Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen asiasta pohdintaa tähän aloitukseen: https://www.vauva.fi/keskustelu/5695147/radikaali-ehdotus-suomen-urheil…

Perimmäinen syy ei ole raha. Tärkeintä olisi saada synnytettyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, se on kaiken alku ja juuri myös tässä asiassa. 

Miten sitten synnytetään sitä "aitoa kiinnostusta ja motivaatiota"? Ja jos sanot, että pitää saada aikuiset liikkumaan lasten kanssa tms. Niin kerro vielä miten se toteutetaan?

Seuraan läheltä urheilulajia, jossa voisi hyvällä, määrätietoisella ja noususuhdanteisella treenaamisella olla parhaimmillaan n. 24-28-vuotiaana. Tälläisiä lajeja taitaa olla aika moni olympialaisten lajeista.

Vaatii ihan hurjaa taloudellista riskinottoa käyttää nuori aikuisikä täyspäiväiseen treenaamiseen, vaikka miten muuten nauttisi lajistaan, kovasta treenistä ja kurinalaisesta elämästä. Urheilu-ura kun voi katketa koska vaan yhteen loukkaantumiseen, muihin terveysongelmiin tai siihen että kyvyt eivät riitäkään aivan huipulle. Useimpien nuorten kilpaurheilijoiden tulot koostuvat pääasiassa vanhempien tuesta ja opintotuesta, jota saadakseen pitää myös opintojen edetä.

Lisäksi pojilla on ongelmana myös intin suorittaminen. Jo huipulla olevat pääsevät urheilujoukkoihin, mutta muiden pitäisi suorittaa normi asepalvelus. Se tarkoittaisi ihan huimaa tasoituksen antamista (ulkomaisille) kilpakumppaneille. Tähän asti lykkääminen on onnistunut melko helposti, mutta ilmeisesti linja on muuttumassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Matti Heikkiselle, Jan Vapaavuorelle jne.pitää makaaa mitään?! Eivät ne urheile. 

Kannattaa mennä edes urheiluseuran toimintaan tutustumaan. Paljonko itse olet valmis laittamaan vapaa-aikaasi yhteisen hyvän eteen rakkaudesta lajiin? Moni urheiluseuran pyörittäjä on toiminnassa mukana, koska oma lapsi on seurassa mukana. Mitä isompi seura tai liitto, niin sitä enemmän tulee ihan tehtävää työtäkin. 

Ehkä syy menestymättömyyteen löytyy siitä, että urheiluseuroissa valtaa käyttävät ne, joiden lapset ovat mukana toiminnassa. Tajuan kyllä, että vapaaehtoisista on pulaa, mutta on tullut nähtyä melko sekopäistä rähinää junioriurheilun puitteissa. Ja nimenomaan aikuisten rähinää.

Olisiko mahdollista, että vapaaehtoiset vanhemmat pidättäytyisivät ainakin oman lapsen ikäluokan asioista?

Vierailija kirjoitti:

Seuraan läheltä urheilulajia, jossa voisi hyvällä, määrätietoisella ja noususuhdanteisella treenaamisella olla parhaimmillaan n. 24-28-vuotiaana. Tälläisiä lajeja taitaa olla aika moni olympialaisten lajeista.

Vaatii ihan hurjaa taloudellista riskinottoa käyttää nuori aikuisikä täyspäiväiseen treenaamiseen, vaikka miten muuten nauttisi lajistaan, kovasta treenistä ja kurinalaisesta elämästä. Urheilu-ura kun voi katketa koska vaan yhteen loukkaantumiseen, muihin terveysongelmiin tai siihen että kyvyt eivät riitäkään aivan huipulle. Useimpien nuorten kilpaurheilijoiden tulot koostuvat pääasiassa vanhempien tuesta ja opintotuesta, jota saadakseen pitää myös opintojen edetä.

