Soitin auttavaan puhelimeen ja petyin

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tavallisia vapaaehtoisia jotka kuuntelevat ilmaiseksi. Eivät koulutettuja terapeutteja.

Mutta ei tälläisiä saisi olla päivystämässä. Heistä ei ole apua ihmisille. Päinvastoin, joskus tulee vain kurjempi olo. Yhtä hyvin voisin olla itse päivystämässä, ei koulutusta eikä osaamista. Tätä se on suomalainen mielenterveystyö ollut jo pitkään 

Vierailija kirjoitti:

Minus on aina kiinnostanut se apu mitä joku luulee saavansa. Onko se jotain taikuutta vai mitä nuo avun pyytäjät kuvittelee saavansa. Ei kait tuossa auta mikään muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa valitus.

Mielummin vaikka vaan kuuntelee kuin sanoo että lopeta valitus. 

Olin joutunut synnytyksen jälkeen narsistimieheni kiusaamaksi. Jouduin tehdä kotityöt, mies oli yömyöhään töissä ja valitti jatkuvasti ilmastoinnista (varmaan vittuillakseen kun ei itsellään sellaista ollut). Tää kaheli mielenterveystyöntekijä alkoi puolustaa miestä että ei vauva varmaan pärjääkään 21 asteessa että kyllä 25 on oltava. Olin ihan että mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli myös aika tyly puhelu, kun kerroin itsemurha-ajatuksista ja toivottomuudesta. Oli sen verran karu kokemus etten soita enää uudelleen.

Miksi sinne otetaan "päivystäjiä", joilla ei ole minkään sortin resursseja auttaa ihmisiä!!! Itsellä aikoinaan oli myös sellaisia kokemuksia, etten todella ole välittänyt soittaa. Onneksi päässyt elämässä silti eteenpäin. Etsikää vain ammattitaitoisia ihmisiä auttamaan eikä harrastelijoita, joilla ei ole kykyä auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten odotit? 

Odotin että joku olisi kuunnellut asiani loppuun. Mielestäni 30 min ei ole pitkä aika. En varmaan tuntia olisi jaksanut puhua mutta jos soittaa auttavaan puhelimeen, kyse tuskin on kellään mistään lyhyestä ilmoitusluontoisesta asiasta vaan sellaisesta asiasta joka on ehkä pitkän aikaa vienyt yöunet ja vaivannut mieltä. 

Terapeuteillekin on ajat 45 minuuttia ja syystä. 

30 min ei ole pitkä aika uudelle tyypille. 

Niin no, soitin työuupumuksesta, tulos karkeasti: poliisit veivät putkaan kesken työpäivän, kolme lasua ja diagnoosina juoppo.

Olen syntynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja voitoksi tämänkin käänsin, mutta voi elämän kevät mitä pitsaa koko asia. Erikoislääkärit todenneet toistaiseksi työkyvyttömäksi (dg toki masennus, eikä uupumus), mutta silti Kela hylkäsi kaikki sairauspäivärahahakemukset.

Jatkan pärjäämistä yksin kuten ennenkin. Lastenkin olot todettiin loistaviksi.

P.s. haistakaa paska.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaista lällättelyä tässä ketjussa. Joidenkin mukaan tuollaiset kriisipuhelimet ovat vain akuutisti itsetuhoisille ihmisille, joilla on oikeasti hirveitä ongelmia. Mutta toisten mukaan itsetuhoisuuden ja pahojen ongelmien kanssa pitää mennä suoraan päivystykseen eikä oksentaa niitä vapaaehtoisparkojen niskaan.

Millaisia tapauksia varten auttavat puhelimet sitten ovat? Ei mitään?

