Paha koota mitään futis/pelijoukkueita, jos ei tunne ketään, joita kiinnostaisi sellainen ja ovat myöskin työttömänä.

Miksi työttömän pitäisi muutenkaan alkaa juoksemaan jossain kirjastoissa, puistoissa ja pallon perässä? Ihan vain osoittaakseen työttömiä paheksuville työssäkäyville "katsokaa, olen AKTIIVINEN! OLEN AKTIIVINEN! Teen JOTAIN!" Niinkö?

Ei ole. Rahat ei riitä mihinkään. Töiden etsiminen, hakemusten kirjoittaminen, työhaastatteluihin joskus pääseminen ja hylätyksi tuleminen jos jostain paikasta viitsivät edes jotain ilmoittaa on todella rankkaa turnajaistaistelua, joka käy mielenterveyden päälle.

Näin ainakin ihmiselle, joka sinne työelämään todella tahtoisi takaisin.

Ei ole hohdokasta. Me vain yritämme nähdä synkän pilven hopeareunuksen.

Ja paskat. Työttömänä ei edes ole varaa ap:n mainitsemiin ellei satu saamaan erityisen korkeaa ansiosidonnaista päivärahaa taipääomatuloja tms. muutakin tulonlähdettä kuin kitutuet.

Ei ole. Sellaista väittää vain manipulatiiviset ja valehtelevat, umpikierot psykopaatti-oikeistolaiset levittääkseen valheellisia mielikuvia työttömistä yleisen mielipiteen muokkaamiseksi. Se on kuin sota-ajan propagandaa.

Jotta on aikaa tavata ystäviä, myös ystävien pitää olla työttömiä.

Käytännössä kyseessä on työttömien kokoontumisajot, jonne mennään kertomaan toisilleen miten hienoa on olla työtön kun on aikaa päivisinkin tavata ystäviä.

Sitten palataan kotiin masentumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu elämäntilanteesta. Kun valmistuin työttömäksi 90-luvun lamassa, elämä ei todellakaan ollut hohdokasta vaan köyhää ja näköalatonta. Tosin silloin oli moni kaverikin työttömänä, joten oli seuraa, vaikkei rahaa harrastaa.

Jos nyt jäisin työttömäksi, eläisin kuin eläkeläiset. Ulkoilisin ja harrastaisin päivät, sekä viettäisin illat vaimon tai kavereiden kanssa kuten nyt töissä ollessani.

Samoin valmistuin minäkin 90-luvulla, mutta lähdin suorilta jatko-opiskelemaan, ja sen jälkeen tein kolmentoista vuoden työuran.

Sitä minäkin nuorille sanon, että jos valmistut laman aikaan, niin lähde heti suoraan opiskelemaan lisää, ihan sama mitä, kunhan opiskelet, jotta pääset valmistumaan nousukauden aikana niin pääset töihin, etkä hyvässä lykyssä koskaan joudu olemaan työtön, toisin kuin ne jotka yrittää pyrkiä työelämään ja valmistuu vaan kortistoon.

Reservissä oleminen on aika kenkkua. Aika hidastuu ja mitään ei saa aikaiseksi. Todella synkkää.

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä niinkin ajatella, että haluaako omistaa itse oman elämänsä ajan, joka on joka tapauksessa varsin rajallinen.

Paljollako myyt ja minkä verran?

Aikaa on niin paljon, ettei tiedä, mitä sillä kaikella tekisi. Ajan arvo työttömälle on sama kuin hiekan arabille.

Vierailija kirjoitti:

Jotta on aikaa tavata ystäviä, myös ystävien pitää olla työttömiä.

Käytännössä kyseessä on työttömien kokoontumisajot, jonne mennään kertomaan toisilleen miten hienoa on olla työtön kun on aikaa päivisinkin tavata ystäviä.

Sitten palataan kotiin masentumaan.

Kaikkein viimeiseksi työttömien kannattaa tavata toisia työttömiä.

Työttömät eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. Itse ollut työelämässä kymmeniä vuosia. Nyt toista vuotta työttömänä ja minulla on työssäkäyvä hyvin tienaava puoliso. Tehdään kaikkia niitä asioita, joita tehtiin ennen työttömyyttäni.

se rasittaa kun on kahden maisteritutkinnon tehnyt työhön ja nuo muut työttömät on niin hemmetin tyhmiä uunoturhapuroja ja on pakko käydä ruokajonossa kun ei ole muutakaan tekemistä

Vaimo saa eläkkeen, minulla ei ole tuloa. Asumme omistusasunnossa, joka on maksettu.                      ccb

Asunto on huonolla seudulla  mutta rannalla.