Lue keskustelun säännöt.
Soitin auttavaan puhelimeen ja petyin
12.08.2024 |
Soitin auttavaan puhelimeen ja kerroin henkilökohtaisia asioita. Tyyppi joka vastasi käytännössä käski vaan lakata murehtimasta. 30 minuuttia puhuimme. Kuuntelin myös mitä hän sanoi ja onhan se totta ettei ole "järkevää" murehtia. Enimmäkseen oli ihan asiallista, mutta toisaalta se oli tylyä, koska hän halusi päättää puhelun yhtäkkiä ja puhui päälleni, kun itkin.
Ei ole helppo kertoa henkilökohtaisista ja vaikeista asioista elämässä. Tuli kuitenkin sellainen olo, että tämä vastannut henkilö piti minua tyhmänä kun murehdin asioita joista hänelle puhuin. Ja luuli kai ettei elämässäni ole muuta tekemistä ja mietittävää kuin nämä ajatukset joista hänelle kerroin. Ehkä hän odotti että soittajalla olisi jotain kiinnostavampaa kerrottavaa tai edes joku itsemurhayritys meneillään.
Vaikutti siltä ettei hän olisi halunnut kuunnella asiaani. Miksi sitten edes vastasi puhelimeen tai tekee tuota duunia? Suunnilleen kesken puheeni 30 minuutin kuluttua hän sanoi että nyt on jo tarpeeksi pitkään puhuttu ja pitää lopettaa.
Pitäsikö se jotenkin 10 minuttiin osata tiivistää ja osata mennä heti asian pihvii , mikä masentaa tai ahdistaa ja saada siihen joku tiivistetty vastaus apteekin hyllyltä, josta olisi apua. Jäin vähän miettimään, mikä on tuollaisen palvelun tarkoitus. Ehkä se on nykyaikaa.
Soitin juuri siksi, että saisin kerrottua jollekin ihmiselle ajatukseni, jotta saisin ne pois mielestä pyörimästä. Jälkikäteen jäi kuitenkin vähän negatiivinen fiilis kun toinen ei olisi halunnut kuunnella.
Kellään muilla kokemuksia?
Kommentit (148)
Niin pitää olla armollinen kriisityöntekijöitäkin kohtaan. Ei ole helpoin tehtävä eikä sovi kaikille. Ei ainakaan minulle sopisi.
Vaikka aika on rajallinen tai ehkä juuri siksi olen sitä mieltä, että soittajan kannattaa harkita puhelun aikanakin, haluaako hänen asiaansa edes kertoa. Ei ole kiva tulla keskeytetyksi puhuessaan asiasta, jota on sisällään pitänyt juuri siksi että siitä on vaikea alkaa toiselle ihmiselle puhua.
Vastaaja tekee vain työtään eikä hän ehkä kaikkia onnistu auttamaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pari vuotta sitten todellinen kriisi - menemättä syihin tarkemmin - ja soitin useammankin kerran kriisipuhelimeen. Hyvin vaihtelevan tasoisia vastaajia, mutta väitän että ne puhelut pelastivat henkeni, vaikka jouduinkin käymään viimein 5pv:n osastohoidossa. Käännytettiin päivystyksestä useamman kerran ja psyk.polilta ei oota - tai 40m. kerran kuussa etäyhteydellä - ammattitaitoisempaa ja empaattisempaa apua kriisipuhelimesta sain, kuin pysk. shlta.
Usein ihmisillä on vähän epärealistisia odotuksia auttavia puhelimia kohtaan. Vaikka he ovat vapaaehtoisia, käsittääkseni he ovat käyneet jonkinlaisen koulutuksen ja joukossa on myös ammattilaisia pro-bono vapaa-ajallaan. Monet vastaukset/kysymykset ovat ihan samanlaisia, kuin ns.ammattilaisilla. Kun on kriisi päällä, voi tulla tunne että kukaan ei ymmärrä - eikä ymmärräkään, mutta homo sapiens on sosiaalinen eläin, jonka psyyke on rakennettu niin, että jo puhuminen lajitoverin kanssa helpottaa emotionaalisesti.
Itse sain useammankin kerran puhua tunnin, jopa yli 2 tuntia ( tämä toki keskellä yötä arkena - ei ruuhkaa. Mikä taas nostaa arvostusta entisestään, että joku pystyy tiistai-yönä vapaaehtoisena mahdollisessti estämään im:N/itset. käytöksen ), mutta käsittääkseni puheluiden määrä on räjähtänyt - jolloin pakko rajata kestoa ja nojata enemmän valmiiseen "käsikirjoitukseen", kuin yksilölliseen kohtaamiseen.
