Soitin auttavaan puhelimeen ja petyin

Mikset kirjoita vaikka päiväkirjaan tuntemuksistasi. Se auttaa jäsentämään mielialaasi. Jos olet taiteellinen, kirjoita runoja. 

Syy miksi itse en ole koskaan edes harkinnut uraa kriisipäivystäjänä on ihmiset, jotka jaarittelevat asiaansa tuntikausia ja jauhavat koko ajan sama askaa pääsemättä koskaan asian ytimeen. Sitten kuvittelevat, että auttoi, jos toinen vain kuunteli ja jakoi jonnekin sopivaan väliin empaattiselta kuulostavia sanoja (tuota varten voi vaikka itse tallentaa omaa puhettaan puhelimeen ja soittaa sieltä sitten täytesanoja. Jotenkin olen aina halunnut auttaa vain heitä, jotka ovat oikeasti valmiita tekemään töitä itsensä kanssa ja siirtymään uuteen. Siksi en olekaan terapeutti tai varsinkaan vuosia sairastaneiden masentuneiden kanssa tekemisissä. Olen liian kärsimätön sellaiseen.

Silti, vaikka siis edellä kirjoitin kuten kirjoitin, niin ihna kiva, että on sitten ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella turhaa jaarittelua, mutta apua tarvitsevan pitäisi itsekin muistaa, että jos joku auttava taho kehottaa tekmään jotain (vaikka sitten lopettaa turhan murehtimisen), niin tekee sen. Jos ei tiedä miten, niin kysyy sitten, että miten se tehdään, kun mieli kuitekin aina palaa murehtimaan (eikä hermostu siitä, jos vähän tyrkkästään toiseen suuntaan).

Puoli tuntia on järjettömän pitkä aika jossain auttavassa puhelimessa: tajuatko, että muitakin soittajia ehkä on ollut pyrkimässä linjoille eikä ne auttajat voi koko iltaa istumassa kuuntelemassa kun joku jauhaa samaa juttuja. Joskus on pakko (en ole auttava puhelinhenkilö, joten mutuilen tässä) sanoa toiselle napakasti, että nyt sinua auttaa parhaiten, kun siirrät mielesi pois murehtimasta ja suuntaat mielen johonkin muuhun.

Muuten on sitten todella kurjaa , että sinulla on noin paha mielen ongelma: ehkä sinua auttaisi paremmin, jos menisit vaikka terapeutille, tai jos et sellaiseen vo mennä syystä tai toisesta, niin juttelemaan vaikka seurakuntasi papille (heilläkin on ehkä koulutusta kriisityöhön ja terapeutin lailla vaitiolovelvoite). koska koet, että toiselle kertominen auttaa, niin mitä jos etsisit jostain jonkun vertaistukiryhmän, jossa on samaa kokevia ihmisiä: varmasti heiltä riittää aikaa kuunnella myös sinua.  netissä on myös palveuluita, joissa voi tehdä itseterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli myös aika tyly puhelu, kun kerroin itsemurha-ajatuksista ja toivottomuudesta. Oli sen verran karu kokemus etten soita enää uudelleen.

 

Kerrotko vähän tarkemmin?

Eikö noista pitäisi aina lähteä päivystykseen?

 

Kun itsemurha-ajatuksia on joka päivä usean vuoden ajan niin päivystykseen joutuisi lähtemään joka päivä. Itse olen ainakin mieluumin kotona.