Lisäksi pojilla on ongelmana myös intin suorittaminen. Jo huipulla olevat pääsevät urheilujoukkoihin, mutta muiden pitäisi suorittaa normi asepalvelus. Se tarkoittaisi ihan huimaa tasoituksen antamista (ulkomaisille) kilpakumppaneille. Tähän asti lykkäämi

Ulkomaalaiset eivät suorita asepalvelusta, opiskele tai mene työelämään alle kolmekymppisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen asiasta pohdintaa tähän aloitukseen: https://www.vauva.fi/keskustelu/5695147/radikaali-ehdotus-suomen-urheil…

Perimmäinen syy ei ole raha. Tärkeintä olisi saada synnytettyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, se on kaiken alku ja juuri myös tässä asiassa. 

Miten sitten synnytetään sitä "aitoa kiinnostusta ja motivaatiota"? Ja jos sanot, että pitää saada aikuiset liikkumaan lasten kanssa tms. Niin kerro vielä miten se toteutetaan?

 

Miten liikutaan lasten kanssa? Tosissasiko kysyt???

Jos jätetään totalitaristiset valtiot ja niiden doping-pitoiset urheiluohjelmat pois laskuista, taitaa USA olla harvoja maita, joissa urheiluammattilaisuuteen tähtääminen on integroitu yliopiston opinto-ohjelmiin. Mutta sielläkin täytyy opiskella samalla ihan oikea muun alan tutkinto, ja siellä saa kyllä stipendiaattina nopeasti kenkää yliopistosta, jos opinnot eivät etene tavoiteajassa.

Suomessa on Euroopan lyhimmät koulupäivät ja vähiten läksyjä, ja toisen asteen jälleen alkaa se itku, miten urheilija joutuu käymään koulua tai tekemään töitä. Kun pitäisi saada olla ammattilainen!

Kertokaapas, millainen elämä olisi edessään sillä olympiamitalistilla, jonka ei ole alle kolmekymppisenä tarvinnut lainkaan käydä koulua tai tehdä töitä. Millainen on hänen loppuikänsä ennusta? Entä niiden, jotka vammautuvat jo ennen sitä olympiamitalia? 

Minun verovaroillani voi tukea urheilua, jos se urheilija samalla pystyy olemaan edes jollakin tavalla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen asiasta pohdintaa tähän aloitukseen: https://www.vauva.fi/keskustelu/5695147/radikaali-ehdotus-suomen-urheil…

Perimmäinen syy ei ole raha. Tärkeintä olisi saada synnytettyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, se on kaiken alku ja juuri myös tässä asiassa. 

Miten sitten synnytetään sitä "aitoa kiinnostusta ja motivaatiota"? Ja jos sanot, että pitää saada aikuiset liikkumaan lasten kanssa tms. Niin kerro vielä miten se toteutetaan?

 

Miten liikutaan lasten kanssa? Tosissasiko kysyt???

Kysyn, että miten ne aikuiset saadaan  liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen asiasta pohdintaa tähän aloitukseen: https://www.vauva.fi/keskustelu/5695147/radikaali-ehdotus-suomen-urheil…

Perimmäinen syy ei ole raha. Tärkeintä olisi saada synnytettyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, se on kaiken alku ja juuri myös tässä asiassa. 

Miten sitten synnytetään sitä "aitoa kiinnostusta ja motivaatiota"? Ja jos sanot, että pitää saada aikuiset liikkumaan lasten kanssa tms. Niin kerro vielä miten se toteutetaan?

 

Miten liikutaan lasten kanssa? Tosissasiko kysyt???

Kysyn, että miten ne aikuiset saadaan  liikkumaan.

Aika hankalaa se on, jos on 2-3 lasta, joita pitää kuskata autolla urheiluharrastukseen 3-4 iltana viikossa. Ohjattu urheiluharrastus on tietyssä mielessä vanhemman näkökulmasta kätevä ja helppo, mutta sisältää yllättävän paljon seisoskelua. Jos lapsella on aktiivisuusranneke, voi treenin lukema yllättää.

Tksi ratkaisu olisi, että vanhempi saattelisi lapsen treeneihin polkupyörällä tai kävellen. Tällöin molemmat saisivat liikuntaa.