Mun mielestä oikeastaan mitään subjektiivista kokemusta ei kannattaisi vähätellä. Eikä tätä iänikuista niskasta kiinni/lopeta valittaminen-mantraa. Puhuminen auttaa oikeasti monia. Päivyksen kautta hoitoon ( ambulanssista puhumattakaan ) ei pääse nykyään kuin jonkun toisen viemä psykoosissa oleva/epäily. Edes itsetuhoisuus/im- vaaran takia hakeutuvia ei oteta edes tarkkailuun, joten jäljelle jää auttavat puhelimet ja kolmas sektori, kun tk-keskuksista ei saa edes aikaa ja lähetettä ja psyk.polit on niin tukossa, että eivät voi hoitaa, kun täysin minimin - lääkkeet ja lausunnot. Surullista.

Esim. nyt vaikka yksinäisyys. Se voi olla musertavaa toiselle ja syy soittaa - toinen terve ei ymmärrä lainkaan ja vähättelee. Kunhan nyt ei ota tavaksi kännissä soitella hyvin usein juttuseuran takia. Kaupallisella puolella on huomattu tämäkin markkinarako - on "auttavia" puhelimia tyyliin -tarvitsetko ystävän/kuuntelijan? 5.99e/min ja tädit ja sedät viinipäissään puhuvat monta tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten odotit? 

Odotin että joku olisi kuunnellut asiani loppuun. Mielestäni 30 min ei ole pitkä aika. En varmaan tuntia olisi jaksanut puhua mutta jos soittaa auttavaan puhelimeen, kyse tuskin on kellään mistään lyhyestä ilmoitusluontoisesta asiasta vaan sellaisesta asiasta joka on ehkä pitkän aikaa vienyt yöunet ja vaivannut mieltä. 

Olet oikeassa. Puoli tuntia ei ole paljon, kun kertoo hankalista asioista. Vähintä mitä vapaaehtoisilta pitää voida odottaa on se, että he kuuntelevat kärsivällisesti. Heidän ei myöskään tule vähätellä soittajan asiaa ja ongelmia. Keskeytyneistä puheluista ei ole soittajalle ehkä paljonkaan hyötyä, vaan tulee ehkä ajatus mitätöinnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tavallisia vapaaehtoisia jotka kuuntelevat ilmaiseksi. Eivät koulutettuja terapeutteja.

Mutta ei tälläisiä saisi olla päivystämässä. Heistä ei ole apua ihmisille. Päinvastoin, joskus tulee vain kurjempi olo. Yhtä hyvin voisin olla itse päivystämässä, ei koulutusta eikä osaamista. Tätä se on suomalainen mielenterveystyö ollut jo pitkään 

Sinne tulee 450 000 puhelua/v. Palvelu toimii 24/7 365. Myös jouluna ja juhannuksena. Mistä ajattelit löytää koulutettua työvoimaa tähän, kun sitä ei riitä edes normaaleihin sotetehtäviin? Tämähän on äärimmäisen kunnioitettavaa ja raskasta vapaaehtoistyötä, jota moni tekee suurella sydämellä - ja ilmaiseksi. Täällä oikeasti autetaan ihmisiä, pelastetaan henkiä, ohjataan eteenpäin ja paikataan yhteiskunnan aukkoja. Ja hallitus haluaa leikata tästäkin - ei voi ymmärtää. Miettikää nyt jotain joulukuun ti-ke välin yövuoroa, kun hädissään oleva itsetuhoinen ihminen soittaa. Suuri kunnioitus kaikille työntekijöille - hekin yrittävät parhaansa. Varmasti monelle jää kehno olo puhelusta, mutta niin jää ammattilaistenkin luona käynnistä tai siitä, ettei kukaan auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä että oli tuollainen kokemus. Toivottavasti löydät apua muualta.

Toisaalta ymmärrän, että jos yksi ihminen tukkii linjaa puhumalla puoli tuntia jostain ei-niin-vakavasta, niin se on pakko katkaista jossain kohtaa. Jonottajissa voi olla joku tosi vakava tapaus, joka ei pääse puhelullaan läpi sen pitkän vähemmän tärkeä puhelun takia. Joku siis, jolla on vakava ja akuutti hätä.

 

Tämä. Auttavat puhelimet on juuri niitä itsetuhoisia jne varten, ei jotakuta joka vaan m tahtoo velloa arkimurheissa.

