Soitin auttavaan puhelimeen ja petyin

Vierailija kirjoitti:

Huono kokemus täälläkin. Soitin vaikealla masennusjaksolla ja puhuin siitä etten enää jaksa ylä ja alamäkiä kun mania ja masennus heittelee ja että olin juuri saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Olin oikeasti aivan hajalla ja itkenyt jo monta tuntia. Olin tuolloin myös erittäin itsetuhoinen ja peloissani kun mulla menee masennusjaksoilla muisti ja päivät häviää kokonaan.

Nainen puhelimen päässä yritti kyllä auttaa, mutta hän puhui siitä, että kaikilla on ylä ja alamäkiä ja välillä ihminen kokee vastoinkäymisiä, jotka vaikuttaa mielialaan kun tulee pettymyksiä yms. Olin ollut puhelussa n. 5min kun tajusin, ettei hän tiedä mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Yritin selittää mikä sairaus on kyseessä ja sitä, että kun syy on mun pään sisällä eikä missään ulkosessa tekijässä. Hän ei tajunnut. Masennuksesta sai jotenkuten kiinni, mutta selvästi sekin oli sitä mitä on oppikirjat opettanut. Ja kuulem

Mikset ollut suoraan yhteydessä kriisipäivystykseen, kun tiesit ettet ole perus vähän masentaa keissi? Nämä auttavat puhelimet ovat tarkoitettu tilapäisessä "hädässä" olevien auttamiseen. Mutta pääsit uhriutumaan ja väärin autettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono kokemus täälläkin. Soitin vaikealla masennusjaksolla ja puhuin siitä etten enää jaksa ylä ja alamäkiä kun mania ja masennus heittelee ja että olin juuri saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Olin oikeasti aivan hajalla ja itkenyt jo monta tuntia. Olin tuolloin myös erittäin itsetuhoinen ja peloissani kun mulla menee masennusjaksoilla muisti ja päivät häviää kokonaan.

Nainen puhelimen päässä yritti kyllä auttaa, mutta hän puhui siitä, että kaikilla on ylä ja alamäkiä ja välillä ihminen kokee vastoinkäymisiä, jotka vaikuttaa mielialaan kun tulee pettymyksiä yms. Olin ollut puhelussa n. 5min kun tajusin, ettei hän tiedä mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Yritin selittää mikä sairaus on kyseessä ja sitä, että kun syy on mun pään sisällä eikä missään ulkosessa tekijässä. Hän ei tajunnut. Masennuksesta sai jotenkuten kiinni, mutta selvästi seki

Huomasitko että olin vasta saanut diagnoosin. Ei mulle ollu vielä psyk puolella puhuttu noista, ei ollu tehty turvasuunnitelmaa tai mitään. Psyk puolella käynnit oli kerran viikossa, mut kakssuuntasessa vaikeamasennusjakso voi tulla oikeesti ihan hetkessä yhtäkkiä niinkun mullakin. Mulla oli mania jakso päällä, mut aamulla heräsin masennusjaksolla ja illalla soitin auttavaan puhelimeen. Mulla ei myöskään ollut mitään tietoa mihin ottaa yhteyttä. Siinä tilassa ei oikeesti edes osaa hakea netistä minne soittaa, mun vaihtoehdot oli auttavapuhelin tai 112, koska ne oli ainoat joista olin kuullut. Enkä kokenut, että mulla on 112 hätä päällä. Sitä omaa tilaa on myös todella hankala arvioida masentuneena, varsinkin kun mielialojen vaihtelu on uutta. Mulla ei ollut noin nopeita vaihteluja ennen kun lääkitystä lähdettiin kokeilemaan, vaikka nopeita ne oli aina ollut. Oli myös todella iso kynnys soittaa edes sinne auttavaan puhelimeen. 

Lopussa sanoin, että näin myöhemmin ajateltuna auttavassa puhelimessa olisi pitänyt osata ohjata mut muun avun piiriin, tästä on nyt yli 3 vuotta aikaa.

Mut hei kiitos, että päätit varta vasten syyllistää mua sisäistämättä mitä kirjotin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono kokemus täälläkin. Soitin vaikealla masennusjaksolla ja puhuin siitä etten enää jaksa ylä ja alamäkiä kun mania ja masennus heittelee ja että olin juuri saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Olin oikeasti aivan hajalla ja itkenyt jo monta tuntia. Olin tuolloin myös erittäin itsetuhoinen ja peloissani kun mulla menee masennusjaksoilla muisti ja päivät häviää kokonaan.