 

-ohis.

Yleinen asevelvollisuus on kyllä maailmalla todella harvinaista, ei taida olla Euroopassa kuin parissa maassa.

Muissakin maissa urheilijat usein opiskelevat samalla, harvempi varmaan käy töissä. Isommissa maissa on kuitenkin varaa hukata vaikka puolet 20-vuotiaista potentiaalisista maailman huipuista, mutta Suomen kokoisissa maissa yksittäisten urheilijoiden pitäminen lajin parissa on ratkaisevaa menestyksen kannalta

Vierailija kirjoitti:

Yleinen asevelvollisuus on kyllä maailmalla todella harvinaista, ei taida olla Euroopassa kuin parissa maassa.

Muissakin maissa urheilijat usein opiskelevat samalla, harvempi varmaan käy töissä. Isommissa maissa on kuitenkin varaa hukata vaikka puolet 20-vuotiaista potentiaalisista maailman huipuista, mutta Suomen kokoisissa maissa yksittäisten urheilijoiden pitäminen lajin parissa on ratkaisevaa menestyksen kannalta

Siinäpä taas tulivat ne taikasanat: yksittäisten urheilijoiden pitäminen lajin parissa. Suomalainen urheiluseura pitää mieluummin itse piirimestarin kuin antaa tämän kasvaa toisen lajin olympiavoittajaksi. 

Oikeasti suomalaisille lapsille ja nuorille pitää antaa mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuoliseksi. Sitten se näkyy kansainvälisenä menestyksenä, tai jos ei näy niin ainakin on tullut koetettua kaikkea.

Mitä tulee yleiseen asevelvollisuuteen, niin varmasti suomalainen yleinen asevelvollisuus olisi monen vähän vähemmän kehittyneen maan urheilijan näkökulmasta aika lottovoitto. Ilmainen ylöspito, liikuntaa osana päiväohjelmaa ja vapaa-aikaa keskimäärin neljä tuntia päivässä. Paljon huonommillakin spekseillä on lahjakkuuksia noussut huipulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen asevelvollisuus on kyllä maailmalla todella harvinaista, ei taida olla Euroopassa kuin parissa maassa.

Muissakin maissa urheilijat usein opiskelevat samalla, harvempi varmaan käy töissä. Isommissa maissa on kuitenkin varaa hukata vaikka puolet 20-vuotiaista potentiaalisista maailman huipuista, mutta Suomen kokoisissa maissa yksittäisten urheilijoiden pitäminen lajin parissa on ratkaisevaa menestyksen kannalta

Siinäpä taas tulivat ne taikasanat: yksittäisten urheilijoiden pitäminen lajin parissa. Suomalainen urheiluseura pitää mieluummin itse piirimestarin kuin antaa tämän kasvaa toisen lajin olympiavoittajaksi. 

Oikeasti suomalaisille lapsille ja nuorille pitää antaa mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuoliseksi. Sitten se näkyy kansainvälisenä menestyksenä, tai jos ei näy niin ainakin on tullut koetettua kaikkea.

Mitä tulee yleiseen asevelv

Miten annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti? 

Miten annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti?

Niin, ainakaan koteja ei voi velvoittaa kuskaus- ja rahoitusrumbaan, joka alkaa usein jo alkuiltapäivästä. Liikuntaa tulisi olla tarjolla lähikouluilla koulupäivän jälkeen.

Vanhempien sitten pitäisi pitää huoli omasta tontistaan, eli lapsille terveellistä ruokaa ja älyvimpaimille lukitus vaikkapa klo 17 saakka. Ja sitten uudelleen klo 21 alkaen. Siinä jää neljä tuntia hoitaa niitä sosiaalisia suhteita pelaamalla, ja sittenpä kaikki ovat linjoilla yhtä aikaa, kun näin on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Matti Heikkiselle, Jan Vapaavuorelle jne.pitää makaaa mitään?! Eivät ne urheile. 