Olen siis todella kiitollinen kaikesta kolmannen sektorin palveluista, kun yhteiskunnan palvelut pettävät, omat voimat pettävät, läheisiä ei ole - tai he eivät osaa auttaa.
Menemättä sen enempää politiikkaan, on todella vahingollista että hallitus on leikkaamassa esim. Mieli ry:lta, joka tuottaa kriisipuhelimen, chatin ja monta muuta asiaa ja im:n ehkäisytoiminnasta - näitähän pitäisi päinvastoin tukea. Jokainen ihminen on samanarvoinen, mutta toiv. edes muutaman ns. julkkiksen im., vähän herättelisi yhteiskuntaa. Päivystyksestä itsetuhoisena kotiin, ei palveluja, ei mitään - ja sitten leikataan 3.sektorin toiminnasta. Tälläkin palstalla ( ja valitettavasti myös oikeistopoliitikot ) moni on sitä mieltä, että tällaisten järjestöjen pitäisi kerätä yksityistä rahaa - mistä?
Minäkin, nyt alle viiskymppinen jäbä olen taas työkunnossa. Akateemisena yksityisellä sektorilla tuotan lisäarvoa ja maksan kohtuullisesti veroja. Voisi vähän miettiä näitä vaihtoehtoja. Suurimman avun olen saanut auttavista puhelimista, im:n ehkäisykeskukselta vapaaehtoisten vertaistukiryhmästä - yhteiskunta torjui minut - jopa päivystyksestä ja lääkäri vähätteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sinulle tilaisuus jota sinun ei kannata ohittaa. Ole sinne yhteydessä, että haluat ryhtyä heille vapaaehtoiseksi.
En halua. Miksi niin luulet?
Koska aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa alkaa voimaan paremmin. Se, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni saa vain voimaan huonommin. Kuten varmaan tuon puhelun jälkeen huomasitkin?
Jos soittaa AUTTAVAAN PUHELIMEEN niin sieltä luulisi saavan apua? Vapaaehtoistyöhön hakeudutaan kuule ihan eri kautta.
Ongelma onkin siinä, että ihminen on yksilö kaikki erilaisia. Apua ei auttamatta tarkoita sitä, että joku sanoo juuri ne oikeat sanat jotka juuri se kuulija haluaa kuulla. Ja kuinka paljon joku itkusekainen epätoivoinen ihminen edes kuuntelee? Kyllä se ihminen pitää saada ensin rauhoittumaan, että asiasta saa edes jotain tolkkua. Kukaan meistä ei ole tuota puhelua kuullut. Tässä on tarina esitetty yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Ei ihmisten ongelmia hoideta yhdellä puhelulla.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä että oli tuollainen kokemus. Toivottavasti löydät apua muualta.
Toisaalta ymmärrän, että jos yksi ihminen tukkii linjaa puhumalla puoli tuntia jostain ei-niin-vakavasta, niin se on pakko katkaista jossain kohtaa. Jonottajissa voi olla joku tosi vakava tapaus, joka ei pääse puhelullaan läpi sen pitkän vähemmän tärkeä puhelun takia. Joku siis, jolla on vakava ja akuutti hätä.
Tämä. Auttavat puhelimet on juuri niitä itsetuhoisia jne varten, ei jotakuta joka vaan m tahtoo velloa arkimurheissa.
Jotka ei helpota puhumalla vaan sillä että opettelee ohjaamaan ajatuksiaan.
Apn takia joku oikeasti apua tarvitseva joutui jonottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sinulle tilaisuus jota sinun ei kannata ohittaa. Ole sinne yhteydessä, että haluat ryhtyä heille vapaaehtoiseksi.
En halua. Miksi niin luulet?
Koska aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa alkaa voimaan paremmin. Se, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni saa vain voimaan huonommin. Kuten varmaan tuon puhelun jälkeen huomasitkin?
Jos soittaa AUTTAVAAN PUHELIMEEN niin sieltä luulisi saavan apua? Vapaaehtoistyöhön hakeudutaan kuule ihan eri kautta.
Ongelma onkin siinä, että ihminen on yksilö kaikki erilaisia. Apua ei auttamatta tarkoita sitä, että joku sanoo juuri ne oikeat sanat jotka juuri se kuulija haluaa kuulla. Ja kuinka paljon joku itkusekainen epätoivoinen ihminen edes kuuntelee? Kyllä se ihminen pitää saada ensin rauhoittumaan, että asiasta saa edes jotain tolkkua. Kukaan meistä ei ole tuota puhelua kuullut. Tässä on tarina esitetty yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Ei ihmisten ongelmia hoideta yhdellä puhelulla.
https://www.is.fi/viihde/art-2000010584555.html
Tässä on oikein oivallinen esimerkki hysteerisestä ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saitko kuuntelijan puoleksi tunniksi. Mitä odotit puhelulta?