Nainen puhelimen päässä yritti kyllä auttaa, mutta hän puhui siitä, että kaikilla on ylä ja alamäkiä ja välillä ihminen kokee vastoinkäymisiä, jotka vaikuttaa mielialaan kun tulee pettymyksiä yms. Olin ollut puhelussa n. 5min kun tajusin, ettei hän tiedä mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Yritin selittää mikä sairaus on kyseessä ja sitä, että kun syy on mun pään sisällä eikä missään ulkosessa tekijässä. Hän ei tajunnut. Masennuksesta sai jotenkuten kiinni, mutta selvästi seki

On harhaanjohtavaa jos kriisipuhelimeen saa soittaa vain ne joilla on lievä masennus. Ehkä eri ihmisille kriisi tarkoittaa eri asioita. Kun on hädässä ja tuntuu ettei tiedä mitä enää voi tehdä, ei ehkä jaksa terästää aivoja, siristää silmiä ja etsiä lukeeko jossain pikkupräntillä jotkut kriteerit, voitko juuri sinä soittaa tähän kriisipäivystykseen. Sitä vaan tarttuu kuin hukkuva johonkin oljenkorteen mikä käteen osuu.

"Lisäksi ainoa oikea asia mitä kuuntelun lisäksi tossa tilanteessa hänen olisi pitänyt tehdä olisi ollut ohjata jonnekin mt kriisipuolelle tms koska olin aivan selvästi itsetuhoinen ja osan aikaa lähes hysteerinen. "

Jos kerran itse tiesit, mitä sinun pitäisi tehdä, miksi soitit?

Vierailija kirjoitti:

"Lisäksi ainoa oikea asia mitä kuuntelun lisäksi tossa tilanteessa hänen olisi pitänyt tehdä olisi ollut ohjata jonnekin mt kriisipuolelle tms koska olin aivan selvästi itsetuhoinen ja osan aikaa lähes hysteerinen. "

 

Jos kerran itse tiesit, mitä sinun pitäisi tehdä, miksi soitit?

"Jälkeenpäin ajateltuna on todella vaarallista, että noin osaamattomia on auttavassa puhelimessa. Jotain pitäisi tietää myös mielenterveyshäiriöistä siellä työskennellessä, kaksisuuntainenkin on kuitenkin todella yleinen. Lisäksi ainoa oikea asia mitä kuuntelun lisäksi tossa tilanteessa hänen olisi pitänyt tehdä olisi ollut ohjata jonnekin mt kriisipuolelle tms koska olin aivan selvästi itsetuhoinen ja osan aikaa lähes hysteerinen."

Nyt ihan oikeesti se lukutaito. Hienosti irrotettu osa kontekstista. Selkeästi lukee, että jälkeenpäin ajateltuna. 

Jos kaipaat apua terveydenhuollon ammattilaisilta, soita numeroon 116 117. Se on maksuton palvelu, josta saat ammattilaisen antaman arvion, miten toimia. Jos omahoito riittää, saat siihen ohjeet.

Jos haluaa puhua jollekin enemmän kuin puoli tuntia, mutta vähemmän kuin tunnin, niin eikö silloin olisi fiksuinta varata aika psykologilta? Ei tuossa ajassa tietenkään mitään pitkäaikaista apua saa, mutta eihän sitä ap odottanutkaan, vaan kuuntelijaa oli vailla. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua ja toisaalta samalla aika silmiä avaavaa. Olen hieman surullinen siitä kuinka usein apua tarvitseva joutuukin päättämään puhelun tuntien olonsa vielä huonommaksi kuin soittopäätöksen tehdessään. Ja näin äitinä tulee pakostakin pala kurkkuun ajatellessa lapsia, nuoria, jotka hakevat näistä tällaisista vapaaehtoisvoimin pyöritetyistä paikoista apua ja mahdollisesti joutuvat pettymään samalla tavalla. Entä jos oma lapseni päätyisi joskus elämässään soittamaan tällaiseen numeroon, ja lopputulos saisi hänet voimaan vielä pahemmin? Toki toivoisin, että oma numeroni olisi hänelle se, jonka hän silti näppäilisi ensimmäisenä.