Mutta tosiaan vähäteltiin ja käytännössä käskettiin vaan jatkaa elämää, vieläpä hyvin tylyllä äksyllä äänellä :D

 

No mitä sinulle olisi pitänyt sanoa? Eiköhän sinulle ole vuosien aikana sanottu kaikki mahdollinen ja minäpä veikkaan, että kaikki on väärin. Kun kukaan ei sinua voi parantaa.

vastasit hiton tyhmästi hänelle. vielä elämä koulii sua. ja mistäs sää tiedät onko akuuttiongela,mutta johon taustoja joutuu avaamaan,jotta kokonaiskuva hahmottuu ja sitä ei voi tiivistää 10 min. noita möllinkäisen olettamuksia vaan. mee pois-pärstäkerroin nurkkaan päin, jää siihen

Mulla oli kerran tiukka tilanne elämässä ja juomista kului liikaakin. Soitin johonkin auttavaan puhelimeen ja itkin että musta tulee alkoholisti ja kaikki elämässä huonosti. Siellä oli ex-alkoholistimies auttavana kätenä ja loppujen lopuksi tilanne kääntyi siten että kuuntelin hänen tarinaansa melkein sen puoli tuntia kun en kehdannut häiritäkkään. 

Auttoi se sen verran että lopetin itkemisen koska olin lopen kyllästynyt miehen ruikutukseen. 

Naisten linjalla saa hyviä ohjeita ja siellä on koulutetut työntekijät.

Sain Ehyt ry:n auttavasta puhelimesta lähtölaukauksen erota vakavasta päihdeaddiktiosta kärsivästä puolisosta. En voisi olla kiitollisempi. Silloin ainakin osui erittäin osaava ihminen langan toiseen päähän.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa jokainen tännekin kirjoittanut kuuntelisi läheisiään niin ei tarvittaisi auttavia puhelimia. Vaikka sen puoli tuntia.

Eikös ketjun aloittajakin ollut puhunut kaikille läheisilleenkin jo niin kauan,  että nämä eivät enää jaksa kuunnella? Tuskin tällaisissa tapauksissa auttaa yhtään mitään,  vaikka joku läheinen kuuntelisikin 30 minuuttia.  Ei toisen ongelmat puolen tunnin kuuntelulla minnekään katoa.  Ap on puhunut myös psykologille ja papille ja varmasti ainakin psykologin vastaanottoaika on ollut vähintään 30 minuuttia.  Usein psykologin vastaanottoaika on tunnin. 

Nämä masentuneet  ja ahdistuneet ovat jumissa siinä tunnetilassaan tai sairaudessaan. Toipuminen vaatii, että siitä pääsee pois, suuntaa ajatukset muualle. Mutta kun nämä vaan vatvovat ja vellovat siinä synkkyydessään ja haluavat siitä puhua. Ja nimenomaan puhumalla luetella itselleen uudelleen ja uudelleen kuinka kurjaa on, kaikki on huonosti kuinka on uhri ja epäonnistunut. Siinä puhumalla vahvistaa itselleen ja aivoillee  sitä omaa olotilaansa. 

Siksi se pelkkä puhuminen ei auta. Se ei paranna oloa. Siksi ne neuvot ovat sairastuneen mielestä tyhmiä, kuten ajattele mukavia asioita tai käy kävelyllä. Mutta juuri ne asiat pikkuhiljaa parantavat. 

On ihan turha nyt tulla sönköttämään että kun et mistään mitään tiedä. 

Kun nimenomaan tiedän. Olen käynyt läpi vakavan masennuksen. Se ei ole uusinut. 

Ratkaisut: keskity ihan väkisin hyviin ja kivoihin asioihin. Ensin niitä ei näe edes, mutta aivoja voi opettaa. 

Sen kurjuuden vatvomisen sijaan ala hakea ratkaisuja. Ei sinun tarvitse edes oikeasti puhua kenellekään, voit käydä keskustelua mielessäsi. Kuvitella, että kerrot jollekin asioitasi, miten hän sinua neuvoisi. Esim terapeutti. 

Tai voit kuvitella että ystäväsi kertoo sinulle asioitaan (niitä, jotka ovat sinulle tapahtuneet) miten neuvoisit häntä. 

Terapiaan on ratkaisujen etsimistä. Mitään selkeää ratkaisua ei ole, koskaan, millä se paha olo lähtee pois, vaan se ratkaisu on opetella uusi ajattelu malli. Pois siitä negatiivisesta.