Kannattaa mennä edes urheiluseuran toimintaan tutustumaan. Paljonko itse olet valmis laittamaan vapaa-aikaasi yhteisen hyvän eteen rakkaudesta lajiin? Moni urheiluseuran pyörittäjä on toiminnassa mukana, koska oma lapsi on seurassa mukana. Mitä isompi seura tai liitto, niin sitä enemmän tulee ihan tehtävää työtäkin. 

Ehkä syy menestymättömyyteen löytyy siitä, että urheiluseuroissa valtaa käyttävät ne, joiden lapset ovat mukana toiminnassa. Tajuan kyllä, että vapaaehtoisista on pulaa, mutta on tullut nähtyä melko sekopäistä rähinää junioriurheilun puitteissa. Ja nimenomaan aikuisten rähinää.

Olisiko mahdollista, että vapaaehtoiset vanhemmat pidättäytyisivät ainakin oman lapsen ikäluo

Minä olen urheiluseuran toiminnassa mukana ihan vain tuomassa järjen ääntä kuuluviin. Minusta ei hirveästi tykätä, mutta minua on siedettävä, kun vapaaehtoisia on niin vähän. Toimin jojona, eli joukkueenjohtajana, ja olen ottanut asiakseni paitsi urheilijoiden epäurheilijamaisen (toi ei osaa, noi pilaa meidän joukkueen, mä en halua ton kanssa samaan, miksi toi on täällä - puhe) käytökseen niin myös siihen, mihin vanhempia velvoitetaan. 

Tässä lajissa on ostettava seuravaatteet ja tarvittavat välineet, on maksettava lisenssit, kisamatkat, hotelliyöt, kaikki. Siihen päälle vielä ne saamarin mokkapalat, kakkutukut, arpajaisvoitot, talvi- ja kevätnäytösten liput (melkein 100€ neljähenkiseltä perheeltä) - alkaa olla jo liikaa. 

Jatkan jojona niin kauan kun lapseni haluaa lajia harrastaa ja otan vastaan nyrpeät ilmeet ja yritän aina vain selittää, miksi kaikki eivät ole niin aktiivisia ja millaista elämä tavallisilla ihmisillä tuppaa olemaan. Minä en itse ymmärrä ollenkaan vanhempien dissaamista, jos he kuitenkin rahalla mahdollistavat sen lapsen harrastamisen ylipäätään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan läheltä urheilulajia, jossa voisi hyvällä, määrätietoisella ja noususuhdanteisella treenaamisella olla parhaimmillaan n. 24-28-vuotiaana. Tälläisiä lajeja taitaa olla aika moni olympialaisten lajeista.

Vaatii ihan hurjaa taloudellista riskinottoa käyttää nuori aikuisikä täyspäiväiseen treenaamiseen, vaikka miten muuten nauttisi lajistaan, kovasta treenistä ja kurinalaisesta elämästä. Urheilu-ura kun voi katketa koska vaan yhteen loukkaantumiseen, muihin terveysongelmiin tai siihen että kyvyt eivät riitäkään aivan huipulle. Useimpien nuorten kilpaurheilijoiden tulot koostuvat pääasiassa vanhempien tuesta ja opintotuesta, jota saadakseen pitää myös opintojen edetä.

Lisäksi pojilla on ongelmana myös intin suorittaminen. Jo huipulla olevat pääsevät urheilujoukkoihin, mutta muiden pitäisi suorittaa normi asepalvelus. Se tarkoittaisi ihan huimaa tasoituksen antamista (ulk

 

No, esimerkiksi Amerikan huima menestys perustuu yliopistourheiluun, mikä mahdollistaa ammattimaisen treenaamisen ja opiskelun yhdistämisen. Armeijaan he eivät tietenkään mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin eilen asiasta pohdintaa tähän aloitukseen: https://www.vauva.fi/keskustelu/5695147/radikaali-ehdotus-suomen-urheil…

Perimmäinen syy ei ole raha. Tärkeintä olisi saada synnytettyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota, se on kaiken alku ja juuri myös tässä asiassa. 