Valitettavasti tilanne tuskin tulee paranemaan, jos näistä kokemuksista ei anneta palautetta. Vain palautteen kautta kyseiset vapaaehtoiset saisivat mahdollisesti enemmän koulutusta tai ohjausta työhönsä. Kysyä voinee silti, että kuinka moni jo valmiiksi väsynyt ja elämänsä erinä

Mun aikuinen lapsi soittaa aina mulle. Tämä siksi ettei kävisi juuri niin ikävästi kuin täällä on kerrottu. Kuinkahan monella päivänsä päättäneellä on alla kriisipuhelimessa väheksyntä, kun viimeisenä keinona on sinne soittanut ja sieltä on tullut se viimeinen pettymys jonka jälkeen on menty junan alle?

Lapsellani on ollut lukuisia vaikeuksia, ja välillä on yötä myöten soitellut ahdistuneena. Silti en ole laittanut puhelinta äänettömälle jottei minua häirittäisi, enkä käskenyt soittaa kriisipuhelimeen tai 112, sillä olen ounastellut että nuo tahot nyt eivät kuitenkaan varmastikaan auta häntä vaikka mikä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa puhua jollekin enemmän kuin puoli tuntia, mutta vähemmän kuin tunnin, niin eikö silloin olisi fiksuinta varata aika psykologilta? Ei tuossa ajassa tietenkään mitään pitkäaikaista apua saa, mutta eihän sitä ap odottanutkaan, vaan kuuntelijaa oli vailla. 

Psykologille ei mennä akuutisti ja se maksaa. Auttavapuhelin ei maksa samalla tavalla ja sieltä saa akuutisti apua.

Ihan samanlaista kokemusta. Kerroin sokkitilasta, hulluksi tulemisen pelosta, pelkotiloista yms ja unettomuudesta (vaikea traumaattinen tapahtuma alla). Kuunteli hiljaa ja lopuksi sanoi että kiitos soitosta. Luulin soittaneeni vitsipalveluun. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista kokemusta. Kerroin sokkitilasta, hulluksi tulemisen pelosta, pelkotiloista yms ja unettomuudesta (vaikea traumaattinen tapahtuma alla). Kuunteli hiljaa ja lopuksi sanoi että kiitos soitosta. Luulin soittaneeni vitsipalveluun. 

Mitä olisit halunnut hänen sanovan? Näin jälkeenpäin ajatellen.

Harmi, että osui tuommoinen ihminen linjalle. Soita uudestaan tai vaikka kriisipuhelimeen. Minulle sattui hätätilanteessa vastaajaksi psykoterapeutti, mutta se on ihan sattumaa onko koulutusta alalle ja onko empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista kokemusta. Kerroin sokkitilasta, hulluksi tulemisen pelosta, pelkotiloista yms ja unettomuudesta (vaikea traumaattinen tapahtuma alla). Kuunteli hiljaa ja lopuksi sanoi että kiitos soitosta. Luulin soittaneeni vitsipalveluun. 

Mitä olisit halunnut hänen sanovan? Näin jälkeenpäin ajatellen.

Vaikka kysellyt jotain, minkälaisia tuntemukset ovat ja vaikka antanut omaa näkökulmaa miten suhtautua niitä kohtaan, tsempata,  kiinnittää huomio positiivisiin asioihin, saada ajatukset vaikka pois sieltä paniikinomaisesta mustuudesta? Ihan kaikkea sellaista mitä itselleni tulisi mieleen keskustella jos olisi samanlaista käyvä hlö. Eihän tuollainen että ainoa mitä toinen kysyy mitä asiani koskee, kuuntelee ja sen jälkeen lopettaa puhelun kiitos soitosta -lauseella ole kriisipäivystyksessä mistään kotoisin? Vai onko mielestäsi ok? Sama sitten soittaa vaikka random Juhanille.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä että oli tuollainen kokemus. Toivottavasti löydät apua muualta.

Toisaalta ymmärrän, että jos yksi ihminen tukkii linjaa puhumalla puoli tuntia jostain ei-niin-vakavasta, niin se on pakko katkaista jossain kohtaa. Jonottajissa voi olla joku tosi vakava tapaus, joka ei pääse puhelullaan läpi sen pitkän vähemmän tärkeä puhelun takia. Joku siis, jolla on vakava ja akuutti hätä.