Niinpä, aika hyvin ilmaiseksi vapaaehtoiselta.
Maksa ap ihan itse itsesi terapiaan. Paitsi että nekin sanoo 45min jälkeen, että aika loppui. Ja kannustaa menemään eteenpäin eikä vaan oksentamaan murheita.
Ap., ota yhteyttä sosiaalityöntekijään ja yritä hakea apua tätä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä että oli tuollainen kokemus. Toivottavasti löydät apua muualta.
Toisaalta ymmärrän, että jos yksi ihminen tukkii linjaa puhumalla puoli tuntia jostain ei-niin-vakavasta, niin se on pakko katkaista jossain kohtaa. Jonottajissa voi olla joku tosi vakava tapaus, joka ei pääse puhelullaan läpi sen pitkän vähemmän tärkeä puhelun takia. Joku siis, jolla on vakava ja akuutti hätä.
Tämä. Auttavat puhelimet on juuri niitä itsetuhoisia jne varten, ei jotakuta joka vaan m tahtoo velloa arkimurheissa.
Jotka ei helpota puhumalla vaan sillä että opettelee ohjaamaan ajatuksiaan.
Apn takia joku oikeasti apua tarvitseva joutui jonottamaan.
Auttavia puhelimia on satoja. On mieli, päihde, väkivalta, jne....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sinulle tilaisuus jota sinun ei kannata ohittaa. Ole sinne yhteydessä, että haluat ryhtyä heille vapaaehtoiseksi.
En halua. Miksi niin luulet?
Koska aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa alkaa voimaan paremmin. Se, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni saa vain voimaan huonommin. Kuten varmaan tuon puhelun jälkeen huomasitkin?
Jos soittaa AUTTAVAAN PUHELIMEEN niin sieltä luulisi saavan apua? Vapaaehtoistyöhön hakeudutaan kuule ihan eri kautta.
Ongelma onkin siinä, että ihminen on yksilö kaikki erilaisia. Apua ei auttamatta tarkoita sitä, että joku sanoo juuri ne oikeat sanat jotka juuri se kuulija haluaa kuulla. Ja kuinka paljon joku itkusekainen epätoivoinen ihminen edes kuuntelee? Kyllä se ihminen pitää saada ensin rauhoittumaan, että asiasta saa edes jotain tolkkua. Kukaan meistä ei ole tuota puhelua kuullut. Tässä on tarina esitetty yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Ei ihmisten ongelmia hoideta yhdellä puhelulla.
Siitä minäkin olen samaa mieltä, että ihmiset odottaa vähän liikoja. Jos sua ahdistaa, jne et sä ala voimaa sormia napsauttamalla paremmin vaikka toinen kuinka pyrkisi sanomaan ne oikeat sanat. Jos ihminen junnaa ja junnaa ja kaikki sanat on jo käytetty? Joskus sille asialle vaan pitää laittaa se piste vaikka se ei varmasti "uhrista" tunnu kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sinulle tilaisuus jota sinun ei kannata ohittaa. Ole sinne yhteydessä, että haluat ryhtyä heille vapaaehtoiseksi.
En halua. Miksi niin luulet?
Koska aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa alkaa voimaan paremmin. Se, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni saa vain voimaan huonommin. Kuten varmaan tuon puhelun jälkeen huomasitkin?
Jos soittaa AUTTAVAAN PUHELIMEEN niin sieltä luulisi saavan apua? Vapaae
Tässä on oikein oivallinen esimerkki hysteerisestä ihmisestä.
Tätä juuri hain...jos ihminen vaan huutaa ja parkuu mitä muuta voi tehdä kuin pyytää rauhoittumaan? Käytännössä voi olla sula mahdottomuus antaa sitä oikean laista apua juuri sillä hetkellä. Ei hätäkeskukseen soiteta jos joku tarraa sua munista. Ei se ole uhrin väheksymistä.