Jotka ei helpota puhumalla vaan sillä että opettelee ohjaamaan ajatuksiaan. 

Apn takia joku oikeasti apua tarvitseva joutui jonottamaan. 

Joku oikeasti apua tarvitseva? Kuka sen määrittelee? Jos ei saa apua siinä vaiheessa, kun on mieli mustana, kenestä tahansa voi tulla itsetuhoinen.

Jos auttajalla on rajallinen aika, sen voi ilmoittaa toisin. Nyt vaikuttaa siltä, että auttajana on ollut sellainen ihminen, joka ei vaan yksinkertaisesti sovi tuohon työhön. Auttajalla pitää olla empatiakykyä. En tiedä mikä ap:n tilanne on ollut, mutta jos se on auttavan puhelimen kriteereihin liian 'kevyt', se voi olla silti soittajalle raskas. En usko etteikö tuossa työssä ole ohjeistettu, mihin soittajan kannattaisi ottaa yhteyttä jatkossa. Vaikka apua ei helposti nykyään saa julkiselta puolelta, ainakin se antaa tunteen soittajalle, että häntä kuunnellaan ja yritetään auttaa. Ihan eri asia, kuin että tylysti päätetään puhelu.

Yhden neuvon annan kuitenkin ap:lle. Jos sinulla on ystäväpiirissä ihminen, joka vähättelee murheitasi arkimurheiksi, jotka eivät ole mitään oikeiden murheiden rinnalla ja joista pääsee eroon vain simppelillä omien ajatusten ohjaamisella...poista sellainen ihminen elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten odotit? 

Odotin että joku olisi kuunnellut asiani loppuun. Mielestäni 30 min ei ole pitkä aika. En varmaan tuntia olisi jaksanut puhua mutta jos soittaa auttavaan puhelimeen, kyse tuskin on kellään mistään lyhyestä ilmoitusluontoisesta asiasta vaan sellaisesta asiasta joka on ehkä pitkän aikaa vienyt yöunet ja vaivannut mieltä. 

Puhelun maksimipituus on aina 30 minuuttia. Puhelun tarkoitus on saada se kaikista huonoin fiilis pois, se ei ole terapiaa. Olen itse soittanut monesti ja saanut hyvin apua. Vain kerran oli huono tuyppi vastaamassa, paasasi politiikasta ja hallituksen säästöistä...

Tämä on täysi tabu mutta harvalle siitä kriisipuhelimesta on mitään hyötyä. Olen omilta asiakkailtani kuullut tarpeeksi tuosta toiminnasta, aivan samantyyppisiä kokemuksia ollut kuin tässäkin ketjussa. Todella monesti on käynyt niin että ihmisen vointi on vain huonontunut.

Tulee mieleeni oma tapaus parin kymmenen vuoden takaa, olin hyvin ahdistunut, olo oli välillä hyvin tuskainen. Rohkaistun soittamaan johonkin auttavaa puhelimeen, ei tarvinnut yhtään jonottaa. Vanhempi rouvashenkilö vastasi ja kerroin tilanteestani, kaipasin pahassa olossani myötätuntoa, kuuntelijaa ja ymmärrystä. Mitään näistä en saanut. Huomasi kyllä heti, ettei naisella ollut halua eikä osaamista kohdata näitä asiakkaita. Hän kehoitti vain seuraavana arkipäivänä hakeutumaan terveyskeskukseen ja tuli tunne, että hän halusi lopettaa puhelun mahdollisimman nopeasti. Oloni ei ainakaan parantunut tuon puhelun jälkeen, luulin jotenkin että siellä olisi joku nimenomaan kuuntelemassa, olihan sen nimi auttava puhelin. Tämä nyt oli yksittäinen tapaus, mutta ei noissa hommissa saisi olla kukaan vastentahtoisesti mukana. 