Miten sitten synnytetään sitä "aitoa kiinnostusta ja motivaatiota"? Ja jos sanot, että pitää saada aikuiset liikkumaan lasten kanssa tms. Niin kerro vielä miten se toteutetaan?

 

Miten liikutaan lasten kanssa? Tosissasiko kysyt???

Kysyn, että miten ne aikuiset saadaan  liikkumaan.

Aika hankalaa se on, jos on 2-3 lasta,

Totta, lukema voi yllättää, eilisissä uintitreeneissä 10-vuotias lapseni ui 2500 m. Mielestäni ihan tarpeeksi treeniä (vein autolla treeineihin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan läheltä urheilulajia, jossa voisi hyvällä, määrätietoisella ja noususuhdanteisella treenaamisella olla parhaimmillaan n. 24-28-vuotiaana. Tälläisiä lajeja taitaa olla aika moni olympialaisten lajeista.

Vaatii ihan hurjaa taloudellista riskinottoa käyttää nuori aikuisikä täyspäiväiseen treenaamiseen, vaikka miten muuten nauttisi lajistaan, kovasta treenistä ja kurinalaisesta elämästä. Urheilu-ura kun voi katketa koska vaan yhteen loukkaantumiseen, muihin terveysongelmiin tai siihen että kyvyt eivät riitäkään aivan huipulle. Useimpien nuorten kilpaurheilijoiden tulot koostuvat pääasiassa vanhempien tuesta ja opintotuesta, jota saadakseen pitää myös opintojen edetä.

Lisäksi pojilla on ongelmana myös intin suorittaminen. Jo huipulla olevat pääsevät urheilujoukkoihin, mutta muiden pitäisi suorittaa normi asepalvelus. Se

Voitaisiinko jättää tuo Amerikan yliopistourheilun ihannointi pois, koska niiden urheilijoiden opiskelu on todistetusti pelkkää kulissia. 

Amerikassa on monia maita, eikä kaikkien menestys ole huimaa. Mutta jos puhut Yhdysvalloista, niin ensinnäkin siellä on yli 50 kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa, ja toisekseen siellä liikunta valtaosin tapahtuu koululla ja koulun seuran puitteissa aivan pienestä lapsesta saakka. Sama malli, jota keskustelussa on Suomeenkin kaivattu. Eivät ne yliopistojen urheilustipendiaatit tyhjästä tule, vaan juuri ruohonjuuritason isoista harrastajamääristä.

Jos on vaikka 150 kg isä, joka ei voi harrastaa liikuntaa tai on vaarassa terveys, pitääkö tehdä lasu tai jotain vielä pahempaa, koska vanhempien tehtävä on liikkua ja antaa liikunnan ilon edumerkki lapselle!

Tyo siis tärkeysasteikolla siellä kärkipäässä? En usko että lasua kiinnostaa tuollaiset. On vähän vakavampiakin asioita

Lasua ei kiinnosta vanhempien aktiivisuus, rahankäyttö, työtilanne vaan ihan muut asiat.

Perusasioissakasn ei lasu voi sanalla miten perheessä tulee elää. 

Vierailija kirjoitti:

Miten annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti?

Niin, ainakaan koteja ei voi velvoittaa kuskaus- ja rahoitusrumbaan, joka alkaa usein jo alkuiltapäivästä. Liikuntaa tulisi olla tarjolla lähikouluilla koulupäivän jälkeen.

Vanhempien sitten pitäisi pitää huoli omasta tontistaan, eli lapsille terveellistä ruokaa ja älyvimpaimille lukitus vaikkapa klo 17 saakka. Ja sitten uudelleen klo 21 alkaen. Siinä jää neljä tuntia hoitaa niitä sosiaalisia suhteita pelaamalla, ja sittenpä kaikki ovat linjoilla yhtä aikaa, kun näin on sovittu.

Oikeasti kuvittelet, että jokaiselle lähikoululle pystytään järjestämään monipuoliset treenit?? Millä resursseilla tämä tapahtuu? Tai missä treenataan (koulussa on yksi liikuntasali ja satoja oppilaita).