Kriisipuhelin on tarkoitettu nopeaan tilanteen rauhoittamiseen. 30 minuuttia on heille annettu ohje, tarpeen tullen voi jatkaa pidempäänkin. Asiasi oli ehkä sellainen että sitä ei pystynyt lyhyessä ajassa käsittelemään.. Sen verran kritisoin, että kriisityöntekijän olisi pitänyt osata ohjata sinua edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, soitin kriisipuhelimeen kun en saanut kaupan parkkipaikalla itkua loppumaan ja tolppaan ajaminen kotimatkalla alkoi tuntua lohdulliselta ajatukselta. Kotona useampi lapsi joista yksi pitkäaikaissairas, ja niin pahasti pakko-oireileva puoliso että hänestä ei ole vanhemmuuteen ollut juuri apua vuosiin.
Minulla ehdotettiin että jos vaikka ottaisin vähän omaa aikaa, voisiko isä viedä lapset tekemään x tai y, tai ehkä jos vain murehtisin vähemmän. Öö, ongelma oli nimenomaan se että minulla ei ole omaa aikaa, mies saa juuri ja juuri huolehdittu itsestään, ja (sairaasta lapsesta) murehtimista en pysty lopettamaan. En minä toki odottanut että sieltä langan päästä olisi osattu parantaa lasta tai miestä, mutta silti jäi aika... mitätöity olo. Että jos ongelma ratkeaisi sillä että lähetän miehen ja lapset ulkoilemaan niin olisin vaikka saattanut sen jo tehdä.
Näistä on jo vähän aikaa, en soittelisi sinne enää. Onkohan se sama tyyppi, joka alkoi vattuilla (oikeasti) kun kerroin sukulaisen hyökkäävästä käytöksestä ahdistuneena. Toinen oli taas mykkä koko ajan ja sanoi että luuli että haluan vaan kuuntelijan, vaikka etsin siis toista näkökulmaa. Aika nuorelta kuulosti. Joskus oli yksi joka osasi auttaa, mutta hän hoki etunimeäni mikä on häiritsevää, oli kannustava. En muuten usko että tuon ensin mainitun pitäisi olla töissä siellä ja alkoi väittää että ei ole ahdistusta mulla, hän haluaa vastata muille. Mistähän nämä löytyy ja lisäksi puheluita kai nauhoitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minus on aina kiinnostanut se apu mitä joku luulee saavansa. Onko se jotain taikuutta vai mitä nuo avun pyytäjät kuvittelee saavansa. Ei kait tuossa auta mikään muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa valitus.
Ne auttavan puhelimen tyypit eiole mitään psyk. osaamisen ammattilaisia, vaan lyhyen kurssituksen käyneitä henkilöitä, jotka sitten omalla asia-ja empatiaosaamisella yrittävät olla avuksi. Ei siis mitenkään tasalaatuista touhua. Tyypistä ja hetkestä kiinni, miten menee.
Vähän ristiriitaista lällättelyä tässä ketjussa. Joidenkin mukaan tuollaiset kriisipuhelimet ovat vain akuutisti itsetuhoisille ihmisille, joilla on oikeasti hirveitä ongelmia. Mutta toisten mukaan itsetuhoisuuden ja pahojen ongelmien kanssa pitää mennä suoraan päivystykseen eikä oksentaa niitä vapaaehtoisparkojen niskaan.
Millaisia tapauksia varten auttavat puhelimet sitten ovat? Ei mitään?
Onneksi en soittanut auttavaan puhelimeen silloin kun oli paha olo. Hyvä tietää välttää jatkossakin.
Ihan samanlainen kokemus oli kun soitin joskus hyvin raskaassa elämäntilanteessa hysteerisenä itkien. En viitsinyt enää itkuilla kuormittaa läheisiäni. Olen itsekin sosiaalialan ammattilainen ja en tietenkään odota että vastaaja yhtyisi itkuvirteeni tms. Mutta mies toisessa päässä vaikutti olevan niin kyrsiintynyt hommaan ja kuluttanut empatiansa loppuun, että parempi olisi jos olisi pitänyt nousta hommista vähän taukoa. Puhelusta jäi vain pahempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sinulle tilaisuus jota sinun ei kannata ohittaa. Ole sinne yhteydessä, että haluat ryhtyä heille vapaaehtoiseksi.
En halua. Miksi niin luulet?
Koska aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa alkaa voimaan paremmin. Se, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni saa vain voimaan huonommin. Kuten varmaan tuon puhelun jälkeen huomasitkin?
Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella. Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille a
Eihän asioiden tarvitsisi olla noin, jos ihmiset osaisivat olla läsnä muita varten. Antamista ja ottamista.
Nämä auttamisjärjestöjen vapaaehtoiset ovat yleisesti ylimielisiä ja tuomitsevia, ja siten aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Siksi kannatan lämpimästi hallituksen suunnittelemia säästöjä järjestöjen rahoituksesta.