 

Onneksi seurakunnalla oli joku vastaava numero, jossa oli todella empaattinen rouva joka kuunteli ja loi uskoa, että elämä on elämisen arvoista. Sainkin sitten lopulta hakeuduttua hoidon piiriin ja elämän järjestykseen, olen elossa ja minulla on vaimo ja kaksi lastakin. 

 

Toivoisin kyllä hartaasti, että näissä auttavissa puhelimissa olisi vastaamassa hyvin koulutettuja ihmisiä, ja jos puhelu uhkaa venyä, niin senkin voi lopettaa nätisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tavallisia vapaaehtoisia jotka kuuntelevat ilmaiseksi. Eivät koulutettuja terapeutteja.

Mutta ei tälläisiä saisi olla päivystämässä. Heistä ei ole apua ihmisille. Päinvastoin, joskus tulee vain kurjempi olo. Yhtä hyvin voisin olla itse päivystämässä, ei koulutusta eikä osaamista. Tätä se on suomalainen mielenterveystyö ollut jo pitkään 

Sinne tulee 450 000 puhelua/v. Palvelu toimii 24/7 365. Myös jouluna ja juhannuksena. Mistä ajattelit löytää koulutettua työvoimaa tähän, kun sitä ei riitä edes normaaleihin sotetehtäviin? Tämähän on äärimmäisen kunnioitettavaa ja raskasta vapaaehtoistyötä, jota moni tekee suurella sydämellä - ja ilmaiseksi. Täällä oikeasti autetaan ihmisiä, pelastetaan henkiä, ohjataan eteenpäin ja paikataan yhteiskunnan aukkoja. Ja hallitus haluaa leikat

Kyllä se työ pitäisi silti pyrkiä tekemään hyvin vaikka se olisikin vapaaehtoistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä sitten odotit? 

Odotin että joku olisi kuunnellut asiani loppuun. Mielestäni 30 min ei ole pitkä aika. En varmaan tuntia olisi jaksanut puhua mutta jos soittaa auttavaan puhelimeen, kyse tuskin on kellään mistään lyhyestä ilmoitusluontoisesta asiasta vaan sellaisesta asiasta joka on ehkä pitkän aikaa vienyt yöunet ja vaivannut mieltä. 

Terapeuteillekin on ajat 45 minuuttia ja syystä. 

30 min ei ole pitkä aika uudelle tyypille. 

Auttava puhelin ei ole terapiaa. Siellä ei käydä läpi lapsuutta ja vaikeaa isäsuhdetta, vaan siellä on 30 min aikaa yrittää saada ihminen sen verran rauhoittumaan, että pystyy jatkaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä että oli tuollainen kokemus. Toivottavasti löydät apua muualta.

Toisaalta ymmärrän, että jos yksi ihminen tukkii linjaa puhumalla puoli tuntia jostain ei-niin-vakavasta, niin se on pakko katkaista jossain kohtaa. Jonottajissa voi olla joku tosi vakava tapaus, joka ei pääse puhelullaan läpi sen pitkän vähemmän tärkeä puhelun takia. Joku siis, jolla on vakava ja akuutti hätä.

Vakava ja akuutti hätä: soita 112

Omalle kohdalle ei ole sattunut kuin ehkä kerran vastaaja joka oikeastaan löi luurin korvaan, muuten ollut asiallisia kuuntelijoita.

Itse joudun soittamaan todella usein kriisipuhelimeen kun ei ole muita joille puhua kuin hoitaja jonka kanssa tapaan kerran kuussa mikä on todella vähän tilaani ajatellen. Soittaminen helpottaa oloa aina jonkin verran kun pääsee puhumaan eikä tarvitse omassa päässä paisuttaa niitä asioita jotka pahimmillaan voivat johtaa siihen että alkaa suunnitella lähtöä pois. Välillä linjat on täysin tukossa kun paljon on soittajia joilla kanssa hätätila. Eivät nämä vastaajat mitään psykiatreja ole enkä sitä odotakaan vaan sitä että löytyy kuuntelija hetkeksi.