Ei vakavassa ja akuutissa hädässä soitella mihinkään vapaaehtoisten pyörittämiin numeroihin, silloin soitetaan hätänumeroon. Aivan käsittämättömän typerää ajatella että jonkun hätä ja murhe ei olisi tarpeeksi iso ja muka tukkii linjat. Hohhoijaa. 

Niin. Mitä te, jotka olette soittaneet, toivotte saavanne kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua ja toisaalta samalla aika silmiä avaavaa. Olen hieman surullinen siitä kuinka usein apua tarvitseva joutuukin päättämään puhelun tuntien olonsa vielä huonommaksi kuin soittopäätöksen tehdessään. Ja näin äitinä tulee pakostakin pala kurkkuun ajatellessa lapsia, nuoria, jotka hakevat näistä tällaisista vapaaehtoisvoimin pyöritetyistä paikoista apua ja mahdollisesti joutuvat pettymään samalla tavalla. Entä jos oma lapseni päätyisi joskus elämässään soittamaan tällaiseen numeroon, ja lopputulos saisi hänet voimaan vielä pahemmin? Toki toivoisin, että oma numeroni olisi hänelle se, jonka hän silti näppäilisi ensimmäisenä.

Valitettavasti tilanne tuskin tulee paranemaan, jos näistä kokemuksista ei anneta palautetta. Vain palautteen kautta kyseiset vapaaehtoiset saisivat mahdollisesti enemmän koulutusta tai ohjausta työhönsä. Kysyä voinee silti, että kui

Hienoa, että pidät huolta lapsestasi!

Huoh tota lainaustoimintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tavallisia vapaaehtoisia jotka kuuntelevat ilmaiseksi. Eivät koulutettuja terapeutteja.

Mutta ei tälläisiä saisi olla päivystämässä. Heistä ei ole apua ihmisille. Päinvastoin, joskus tulee vain kurjempi olo. Yhtä hyvin voisin olla itse päivystämässä, ei koulutusta eikä osaamista. Tätä se on suomalainen mielenterveystyö ollut jo pitkään 

Sinne tulee 450 000 puhelua/v. Palvelu toimii 24/7 365. Myös jouluna ja juhannuksena. Mistä ajattelit löytää koulutettua työvoimaa tähän, kun sitä ei riitä edes normaaleihin sotetehtäviin? Tämähän on äärimmäisen kunnioitettavaa ja raskasta vapaaehtoistyötä, jota moni tekee suurella sydämellä - ja ilmaiseksi. Täällä oikeasti autetaan ihmisiä, pelastetaan henkiä, ohjataan eteenpäin ja paikataan yhteiskunnan aukkoja. Ja hallitus haluaa leikat

Ei kaikki tee suurella sydämellä, valitettavasti. Osa otettu työttömyyskortistosta ja se näkyy tai kuuluu pikemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli myös aika tyly puhelu, kun kerroin itsemurha-ajatuksista ja toivottomuudesta. Oli sen verran karu kokemus etten soita enää uudelleen.

 

Kerrotko vähän tarkemmin?

Eikö noista pitäisi aina lähteä päivystykseen?

Kun itsemurha-ajatuksia on joka päivä usean vuoden ajan niin päivystykseen joutuisi lähtemään joka päivä. Itse olen ainakin mieluumin kotona.

Mutta tosiaan vähäteltiin ja käytännössä käskettiin vaan jatkaa elämää, vieläpä hyvin tylyllä äksyllä äänellä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat tavallisia vapaaehtoisia jotka kuuntelevat ilmaiseksi. Eivät koulutettuja terapeutteja.

Mutta ei tälläisiä saisi olla päivystämässä. Heistä ei ole apua ihmisille. Päinvastoin, joskus tulee vain kurjempi olo. Yhtä hyvin voisin olla itse päivystämässä, ei koulutusta eikä osaamista. Tätä se on suomalainen mielenterveystyö ollut jo pitkään 

Voisit vetää aika huiman johtopäätöksen, uskallatko?

En menisi vapaaehtoiseksi, koska en olisi pätevä auttamaan. Pitää siihenkin olla taito vapaaehtoisellakin ja koulutusta. Ihmisillä oikeus odottaa jotain parempaa, kun soittavat AUTTAVAAN  puhelimeen.