Yleensä puhelut kestää ehkä puoli tuntia mutta joskus tunnin verran, itsellä on niin paljon pään sisällä kuormaa että tuntikaan ei välttämättä riitä kun se ei riitä hoitajankaan kanssa. Tarvis saada varmaan terapiaa mutta ne on kiven alla niin pitää näihin tyytyä mitä on tällä hetkellä.

Tulee mieleeni kun kerran chattasin läheiseni päihteiden käytön vuoksi jossain tuollaisessa palvelussa.

Ensin jonotin kiltisti vuoroani enkä sille illalle päässyt chattaamaan. Seuraavana päivänä onnisti ja kerroin asiani. Näkyi kirjoittaakirjoittaa välillä tauko ja taas kirjoittaa kirjoittaa ajattelin että kiva kun tulee pitkä viesti. Lopulta saamassani viestissä luki : onhan tuo ikävä tilanne, mutta yritä vain kestää, ja keskustelu loppui siihen. Oli viimeinen kerta kohdallani.

Eikö auttavista puhelimista saa lähinnä kuuntelevan korvan, tarvittaessa mahdollisesti ohjausta erilaisiin tukipalveluihin. Mitään varsinaista terapiapalvelua tai suurta elämänviisautta ne eivät tietenkään tarjoa, nehän pyörivät vapaaehtoispohjalta, vastaajat ovat siis yhtä erilaisia kuin me ihmiset muutenkin, tavallisia ihmisiä.

Työ on varmasti henkisesti uuvuttavaa, joskus ehkä turhauttavaakin. Voisin kuvitella, että kuuntelijallekin voi osua toisinaan se vähän huonompi päivä. Järkyttynyt tai voimakkaan tunnekuohun vallassa oleva soittaja ei taas välttämättä itse esimerkiksi huomaa jäävänsä toistelemaan samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen. 

30 minuuttia on suhteellisen pitkä puhelu, näihin kun varmasti soittajia riittää, joten yhden kanssa ei voi puhua määrättömästi. On tietenkin taitolaji, miten puhelu päätetään niin, että kaikille jää siitä tyytyväinen mieli. 

Valitettavaa kuitenkin, jos koit, ettei ongelmiasi otettu vakavasti tai sinuun suhtauduttiin asiattomasti. Muista kuitenkin, kyseessä oli vain yksi auttava puhelin, sen yksi vapaaehtoinen työntekijä ja hänenkin osaltaan luultavasti vain yksi hieman heikompi hetki. 

Olen soittanut auttavaan puhelimeen neljä kertaa elämäni aikana. Kerran nuorempana kun poikaystävä jätti. Tuntui silloin hirveältä kriisiltä, nyt lähinnä hävettää, että soitin.

Kolme muuta kertaa soitin viime vuoden aikana mieheni sairastuttua vakavasti. Ensimmäisellä kerralla jouduin soittamaan hänelle ambulanssin sairaskohtauksen jälkeen ja koska olin kotona vastasyntyneen vauvan kanssa, en voinut lähteä mukaan sairaalaan. Kun ambulanssi kaarsi pihasta pillit huutaen samalla kun vastasyntynyt itkee sylissä, en keksinyt muuta paikkaa minne soittaa. Sain todella ymmärtäväistä ja empaattista tukea. 

Seuraavalla kerralla soitin kun mieheni joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan. Kun olin itkenyt viisi tuntia sohvan pohjalla, oli pakko soittaa jollekin. Auttavasta puhelimesta vastasi topakka vanhempj rouva, joka käski minun nyt keskittyä lapseeni ja olla miettimättä miestäni. Olin pöyristynyt ja loukkaantunut, mutta se oikeasti auttoi ja vaikka juuri siihen tilanteeseen olisin toivonut päähän taputtelijaa, tuo "tough love" oli huomattavasti parempi juttu, vaikkei se siltä tuntunut.

Neljännellä kerralla soitin kun mieheni taas kerran joutui ambulanssilla sairaalaan. Jo hetken juttelun jälkeen mieli taas kirkastui kun ei jäänyt yksin vellomaan tunnemöykyn kanssa.